Työ se on minullakin! || Juudas K 15!

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Juudas » 06 Elo 2012, 21:10

Fisher ei reagoinut, niinkuin tuon oikeuden menettäminen olisi hänelle kovin suuri menetys... mutta tietysti hän saattoi esittää. Joka tapauksessa tahtoaan pyöveli ei saanut läpi uhkailuistaan huolimatta. Muukalainen meni jopa vihjaamaan, ettei hänellä ollut syytä pelätä kuolemaa, koska tuota kuulemma pystyi huijaamaan monella tavalla. Kayden ei paljon tiennyt kuoleman huijaamisesta. Hän oli katkonut satoja ja taas satoja päitä, eikä tähän asti kukaan ollut selvinnyt siitä. Mitä ikinä tuo kuoleman huijaamisella tarkoitti, mestauskirvestä ei paljon huijattu. Eipä Kaydenkään kokenut kuolemaa pelkäävänsä, mutta täysin eri syistä ilmeisesti.

"Kun kuolee, sitä vain lakkaa olemasta", pyöveli totesi pienesti hymyillen, "Mitäpä pelottavaa siinä olisi." Hän myös seisoi sanojensa takana, vaikkakin oli valmis menemään todella pitkälle selviytyäkseen hengissä. Kuolema tulisi, kun olisi tullakseen. Sen hetken koittaessa Kayden ei enää taistelisi vastaan tai elättäisi toiveita jälleensyntymisestä.

Ilme kuitenkin vakavoitui hetkessä, kun muukalainen teki yllättäen liikkeen pyövelin suuntaan. Mies löi toisen kohti ojennetun käden sivuun omallaan, välttyen riuhtaisulta johon tämä oli pyrkinyt. Kayden otti tämän riidan haastamisena, joten hän ei todellakaan aikonut vain väistyä syrjään. Fisherin käden vältettyään pyöveli iski omallaan kohti toisen kasvoja, tarkalleen tämän poskea.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Elo 2012, 22:32

Kayden ei ollutkaan aivan niin tumpelo kuin aavekoira olisi voinnut tuota luulla, mies löi aavekoiran hyökkäävän käden sivuun ja lähti itse iskemään. Kalma kyllä huomasi liikkeen mutta ei ehtinyt näin lähellä ollessaan sitä väistämään kunnolla, joten poski sai jopa ikävää osumaa osakseen saaden Kalman ottamaan muutaman horjuvan askeleen taakse päin pidellen poskeaan.
Kun tasapaino oli saatu takaisin virnisti aavekoira vilkaisten kulmiensa alta pyövelin päälle ja suoristi itsensä seisomaan.
"Ei oikeastaan jos totta puhutaan.. en minäkään tässä seisoisi kahden tuonelaan lähettämisen jälkeen." Kalma huomautti palaten edelliseen asiaan, jossa pyöveli oli väittänyt että kuoleman jälkeen vain.. katosi. Miten tuo sitten selittäisi miten hän tässä seisoisi lihana ja verenä jos olisi kuolemansa jälkeen vain kadonnut ja unohtunut maailman kartalta.

"Lyöt yllättävän kovaa ihmiseksi.." Kalma lisäsi vielä hiraisten poskeaan jossa oli nyt pieni verestävä jälki, joka tulisi muutaman minuutin päästä tummumaan. Sääli ettei hän osannut enää parantaa itseään.. Mutta noiden sanojen jälkeen enää mistään välittämättä aavekoira syöksähti uudestaan pyöveliä kohden tällä kertaa koittaen iskeä vatsaan, tai ainakin se siltä vaikutti kun käden matka vaihtuikin kohden punapään leukaa ja jos se oli onnistunut Kalma yritti vielä potkaista polvella vatsaan. Itsehän tätä kerjäsi!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 07 Elo 2012, 12:12

Pyöveli hymähti hiukan, tyytyväisenä osumaansa. Toisen etääntyessä iskunsa voimasta mies ei kuitenkaan vielä rentoutunut, hän ei uskonut tappelun päättyvän tähän. Kayden oli kuitenkin lievästi yllättynyt muukalaisen ottaessa vielä kuoleman puheeksi - vaikkakin enemmän yllättynyt hän oli tämän ottamasta pointista. Mies väitti kuolleensa kahdesti ja olevansa edelleen siinä. Pyöveli painoi kulmiaan. Se ei käynyt järkeen. Mutta miksi Fisher väittäisi niin?

Toisen kommentoidessa Kaydenin lyöntiä, hän tyytyi vain hymyilemään pikkuisen. Oli hyvin todennäköistä, ettei pyöveli ollut täysin ihminen... vaikkakin hän paremman vastauksen puutteessa piti itse itseäänkin lähinnä juuri tuona edellämainittuna kaksijalkaisena. Oli suorastaan outoa, jos Fisher piti häntä ihmisenä ihmettelemättä mitään hänen poikkeavassa ulkomuodossaan. Mutta se kävi Kaydenille. Hän ei kaivannutkaan lisää epäilijöitä ympärilleen. Oli pyövelin kannalta parempi, että hänen uskottiin olevan ihminen.

Toisen hyökkäys kohden ei päässyt yllättämään, sen verran valppaana pyöveli oli ollut, mutta harhautus kuitenkin hämäsi häntä täydellisesti. Kayden väisti iskun, jonka luuli kohdistuvan vatsaansa, vain saadakseen nyrkistä leukaansa. Isku sai miehen tarkkaavaisuuden herpaantumaan siinä määrin, ettei hän mitenkään voinut välttyä myös polven iskusta vatsaansa, joka sai pyövelin vaistomaisesti kyyristymään hiukan. Huolimatta jomottavasta kivusta, tämä kuitenkin onnistui väistymään pois tieltä, Kalman yrittäessä iskeä miestä selkään. Heti väistettyään Kayden puolestaan löi toista kylkeen nyrkillään, isku meni perille muttei aiheuttanut juuri vahinkoa tai hidastanut Fisherin etenemistä.

Iskuja jaeltiin puolin jos toisin, vartijan seuratessa hiukan toivottomana, eihän tuo yksin pystynyt pyöveliä ja Kalmaa erottamaan toisistaan. Pyövelin huuli repesi vertavuotavalle haavalle tämän saadessaan iskun kasvoihinsa, mutta onnistui torjumaan uuden iskun kädellään, samalla kun iski toisella kylkiluiden alaosaan. Veren maku täytti Kaydenin makuhermot punaisen juovan kulkiessa hänen leukansa poikki. Iskut ja riuhtaisut seurasivat toisiaan, välillä pyövelin huulilta karkasi vaimeita kivun urahduksia, mutta taistelulle ei näyttänyt olevan loppua. Vartija huuteli jo lisäapuja paikalle, jotta peli voitaisiin pistää poikki, ennen kuin jotain todella sattuisi.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Elo 2012, 15:25

Kalman hämäys oli onnistunut täydellisesti iskun osuessa leukaan ja vielä isku vatsaankin osui kauniisti saaden Kaydenin kumartumaan iskusta, jonka johdosta Kalma yritti kyynespäällä lyödä tuota selkään. Pyöveli kuitenkin onnistui luikahtamaan pois alta ja vielä iski nyrkillään aavekoiraa kylkeen. Koira irvisti pienesti äänähtäen, mutta se ei estänyt aavekoiraa liikkumasta ja jatkamaan tätä pientä taistelun tapaista.

Iskuja sateli puolin jos toisin niin torjunatana kuin osumanakin, jopa niinkin pahasti aavekoira onnistui osumaan pyövelin kasvoihin että sain tuon kasvot vuotamaan verta ja huulen halkeamaan. Kalma hymähti ja oli iskemässä uudestaan kun Kayden torjui sen iskien nyrkkinsä pallealihakseen kylkiluiden alla saaden Kalman perääntymään pidellen vatsaansa.. Nyt vasta koira huomasi vartijan huudot että tappelu pukarit saataisiin erilleen. Ehkä tälle tosiaankin pitäisi laittaa loppu.
"Sori, en jaksa leikkiä kanssasi enempää." Kalma tuumasi virnistäen katosi jälleen ilmestyen pyövelin viereen hieman kyyryssä ja tarrasi tuota jalasta kiinni vetäisten sitä sivulle niin että pyöveli menetti automaattisestikkin tasapainonsa ja kaatui enemmän ja vähemmän mukavasti lattialle. Jalka asetettiin tuon rinnan päälle estääkseen ylös pääsemisen.
"Paina kalloosi, minä en siivoa sotkujani." Kalma sanoi hymähtäen ja päästi pyövelin vapaaksi altaan astuessaan tuon yli ovelle jossa muutama vartija olikin tulossa erottamaan riita pukareita toisistaan. Jota ei onneksi enää tarvinnut. Vartijat sen sijaan kysyivätkin kummaltakin tarvitsiko kumpikaan hoitoa.
"Menen itse jos tarvitsen." Kalma tuumasi noihin kysymyksiin ennen kuin lähti raahaamaan takamustaan ulos tästä kurjasta kolosta vain päästäkseen nuolemaan haavojaan kotiin. Eivätköhän vartijat katso pyövelin perään?

//Tuon sitten vasta seuraavassa Kalman rangaistavaksi. Jos ei haittaa?//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 07 Elo 2012, 21:18

Pyöveli kuuli vartijoiden lähestyvät askeleet ja muut äänet, muttei välittänyt. Repikööt heidät erilleen jos pystyivät. Kalma oli kuitenkin ilmeisesti eri mieltä. Tämän sanat kuullessaan Kayden painoi kulmiaan, oli pääteltävissä että heppu aikoi tehdä jotain, mihin ihminen ei ollut kykenevä. Silti, vaikka pyöveli tajusi tämän ja yritti olla valmis, tuosta ei ollut apua. Liike tapahtui aivan liian nopeasti ja pian mies jo iskeytyi hartia edellä kivilattiaan. Kayden kirosi ääneen ja oli jo aikeissa nousta ylös, kun toinen kehtasi painaa jalkansa hänen kohoilevan rintansa päälle. Palavat silmät mulkoilivat toista tämän sanoessa viimeisen sanansa ja kävellessä sitten pois. Mies seurasi tämän menoa tuimalla katseellaan, muttei sanonut enää mitään.

Vartija tuli ojentamaan pyövelille auttavan kätensä, mutta mies torjui sen tökerösti ja nousi ylös oikaisten takkiaan. Miehen päässä suorastaan kiehui. Hänen mielensä teki kuristaa tuo ylimielinen sotilas omin käsin, mutta sepä ei ollut nyt mahdollista. Sen sijaan hän päätti toteuttaa uhkauksensa. Hän esittäisi asiansa suoraan kuninkaalle.

"Sinä, poimi ruumis mukaan", pyöveli komensi yhtä vartioista. Hän ei aikonut sotkea vaatteitaan tuohon verimäärään. "Ja te muut, siivotkaa jäljet." Ruumiin hautaaminen oli Kaydenin vastuu. Mutta sotilaan jälkiä hän ei aikonut siivota. Pyöveli lähti harppomaan ulos vaunuilleen, ruumista kantava vartija kannoillaan. Mies painoi kulmiaan, sytyttäessään samalla uutta savuketta, samalla kun pyyhki verivanan huulestaan hihaansa. Tämä kostettaisiin.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Elo 2012, 23:16

Kului alle viikko tapahtuneesta, jossa aavekoira oli onnekseen saannut ottaa yhteen itse pyövelin kanssa vähemmän iloisella tavalla. Onneksi se tappelu oli päättynyt melkeinpä jopa onnellisesti kun kerta kumpikaan ei ehtinyt saamaan pahempia vammoja kehoonsa tai Kalman tarvinnut turvautua kovempiin otteisiin. Siinä olisi voinnut pyövelille tulla muutakin ongelmia kuin pelkästään muutama mustelma kasvoilla ja aukinainen huuli. Kalman omat vahinot olivat alkaneet melkolailla ja parantumaan. No asia oli loppuun käsitelty ja aavekoira uskoi syvästi että pyövelille oli mennyt viesti perille. Miten väärässä Kalma olikaan..

Kun Kalma ensinmäistä kertaa pitkään aikaa näytti nokkansa linnalla työ asioissa- harva kun tiesi missä aavekoira asui- vartijat kävivätkin aavekoiran yllätykseksi kimppuun selittämättä paljoa mitään. Kalma oli hämillään asiasta ja kysyi asiasta, vaikka melko kiltisti tulikin mukaan kunhan raudat käsiin oli laitettu. Eihän hän ollut tehnyt yhtään mitään! Vartijat eivät onneksi ilkeällä päällä olleet ja toinen noista kertoikin että vangitsiminen oli ollut suora käsky kuninkaalta ja viedä Kalma oikeudenkäynnin eteen kerta oli "luvatta" riehunut sellaillä. Kalma katsoi kysyvästi vartijoihin mutta ei sanonut mitään. Kai hänen olisi pitänyt kysyä nuorelta kuninkaalta lupa tekoihinsa? Mutta ei sille mitään voisi enään..
Oikeudessa Kalmaa ei onneksi teloitettavaksi pistetty vaan tuo sai rangaistuksesi kidutuksen mikä piti ties mitä sisällään, eikä Kalma kovinkaan innoissaan pomppinut sen johdosta kun hyvin lyhyt oikeudenkäynti oli ohi ja tuo talutettiin tyrmään odottamaan kädet raudoissa ja ovi lukkoon. Kalma huokasi ja kävi istumaan lattialle odottamaan tuomiotaan vähemmän innoissaan.

Kalma ei tiennyt kuinka kauan oli odottanut, mutta lopultakin pari vartijaa tuli avaamaan oven ja Kalma kinkesi itsensä seisomaan lattialta ettei vartijoiden tarvitsisi riuhtoa. Ei hän minnekkään ollut karkaamassa kuitenkaan. Niimpä koira lähti vatijoiden saattamana kävelemään kohden kidutuskammiota joka oli muutamaan kertaan jo käynnyt tutuksi. Ja kun suuret rauta ovet avattiin ja Kalma astui sisään nähden tutun naaman näytti aavekoira nielleen sitruunan sillä samalla sekunnilla.
"No tämäpä yllätys?" Kalma murahti tälle punapäälle samalla kun vartijat tönivät peremmälle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 08 Elo 2012, 20:54

Kävellessään vankilan käytäviä pyöveli vaikutti suorastaan poikkeuksellisen tyytyväiseltä itseensä. Mies ei joutunut paljon taistelemaan työnsä kunnian puolesta; kuningas nimittäin oli kuin olikin hänen puolellaan ja tuo sellejä sotkenut hyväkäs sai nyt maksaa siitä. Loppujen lopuksi pyöveli sai kuin saikin viimeisen sanan.

Pyöveli harppoi niin kutsuttuun kuulusteluhuoneeseen, mustan laukun sisältö kilisten. Vartijat noutaisivat Fisherin hänen puolestaan, joten hän saattoi rauhassa valmistautua ottamaan "asiakkaansa" vastaan. Astuttuaan sisään huoneeseen, Kayden viskasi nahkatakkinsa kuluneelle tuolille ja laski laukun pöydälle, avaten sen ja levittäen välineitään pöydälle siististi vieriviereen. Terät olivat kiiltäviä ja puhtaita, kaikki hiljattain teroitettuja. Mies oli tarkka välineistään, piti niistä parempaa huolta kuin esimerkiksi vaatteistaan, minkä huolimattomasti puolittain lattialla lojuvasta nahkatakista saattoi huomatakin.

Oli keskipäivä ja vankilassa oli tunkkaista. Kuulusteluhuoneeseen tuli valoa kahdesta pienestä ikkunasta katon rajassa, mutta huone oli silti varsin valoisa. Kayden riisui paitansa yltään ja heitti sen takkinsa seuraksi tuolille. Mies siveli hiukan alahuultaan, jossa oli edelleen pieni arpi alle viikko sitten tapahtuneesta yhteenotosta. Se ei kuitenkaan ollut mitään suurien, koko Kaydenin rintakehän poikki kulkevien, leveiden arpien rinnalla. Selässä niitä oli vielä enemmän. Kysyessään tarvitsiko pyöveli hoitoa, vartijat olivat aliarvioineet hänet täysin... hän oli selvinnyt paljon pahemmastakin. Eikä silloin ollut kukaan edes kysymässä häneltä, tarvitsiko hän apua.

Mies hymähti itsekseen. Työn kuvaan kuului, että hänen tuli pitää huppua asianmukaisesti päässään ja huppu oli todella hiostava tällaisella säällä. Silti hän ei vielä pukenut sitä ylleen. Kyllä Fisher hänet varmaan tunnistaisi vähemmästäkin... mutta hän halusi, että heppu tietäisi heti huoneeseen tullessaan, kenen käsissä oli. Kayden oli henkilökohtaisesti pitänyt huolen siitä, että sai tehdä kurjalle mitä haluaa, sujauttamalla pienen palkan lisäyksen asiasta vastaavan viranomaisen taskuun. Hänellä oli melkein vapaat kädet... kunhan sotilas pystyisi vielä kävelemään kokemuksensa jälkeen. No... ainakin jotenkuten.

