I'm your nightmare || CrimSON || k-Agna

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Elo 2012, 20:36

Darius, Aran

Lopulta kun korkeahaltiakin oli saavuttanut mielihyvän huipun, kävi kenraalin käsi hidastamaan liikkeitään nuoremman miehuudella. Hitaasti ja hellästi liikkuen, kunnes ote irtosi ja lähin vaatekappale sängyltä päätyi kädenpyyhinnän kohteeksi. Huohotusmainen hengitys alkoi tasaantua pitkiksi, rauhallisiksi hengenvedoiksi kenraalin katsellessa puoliummistetulla silmällä päällään nelinkontin olevaa Iriadoria. Kasvoille levisi harvinaisen lempeä hymy, joskin hymyyn sekoittui jonkinlaista melankolista tunnelmaa. Kerrankin hän pystyi tosissaan hymyilemään nuoremman seurassa, eikä tuo sitä pystynyt näkemään. Vaikka aikanaan oli halunnut nähdä kenraalin hymyilevän, hinnalla millä hyvänsä. Iriador kävi kuitenkin lopulta nojautumaan niin, että sai hivutettua kenraalin pois sisältään, saaden Dariuksen hymähtämään pienesti hengityksentasailun lomasta.

en, vihasin sitä yli kaiken Kenraali kävi naljaisemaan nuoremman jokseenkin hölmöön kysymykseen, samalla kun kävi ojentamaan kätensä iriadorin alaselälle ja pakotti tuon painautumaan makuulleen ylleen. Kun korkeahaltia oltiin saatu makaamaan, kädet kietoutuivat tuon ympärille lämpimään halaukseen.
Toivottavasti en ollut ainoa joka piti Kenraali kävi hymisemään rauhallisen matalalla äänellä, samalla kun pieni suudelma laskettiin nuoremman huulille.


~~~Kliseee sillä välin toisaalla jumpcut~~~


Oli kulunut lähemmäs toista viikkoa, kun Aran viimeksi oli kenraali Argenteukselle puhunut. Silloin keskustelu oli päättynyt melko aggressiivisissa merkeissä molempien osalta. Tätä tapahtumaa oli päässyt todistamaan myös kreivi Areth, joka ei onneksi tilanteesta loppupeleissään kovin itseensä ottanut. Kuitenkin, Aran ei voinut olla ajattelematta tilannetta jälkikäteen, sillä hän oli suoraan sanottuna ylireagoinut. Jopa ilkeällä tavalla, purkaen turhan stressin ja kiukkunsa kenraaliin, joka ei sitä periaatteessa ollut ansainnut.
Monarkille tuo viikko oli muutenkin ollut hieman hektinen. Kaiken lisäksi kuningas oli ottanut myös verbaalisesti yhteen kenraali Winderin kanssa. Aran olisi voinut passittaa Haukansilmän sotaoikeuteen ties mihin vedoten, mutta jostain syystä kuningas ei sitä ollut tehnyt. Kerta heidän välinen kiista oli ollut kahdenkeskeinen, ei kuninkaalla ollut oikein todisteita. Tosin, mihin kuningas olisi todisteita tarvinnut, hänen sanaansa ei sopinut kyseenalaistaa. Kuitenkin, eliittikenraalin lähettäminen noin pienin todistein tuomittavaksi tahi rangaistavaksi olisi vain herättänyt kysymyksiä ja epäilyksiä, joita nyt ei tarvittu yhtään enempää kuningashuoneen niskoille.

Koska Aranilla ei pahemmin ystäviä ollut, ei hänellä ollut varaa menettää nykyisiäänkään. Niinpä tänään kaikkien kiireiden jälkeen oli kuningas kutsunut kenraali Argenteuksen luokseen. Kuningas odotti kenraalia saapuvaksi myöhään illalla, eräässä vähän virallisemmassa oleskeluhuoneessa. Tuttuun tapaansa oli Aran sonnustautunut koreasti, valkoiseen asukokonaisuuteen, mutta ei turhan virallisesti. Tämä ei ollut enää viran toimitusta, tämä oli ystävän tapaaminen ja.. no, anteeksi pyytäminen. Aran oli sen velkaa faunille, jota haltia nyt odotteli oleskeluhuoneessa ikkunasta ulos katsellen.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 07 Elo 2012, 21:42, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Elo 2012, 21:41

Iriador, Atrevaux

Niin minä vähän arvelinkin, Iriador totesi vitsaillen, samalla kun painautui vasten Dariuksen hiestä märkää kehoa. Kenraalin suomaan pieneen suudelmaan vastattiin väsyneesti, samalla kun sokean silmät harhailivat hakemaan pimeyden keskeltä katsekontaktia toiseen.
Et ollut ainoa, punapää myhisi vielä hiljaa toisen halauksessa, kunnes painoi päänsä kevyesti kenraalia vasten.

Täysin rentoutunut keho lepäsi rauhassa toisen syleilyssä, palautuen hiljalleen takaisin viimeisimmästä suorituksesta. Pahin humalatila oli ehtinyt kaikota nuoremman päästä, saaden tuon tuntemaan itsensä joka sekunnin myötä vain väsyneemmäksi ja uupuneemmaksi. Silti punapää ei antanut itsensä vielä nukahtaa, vaan nautti vielä viimeisten energianrippeittensä kanssa Dariuksen kanssa olosta. Tämäkään hetki ei kestänyt ikuisuutta, valitettavasti, joten siitä piti ottaa kaikki irti.
Taidan olla koko maailman onnekkain päivänsankari, punatukka hymisi, Lahjanikin oli enemmän kuin täydellinen.

~~~

Pujopartainen pässinsarvinen otus asteli linnan käytäviä pitkin. Tyypillisesti melko koruttomaan asuunsa, mustaan kaapuun ja punaiseen takkiinsa sonnustautunut kenraali oli menossa tapaamaan kuningasta. Vaikka Atrevauxin olisi suoraan sanottuna tehnyt mieli vain jättää menemättä, oli vastassa kuitenkin itse monarkki, jonka pyynnöstä ei sopinut kieltäytyä siitä seuraavien mahdollisten ongelmien takia.
Edellisestä episodista oli kulunut muutama viikko, jonka aikana sarvipäinen oli ehtinyt miettiä niin Oraakkelin kuin Araninkin sanoja. Erityisesti monarkin räjähtämistä kreivi Arethdrielin ja hänen nähtensä.
Vanha fauni ei ollut vielä leppynyt kultakutrin pauhaamiseen, vaan oli yhä loukkaantunut ystävänsä käytöksestä. Kenraali saattoi yhä tehdä töitään ja ottaa kuninkaalta käskyjä vastaan ilman ongelmia, mutta oli antanut toveruuden rajojensa Araniin horjua, jonka näki selvästi faunin omasta käytöksestä ylimystä kohtaan.

