Kirjoittaja Onzki » 15 Syys 2012, 21:28
Sofía
"Kyllä minulta metsässä kulkeminen onnistuu, päivisin tosin..." Tämä sanoi hiljaa ja astui potkaisi tossujen verhoaman varpaansa kiveen. Neitokaisen huulilta karkasi pieni: ai, ja tämän käsi nousi suun eteen. "Inhottava kivi..." Tämä mutisi ja jatkoi matkaansa lähes normaalisti, varoen hiukan jalkojansa, ettei potkisi niitä toisiin kiviin. "En minä tiedä mitä osaan... Olen pienessä kapakassa töissä tarjoilijana.. Ja no, vaikeiden eläinten kanssa olen ihan hyvä..." Sofía sanoi hiljaa. Tämä ei ollut yhtään varma, missä tämä oli hyvä! "Minulle on aivan sama, missä siistiydyn, kunhan saisin hiukan puhdistella haavoja ja naamaani. Isäni hyväksyy sen että olen yön pois, mutta se että jos näytän peikolta, ja olen koko yön pois? Ei, en usko että sen jälkeen hän uskoo sen että olen ollut yötä jossakin turvallisessa paikassa..." Nainen selitti pitkästi, normaaliin tapaansa.
Toinen selvästi jäi ajattelemaan jotakin, ja niimpä Sofía vain asteli varovaisesti eteenpäin. Tämän toinen käsi pysyi koko ajan kiinni repaleisessa mekon helmassa, ettei tuuli tarttuisi siihen. Neitokaisen olo oli jo hiukan parempi, mutta likaisia ja verta vuotavia haavoja kirveli ilkeästi, mutta tämä yritti olla välittämättä niistä. "Ei, ei se haittaa, saathan sinä kertoa mielipiteesi. Tosiaan, tuo oli hyvä neuvo. Olen kyllä yrittänyt kiinnittää huomiota asioihin mitä teen... Ja no, minähän sokeuduin tuosta noin vain. Naps, ja olin lähes sokea, onneksi en nyt aivan täysin, vaan valoisalla erotan muotoja ja värejä ja sellaista. Voi kauhea, taas puhua pulputan kuin joku hullu... Anteeksi.." Neitokainen sanoi, ja punastui pahemman kerran, kiittäen onneaan että oli pimeä.
//ei kyllä todellakaa haittaa!:o ei tollasta tartte anteeks pyytää, jos on tällanen joku huono ajanjakso!:) ihan sama miten nopiasti peli etenee[: //