A Taste of Collapse || Aksu

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 00:19

Hiljaisuus laskeutui jälleen huoneeseen. Mutta vain hetkeksi, kun Aran kävi käskemään faunia poistumaan. Atrevaux hymähti ja soi viimeisen pitkäksi venyvän katseen kuninkaalle, lähtien sitten astelemaan huoneen ovea kohti. Ehkä jopa hieman näreissään. Hänellä ei ollut enää mitään lisättävää tilanteeseen. Hän oli sanottavansa sanonut. Märehtikööt Aran niitä rauhassa - miettikööt ohessa myös kuinka oli faunia onnistunut loukkaamaan.
"Kuten toivotte", matalalta todettu yllättävän maltillinen ääni totesi ennen poistumistaan huoneesta.

Kreivin katse seurasi kenraalin poistumista siihen saakka, kun ovi kävi sulkeutumaan tuon perässä. Viimein Areth saattoi henkäistä syvään. Ilmapiiri rauhoittui heti, kun toinen sen kiristäjistä lähti matkoihinsa. Fauni oli viisas. Siksikin, että tajusi poistua ajoissa paikalta. Hyväähän sarvipää varmasti oli vain tarkoittanut, mutta tässä tapauksessa alkoholista johtuva humala tuntui vääristelevän tilannetta. Areth ei kaksikon välejä sen koommin tuntenut, joten ei osannut myöskään ajatella miltä noista toisistaan nyt tuntui puolin jos toisinkin tapahtuneen uhittelun myötä.
Kreivi huokaisi uudemman kerran, nojaten nyt yläkroppaansa hieman eteenpäin. Katse pysyi hetken lattiassa, samalla kun mustat kutrit valuivat hitaasti olkia pitkin roikkumaan valtoimenaan alas. Lopulta Areth nosti jokseenkin huolestuneen katseensa Araniin.
"Toivottavasti et loukkaantunut kenraalisi toimista", nuorempi siniverisistä sitten aloitti, "Oletko kunnossa?" kreivi tiedusteli sitten vakaalla äänellä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 00:33

Fauni poistui. Ilman sen pahempia vastalauseita tai raivonpuuskia. Kiltisti ja kuuliaisesti. Hyvä, jos tuo yhtään enempää olisi nyt suutaan availlut, olisi kuninkaalta varmasti mennyt pinna lopullisesti. Katse seurasi välinpitämättömästi faunia, aina niin kauan kunnes tuo poistui huoneesta sulkien oven perässään. Katseensa lojui hetken laiskasti ovessa, kunnes Arethin ääni havahdutti kuninkaan pienestä horroksestaan. Kuningas hymähti pienesti kreivin toteamukselle hänen ja faunin väleistä, kysellen sitten kuninkaan kunnosta. Hetken Aran oli hiljaa, miettien mitä nyt viitsisi sanoa.
Kenraali Argentus omaa erittäin kovan pään. Osuvasti häntä voisikin kutsua pässin pääksi Aran totesi, jättäen sitten sen aiheen sikseen. Äänensä oli huomattavasti rauhallisempi ja rennompi, minkäänlaista kaunaa, kiukku tai vihaa ei kannettu kreiviä kohtaan, joten kuninkaalla ei ollut mitään syytä kohottaa ääntänsä tuolle puhuessa.

Minä olen kunnossa. Ainakin nyt Aran kävi lopulta vastaamaan enemmän tai vähemmän todenmukaisesti kunnostaan.
Mutta nyt en halua keskustella mistään äskeisestä. Suuttuisin vain uudestaan, enkä halua sitä suuttumustani sinuun purkaa Aran aloitti sitten ottaen mukavamman asennon nojatuolissa, jatkaen sitten keskustelua muihin aiheisiin.
Siniverinen kaksikko viettikin aikaa vielä tunnin jos toisenkin keskustellen milloin mistäkin. Muistellen menneitä, kertoen kokemuksiaan, juoruja ja huhuja, unohtamatta pientä ihmisten haukkumista vähän väliä. Aika kului kuin siivillä ja Araninkin mieli piristyi yllättävän nopeasti Arethin seurassa, kunnes oli aika toivottaa hyvät yöt ja saattaa vieras makuuhuoneellensa, josta kuningas lopulta löysi tiensä oman vaimonsa viereen


// Irrrriiiiidarrrrriiiiiiiiiiiih //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 00:57

Areth naurahti hiljaa mielessään kuninkaan toteamukselle kenraalistaan. Vai pässinpää. Erittäin osuvasti sanottu.
Aran myönsi olevansa kunnossa. Uskoiko kreivi tuota täysin, olikin sitten eriasia. Ainakin pinnallisin puolin monarkki oli huomattavasti rauhoittuneempi, jota Areth piti enemmän kuin hyvänä asiana. Kumpikaan hallitsijoista ei mielinyt toistaan suututtaa, jonka kuningaskin kävi ohimennen omasta puolestaan ilmoittamaan. Mustatukka kävi nyökkäämään monarkille. Ehkä todella oli paras, etteivät he turhaan enää jauhaneet edellisestä aiheesta, vaan vaihtaisivat johonkin mukavampaan. Ajatuksetkin oletettavasti vaihtuisivat sen verran, että molemmat saivat yönsä nukuttua hyvin - tai ainakin toinen saisi. Areth ei nukkumisen suhteen mennyt koskaan vakuuteen itsestään.

Juttu lensi useamman tunnin, eikä väsymyksestä ollut aluksi merkkiäkään. Hiljalleen illan saattoi rehellisesti sanoen kääntyneen reippaasti jo yön puolelle, jolloin molemmat näkivät paremmaksi painella pehkuihin. Areth seurasi ulos huoneesta Aranin perässä, aina omalle makuuhuoneelleen saakka, jonka luona hyvän yön toivotukset vaihdettiin ja ylimystön tiet erosivat. Kreivi ei kauaa huoneessaan yksin pyöriä jaksanut, vaan hakeutui nopeasti lämpimien vällyjen väliin pyörimään, painajaisistaan yön ylitse nauttien..


//WHEEEEEEEERE?!?!?!?! I CAN SMELL IT Ò3Ó//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron