Sukeltajamadot ja tuorejuustoa (Lotdow)

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 02 Heinä 2012, 23:37

//Muutamien poistettujen viimeviestien aikana tapahtunutta: Fred ja Pad onnistuivat saamaan kalan ja päättivät jakaa sen tässä ja nyt. Niin ollen, heidän täytyi kerätä polttopuita nuotiota varten ja saivat senkin rakennetuksi.

Paderdor

Paccõnti laski viimeiset löytämänsä kepit pinon päälle, ihastellen sitten työtään kieli pitkällä, kuolaten vihreän nurmen tahmaiseksi.
"Kauniita, herkullisia risuja", hän totesi onnellisena ja heilautteli häntäänsä muutamaan kertaan, kuin hevonen joka karisteli kärpäsiä ympäriltään. Pad loikkasi itsensä ympäri Fredin puoleen ja nosti taas takamuksensa korkealle, etupää painuen maata vasten.
"Miten taiot tulen? Lausutko maagiset sanat ja sytytät taivaan liekkeihin?" paccõnti kysyi uteliaana, nousten sitemmin takaisin normaalimman suuntaiseen asentoon. Hän näki harvemmin niitä tanssivia lieskoja, tulipalossa kun ei ainakaan muistinsa mukaan ollut koskaan ollut, eivätkä paccõntit soihtujakaan tarvinneet. Kaikki tuli, mitä pieni karvakasa oli lyhyen elämänsä aikana nähnyt, olivat kääpiöiden kynttilät, jotka valaisivat näiden pimeisiin luoliin sijoittuvaa elämää. Pad nuolaisi huuliaan ja nuuskutteli kalan vahvaa tuoksua nenänsä täydeltä. Hän pystyi melkein maistamaan sen suussaan ja tuntemaan kielellään.
"Syökö kuluvälineesikin kanssamme?" Paderdor kysäisi ohimennen ja kallisti päätään hevosen puoleen, tai suunnilleen siihen missä aisti sen olevan, aurinko kun alkoi taas pilvien takaa pilkistää.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Agna » 31 Heinä 2012, 21:03

Fred

Ihminen seurasi silmillään erittäin epämiellyttävän näköistä kuolavanaa, jonka karvakasa jätti korsien päälle. Erite jäi kimaltelemaan vihreän maan sekaan ja paccõnti pinosi risuja nuotioon.
"Erittäin herkullisia varmaankin", Fred vastasi hymyillen ja kaiveli sitten nyssykkäänsä johon oli pakannut pienimuotoiset eväänsä. Hän nosti päätään ihmetellen Padin ehdotusta taikasanoista ja taivaan sytyttämisestä liekkeihin. Se totta vie olisikin ollut kunnon näky! Ja myöskin kunnioitusta herättävä taito.
"Eehei", Fred naurahti ja pyyhkäisi silmäkulmaansa. "Vaan katsos nämä, näillä kivillä tulen saa syttymään. Näitä kannattaa pitää mukanaan jos on kädellinen ja metsästää itse ruokansa", hän jatkoi ja esitteli kahta piikiveä seuralaiselleen. Hän raapaisi kiviä toisiinsa nuotion päällä ja sai pienet kullanväriset kipinät leimahtamaan kivien välistä. Kipinät eivät kuitenkaan vielä sytyttäneet nuotiota, joten Fred raapaisi toisen, kolmannen, neljännenkin kerran, jolloin kipinäsade roihautti kuivat ja kuolatut risut tuleen.
"Kas noin! Mitäs siihen sanot?" Fred kyseli tyytyväisenä ja katsoi tulen loimua. Se lämmitti, kenties turhaankin, sillä oli niin lämmin kesäpäivä. Kuitenkin liekit tanssivat suloisesti ja saivat kalan, jonka Fred asetti kepinnokkaan tulen yläpuolelle, kypsymään hitaasti.
"Ei, se on kasvissyöjä kuten muutkin hevoset", ihminen vastasi sitten Springiä koskevaan kysymykseen.