Ovi aukesi ja pyöveli kääntyi paikalle saapuneen kolmikon puoleen, hymyillen vinosti happamannäköiselle Kalmalle. "Tosiaan", hän vahvisti naurahtaen, "Todellinen yllätys." Tietystikin se oli sarkasmia ja tuon saattoi varmasti nähdä pyövelin kasvoilta. Hän nyökkäsi lyhyesti vartijoille. "Pistäkäähän se kiinni", hän pyysi, vetäen sitten hupun kasvoilleen. Vartijat raahasivat Kalman seinän viereen, ryhtyen ensimmäisenä riisumaan vaatteita tämän yläruumiin yltä. Sen jälkeen he kiinnittivät tämän seinässä roikkuviin ketjuihin käsistään ja jaloistaan, kasvot seinää kohden. Pyöveli poimi pöydältään ruoskan, joka myös yhdeksänhäntäisenä kissana tunnettiin, käteensä, kävellen sitten yhä hiukan hymyilevänä Kalman luokse. "Tiedätkö mistä sinua rangaistaan, sotilas?" hän kysyi, lausuen arvonimen halveksivasti, melkein sylkien sanat suustaan. "Et voi sanoa, ettenkö olisi varoittanut sinua", pyöveli jatkoi, naurahtaen hiljaa, "Aika kova hinta yhdestä siivoamattomasta verilammikosta, vai mitä?"
Juudas
 

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Elo 2012, 22:12

Pyöveli avasi suunsa ja Kalma olisi oikein toivonut että mies pitäisi suunsa kiinni tällä hetkellä, sillä koko tilanne oli jo tarpeeksi nöyryyttävä aavekoiralle. Kaatua nyt omaan kuppaan turpa edellä ja joutua vielä rangaistavaksi siintä hyvästä henkilölle jolle oli kuppaa kaivannut. Harvinaisen nöyryyttävää. Kalma ei vastanut mitään pyövelille mulkoili vain tuon päälle hiljaa sanomatta mitään. Kalman ilme taisi tällä kertaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa: Kalma ei pitänyt tilanteestaan ja halusi päästä pyövelin kurkkuun kiinni. Siihen ei vain valitettavasti ollut mahdollisuuksia tällä hetkellä.
Kayden käski vartijoita ja nykäisten nuo veivät koiran lähemmäs kahleita, joka ei edelleenkään vastustellut, ja riisuivat aavekoiran yläosan paljaaksi josta Kalma saattoikin päätellä mitä tulevan toisi tullessaan. Ei hän ensinmäistä kertaa ollut ruoskittavana.. tämä taisi jo olla neljäs kerta jos totta puhuttiin, tai kolman. Ei aavekoira enään muistanut. Kun takki ja sen alla oleva paita oli riisuttu paljastuivat aavekoiran vanhat ruoska arvet selkä puolelta ja muut arvet taisteluista, joista tuskin kukaan tässä huoneessa mitään välitti. Kalma laitettiin käsistä ja jaloista kiinni seinään selkä kohden pyöveliä, jonka jälkeen vartijat perääntyivät heittäen vain aavekoiran vaatteet lähistölle lattialle ja jääden itse katsomaan näytöstä.

Kalma vilkasi olkansa yli Kaydenia, joka tuli lähemmäksi yhdeksänhännän kanssa kysellen tiesikö Kalma mistä häntä rangaistaisiin. Kalma ei tuohon aivan heti mitään vastannut vaan mulkoili hetken pyöveliä tuon ilkkuessa.
"Tiedän kyllä.. ja kokeile sinä saatko minut huutamaan?" Kalma vastasi siirtäen katseensa kiviseinään edessään naurahten kuivasti lopulle lievälle uhoamiselle. Sanoi Kayden vielä jotakin tai ei, ei aavekoira enää ollut kuulevinaan tuota vaan sen sijaan keskittyi tulevaan jonka hän oli jo muutaman kerran kohdannut.. ja taas jälleen.
Muutaman sekunnin hiljaisuus jonka kuitenkin rikkoi ruoskan ääni ilmassa ja hetkeä myöhemmin lyijypainoiset "hännät" iskeytivät vasten selkää. Kalma liikahti kivusta, mutta ei käynnyt huutamaan kivusta vaan pidätteli itseään ettei lähtisi pyövelin pillin mukaan toimimaan ja antamaan tuolle omia nautintoja. Hyvin lyhyt tauko ja jälleen ruoska iskeytyi vasten selkää vasten tällä kertaa aavekoiran melkein jopa parahtaessa, mutta se tukahtui lähinnä murinaksi ja tuskan irvistykseksi Kalman kasvoille. Tauko, ja jälleen ruoska nousi iskeytyen selkää vasten ja tälläkään kertaa Kalma ei suostunut huutamaan.. vain liikahataen kivusta ja tunsi kuinka punainen neste hänen sisältään alkoi valumaan pitkin selkää pieninä noroina.

Kalma ei tiennyt kuinka kauan Kayden häntä löi ruoskalla, mutta se tuntui ikuisuudelta aavekoiran yrittäessä parhaansa mukaan olla huutamatta kuten oli uhannutkin. Ja kun ruoskan iskut lopulta loppuivat seisoi aavekoira omin jaloin uupuneen näköisenä, sekä selkä veressä- luonnollisestikkin- pystyssä ruumis lievästi väristen ja päätään alhaalla roikottaen yrittäen kerätä itseään parhaansa mukaan.
"Siinäkö se oli?" Kalma kysyi katsahtaen uupuneella katseellaan Kaydenia kohden olettaen että hänen rangaistuksensa oli jo tässä. Kalma kun ei ollut vielä kertaakaan joutunut pidemmäksi ajaksi rangaistavaksi kidutuskammioon.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 09 Elo 2012, 21:23

Pyöveli hymähti. Jaksoi vielä uhotakkin niinkin epätoivoisessa asemassa. "Hyvä on", hän vastasi virnistäen ja kohotti monihaaraisen ruoskansa ensimmäiseen iskuun. Eiköhän tuo huutamaan saataisi... ennemmin tai myöhemmin.

Lyijypainot hakkasivat paljasta ihoa vasten - kaikki yhdeksän omalla vuorollaan - jättäen iholle punaisia jälkiä, jotka ennen pitkää tummuisivat mustelmiksi. Painot aiheuttivat niin paljon vahinkoa, että tarpeeksi kauan jatkettuna yhdeksänhäntäisellä kissalla ruoskinta olisi käynyt keinosta tappaa. Iho alkoi jo antaa paikoittain periksi. Veri valui juovina jännittynyttä selkää pitkin, mutta mies piti sitkeästi enimmät melut sisällään. Pyöveli ei säästellyt voimiaan, vaan iski niin kovaa kuin suinkin - ja sillä lihasmassan määrällä iskut olivat varsin kovia.

Ennen pitkää ruoskan hännät putosivat vapaiksi ja pyöveli laski kätensä, hengittäen hiukan kiihtyneesti. Hän nyökkäsi lyhyesti vartijoille, jotka astuivat lähemmäs. "Siinäkö se oli?" se kurja kysyi. Kayden puhkesi nauruun. "Toiveajattelua", hän tokaisi yhtä huvittuneen näköisenä ja käveli syrjemmälle, vartijoiden ottaessa Kalman irti seinän kahleista ja sitoessa tämän sen sijaan hiukan kaltevaan tuoliin suurinpiirtein keskellä huonetta. "Tämä on vasta alkua", Kayden sanoi hymyillen, etsien kaikessa rauhassa haluamiaan tarvikkeita pöydältä.

Kidutus ei koskaan ollut kidutettavan kannalta miellyttävää, mutta Kalmaa Kayden ei aikonut säästellä edes sitä vähääkään, mitä olisi voinut. Hän käveli tuon luokse kera monenlaisten terien, jotka laski tasolle tuolin viereen, naksautellen rystysiään. "Sääli, ettet saanut kuolemantuomiota", hän sanoi, poimien tikarin hitaasti käteensä, tutkaillen sen kiiltävää terää katseellaan. Hän hymähti ja kääntyi jälleen Fisheriksi kutsutun puoleen. "Olisin voinut murskata jokaisen raajasi ja antaa sinun odottaa kunnes kuolisit verenhukkaan", pyöveli sanoi, naurahtaen. "Mutta ei se mitään... Emmeköhän me jotain mukavaa sinun varallesi keksi."

Kayden tarttui Kalman kahlitusta kädestä tiukasti ja käänsi ranteen esille. Hän ei paljon antanut tuolle varaa valmistautua tulevaan kipuaaltoon, vaan viilsi tikarillaan haavan kyynärvarteen, vain hiukan kyynärtaipeen alapuolelle. veri purkautui tuoreesta haavasta vuolaana, mutta se ei vielä riittänyt. Pyöveli kiersi tiukasti kätensä kyynärvarren ympärille, painaen haavaa peukalollaan. Hän seurasi toisen reaktiota pieni hymy huulillaan ja puristi kovempaa. "Sattuuko, mitä? Tuliko arvon sotilaaseen haava?" hän ilkkui, saaden puristavalla otteellaan veren valumaan vuolaammin.

//Pelin otsikkoon pitäisi muuten varmaan lätkäistä se K15-leima... : D//
Juudas
 

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Elo 2012, 22:44

Kayden kävikin nauramaan aavekoiran kysymykselle joka muutaman sekunnin ajan tuijotti miestä kysyvänä, kunnes tuo sanoi jotakin mikä sai Kalmaltakin muutaman sydämmen lyönnin jäämään välistä. Vielläkö tuo aikoi jatkaa!? Eihän hänen rikoksensa niin paha voinnut olla!? Vai oliko? Tosin ei Kalma voinnut mitään valittaa.. ei enään. Vartijat tulivat ottamaan aavekoiran irti seinästä, joka oli vähällä pudota lattialle kun käsi kahleet irrotettiin mutta piti itsensä sisulla pystyssä kävellen hieman vaikean näköisesti huoneen melkeinpä keskellä olevalle tuolille. Vartijat istuttivat aavekoiran tuolille, voi sitä selässä tuntuvaa kipua, ja kahlitsivat niin kädet kuin jalatkin tuolin jalkoihin ja käsinojiin kiinni. Kalma tosin ei voinnut yksinkertaisesti normaalisti tuolissa istua selkänsä takia ja koittikin pitää selkäänsä edes jollakin tapaa irti tuolin selkänojasta, vaikka kahlittuna olikin.
"Oletko kenties suunnitellut tätä ihan ajan kanssa?" Kalma kysyi kohottaen toista kulmaansa samalla kun seurasi pyövelin etsiessä välineitä pöydältä.

Pyöveli käveli lähemmäksi tuolin viereen laskien valitsemansa terät tuolin vieressä olevalle tasolle ja ruskautti rystysiään kuin olisi aikomassa tehdä isommankin urheilu suorituksen.
"Voisin olla iloinen siintä." Kalma tuumasi Kaydenin harmitellessa sitä ettei aavekoira saannutkaan kuolemantuomiota, jotta olisi voinnut tappaa tämän verenhukkaan murskaamalla jokaisen raajan. Kalma ei voinnut olla irvistämättä ajatukselle. Ei olisi ollut mikään nätti kuolema. Olisi oikeastaan ollut kivulian kahdesta muusta kuolemasta.

