Inna
Aurinko oli paistanut koko päivän kirkkaana taivaalla, mutta tuulenvire oli tehnyt säästä kuitenkin siedettävän. Varsin viileän värinen neito hiippaili kohti Aodhà järveä, Innalle oltiin neuvottu suunta kauniiksi kehutulle järvelle, ja lämpimällä säällä sinne kannatti kuulema mennä paistattelemaan päivää.
Monet kehuivat isoja kiviä rannassa joiden päällä pystyi ottamaan aurinkoa, mitä sillä ikinä tarkoitettiinkaan, mutta yksi kivi osui jo kaukaa Innan silmiin. Se oli tummempi ja suurempi kuin muut kivet, ja sen päälle kiipeäminen olisi omalla tasollaan pieni seikkailu.
Askellus muuttui reippaammaksi ja pian tämä mustikkatyttö olikin kiven juurella, se näytti lähempää vieläkin suuremmalta, mutta siinä oli onneksi kohoumia ja juovia joista sai hyvän otteen kiipeämistävarten.
Varovasti mutta reippaasti merenlapsi kiipesi kiven päälle katselemaan maisemia ja ihailemaan kesäpäivää, joka alkoi hiipua jo illaksi. Jalat alkoivat heilua kopsahdellen välillä kiveä vasten, ja miltei mustille huulille nousi hymy.
"~Hiljainen aurinko, aijotko laskea jo ? perässäs kulkee illan varjo, arjen ratto. Lämpös kotiimme jää, se yön yli lämmittää, mutta jos en valoasi aamulla nää niin alkaa järvi jäätymään, se merkki talvesta on, se pimeä talvi niin lohduton. ~" Inna lauleli hymyillen katsellessaan taivaalle. Tosiaan jos aurinko ei paistanut aamuisin se alkoi merkata syksyn tuloa. Välillä laulu taukosi ja sen korvasi voimakas hyräily.
//Heheh, lauluntekijää musta ei ainakaan tule XD//