Kirjoittaja Aksutar » 27 Syys 2012, 14:12
Aethenan jokseenkin utelias tuijotus olisi saattanut hyvinkin häiritä jotakuta, joka tiesi tuijottamisen olevan ruma tapa. Lohikäärme ei kuitenkaan koskaan moista etikettisääntöä ollut oppinut, eikä siis osannut katsoa pahalla nuoren neidon tuijotusta. Tosin siinä missä Aethena tuijotti lohikäärmettä, tuijotti myös lohikäärme neitoa. Tosin ei ehkä niin tarkasti, mitä neito, mutta kerta tuon kasvot olivat nyt tarkasteluetäisyydellä, niin miksipäs ei.
No, Aethena intoutui kertomaan paremmin, miksei täältä lähtenyt. Tämä oli hänen kotinsa, laumalaiset hänen perheensä. Kävi ilmi että tyttö oli koko pienen ikänsä viettänyt Lyronin vahtivan katseen alla, eikä myöntänyt muistavansa omasta äidistään mitään. Eipä Lounatuulikaan pahemmin muistanut mitään, mutta oliko se ihme, kun kyseessä oli eläin? Eihän niiden pitänytkään muistaa vanhempiaan, varsinkin jos vanhemmat hääsivät pois pesästä heti kun poikaset siihen ikään saapuivat.
Joka tapauksessa Aethenan syy olla lähtemättä oli ihan hyväksyttävä ja ymmärrettävä. Kukapa sitä halusi kaiken rakkaan jättää taakseen, jos kerta kotona hyvin meni. Mutta naisenalku oli vielä nuori, kyllä tuo vielä ehtisi seikkailla paikassa jos toisessakin..
Kulma kohosi pienesti Aethenan esittäessä kysymyksen lohikäärmeen muodonmuutoksesta. Lopuksi tuo kuitenkin totesi, ettei lohikäärmeen tarvitsisi vastata moiseen kysymykseen.
Se on illuusio, ei oikea muotoni. Jotkut lohikäärmeet kykenevät tavalla tai toisella yleensä magian avulla ottamaan humanoidisen illuusion.. illuusion muoto määrittyy tosin itse lohikäärmeen taitojen ja maailmankuvan mukaan.. Toiset meistä kykenevät ottamaan täydellisesti ihmis- tai haltiamassaan sopeutuvan olomuodon harvoin meitä väen seasta tunnistaakaan, ellei ala tarkemmin tutkimaan. Yksi varma tapa erottaa illuusiossaan lymyilevä lohikäärme on haistaa tuota. Me emme haise kuten humanoidit.. enemmänkin.. rikiltä.. ja hiileltä
Illuusio rajoittuu toisinaan vain visuaaliseen harhaan, mutta suurin osa osaa kyllä luoda illuusion, joka myös konkreettisesti toimii ympäristössään siten, että pystyy myös muiden olentojen kanssa olemaan kosketuksissa ilman, että illuusio rikkoutuu.. viehän se voimaa, mutta on tämä kaksijalkainen illuusio huomaamattomampi vaihtoehto liikkua, kuin oikeani Käärme lopetti pienen teoriointinsa siitä, miten muuttui ainakin niin hyvin mitä osasi. Sitä oli vaikea selittää niille, jotka eivät muuttuneet samalla tavalla kuin lohikäärmeet.. Rakentavin ero oli kaiketi se, että he olivat alkujaan petoja, eivät humanoideja, jotka muuttuivat pedoiksi.
Mutta mikäli mietit olenko minä ihminen niin en. En kykene samanlaisiin tunneskaaloihin, kuten te. En näe maailmaa teidän tavallanne, enkä osaa tulkita kehonkieltä samalla tavalla, mitä te. Olen lohikäärme, joka on oppinut ajan saatossa jotain inhimillistä mutta silti lohikäärme Lounatuuli jatkoi, välittämättä nyt Aethenan toteamuksesta, että hän taisi ajatella vähän liikaa. Koskaan ei voinut ajatella liikaa, lohikäärmeen mielestä.
Esimerkiksi näen sinut nättinä ja viehättävänä nuorena neitona, mutta kuten syntyjään humanoidit, en koe sinuun minkäänlaista seksuaalista vetoa, en vaikka haluaisin yrittää tai sinä yrittäisit sellaista luoda Puheenaihe oli ehkä sopimaton, mutta mitä lohikäärme moisista tiesi Omistan vain eläimellisen lisääntymisvietin en minkäänlaisia seksuaalisia tarpeita, kuten jotkut olennot... en ainakaan usko... ei ole tullut moista tilannetta vastaan
// En siis ole ainoa, jota tämä peli inspaa. Pahoittelut pienestä kestosta, mutta näin räkäpäisenä ei oikein tule ajateltua niin selkeästi että olisi saanut hyvää tekstiä aikaan nopeasti x.x //