Kalma ei paljoa ehtinyt reagoimaan siihen kun pyöveli tarrasi kädestä kiinni ja pakotti ranteen paljaaksi viiltäen kyynervarteen viiltohaavan, joka ei ollut mikään pieni ja verta alkoi tirskumaan ulos kuin vesi hanasta. Eikä asiaa auttanut pätkääkään se että pyöveli tarrasi puristavalla otteella kyynärvarresta kiinni ja painoi haavaa peukalollaan vuodon vain pahentuessa ja nopeasti osa kädestä oli veren tahrima. Kieltämättä aavekoiralle alkoi syntymään väkisinkin hätä veren vuodosta kun sille ei näkynyt loppua, mutta sillä oli muitakin vaikutuksia koiraan kuin pelkkä pelon sekainen paniikki.
Kalma kärsi jakomieli taudista ja mies oli itse tietoinen siintä, mutta Kayden ei harmikseen ollut joten tuo tuskin tiesi sitä että pelkkä vuolaan veren näkeminen sai koiran pimahtamaan totaallisesti. Ei aina, mutta joskus.. ja nyt kävi niin. Kalmalta katosi hetkeksi aikaa kaikki ympäriltä ja ilman mitään varoitusta aavekoira hyökkäsi terävät hampaat ojossa pyöveliä kohden kuin raivotautinen koira. Osumaa ei kuitenkaan koskaan tullut sillä Kalma oli kiinni tuolissa ja se pysäytti liikeradan pyövelin onneksi. Kalma kuitenkin jäi tuijottamaan tuota kulmiensa alta muristen kuin.. no koira konsanaan. Murina kuitenkin lakkasi yhtä nopeasti kuin se oli alkanut Kalman pienen kohtauksen päättyessä. Kalma oli hetken hieman hämmentyneen näköinen kun huomasi Kaydenin kauempana itsestään..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 11 Elo 2012, 03:02

Tuskainen ilme toisen kasvoilla sai pyövelin hymyilemään. Oppisipahan ajattelemaan kahdesti ennen kuin astuisi Kaydenin reviirille. Jokin tuon sotilaan olemuksessa kuitenkin muuttui yllättäen, mihin pyöveli ei tajunnut reagoida ennen hampaiden äkkinäistä liikettä hänen kättään kohden. Mies vetäisi kätensä vaistomaisesti kauemmas itseään kohden, perääntyen samalla askeleen. Hän katsoi yllättyneenä Kalman silmiä, jotka näyttivät hetken raivon sumentamilta, kunnes terävöityivät jälleen, jättäen myös miehen itsensä hiukan hämmentyneen näköiseksi. Hetken Kayden tuijotti tätä käsittämättä mitä juuri tapahtui, kunnes hymähti. "Vaikuttaa siltä, että tällä rakilla olisi tarvetta kuonokopalle", hän sanoi. Pyöveli ei ollut nähnyt sitä tarpeelliseksi, mutta kyllä puremisyritykset saatiin estettyä.

Suukapula oli aivan Kaydenin käden ulottuvilla, joten hänen ei tarvinnut kuin kurkottaa ottamaan se. Mies tarttui toisen kurkusta kädellään, painaen tämän tuolin selkänojaa vasten kiinnittääkseen suukapulan. "Jos haluat pureskella jotain, pureskeleppa tätä", pyöveli tokaisi, työntäen kapulan Kalman suuhun. Kiinnitettyään tuon nahkasoljella sotilaan niskan taakse, mies etääntyi jälleen, hymähtäen ääneen. "Näin on parempi."

Kayden pyöräytti tikaria huolettomasti kädessään, ennen kuin otti siitä jälleen vakaan otteen. Tuore haava vuosi edelleen kirkkaan punaista nestettä vuolaasti, mutta eipä pieni verenhukka mitään haittaisi. Pyöveli naurahti vaimeasti ja otti jälleen otteen Kalman kädestä, tikarin terä melkein ihoa hipoen. "Koitappa nyt pistää hanttiin, kurja", hän ivasi, viiltäen käsivarteen uuden haavan, käydäkseen läpi saman toimituksen uudestaan. Veri värjäsi kädet punaisiksi, valuen nyt myös tuolin selkänojaa alas. Kivun täytyi olla jo valmiiksi sietämättömän kova, kun Pyöveli tiukensi otettaan, oikein rusensi toisen kättä omassaan.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Elo 2012, 12:54

"Vaikuttaa siltä, että tällä rakilla olisi tarvetta kuonokopalle" sanat saivat aavekoiran katsomaan kysyvänä pyövelin päälle, kieltämättä pelästyneenäkin, mutta eipä Kalman tarvinnut kauaa asiaa miettiä mielessään kun Kayden kurkotti käteensä suukapulan. Oliko tuo tosissaankin tunkemassa tuota hänen suuhun!? Kalma ei sitä tarvinnut käydä edes kysymään ääneen kun pyöveli tarrasi kurkusta kiinni ja alkoi väkisin tunkemaan kapulaa aavekoiran suuhun. Kalma ei todellakaan ollut yhteistyö haluinen moisen tempauksen kanssa ja yritti kääntää päätään pois ettei kapulan tunkeminen käynnytkään niin helposti, tai edes onnistuisi ollenkaan, joka oli toive ajattelua kun kapula löysi tiensä suuhun ja Kayden veti niskan taakse nahka soljen ettei mokoma putoaisi. Kalma mulkoili harvinaisen paheksuvasti pyövelin päälle tuon sanojen jälkeen. Jos hän vain pääsisi tästä irti niin tuosta ei jäisi mitään jäljelle! Muuta kuin kasa lihan paloja lattialle. Tämä oli tarpeeksi häpeällistä! Tosin kapula suussa taisi olla aavekoiran pieni murhe tällä hetkellä kun pyöveli otti jälleen tikarin käteensä.

Kalman katse laskeutui pyövelin kasvoista tikariin kun sen valmiiksi verinen terä oli laskettu vaarallisen lähelle käden ihoa, joka oli jo valmiiksi veren tahrima. Kaydenin sanoihin aavekoiran olisi tehnyt mieli vastata, mutta ei kyennyt siihen kapula suussa joten tyytyi mulkoilemaan tuon päälle kun se vaihtuikin kivun irvistykseksi samalla kun ruumis vaistomaisesti nytkähti tikarin lekatessa jälleen ihoa auki syvältä. Verta alkoi tulemaan uuni tuoreesta viiltohaavasta vuolaana, mutta se ei tuntunut riittävän Kaydenille vaan tuo jälleen toista saman tempun minkä oli tehnyt aikaisemminkin. Pyöveli tarrasi kädestä kiinni ja alkoi painamaan sitä jopa niinkin kovaa että Kalmasta tuntui että tuo aikoisi katkaista hänen kätensä. Kalma tosin piti mölyt mahassaan ja ainostaan vain tuskan irvistys miehen kasvoilla kertoi että Kalmaan sattui. Mutta miten hän huutanut olisikaan kapula suussa?
Veren jatkuva tuleminenkin alkoi tuntumaan Kalman kehossa, tuo alko näyttämään pahoinvoivalta ja ehkä aavistuksen normaalia kalpeammalta. Kalma oli tietoinen että alko kärsimään verenhukasta ja siihen pyöveli ilmeisesti tähtäsikin joten Kalma päätti rauhoittaa itsensä siintäkin huolimatta että puristava ote kädessä sattui ja pieni ääni päässä käski repiä sen irti.. irti silläkin uhalla että rikkoisi oman kätensä luut päästäkseen vapaaksi. Ei, sitä hän ei tekisi. Joten Kalma ingoorasi nyt pyövelin rautasen otteen kädestä ja rentoutui tuolille siintäkin huolimatta että selkään sattui kiitos ruoskimis jälkien. Jos hän jatkaisi turhaa riehumista niin hän vain itse pahentaisi omaa tilaansa ja pahimmassa tapauksessa tajunta lähtisi.. tosin eihän Kaydenin ollut tarkoitus häntä tappaa. Tosin ehkä tässä olisi myös lievä keino vittuilla pyövelille päin naamaa? Tuskin tuo olisi iloinen jos kidutettava ei reagoisi toivotulla tavalla?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 11 Elo 2012, 17:26

Kehon yllättäen rentouduttua kipuaalloista huolimatta, pyöveli luuli sotilaan menneen shokkiin tai olevan menettämässä tajuntansa. Hän irrotti otteensa tuon kädestä, veren yhä virratessa. Mies tarkasteli hetken toisen silmiä kulmiian painaen, mutta näytti siltä että Kalma oli edelleen tajuissaan. Parempi niin. Mitä ideaa olisi kidutuksessa, jos kidutettava oli höyhensaarilla.

Mies hymähti ilottomasti. Tuo yritti olla huomaamatta tuntemaansa kipua. Ja pyöveli ei pitänyt siitä. Piti siis nostaa panoksia. Mies iski Kalmaa nyrkillään kasvoihin saadakseen tämän huomion. "Älä vielä nukahda, Fisher", hän sanoi ja iski uudestaan, "Paras osuus on vasta alkamassa... Olisi sääli jos jäisit siitä paitsi." Kayden hymähti pirullisesti hymyillen ja otti Kalman vasemmasta kädestä otteen, peukalon ja rystysten välistä. "Sinullahan on sievät kädet. Melkein kuin naisella", hän kommentoi pilkallisesti, "Etenkin nämä sormet... Niin pitkät, sirot..." Kuului inhottava rusahdus etusormen taittuessa paikoiltaan. Pyöveli naurahti; "Ja hauraat..." Kayden hymyili leveästi seuratessaan ilmeitä toisen kasvoilla ja siirsi jo kätensä tunnustelemaan keskimmäistä sormea hämäävän hellästi, ennen kuin rusauttaisi senkin mutkalle etusormen tavoin. "Mitä sanoit? En oikein saa selvää", hän piruili, ennen kuin taittoi sormen vahvoilla käsillään paikoiltaan. Hän taittoi jokaisen vasemman käden sormen yksi kerrallaan, ennen kuin viimen irrotti otteensa kädestä, jonka sormet nyt harottivat kummallisen näköisesti eri suuntiin.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Elo 2012, 18:29

Pyöveli päästi irti kädestä ja oli ilmeisesti tajunnut sen ettei aavekoira enää välittänyt, tai tahtonut enää välittää tuon verisistä leikeistä. Se ei tainnut miellyttää herraa laisinkaan kun nyrkki nousi ja seuraavaksi aavekoira tunsi kuinka se pamahti hänen kasvoillensa saaden pään nykäisemään sivulle. Kalma oli hetken aikaa pihalla maailman tapahtumista, mutta sai nopeasti aivonsa toimimaan ja oli irvistäen nostamassa päätään ylös katsoen pyöveliin joka huomautti ettei saannut nukahtaa.. Kohta hän ainakin nukahtaisi jos vielä hieman kovempaa löisi! Vasten kasvoja tuli toinen isku ja jälleen pää nytkähti sivulle ja samalla poskeen verestävä jälki.. oliko se sitten koiran omaa vai verta vai sitten Kaydenin käsistä tullut sitä Kalma ei tiennyt, eikä välittänyt tietää. Ilmeisesti pyöveli oli jotakin uutta keksinyt kerta ensinmäinen ei ollut toiminut aivan halutulla tavalla. Ainakin näin Kalma päätteli pyövelin sanoista ja kasvoilla olevasta virneestä.

