Delia
Kuningatar suki sisarensa hiuksia siroin ottein. Hiusuortuva kerrallaan taittui ylitse toisen, synnyttäen siistiä letti janaa löysästi roikkumaan tämän posken viereltä aina alas latvoihin saakka. Vanhempi sisar lähti solmimaan lettiä vielä kahdella latvanlopulla, kuunnellen samalla sisartaan tämän kirja kokemuksista.
"
Heh, enpä tiedä. Ehkä jatkankin vain omien katkelmieni kirjoittamista kunnes olen valmis petiin." Delia vastasi tehden vielä solmimistyötä, ajatellen kuinka nätiltä Lana näyttäisikään mikäli tämän hiuksiin saataisiin sidottua valkeita liljoja.
"
Hm?" Delia hymähti kysyvästi, sukien tämän loppuja vapaalla olevia hiuksia työtä haluavilla sormilla jotka halusivat päästä leittämään niitäki, mutta pidättäytyi moisilta haluilta ettei toisen kampaus mennyt aivan överiksi.
Delia kaarsi tiheitä kulmiaan sisarensa seuraaville sanoille, hymähtäen sitten nuoren neitokaisen kysymykselle ja pudisteli päätään. Hienostuneella kädenliikkeellä, kuningatar veti leveää hihaansa päin itseään ja ojennutti sormensa Lanaen leuan alle hymyillen, katsellen tuon vihreitä silmiä omilla keltaisillaan.
"
Olisi luonnonvastaista mikäli niin hurmaava että hyveellinen nuori nainen kuin sinä, jäisit yksin tähän maailmaan joka pursuaa muuten niin paljon rakkautta." Vanhempi sisar sanoi kaikki tietäväisesti ja veti kätensä, selkä suoristuen omalle puolelleen. "
Älä kuitenkaan hätäile sen oikean löytämisessä. Kyllä sen aika tulee kypsäksi aivan itsestään. Et sinä tule jäämään paitsi." Kävi vanhempi sisar painoittamaan, haluten että heistä nuorin ei tosiaan hätäilisi tulevaisuutensa suhteen ja löytäisi onnensa maailmassa, joka todellisuudessa osasi olla julma ja kylmä. Sitä hän toivoi, ettei Lanaen tarvitsisi koskaan sen pahemmin kokea kuin mitä Winderin suku oli jo osakseen kokenut.
Nuori kruunun prinssi oli saanut ideakseen leikkiä lohikäärmettä joka pisteli sotilaita poskeensa. Se tai tämä sitten muuten vaan halusi yrittää mussuttaa kaikkea mitä pieniin kätösiinsä sai. Delia katsahti alas matolla olevaan prinssiin, luottaen ettei tuo saisi puuta niinkään hampaillansa rikki että vahingossa menisi mitään nielemään.
"
Johan on... Mikähän Dariusta pidättelee? Luulisi eliitti kenraalin voivan rentoutua kun sota on voitettu." Delia huokaisi hetken poikansa touhuja seurattuaan, sätkähtäen sitten vatsassaan olevaa outoa, täysin uutta ja salaman nopeaa tunnetta.
"
Hän... Vauva taisi potkaista." Delia sanoi hämmästyneenä ja asetti kätensä nopeasti pyöreän vatsan päälle, yrittäen saada parempaa tuntumaa mutta turhaan.
"
Olen aika varma että tunsin potkun omaisen liikkeen" Kuningatar kääntyi hetkessä onnesta soikeana sisarensa puoleen, ottaen kyselemättä tämän käsistä kiinni ja asetti ne vasten raskaana olevaa vatsaa. Hetken henkeään pidätellen kuningatar odotti, että jotain tapahtuisi... Turhaan.
"
Ehkä hän jo rauhoittui... Odotin kyllä paljon kiukkuisempaa käytöstä." Nainen naurahti ja sukaisi pitkän kasvojen vierestä laskeutuvan hiussuortuvan suipon korvansa taakse, päästäen samalla sisarensa käsistä irti.
//YAY! ei se mitään, kiva että tulit takaisin kuitenkin! Piirsin muuten tällaisen poissa ollessasi
http://ivyro.deviantart.com/gallery/713859#/d5cyo81 //