//Ah, back in basics.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Lotdow » 08 Elo 2012, 11:23

Paccõnti katsoi hevosta vielä pitkän aikaa, ennenkuin palautti huonosti näkevät silmänsä Frediin ja nuotioon, joka huononsi näkemistä entisestään.
"Hoo!" hän kiekaisi kuin tukehtumaisillaan oleva kukko. "Tuli!" Hän ryntäsi lähemmäs liekkejä nuuhki niistä lähteviä ensimmäisiä palaneita roskia. Yksi niistä osui karvaisen nelijalan nenään ja sai tämän pärskimään paikallaan. Paderdor asettui kauemmas lömmittävästä tulesta, istahti alas ja alkoi pesemään itseään pitkällä kielellään, aina selästä asti.
"Puhdas", Pad totesi ja röyhisti rintaansa, jotta Fred varmasti näkisi hänen, öhöm, 'kiiltävän' karvansa. Paccõnti rapsutti leukaansa takaraajallaan ja kierähti selälleen maahan, kuin koiranpentu rapsutuksia kerjäämässä. Nurmikko kutitteli selkää ihanasti, saaden paccõntin kierimään ympäriinsä kuin tukki jolla hobittilapset leikkivät.
"Huii-ii", pääsi huuto suusta, Padin kieriessä ympyrää Fredin takana. Sen jälkeen tällä olikin pää pyörällä ja silmissä vilisi. Paderdor ravisteli itseään ja katsoi oliko Fred liittynyt hauskanpitoon, mutta mies ei ollut korsien peitossa, eikä näyttänyt muutenkaan sen likaisemmalta.
"Tässä", Pad nyhti tarttumakynsillään nurmikko irti ja heitti ne Springin eteen. "Ole hyvä." Hän heilutteli häntäänsä ja palasi istumaan Fredin vierelle.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Agna » 26 Elo 2012, 18:06

Fred

Ihminen tillitti ensin paccõntin merkillistä käyttäytymistä tulen läheisyydessä, ennenkuin pärskähti nauramaan.
"Et ole näemmä tottunut tuleen, vai?" Fred kysyi ja katseli kuinka karvainen otus ravisteli päätään pienen tulenkatkuisen palan leijailtua sen nenälle. "Varohan kuitenkin, ettet polta itseäsi. Muuten joudun kylvettämään sinut."
Ja kylvettämisestä puheenollen, Pad asettui kauemmaksi nuotiosta nuolemaan itseään. Kieli oli valtavan pitkä ja ylettyi näköjään vaikka minkälaisiin akrobaattisiin suorituksiin. Fred katseli pesua ällistyneenä.
"Puhdas, no niin kyllä näytät olevan. Oikein hieno karva", Fred kehui ja pudisteli päätään itsekseen kääntäen hieman kalaa, että se kypsyisi toiseltakin puolelta.
Kun Fred ei kiinnittänyt elukkaan mitään huomiota, ehti se jo pyyhältää hänen silmiensä ulottumattomiin. Mies käänsi päätään olkapäänsä yli ja paikansikin jo siellä pyörivän paccõntin. Sen suusta pääsi kiekuvaa ujellusta, kun se vieri edestakaisin hänen selkänsä takana. Pad nousi ja vilkaisi Frediä, ja tämä vain katsoi hymyillen takaisin kääntäen päänsä jälleen kalaan. Hullu otus, kaikkeen sitä törmäsikin keskellä kaunista kesäpäivää.
Spring katseli epäluuloisena multakokkaretta ja sen seassa olevaa ruohoa, jonka Pad oli heittänyt sitä päin. Hevonen pärskähti ja heilautteli korviaan, seuraten katseellaan Padin lyllertämistä takaisin isännän luo.
"Kala on kohta valmis", Fred tokaisi vieressään nupottavalle paccõntille.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Lotdow » 25 Loka 2012, 17:08

"Loistavaa! Loistavaa!" Paderdor hoki kuin vatsavaivainen kukko orrella, samalla kun piiskasi ilmaa hännällään. "Kalaa, kalaa!" Hän oli hieman toimeeton siinä odotellessaan, mutta onneksi paccõnti oli, siis omasta mielestään, niin keskeliäs, että osasi viihdyttää itseään minuutissa usealla eri tavalla. Toinen toistaan turhemmilla tavoilla, tottakai. Ja koska kaikkea ei voinut suorittaa näin lyhyessä ajassa, Pad päätyi jahtaamaan häntäänsä. Takkuturkki juoksi paikallaan ympyrää ja seurasi häntäänsä yrittämättä siitä kertaakaan kiinni. Mitä ideaa oli leikissä, jossa voittaisi heti? Ei, vähän armoa piti hännälekin antaa.
"Minä saa-aan sen!" Pad mainosti kun hännänpää kutitteli tämän räkäistä nenää. Jos Fred ei vielä ollut sitä älynnyt, niin viimeistään nyt piti tajuta kuinka tyhmä tämä nelijalkainen laikkuturkki oli.
"Minä juoksen tässä kunnes kalasi on kypsä!" hän ilmoitti päästäen kieltään roikkuaan aavistuksen verran suustaan.

//Kyllä, oli harvinaisen hankala keksiä mitään vastaukseeni >.>
Lotdow
 

Edellinen

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron