Atrevaux naurahti toisen kommenttiin. Vai ei ollut niin tyhmä miltä näytti. Fauni otti sen lähinnä kohteliaisuutena. Mikäpä hän oli vanhempansa sanoista loukkaantumaan enää, kun välit tuon kanssa alkoivat hiljalleen lämmetä. Viimeisin huomautus sai virneen nousemaan jälleen sarvipäisen kenraalin kasvoille ja katseen palaamaan Archelaukseen.
"Ehkä pidän korvani siis auki kaiken varalta", mies totesi viekkaasti, aikoen tehdä juuri niin kuin oli uhonnutkin.
Juttu kulki kaksikon välillä verkkaaseen tahtiin useamman tunnin. Aiheet vaihtuivat yhtä liukkaasti, kuin puhe kulki milloin Oraakkelilta, milloin Atrevauxilta. Fauni painoi keskustelua mieleensä sitä mukaan, kun painavemmista aiheista puhuttiin. Hän ei nyt jaksanut tässä kevyen sekavassa tilassaan pohtia vanhemman sanoja syvällisemmin, mutta koska omasi kuulomuistin, saattoi mies kerrata tänä iltana käydyn keskustelun toisena iltana paremmin. Ajatuksen kanssa. "Palata menneeseen" sillä omalla erikoisella tavallaan. Kerätä sitten Oraakkelin vihjeitä, jotka ilmenivät lähinnä rivien välistä lyhyinä mainintoina, ylös muistiinpanoihinsa. Soveltaa niitä kenties myöhemmin paremmin, kun kenraalin aika sen vain salli.
Atrevaux oppi keskustelun myötä myös kunnioittamaan paremmin Mardukia ja tuon näkemyksiä. Ehkä tuosta käärmeestä voisi oppia pitämään ajan kuluessa myös toverina paremmin, mikäli Archelaus tarjoaisi tilaisuutta turista ja vaihtaa ajatuksia toisenkin ja sitäkin seuraavan kerran faunille. Kenraali olisi siitä otettu. Tätä tilaisuutta hän ei heittäisi hukkaan mistään hinnasta. Hän vaalisi tätä toveruutta niin hyvin, kuin vain itse voisi.
Fauni joi lasillisensa jälleen loppuun. Katse nousi puisesta pikarista käärmeeseen tuon käydessä mainitsemaan nuoremmista käärmeistä.
"Kuulostaa siltä kuin nuoremmista olisi paljonkin haittaa ja vaivaa. Kuinka useasti joudutte ottamaan yhteen niiden kanssa?".