Atrevaux pysähtyi huoneen kohdalle, jossa hänen oli Aran määrä tavata. Vartijat sen ovilla ilmoittivat ensin kuninkaalle, kuka huoneeseen oli pyrkimässä, ennen kuin faunin annettiin astua sisään.
Ovet avattiin hetken kuluttua. Sorkat kopsuivat vasten kovaa lattiaa, äänen vaimeten kokonaan sitten, kun Atrevaux oli kutakuinkin keskelle huonetta päässyt. Fauni silmäsi hetken ikkunan luona seisovaa kuningasta
Tahdoit tavata, karvakoipi totesi ykskantaan, käsiensä löytäessä tyypillisen paikkansa selän takaa. Mitähän kuninkaalla mahtoi tällä kertaa olla mielessään..
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Elo 2012, 22:13

Kenraali hymähti itsekseen Iriadorin vastatessa viestiin ja lopulta myös Dariuksen viimeisimpään toteamukseen. Toinen kenraalin käsistä kävi risteilemään hellästi pitkin Iriadorin selkää, kevyesti kosketellen tuon ihoa sormenpäillään. Kenraali tunsi itsensä harvinaisen levolliseksi, vaikkei vielä väsynyt ollut. Hän olisi voinut jopa jatkaa tätä urheilua lisää, mutta Iriador puolestaan alkoi vaikuttaa harvinaisen väsyneeltä. Ihmekös. Kattoon eksynyt katse laskeutui nuorempaan tuon käydessä tuumimaan olevansa onnekkain päivänsankari. Lahjakin oli kuulemma ollut enemmän kuin täydellinen. Jälleen Darius hymähti, tällä kertaa huvittuneena.
No jos päivänsankari sitä mieltä on.. Kenraali kävi toteamaan samalla kun kävi nyt hitaasti vaihtamaan asentoa, kääntyen kyljelleen ja täten siirsi korkeahaltian yltään viereensä. Koko tuon toimituksen ajan Darius piti sotilasta halauksessaan.
Joko energiasi alkaisi loppua?


Ajatuksiinsa eksynyt kuningas havahtui tilanteeseen kuullessaan vartijoiden ilmoittaman, kuka sisään oli pyrkimässä. No, eipä nuo ketään muuta olisikaan sisään saanut päästää, Aran ei tällä hetkellä halunnut ketään ylimääräistä tavata. Tämä tapaaminen vaati hänen kaiken keskittymiskykynsä, itsehillintänsä ja.. no, nöyryytensä. Harvemmin se oli hän, joka anteeksi joutui keneltäkään pyytelemään. Iso egonsa ei tuosta johtuen aina osannutkaan pyytää kovin nöyrästi anteeksi, tai ainakin siihen tarvittiin päivä jos toinenkin mielen taivuttelua ja syiden etsimistä.
Tässä tapauksessa syitä oli kyllä tarpeeksi.

Aran kääntyi kohden ovea faunin astellessa sisään. Siinä missä fauninkin, oli kuninkaan kädet hakeutuneet selän taakse jonkin asteen viralliseksi merkiksi. Kädet tuntuivat kyllä harvinaisen turhilta raajoilta näissä tilanteissa, niitä ei osannut pitää luonnollisesti missään.
Niin tahdoin Oli yksinkertainen vastaus faunille kuninkaan kävellessä lähemmäksi. Väli matkaa pidettiin kuitenkin metri jos toinenkin, niin kohteliaisuus kuin etäisyyssyistä En kuitenkaan antanut sinulle lupaa sinutella minua.
Mutta en kutsunut sinua tänne mollattavaksi tai riitelemään yhtään sen enempää
Kuningas jatkoi ennen kuin fauni edes ehti reagoida sanallisesti hänen puheisiin sinuttelusta Kutsuin sinut tänne koska noh.. Halusin pyytää.. anteeksi Kuninkaan puhe muuttui vaivautuneeksi, samalla kun vihreä katse kävi välttelemään katsekontaktia faunin kanssa. Ehkä tuo tiesikin, ettei kuninkaan ollut helppo pyytää anteeksi keneltäkään ja se, keneltä tuo vaivautui anteeksi pyytämään, sai olla otettu että kuningas moiseen alentui.
En olisi saanut purkaa stressiäni ja turhautumistani sinuun.. Olin humalassa ja reagoin täysin kohtuuttomasti viesteihisi, joita tuskin tulit silkkaa ilkeyttäsi tuomaan.. Luottamukseni sinuun on yhä vahva ja toivon, että minulla on yhä kunnia saada luottaa sinuun ja vastaan ottaa luottamustasi jatkossa. Käyttäydyin sopimattomasti, lapsellisesti, syytin sinua asioista, jotka loppupeleissä eivät olleet sinun syytäsi.

Joten Pyydän nöyrimmin Anteeksi sinulta, Atrevaux. Anteeksi, että purin sinuun kohtuuttomasti kiukkuani, jota et ansainnut Kuningas päätti pitkähkön avautumisanteeksi pyyntönsä viimein, katseen käydessä nyt hakemaan jonkinlaista vastakaikua kenraalin katseesta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Elo 2012, 23:17

Olen erittäin vakaasti sitä mieltä, nuorempi totesi tuhahtaen toiselle vastaukseksi. Kun Darius kääntyi kyljelleen, saattoi punapää nostaa toisen kätensä kenraalin yli, hakeutuen sillä sukimaan kevyesti toisen hiuksia niskanseutuvilta.
Olen ihan poikki. Väsyttää ja on jano, Iriador kävi tuumaamaan ääneen kenraalin viimeisimpään kysymykseen vastaukseksi. Punapää olisi saattanut nukahtaa niille sijoilleen. Hänellä oli hyvä olla. Rauhallinen ja raukea olo. Sotilas olisi voinut viettää loppuelämänsä esimiehensä halauksessa, jos se vain olisi ollut mahdollista. Silmätkin alkoivat hiljalleen painautua puoliumpeen väsymyksen merkkinä.
Saisinko lainata sinulta vaatteita yön ajaksi, Iriador tiedusteli sitten kohottaen hieman päätään sanojensa ohessa ja virnisti, Vaikka epäilemättä et pistäisi pahaksesi sitä, jos hyppisin ympäriinsä alasti.