Kayden otti Kalman vasemman käden käteensä saaden miehen kohottamaan pienesti toista kulmaansa kysyvänä kun pyöveli ryhtyi enemmän ja vähemmän ilkkumaan hänen sormiaan. Tosin sitä ei tarvinnut kysyä miksi pyöveli oli kiinnostunut nimenomaan sormista kun tuo taittoi ensinmäisen sormen poikki, joka oli etusormi. Kalma nytkähti voimakkaasti kivusta irvistäen ja koittaen selvästikkin huutaa tukahdetusti suukapulan takaa tuskaansa ilmoille ja koitti vetää kättää pois pyövelin ulottuvilta, mutta eihän hän saannut sitä irti kahlittuna.. eikä hän enään päässyt puremaankaan tuota. Kun kipu alkoi joten kuten hellittämään ei Kalma saannut sielun rauhaa kun kuului uusi naksahdus nivelsiteiden naksahdellessa poikki kun Kayden katkaisi ilman armoa keskisormen. Kalma yritti huutaa jälleen kipuaan mutta se piiloutui kapulan taakse jälleen kerran.. eikä armoa pahemmin tullut muidenkaan sormien kohdalla kun yksitellen Kayden katkoi ne ja pudotti käden lopulta vapaaksi kuin lelun jolla ei jaksaisi enää leikkiä. Kalma jäi hengittämään raskaasti rintakehän noustessa nopeasti ylös ja alas yrittäen tasata hengitystään parhaansa mukaan, sekä sivuuttaa kivun jonka tunsi sormissaan.. koko kädessään josta sormet oli taitettu mikä minnekkin suuntaan.

Vihainen kivun sekainen katse siirettiin katsomaan pyöveliä, tästä tuo mies tulisi kuulemaan häneltä henkilökohtaisesti joskus jossakin! Jos suukapula ei olisi ollut suun edessä olisi Kalmalla ollutkin muutama sana sanottavana, sekä aavekoiran olisi kovasti tehnyt mieli sylkeä tuon säälittävän miehen kasvoille.. mutta ei vain pystynyt. Joten vaikka pyöveli nyt nenän edessä olikin näkemässä yritti Kalma saada mokomaa kalikkaa pois suustaan hankaamalla päätään tai kalikkaa tuolin selkänojaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 12 Elo 2012, 19:20

Kayden seurasi tuskaisia ilmeitä pieni hymy huulillaan, välillä jopa naurahtaen hiljaa suukapulaa vasten vaimentuviin yrityksiin huutaa. Tuolla kädellä ei vähään aikaan miekkaa pideltäisi. Et sinä sitä noin saa pois, hän huomautti vinosti hymyillen, kun sotilas yritti hangata suukapulaa tuolin selkänojaa vasten. Hän kuivasi verisiä käsiään ennestään likaiseen liinaan kaikessa rauhassa, piittaamatta hiukkakaan kivusta joka nyt varmasti loisti taitetuista sormista sotilaan koko ruumiiseen, jota myös jonkinasteinen verenhukka koetteli. Hän pudotti liinan pöydälle jolta oli sen poiminutkin ja katsoi työnsä tuloksia hiukan arvioivasti. Ottakaahan tuo raato irti, hän kehotti sitten vartijoita, jotka tulivat paikalle heti käskystä ja avasivat Kalman kahleet, kuitenkin kiinnittäen tuon välittömästi uudelleen ketjuihinsa, niin ettei tuo voinut yrittää pakoa. Ja vaikeaahan se oli varmasti muutenkin siinä kunnossa.

Pistetäänpä se pienelle jäähylle, Kayden sanoi ja tarttui katosta roikkuvasta ketjusta kädellään, vetäen sen alemmas. Ketjun päässä oli koukku, johon Kalman käsissä oleva ketju saatiin helposti kiinni. Kun tuo oli kiinnitetty, pyöveli käveli syrjempään nostaakseen tuon vinssiä kiertämällä ylemmäs. Ketjut kilisivät toisiaan vasten, nousten vähitellen ylemmäs. Ennen pitkää Kalman jalat irtosivat lattiasta ja tuo roikkui koko painollaan käsiensä varassa. Kayden hymyili ja käveli takaisin nyt ilmasta roikkuvaa Kalmaa kohden hymähtäen. Hän tönäisi tuon jalkoja kädellään, saaden koko kehon hetkeksi heilumaan edestakaisin, mille vartijat hymähtelivät. Onko nyt mukava asento? pyöveli kysyi pirullisesti ja kääntyi jälleen tarvikkeidensa puoleen, Niin ajattelinkin.

Pyöveli poimi pitkän ruoskansa käteensä ruoskiakseen kurjan vielä kerran, ennen kuin jättäisi tuon vain roikkumaan ja kärsimään sitä turruttavaa tunnetta, jonka roikkuminen pitemmän ajan saatossa aiheutti. Hän ruoski tuon tällä kertaa edestäpäin, jolloin osa iskuista ulottui kaulalle ja kasvoille asti. Nahkaruoskan iskut olivat yhdeksänhäntäistä kissaa terävämpiä ja rikkoivat ihon herkemmin, jättäen sen kapeille, viivamaisille arville. Ruoskiminen kesti tällä kertaa pitempään. Ketjut kilisivät niiden kannatteleman ruumiin liikahdellessa ja vartijat seurasivat tapahtumia vaitonaisina sivusta, selvästi täysin piittaamattomina tuskista joita Kalma kävi läpi.

Kun viimein ruoskinta päättyi, pyöveli keräsi ruoskan hännän siitille kerälle ja hymähti piittaamattomasti pieni hymy huulillaan. Annetaan sellinsotkijan roikkua vähän aikaa, hän sanoi ja keräsi välineitään pöydältä laittaakseen ne laukkuunsa. Roikotus olisi Kalman viimeinen koettelemus, ennen kuin tämä palautettaisiin vapauteen rangaistuksensa kärsineenä. Laitettuaan tavaransa taas järjestykseen, pyöveli riisui hupun päästään ja katsahti vielä Kalman suuntaan, ennen kuin poistui huoneesta. Hän ehtisi hyvin polttaa muutaman tupakan tässä välissä.
Juudas
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron