Kirjoittaja Onzki » 17 Syys 2012, 14:31
Fiona&Eveline
Eveline yllättyi Raven suudellessa tätä, mutta tämä vastasi suudelmaan ja hymyili miehelleen. Näytänkö minä murheelliselta? Eveline kysyi, ja hän todellakin näytti murheelliselta. Yleensäkkin tämä otti raskaammin Raven murheet, kuin mies itse. Kun Fionasta tuntui siltä, että tämä oli syönyt itsensä ähkyyn, tämä kaatoi itselleen tilkan maitoa, jonka joi ahnaasti. Kiitos aamupalasta. Neitokainen sanoi karkeasti, ja nousi seisomaan, jonka jälkeen tämä istahti sohavalle istumaan. Fionan mielenkiinto heräsi, kun Yoh alkoi kertoa rodustaan. Henkiolento, eikö sellaiset ole yleensäkkin ilmaa? Tai jotakin sumua tai jotakin sellaista massaa, jonka läpi menee käsi? Sellainen käsitys minulla on! Neitokainen tokaisi, varsin tylysti, omaan tapaansa. Eveline pyörähti tuolissaan ympäri, ja kivahti: Fiona! Koeta käyttäytyä! Fiona vain katsahti kovapäisesti siskoonsa, ja sen jälkeen käänsi päättäväisesti päätään. Kuules Fiona, olisiko sinulla jemmassa minkäänlaista lihaa kotonasi? Tämän sisko kysyi mulkaisten siskoa samalla. Olisi parempi, että Fiona pääsisi hetkeksi raikkaaseen ilmaan, ihan yksinään. Taitaa minulla olla jotakin, miksi kysyt? Neito kysyi. Koska ajattelin, että kun meitä nyt sattuu olemaan monta henkilöä, ja kun oikein vielä söimme aamiaisen, voisimme jossain vaiheessa syödä myös päivällisen! Nainen sanoi, ja hymyili kireästi. Voin käydä katsomassa... Ei minulla kauaa mene... Neito sanoi, ja oli onnellinen, että pääsisi edes hetkeksi kauemmas noista.
Eveline huokaisi ja alkoi siivoamaan pöytää. Anteeksi Fionan käytös. Hänellä ei ole ollut kovinkaan helppoa lähiaikoina.. Nainen tokaisi, ja asteli keittiöön
Fiona nousi seisomaan, ja asteli ulos. Tämä irrotti hevosensa puusta, taiteili itsensä sen selkään, ja potkaisi sitä kylkiin, hiukan varomattomasti, ja Holy lähti suoraa ravaamaan, vihaisesti höristen. Lähes heti sen jälkeen kun Fiona tunsi hevosen rentoutuvan ja lämpenevän, tämä passitti sen nopeaan laukkaan. Tämä kävi kiertämässä kaikki ansansa, ja yhdessä oli jänis, jonka rusehtavassa turkissa alkoi näkyä syksyn merkkejä. Eläin oli toki kuollut, mutta varmuuden vuoksi Fiona rusautti jäniksen niskan poikki. Jänis oli sen kokoinen, että siitä varmastikkin riitti kaikille, mutta varmuuden vuoksi tämä kävi hakemassa kimpaleen suolalihaa. Ilma tuoksui syksylle, ja lehdet alkoivat olla keltaisen, oranssin ja ruskean väreissä, joka näytti kauniilta sinistä taivasta vasten... Fiona tuntui rauhoittuvan, ja tämä antoi hevosensa laukata pitkillä ohjilla takaisin Raven ja Even kodille asti. Tämä sitoi hevosen takaisin puuhun, ja kiiruhti sisälle. Tuossa on suolalihaa, ja tämä jänis oli ansasassa. Onko puukkoa? Oma jäi kotiin. Tämä sanoi, ja sai Evelinen toimesta käteensä puukon. Tämä siirtyi ulos sivummalle, viiltäen jäniksen mahan auki, jonka jälkeen tämä teki kaiken tarvittavan, niin että jäljelle jäi kasa lihaa.
Kaiken turhan tämä heitti susille. Sen jälkeen tämä talsi sisälle...
// tuli kjoku ihmeen kirjotus innostus;D ja se, mitä tapahtu sillä ajalla ku Fiona käväs pois, on sun päätettävä:D//