Atrevaux seurasi täysin ilmeettömänä, kun kuningas kävi astelemaan häntä kohden kätensä selän takana, kuten arvon vieraallansakin. Aran sai kuitenkin vakaville kasvoille nostettua virneen huomauttaessaan sinuttelusta. Fauni hymähti. Karvakoipi ei tätä virallisena tilanteena kokenut, joten monarkki sai tyytyä siihen kohteluun, jota mies tavallisestikin ystävilleen tarjosi.
Vaivaantunut kuningas esitti syynsä, miksi oli Atrevauxin tahtonut tavata. Siinä missä Aran pyrki välttämään suoraa katsekontaktia kenraaliinsa, pyrki vanha sarvipää sitä nimenomaan kiusallaan toiselta hakemaan, päätyen kuitenkin tuijottelemaan kuninkaan ylitse tuon päättäessä avautumisensa.

Magian raastama käsi nousi selän takaa sukimaan leukapartaa. Faunin kasvoilla hetki sitten levännyt virne oli vaihtunut jälleen vakavaksi, mutta jollain tapaa myös kieroksi. Atrevaux lähti astelemaan ympäri huonetta.
Niin käytöksesi oli aika kohtuutonta sinä iltana, sarvipäinen kenraali aloitti, pitäen puhetyylinsäkin yhä tuttavallisena, Jumalat sinua armahtakoot jos saan tietää pimittäväsi minulta tietoa, Atrevaux ryhtyi ääneen kertaamaan sanoja, joita Aran hänelle oli sinä iltana syöttänyt, Uskoni sinun uskollisuuteen alkaa horjua, mies jatkoi, hymähtäen sitten pahansisuisesti, Fauni.. Haluatko että kerron ja kertaan mitä eroa minulla ja pienillä sukulaisillani on?.
Atrevaux pysähtyi, kääntyen nyt paremmin monarkin puoleen ja hakien tuohon katsekontaktin.
En minä jaksa saatikka tahdo riidellä kanssasi turhanpäiväisistä asioista. Näin kyllä hyvin, mihin tilanne oli kulkemassa ja olen osittain myös iloinen, ettei se edennyt sitä pahemmaksi.
Anteeksipyyntö hyväksytty. Olen siitä sangen otettu ja kiitollinen, sekä toivon itsekin luottamussuhteemme pysyvän entisellään jatkossa vielä pitkään. Minulla ei ole varaa menettää niitä harvoja ystäviäni, joille olen uskollisuuteni suonut, kenraali ilmoitti, ojentaen sitten kättään Aranille, Mitäpä jos puristaisimme kättä vielä sovinnon merkiksi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Elo 2012, 23:54

Iriador ilmoitti olevansa ihan poikki ja kaiken lisäksi janoinen. Kenraali ei ihmetellyt. Johan jo pelkkä tämä painiminen kävi janottamaan ja olihan nuorempi yhä kitannut alkoholia kuin vettä koko illan ajan. Tuon suu tulisi olemaan niin kuivana aamusta. Pieni hymy nousi kenraalin huulille sotilaan käydessä sukimaan hänen hiuksiaan. Darius harkitsi ylösnousemista, mutta ei olisi millään jaksanut. Kuitenkin, Iriador kävi pian esittämään kysymyksen tai no, pyynnön joka oikeastaan vaati ylösnousemista.
Minä en pistäisi pahakseni siitä yhtään Darius tokaisi virnuillen samalla kun kävi irrottamaan otettaan korkeahaltiasta Mutta en kyllä aio pakottaa sinua alasti täällä hyppelemään.
Darius nousi ylös sängyltä kankeahkosti, lähtien sitten laiskasti astellen kohden vaatekaappejaan. Iriadorille kaivettiin puhdas paita päälle pantavaksi, samalla kun itsellekin etsittiin jokin kolttu ylle puettavaksi.
tässä Darius tokaisi nuoremmalle ojentaessaan tuolle paidan, sekä miehen alushousut mikäli tuo halusi nekin ylleen kiskaista. Paita tosin oli hieman pitkähkö ja muutenkin vähän suuremman puoleinen korkeahaltialle, mutta miten tuo itse halusi.
Vielä Darius ei sänkyyn kaatunut, vaan samalla kun kiskoi itselleen paitaa ylleen, kävi tuo hakemassa lasin vettä nuoremmalle.
Juo vielä ennen kuin nukahdat niille sijoille Darius hymähti palatessaan kera vesilasin ja ojensi sen Iriadorille, käyden itse istahtamaan sängylle ja odotti, että korkeahaltia sai juotua.
Kun Iriadori oli juonut tarpeeksi, käytiin lasi tuon kädestä pistämään yöpöydälle, jonka jälkeen kenraali saattoi pötkähtää takaisin sängylle.


Faunin käydessä saarnaamaan kuninkaan teoista ja puheista, nousi Aranin kasvoille pieni, pirullisen huvittunut virne. Mikäli kyseessä olisi jälleen ollut joku toinen, ei moisia puheita oltaisi kuunneltu yhtään, vaan saarnaaja oltaisiin lähetetty saman tien tyrmille miettimään kenelle tuli auottua päätään.
Virne käväisi suurempana jättiläisfaunin kysellessä, tarvitsiko hänen kerrata ja kertoa mitä eroa hänellä ja tavallisilla fauneilla oli. Kuningas kävi pudistamaan päätään parikertaa hitaasti, kyllä hän tiesi mitä eroa noilla kahdella sukulaislajilla oli.
Atrevaux kävi lopulta hyväksymään anteeksipyynnön, kuninkaan helpotukseksi. Mitä sitä suotta tehdä tästä tilanteesta yhtään hankalampaa tai kiusallisempaa kummankaan osapuolen osalta. Kuningas ei voinut olla hymähtämättä pienesti faunin kuvaillessa häntä jälleen ystäväksi. Yhä yhtä mukava kuulla jonkun käyttävän moista termiä kuninkaasta. Jonkun, jota kuningas myös itse piti ystävänään. Olihan näitä ystäväpyrkyreitä pilvin pimein.

