//Aksu ja hänen ylhäisyytensä, upea prinsessa Lily
Ja otsikot on aina ollu mun vihollisia täällä kun en ikinä keksi hyviä>:I//
William Thann
Kun kuninkaallisten linnan sanottiin olevan korea, ei siinä yleensä turhaan kehuttu. Käytävät olivat jättimäisiä, samoin ovet, jotka johtivat kohti suuria saleja, joissa oli kaksintaisteluiden hiki-, ja veripisarat kerran tipahdelleet, sekä tanssisalit, joiden seinämistä silti saattoi olla kuulevinaan yöttömien öiden tanssiaisten musiikin soinnun, sekä iloisten juhlavieraiden heleän naurun.
William oli tottunut ylevään ympäristöön, mutta tämä oli kyllä silti aivan toista luokkaa. Ensimmäistä kertaa aatelinen asteli hieman eksyneenä pitkin suuria käytäviä itse ihmiskuninkaallisten linnassa, etsien oikeaa salia jonne hänen oli määrä saapua minä hetkenä hyvänsä. Ketähän kuningas oikein oli odottanut vierailulle? Lohikäärmeitä vai ehkäpä jättiläisiä? Ainakin näillä olennoilla olisi ollut reilusti tilaa kulkea. Tai kuka tietää, ehkä käytävien täytyi olla tarpeeksi isoja kuninkaallisille, että näiden egot varmasti mahtuisivat myöskin olemaan. Vaatimatonta mahtailua, Will tuumi kulkien jälleen eräästä ovesta uuteen yhtä jättimäiseen käytävään. Miehe uudet saappaat kopisivat yksinään miehen astellessa käytävää ja pohtien vastausta mietteisiinsä. Ainiin! Syy miksi mies oli tänään saapunut linnaan oli se, että mielestään viihdyttäviä esiintyjiä oli ravannut tänään pitkin päivää esittelemässä kykyjään kuninkaallisen perheen jäsenelle, ihanaiselle prinsessa Lilylle. Oli varmaan ymmärrettävää että kuninkaan kuoltua perhe kaipaisi elämäänsä jotakin uutta piristystä joten hoviviihdyttäjille olisi käyttöä.
Viimein William löysi päämääränsä suurien ovien takaa. Niin siis jälleen yksien suurien ovien takaa. Tällä kertaa salista kuului onneksi muitakin ääniä kuin keikarin saappaiden kopse, hulluksihan tässä kohta tulisi. Näyttävä sisääntulo olisi varmaan miehelle eduksi kilpakumppaniensa lyömiseksi, muttei Willillä enää tämän vaellusmatkan linnankeskipisteeseen jälkeen ollut mitään ideoita hihassa. Näin ollen Will päättäi käyttää toisiksi parasta asettaan heti pettämättömän huumorin ja hauskutuksen jälkeen; charmia. Aatelinen veti kasvoilleen valloittavimman hymynsä astellessaan sisään ja kumartaen sitten liioitellun syvään prinsessan edessä. Samaan aikaan Will myös nosti hattunsa ja painoi sydäntään vastaan. "Olen pahoillani vaitonaisuuteni johdosta, mutta kauneutenne taisi viedä jokaisen harjoitellun repliikin mielestäni", Willaim sanoi sulavasti hurmurin silmät loistaen.
//Ja pahoillani olen siitäkin ettei tämä tämän eteen päin mennyt tästä:I//