Kiitos, että anteeksi soit
kuningas tokaisi ojentaessaan kätensä tarttumaan faunin käteen kättelyn merkeissä Ja anteeksi, että parrastasi kävin repimään. Se ei tule toistumaan virne kävi pirullisenkin huvittuneena kuninkaan kasvoilla tuon puristaessa faunin kättä.
Mutta mikäli sinulla ei ole kiire minnekään, jäisitkö seurakseni toviksi? Viiniäkin löytyy, mikäli haluat.. itse taidan jättää tällä kertaa väliin
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Elo 2012, 00:33

Iriador hymähti huvittuneena, nostaen sitten omankin kätensä pois Dariuksen yltä, jotta tuo ylös sängyltä pääsi nousemaan. Sillä välin kun kenraali kaappejaan tonki, kampesi punapää itseään ylös sängyltä. Meno oli kankeaa ja väsynyttä, hyvä että nuorempi jaksoi itsensä ylös käsiensä varaan nojailemaan nostaa.
Dariuksen ojentama paita käytiin kiskaisemaan ylle. Se oli mukavan iso ja rento päällä, jättäen niinkin paljon varaa, että Iriador olisi saattanut kääriytyä sen sisään kerälle. Housutkin käytiin kiskaisemaan pikaisesti jalkaan, jonka jälkeen sokea saattoi todeta olevansa jälleen tyytyväinen.
Juuri ennen kuin Iriador oli antamassa itsensä luiskahtaa takaisin maaten, jännitti tuo käsiensä lihakset uudestaan Dariuksen todetessa että tuon pitäisi vielä juoda ennen nukkumaan menoa.
Selvä sitten, punapää mutisi, lähtien käsillään haparoimaan sokkona lasia kohden ja tyhjentäen siitä sitten reilusti yli puolet, ennen kuin se laskettiin yöpöydälle odottamaan seuraavaa kertaa.

Nyt sokea saattoi antaa itsensä luiskahtaa lakanoita vasten. Nuorempi mönki aikansa paikoillaan, käyden sitten vetämään peiton puoliksi ylleen ja kierähti sitten Dariuksen vierelle, laskien toisen kätensä tuon rinnalle.
Kiitos tästä päivästä, punapää mutisi hiljaa puoliunessa kenraalille, käyden hyvin pian sanojensa jälkeen nukahtamaan tuhisten niille sijoilleen.


Atrevaux myhäili itsekseen puristaessaan pienesti haltian kättä tuon kiittäessä, että fauni oli anteeksi antanut. Seuraavalle toteamukselle sarvipää ei voinut olla naurahtamatta huvittuneena, pudistaen sitten päätänsä pienesti muutaman kerran.
Seuraavalla kerralla en katso partani kiskomista välttämättä niin suopeasti, kuin edellisellä kerralla, kenraali tuumi pirullinen virne kasvoillaan.
No, ei tämä tapaaminen täysin turha ollut. Molemmat olivat antaneet toisillensa anteeksi. Jopa pitkävihainen fauni oli kyennyt hyväksymään toisen anteeksi pyynnön ilman sen kummemmin marisematta. Tosin, jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin Aran, olisi Atrevaux tuskin vaivautunut edes tulemaan paikalle, ja vaikka olisikin tullut, ei tuo olisi minkään näköisiä pyytelyitä anteeksi annosta jaksanut kuunnella.

Monarkki kävi pyytämään faunia jäämään seurakseen toviksi, johon Atrevaux kohotti hieman kulmiaan ja kävi hymyilemään pienesti.
Kaikin mokomin, jos niin toivot. Minulla ei ole kiire minnekään, kenraali sanoi, käyden katseellaan etsimään viiniä, josta Aran oli maininnut. Fauni marssi pullon luo, käyden sen näppärästi avaamaan. Kaksi lasia täytettiin. Vaikka kuningas olikin epäsuorasti kieltäytynyt juomasta, vaati Atrevaux tuota tyhjentämään edes yhden lasillisen, tai ottamaan ainakin kulauksen, mikäli faunin seuraansa tahtoi.
Lasiset pikarit poimittiin käteen, joista toista käytiin ojentamaan Aranille pienesti virnuillen.
Mistä moinen pyyntö tahdotko kenties puhua jostain?.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2012, 01:00

Iriador kävi myös asettelemaan itsensä valmiiksi uniin vaipumista, käyden lopulta kinkeämään kenraalin vierelle. Kesät yöt olivat yhä lämpimiä, vaikka syksy oli alkanutkin jo tekemään tuloaan. Viimeinen asia mitä teki mieli yöllä, oli toinen lämmöntuottaja aivan vieressä peiton alla. Iriadorin tapauksessa Darius kuitenkin teki poikkeuksen ja antoi nuoremman mönkiä kainaloonsa nukkumaan. Usein oli Darius ennen Iriadorin astumista elämään käskenyt yhden yön hoidot poistumaan kokonaan sängystä tai nukkumaan toisella reunalla kesäisin, juuri sen epämukavan hiostavan tunnelman takia.
Korkeahaltia kävi kiittämään tästä päivästä. Darius hymähti, mutta katsoi parhaakseen olla sanomatta mitään enää nuoremmalle, joka näytti jo vaipuvan unten maille. Turhaan tuota valvotti puheilla. Joten sen enempää miettimättä, kävi myös Darius sulkemaan silmänsä ja hakeutumaan unitilaan, vaikkei itse vielä niin kovin väsynyt ollutkaan.


Kenraali kävi huomauttamaan, ettei aikonut katsoa partansa kiskomista niin kovin suopeasti seuraavalla kerralla. Seuraavaa kertaa tuskin koskaan tulisi, mutta oli hyvä tietää jo valmiiksi, että saattaisi saada pääpuskun pässinpäältä jos vielä kävisi tuon kasvokarvoihin roikkumaan.
Pidän sen mielessä Aran tokaisi nopeasti noihin kommentteihin, virnuillen.
No, Atrevaux päätti jäädä kuninkaan seuraksi, sillä tuolla ei ollut kiire minnekään. Minne tuolla nyt olisi ollutkaan, Atrevaux oli niitä henkilöitä, joita ei pahemmin kutsuttu mihinkään käymään tai kokouksiin osallistumaan ilman sen pahempaa auktoriteettia. Eliittejä ei kutsunut koolle muuta kuin kuningas. Ilmeisesti fauni ei myöskään ollut kehittänyt mitään omaa tekemistä illaksi, joten tuo saattoi ihan hyvin viettää aikaansa kuninkaan kanssa.

Vastoin Aranin enemmän tai vähemmän suoraa kieltäytymistä, kävi Atrevaux tarjoamaan alkoholipitoista juomaa myös kuninkaalleen. Aran ei kieltäytynyt tarjouksesta, vaan otti lasin vastaan pienesti virnistäen.
En oikeastaan.. En aikanaan mistään tietystä Aran aloitti käydessään istumaan nyt jälleen divaanille, joka tästäkin oleskeluhuoneesta löytyi Voisin valittaa koko viikon edestä asioista, mutta ehkä parempi etten heti ensi alkuun itke sinulle jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä.
Arvaa kenen kanssa myös otin yhteen muutama päivä sitten?
Aran kuitenkin jatkoi maistettuaan viiniä Kenraali Winder olin harvinaisen.. kärttyisällä päällä eräänä iltana. Enkä myönnä tahallisesti ärsyttäneeni miestä korottamaan ääntään minua vastaan, hulluja tuollaiset väitteet.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Elo 2012, 01:41

Atrevaux luovutti lasin Aranille, seuraten hetken kun mies kävi istahtamaan divaanille. Fauni katsahti siitä hieman etäämmällä olevaa nojatuolia. Mikseipä hänkin istahtaisi alas, kerta nyt hetki oli aikaa istua ja vaihdella kuulumisia kuninkaan kanssa.
Fauni laski karvaisen takamuksensa tuoliin, siematen viiniä kun Aran kertoi että olisi saattanut viikon edestä valittaa kenraalille, mutta ehkä oli parempi ettei tuo sarvipäälle käynyt heti alkuunsa itkemään. Atrevaux hymähti, mutta hyväksyi asian sellaisenaan. Ei hän toisen avautumista olisi pahakseen pistänyt, saatikka se häntä olisi millään tavalla haitannut, mutta jos monarkki ei hänelle valittaa tahtonut, olkoot niin.

Vanha sarvipää korjasi asentoa tuolissaan hieman, kohottaen katseensa sitten Araniin tuon lähtiessä arvuuttelemaan faunilta kenen kanssa oli yhteen ottanut aikaisemmin viikolla. Atrevauxin toinen kulma kohosi hieman, käyden kohoamaan vielä korkeammalle kuninkaan todetessa ottaneensa sanallisesti yhteen kenraali Winderin kanssa.
Atrevaux hymähti, nojaten eteenpäin ja katsoen huvittuneesti virnuillen Arania.
Sinähän sotaisalle päälle kenraaliesi suhteen olet heittäytynyt, mies vitsaili, vakavoituen sitten ja nojaten takaisin vasten tuolinsa selkänojaa, Leikki leikkinä.
Winderin typerys. Aina vain kerjäämässä ongelmia itselleen, fauni päivitteli ärähtäen, Eikö se silmäpuolinen hölmö tiedä paikkaansa arvojärjestelmässä? Sietäisi saada selkäänsä mokomakin kenraalin irvikuva, Atrevaux totesi, tuoden hyvin selvästi mielipiteensä Haukansilmästä esille.
Viinilasi nousi käymään huulilla.
Ehkä sinun pitäisi hieman.. läksyttää häntä, sarvipää ehdotti virnistäen.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2012, 02:01

Aran kävi virnistämään Atrevauxin huomautellessa kuninkaan sotaisuudesta kenraaleja kohtaan.
Ehkä minun seuraavaksi pitäisi haastaa Authion kädenvääntöön Authion oli yhä kenraaleista se, joka ei kuningasta pettäisi. Hyvä jos edes kyseenalaisti määräyksiä. Otus tuntui olevan tyytyväinen, kunhan pääsi tappamaan.
Atrevaux kävi päivittelemään kuinka haukansilmä oli suoraan sanottuna typerys. Sitä Aran ei kieltänyt, tuo harvinaisen äkkipikainen haltia toimi toisinaan harvinaisen typerästi. Jos tuo ei olisi taitava ja pätevä soturi, saavuttanut niin paljon elämänsä aikana, ei tuo myöskään eliittinä pysyisi. Kuitenkin, Dariuksesta oli enemmän hyötyä kuin haittaa eliittikenraalina, ainakin vielä.
hän tuntuu kyllä tietävän paikkansa, mutta toisinaan unohtaa sen hetkellisesti jos oikeista naruista osaa vetää Aran huomautti ohimennen, siemaistessaan viiniä. Ehkä hän saattoi syyttää jälleen vaan itseään kenraalin provosoinnista ja kiusaamisesta, mutta Dariuksen kohdalla Aran ei katsonut toisen vastasanoja niin kovin suopeasti, kuten esimerkiksi faunin kohdalla.

Sarvipään ehdotus sai myös Aranin irvistämään pienesti.
Voi kunpa voisinkin ilman, että se herättäisi liikaa huhuja ja hämmennystä hovissa. Ei, minä en voi häneen fyysistä rangaistusta langettaa.. Mutta onhan niitä kai muitakin tapoja antaa kenraalille opetus Viinilasia kädessä nostettiin ylemmäs siten, että kuningas saattoi tarkastella intensiivisenpunaista viiniä kasvojensa edessä.
Mutta mikä lienisikään kenraali Winderin heikko kohta kuningas päivitteli virnuillessaan, katseensa kääntyessä viinilasista maagiin Onko välikappaleen käyttäminen läksytyksessä kiellettyä?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Elo 2012, 20:41

Vanha sarvipää ymmärsi Aranin pointin täysin siinä, ettei tuo voinut toiselle kenraalille fyysistä rangaistusta langettaa heidän yhteenotostaan huolimatta. Aiheuttaisi liikaa huomiota ja huhuja. Liikaa turhia epäilyjä ja kysymyksiä, joista pidemmän päälle mietittynä oli tavallisesti vain ja ainoastaan pelkkää haittaa. Fauni hymähti, jääden hetkeksi seurailemaan sitten kun kuningas viinilasiaan nosteli.
Aranin viekkaaseen virnistykseen vastattiin takaisin virneellä. Kierolla ja pirullisella sellaisella. Kutakuinkin Atrevauxilla oli jo aavistuksia siitä, millaisia juonia monarkki päässään sillä hetkellä punoi pohtiessaan ääneen, mikä mahtaisi Winderin heikko kohta olla. Sitä nyt ei ollut vaikea arvata.

Vapaa käsi nousi sukimaan jälleen valkeaa partaa. Tästähän oli alkanut muodostua faunille jo tapa!
Jos asiaa mietitään teoria pohjalta, niin ehkä se olisi hieman.. epäreilua, Atrevaux sitten lausahti mietteliäänä, Mutta kuka sanoo, että välikappaleen käyttö olisi kiellettyä itse käytännössä?, fauni murjaisi lopulta, jääden katselemaan virnistellen Arania ja siitä taas edelleen seinää.
Sarvipäinen myhäili itsekseen. Tästähän voisi tulla varsin mainio ilta. Yllättävän huvittava. Pitkään muistettava. Mikäli kuningas nyt päätti alkaa toista kenraaliaan kiusaamaan, jäisi Atrevaux enemmän kuin mielellään seuraamaan tuota tilaisuutta vierestä. Tämän jos minkä hän tahtoisi nähdä.
Mitä sinulla tarkalleen ottaen mahtaa olla mielessäsi? fauni tiedusteli nojautuessaan tuolinsa selkänojasta irti.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2012, 21:16

Kuka sanoi, että välikappaleen käyttö rangaistuksessa olisi kiellettyä? Ei oikeastaan kukaan. Toisinaan joku saattoi jopa itse ilmoittautua vastaanottamaan rangaistuksen toisen puolesta. Tosin, se mitä Aranilla oli mielessä, oli kaukana vapaa-ehtoisesta osallistumisesta. Aran kävi virnuilemaan itsekseen, kehitellessään jotain kieroa Winderin pään menoksi.
Olisi kai erittäin sääli, jos Mir Valdoren lähtisi unissa kävelemään jonnekin ei niin mieluisaan paikkaan. Sadevesiviemärit kun tuppaavat olemaan kovin pelottavia Kuningas virnuili itsekseen. Kävikö hänen edes sääliksi Iriadoria moisessa tilanteessa? Ei, hän ei pitänyt Iriadorista, hän ei siis tuntenut minkäänlaista sääliä tuota kohtaan.
Kuningas sulki hetkeksi silmänsä, koettaen löytää Iriadorin ja Dariuksen mielen linnansa alueilta. Löytäessään nuo, kävi kuningas tuhahtamaan halveksuvasti.
Mir Valdoren on ilmeisesti muuttanut kenraalin asuntoon, ainakin täksi yöksi Kuningas tokaisi käydessään siemaisemaan viiniään.

Lähdetkö leikkiin mukaan, jos annamme Winderille pienen.. muistutuksen siitä, ettei ihan jokaista mielipidettä kannata ääneen sanoa?
Kuningas kävi nyt tiedustelemaan Atrevauxilta, alkaessaan jo valmistautua pieneen leikkiin Iriadorin ja Dariuksen kanssa Tarvitsen jonkun joka pitää Winderin kiireisenä täällä, sen jälkeen kun olen kutsunut hänet, jotta ehdin saattaa työni Mir Valdorenin kanssa loppuun.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Elo 2012, 21:49

Vanhan kenraalin itsekseen myhäilyllä ei ollut rajaa, kun Aran alusti suunnitelmaansa ääneen Atrevauxille. Sadevesiviemärit. Täynnä viileää vettä ja liukkaita pintoja. Paikka jossa niin satuttaisi itsensä helposti, kuin saattoi myös palelluttaa pitemmällä virumisella. Fauni ei Iriadorin vesifobiasta tiennyt, mutta ei nähnyt kokemusta mieluisana myöskään sokealle, joka tuskin itse löytäisi edes aikansa ympäriinsä harhailtuaan viemäreistä yksin pois. Sielläpähän räpiköisi aikansa, kunnes prinssi uljas saapuisi pelastamaan - jos saapuisi.
Atrevauxin ajatukset rikkoi Aranin ääni, joka sai virnuilevan faunin kohottamaan lattiassa pysytelleen katseensa haltiaan. Vai oli lemmenpari päättänyt viettää yönsä samassa sängyssä. Kuinka suloista. Varsin kuvottavaa, oikeastaan. Sarvipään oli pakko kumota viiniä alas kurkustaan hukuttaakseen nuo typerät ajatukset mielestään.

Atrevaux naurahti.
Kysytkin vielä! karvakoipinen murjaisi, Winder ansaitsee opetuksensa. Ja olet löytänyt juuri oikean miehen puolellesi pitämään huolen siitä, että se silmäpuoli myös saa opetuksensa, fauni totesi ottaessaan mukavampaa asentoa tuolissaan.
Katson, ettei Winder pääse sinua häiritsemään manipulointisi aikana. Voit huoleti jättää sen puolen minulle, kenraali tuumi virnuillen, suoristaessaan itsensä takaisin pystyyn nojatuolista ja suunnaten sitten ikkunan luokse valmistautumaan omaan rooliinsa.
Tuskin maltan odottaa näkeväni Haukansilmän ilmeen, kun hän tajuaa mistä oikeasti on kyse, fauni mutisi itsekseen katsellessaan ikkunasta ulos.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2012, 22:25

Aran, Darius


Fauni jos joku oli ryhtymässä tähän leikkiin mukaan. Ei sinänsä ihme, tuon tunteet Winderiä kohtaan taisivat olla jopa negatiivisemmat mitä kuninkaalla. Syystäkin, faunihan oli ottanut yhteen haukansilmän kanssa muutamaan otteeseen, noiden välit tuskin tulisivat parantumaan vaikka jompikumpi osapuolista pyytäisikin anteeksi ja yrittäisi hyvittää tekonsa. Faunilla tosin ei tainnut olla mitään hyvitettävää pahemmin, se oli aina ollut Winder joka mätkimisen oli aloittanut.
Hienoa. Pidä hänet kiireisenä tavalla tai toisella.. Aran aloitti ka keskittyi sitten lopulta lähettämään telepaattista viestiä jo nukkuvalle kenraalilleen.

Darius heräsi hitaasti kevyestä unestaan kuullessaan kuninkaan kutsun. Jo valmiiksi kenraali oli kärttyinen moisesta äkillisestä yhteydenotosta ilman sen kummempaa syytä. Kuningas käski vain tulla luokseen, kertoi mihin ja mahdollisimman pian. Pieni kapinallinen takaraivossa huusi jättämään kuninkaan viestin huomioimatta, mutta Darius ei jaksanut kuunnella jälkipyykkiä, mitä olisi seurannut tuon käskyjen uhmaamisesta. Niinpä haukansilmä kävi nousemaan nukkuvan kumppaninsa vierestä ja pukeutui. Paita, sisätakki, housut, saappaat. Niskaan heitettiin vielä musta viitta, jonka jälkeen tämä tummanpuhuva kokonaisuus lähti kulkemaan kohden linnaa, Silmälappua unohtamatta.
Darius ei viitsinyt herättää Iriadoria, sillä ei uskonut olevansa turhan kauan poissa. Kyllä tuo pärjäsi sen aikaa yksinään, olihan Káno tuon seurana.

Hän lähti tulemaan.. Aran huomautti kutsun lähetettyään Atrevauxille, käyden sitten tunkeutumaan Iriadorin uniin.
Hitaasti mutta varmasti kävi kuningas käyttämään röyhkeästi unen hallinta kykyjään sotilaaseen, lähtien syöttämään tuon uniin kuvia, jotka saisivat tuon toivon mukaan kävelemään unissaan. Aran oli aikaisemmin tutkinut jo Iriadorin mieltä, hän tiesi asioita mitkä saattaisivat saada nuoren sotilaan lähtemään seuraamaan itseään. Kuten esimerkiksi Mir Valdorenin sisaret

Paksuun viittaan sonnustautunut kenraali suki kävellessään hiuksiaan parempaan kuosiin, kävellessään nyt pitkin linnan käytäviä, kohden oleskeluhuonetta, johon kuningas hänet oli ohjannut. Darius ei voinut yhä olla ihmettelemättä mitä monarkki mahdollisesti halusi, Haukansilmä saattoi vain toivoa, ettei kyseessä ollut jälleen yksi järjetön mollaussessio kuninkaan kanssa.
Vartijat päästivät silmäpuolen sisälle huoneeseen, jahka olivat saaneet käskyn kuninkaalta. Darius astui sisään, nähden kuninkaan, mutta myös jonkun muun, jota tuo ei todellakaan halunnut nähdä. Varsinkaan kuninkaan seurassa.
Fauni sai osakseen kyllästyneennärkästyneen katseen, samalla kun kenraali pysähtyi muutaman metrin päähän ovesta.
Mitähän teillä, kuninkaani, mahtaa olla tällä kertaa mielessä?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Elo 2012, 23:32

Atrevaux, Iriador

Ilo mielin, herrani, Atrevaux totesi pirulliseen ääneen ikkunan luota, viininsä loppuja lasissa pyöritellen. Tästä tulisi hauskaa. Niin hauskaa, että fauni nauraisi tälle vielä viikkojen, kuukausien ja vuosienkin päästä. Ei, tätä pientä opetusta ei sopinut unohtaa. Tämän piti jäädä mieliin roikkumaan, kertoa ehkä sitten yhtä kieroutuneille jälkipolville, jotta ottaisivat oppia siitä mihin mielipiteiden laukominen saattoi parhaimmillaan johtaa.
Tovin kuluttua Aran ilmoitti Winderin lähteneen matkaan. Atrevaux hymähti ja saattoi lopulta kääntyä ympäri katsomaan kuningasta.
Täydellistä, kenraali murjaisi muutaman kerran naureskellen. Nyt täytyi vain odottaa kärsivällisesti, jotta Haukansilmä saapuisi paikalle. Tuskin tuolla kovin kauaa kestäisi. Sen hetken Atrevaux saattoi keskittyä siemailemaan pikarista viiniään loppuun.


Iriador nukkui sikeää humalan ja täydellisen uupumuksen siivittämää unta. Tuo lepäsi rauhallisesti aloillaan, hengittäen pitkiä ja syviä hengenvetoja, puoliksi peittoonsa kääriytyneenä kenraalin vieressä. Tai niin ainakin luuli jossain hämärässä alitajuntansa syövereissä. Todellisuudessa punapäällä ei ollut mitään käsitystä siitä, että Darius oli vain hetki sitten noussut vuoteesta ja poistunut sitten jonnekin. Vaikka Iriador olisi hereille tuosta syystä valjennutkin, tuskin tuo olisi jaksanut välittääkään siitä, että vanhempi oli poistunut jonnekin. Kenraali olisi kuitenkin tullut ennemmin tai myöhemmin takaisin.
Tähän saakka punapää oli nukkunut levollisesti, tietoisesti unia näkemättä. Sokea ei juuri nähnyt unia, jotka olisi muistanut vielä aamunkin valjettua. Unia, saatikka sitten painajaisia. Tämä yö tosin alkoi hiljalleen muuttua poikkeukseksi. Sellaiseksi, jonka Iriador tulisi tahtomattaankin muistamaan koko lopun elämänsä.

*Avara maisema avautui hämäränä ja usvaisena edessä. Kuka tahansa ei olisi sitä saattanut tunnistaa, mutta itse punapäälle se oli harvinaisen tuttu. Nimittäin hänen kotimaansa, oman lapsuudenkotinsa valtava piha, kaukana kaukana meren toisella puolen. Korkea talo ja pieni tallirakennus sijaitsivat aivan metsän laidan tuntumassa. Piha oli vehreä, täynnä erilaisia istutuksia, puita ja pensaita. Talon vieressä sijaitsi myös kaivo, jonka lähelle nuoria kiellettiin useasti olemaan menemättä siinä pelossa, että nuo vielä kävisivät syvään kuiluun tippumaan. Pihan läpi kulki hiekkatie, joka tiedettävästi oli ainoa järkevä reitti itse valtatielle, jota ahkerasti päivänmittaan kulutettiin niin kävellen kuin ratsain.
Iriador heräsi omasta vuoteestaan, kun ovi kävi narahtamaan auki. Punatukka kävi raottamaan toista silmäänsä, huomatakseen jonkun poistuvan huoneesta. Huoneesta, jossa kolme Mir Valdorenin sisarusta yönsä yhdessä viettivät. Silmiä hieraistiin paremmin, ja nuorimies loi nyt katsahduksen väsyneillä silmillään huoneen toisella seinustalla oleviin sänkyihin. Toinen niistä oli tyhjä.

Iriador löi kätensä otsaansa ja huokaisi hiljaa. Joko taas Lona oli lähtenyt kävelemään unissaan ympäri taloa? Punapää koki olevansa jonkinlaisessa vastuussa nuoremmista sisaristaan nyt, kun molemmat vanhempansa olivat ilmoittaneet viettävänsä illan kaupungissa juhlien. Niinpä hiiren hiljaa korkeahaltia nosti peiton pois yltään ja kapusi hetkeksi istumaan sängynlaidalle haukottelemaan. Päällysvaatteet kiskottiin ylle saappaita myöten, jonka jälkeen nuorukainen poistui huoneesta siskonsa perään.
Lonaa ei näkynyt missään yläkerran puolella. Pelkkä ajatus siitä että tyttö oli onnistunut kapuamaan katalat ja vaarallisen jyrkät portaat alas unissaan, sai Iriadorin selkäpiillä pomppimaan kylmiä väreitä. Nuorempi sisar piti kuitenkin etsiä. Eihän tuota saattanut jättää yksin minnekään yöksi hortoilemaan!
Niinpä väsyneen punapään oli pakko kavuta portaat alakertaan, joka käytiin läpi huone kerrallaan kunnes Iriador saavutti eteisen, jonka ulko-ovi oli auki. Ovea käytiin raottamaan lisää ja punatukka katsahti siitä ulos. Katse ei löytänyt sumun keskeltä mitään poikkeavaa, vasta kun katse osasi suunnata suuntaan, jossa perheen ainoa tummatukkainen tyttö naureskeli menemään.
Lona! Iriador parahti ovelta, lähtien kävelemään tyttöä päin, kuitenkaan pääsemättä tuota lainkaan lähemmäs. Ongelmana tuntui olevan, että mitä lähemmäs Iriador sisartaan pääsi, sitä kauemmas Lona edessäpäin kohden metsää kulki.*

Punapää pyöri vuoteessa levottomammin, kuin oli moniin viikkoihin tehnyt. Unensa sai tuon mutisemaan välillä itsekseen jotain käsittämätöntä, lopulta jopa istumaan sängyn laidalle. Nuorempi ei juuri horjunut, mutta tuon pää nuokkui edessä väsyneenä, silmät puoliksi raolleen auenneina. Mutta vaikka silmät olivatkin auenneet osittain, nukkui Iriador yhä sikeää untansa.
Pian sokea kapusi pedistä ylös, vetäen peiton mukanaan osittain lattialle. Kaikista mahdollisista toimista, tuo lähti astelemaan mutisten ympäri huonetta, vetäen mutinoittensa ohella pitemmät housut jalkaansa, poimi Dariuksen tikarin tuon pöydältä käteensä, lähtien sitten paljain jaloin astelemaan ulos huoneesta, alas portaita. Ulos koko sotilastuvalta...


Toisaalla Atrevaux odotti myhäillen Winderin saapumista. Viinilasi oli tyhjennetty ja laskettu viinipullon viereen odottamaan mahdollista toista lasillista, jos fauni siihen tilaisuuden sai. Eipä tuon punanuttuisen karvakoiven kauaa tarvinnut Haukansilmää odotella, kun tuo lopulta laskettiin sisälle huoneeseen. Miehen närkästynyt katse sai toisen kenraalin kasvoille nousemaan viekkaan virneen jotain tuollaista sarvipää oli odottanutkin.
Darius tiedusteli kuninkaalta mitä tuolla keskellä yötä mahtoi olla mielessä.
No mutta, kenraali Winder, Atrevaux murjaisi loukkaantuneesti etäämmältä lähtiessään astelemaan kohden kollegaansa, Meinasitko tyystin jättää minut huomiotta ja olla tervehtimättä? Kuinka epäkohteliasta! Sangen törkeää toimintaa kaltaiseltasi aatelisherralta, fauni mutisi, pysähtyen sitten metrin päähän Haukansilmän eteen, vain katsoakseen tuota alentavasti alakanttiin ohessa virnuillen, Taisi olla kivat pirskeet sotilastuvalla.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Elo 2012, 00:07

Päästyään Iriadorin mieleen ja uneen, oli kuninkaan helppo käydä tuota kontrolloimaan. Unensa olivat niin yksiselitteisiä, kuten myös muistot lapsuudesta. Se mitä Aran oli saanut itse urkittua Iriadorista, syötettiin tuon mielen syövereihin ja annettiin korkeahaltian itse hoitaa loput tuttujen paikkojen ja henkilöiden yksityiskohdista.
Aranin silmät kävivät ummistumaan puoliksi. Kuningas oli nyt siinä tilassa, missä tiedosti ympäristön, mutta ei siihen saattanut reagoida, muuten yhteys korkeahaltiaan katoaisi. Myös liian suuri häiriötekijä, kuten esimerkiksi kosketus tai vieressä huutaminen rikkoisivat yhteyden, jonka jälkeen unimanipuloinnin kohteeksi joutunut henkilö saattoi havahtua unestaan tai harvoissa tapauksissa jatkaa uniaan.
Iriadorin unessa Aran oli kuin näkymätön aave itse uneksijalle. Aran näki itsensä tässä unimaailmassa ja näki, mitä itse uneksija teki unessa. Kuningas saattoi jopa seurata unessa kohdettaan pitkin tuolle tuttuja ympäristöjä. Ilmestyen näkyviin uneksijalle vain, jos niin itse halusi.
Aran ei niinkään välittänyt tästä ympäristöstä, minkä oli Iriadorille uneen luonut. Lapsuuden koti mikä sen parempi ärsyke unissa kävelylle, kuin seurata siskoaan. Iriadorin lähtiessä liikkeelle unessaan, kävi kuningas seuraamaan tuota äänettömästi, pitäen näin tarkasti silmällä unen sisällä, ettei itse uni käynyt rikkonaiseksi, epäuskottavaksi.
Mitä ilmeisemmin suunnitelma toimi, sillä Aran aisti korkeahaltian lähteneen liikkeelle. Nyt piti vain unessa ohjata tuo kävelemään unissaan oikeaan paikkaan, kohden kaupungin suurta sadevesitunneliverkostoa.

Aran kuuli Dariuksen äänen etäisesti, mutta ei kiinnittänyt siihen huomiota. Hän oli nyt Iriadorin unessa, eikä voinut keskittyä utuisesti kaikuviin sanoihin Dariuksen saatikka sitten Atrevauxen puheisiin, faunin käydessä Haukansilmää viivyttämään.

Dariuksen katse lipui jäätävän hitaasti divaanilla istuvasta kuninkaasta Atrevauxiin, faunin tullessa lähemmäksi. Mitä kuningas teki? Ottiko tuo yhteyttä muihinkin henkilöihin? Kutsui enemmän paikalle? Tuskin. Toivottavasti ei, Darius ei jaksanut yhtään suurempia tapaamisia nyt.. näin keskellä yötä.. Mitä ihmettä oli meneillään? Darius ei kuitenkaan ehtinyt mitään päätelmiä tehdä, Atrevauxin käydessä suorastaan kaivamaan verta nenästään. Fauni taisi luottaa vähän liikaakin siihen, että Kuningas oli puolellaan. No, todellisuudessa olikin, mutta eihän Darius sitä tiennyt.
En näe syytä tervehtiä sinua, kuten en näe syytäkään miksi sinä tervehtisit minua Darius tokaisi faunille katsoen tuota kulmiensa alta Ja jos tietäisit yhtään paremmin, fauni, aatelisena minun ei tarvitse tervehtiä alempaa kastia.
Darius ei pitänyt faunia minkään arvoisena, kun riisuttiin pois sotilaalliset arvonimet. Tuo ei ollut syntyjään aatelisperheestä, tuo ei edes ollut haltia, joten Dariuksen kunnioitus tätä olentoa kohtaan oli mitäänsanomaton. Eipä Darius kunnioittanut Atrevauxia edes eliittikenraalinakaan, enää.
Sinuahan se kiinnostaisi tietää Haukansilmä vastasi faunin käydessä tiedustelemaan sotilastuvan juhlista Minua taas kiinnostaisi tietää mitä sinä ja kuningas teette täällä kaksin.. ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä
Enemmän tai vähemmän epäsuora kyseenalaistaminen faunin ja kuninkaan suhteesta käytiin sen verran matalammalla äänellä toteamaan, ettei kuningas sitä saattanut kuulla. Eipä tuo näyttänyt edes kuuntelevan, vieläkään mitä ihmettä tuo teki?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron