Yllättävä kohtaaminen. //Nya!:3

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 14 Syys 2012, 15:35

Kettu & Rave

Rave alkoi syörä leipaansä, jonka hän oli koonnut ja mussutteli sitä. Yohkin söi hyvällä mielellä. Hän katsoi Fionaan, sitten pois ja keskittyi taas syömään omaansa. Rave vilkaisi Eveen, nielaisi ja suuteli Eveä äkisti. "Älä näytä noin murheelliselta." Rave virnisti ja jatkoi syömistään. Aamiainen oli hiljainen, painostavan ilmapiirin saattoi melkein tuntea, lopulta Yoh huokaisi kova ääniusesti, niin että Antoine hieman säikähti. Rave rauhoitteli poikaansa ja hymyili lempeästi tälle. "Koska olette olleet minulle niin hyviä, kerron teille mikä olen rodultani, jos se mitenkään kiinnostaa." Yoh sanoi virnistäen. Hän pyyhkäisi suutaan ja henkäisi sitten. "Olen henkiolento. Tai no miten nyt selittäisi, olen siis jonkinlainen magian tekemä olento. En oikeastaan itsekkään tiedä... Mutta olen tooooodella vanha." Yoh sanoi nauraen. Rave katsoi miestä. "Henkiolento?" Hän sanoi ja katsoi Yohia päästä varpaisiin ja uudestaan. "En erota sinussa mitään outoa.." Rave sanoi. Yoh virnisti taas, häntä nauratti. Hän nauroikin, mutta kohteliaseen tapaan. "Ettepä tietenkään, olen aika hyvä tässä. Näytän tavalliselta, mutten ole." Yoh snaoi ja nyökytteli hymyillen päätään.

//Eipä mitään, tuli itelläkin vähän lyhyt.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 17 Syys 2012, 14:31

Fiona&Eveline

Eveline yllättyi Raven suudellessa tätä, mutta tämä vastasi suudelmaan ja hymyili miehelleen. Näytänkö minä murheelliselta? Eveline kysyi, ja hän todellakin näytti murheelliselta. Yleensäkkin tämä otti raskaammin Raven murheet, kuin mies itse. Kun Fionasta tuntui siltä, että tämä oli syönyt itsensä ähkyyn, tämä kaatoi itselleen tilkan maitoa, jonka joi ahnaasti. Kiitos aamupalasta. Neitokainen sanoi karkeasti, ja nousi seisomaan, jonka jälkeen tämä istahti sohavalle istumaan. Fionan mielenkiinto heräsi, kun Yoh alkoi kertoa rodustaan. Henkiolento, eikö sellaiset ole yleensäkkin ilmaa? Tai jotakin sumua tai jotakin sellaista massaa, jonka läpi menee käsi? Sellainen käsitys minulla on! Neitokainen tokaisi, varsin tylysti, omaan tapaansa. Eveline pyörähti tuolissaan ympäri, ja kivahti: Fiona! Koeta käyttäytyä! Fiona vain katsahti kovapäisesti siskoonsa, ja sen jälkeen käänsi päättäväisesti päätään. Kuules Fiona, olisiko sinulla jemmassa minkäänlaista lihaa kotonasi? Tämän sisko kysyi mulkaisten siskoa samalla. Olisi parempi, että Fiona pääsisi hetkeksi raikkaaseen ilmaan, ihan yksinään. Taitaa minulla olla jotakin, miksi kysyt? Neito kysyi. Koska ajattelin, että kun meitä nyt sattuu olemaan monta henkilöä, ja kun oikein vielä söimme aamiaisen, voisimme jossain vaiheessa syödä myös päivällisen! Nainen sanoi, ja hymyili kireästi. Voin käydä katsomassa... Ei minulla kauaa mene... Neito sanoi, ja oli onnellinen, että pääsisi edes hetkeksi kauemmas noista.
Eveline huokaisi ja alkoi siivoamaan pöytää. Anteeksi Fionan käytös. Hänellä ei ole ollut kovinkaan helppoa lähiaikoina.. Nainen tokaisi, ja asteli keittiöön

Fiona nousi seisomaan, ja asteli ulos. Tämä irrotti hevosensa puusta, taiteili itsensä sen selkään, ja potkaisi sitä kylkiin, hiukan varomattomasti, ja Holy lähti suoraa ravaamaan, vihaisesti höristen. Lähes heti sen jälkeen kun Fiona tunsi hevosen rentoutuvan ja lämpenevän, tämä passitti sen nopeaan laukkaan. Tämä kävi kiertämässä kaikki ansansa, ja yhdessä oli jänis, jonka rusehtavassa turkissa alkoi näkyä syksyn merkkejä. Eläin oli toki kuollut, mutta varmuuden vuoksi Fiona rusautti jäniksen niskan poikki. Jänis oli sen kokoinen, että siitä varmastikkin riitti kaikille, mutta varmuuden vuoksi tämä kävi hakemassa kimpaleen suolalihaa. Ilma tuoksui syksylle, ja lehdet alkoivat olla keltaisen, oranssin ja ruskean väreissä, joka näytti kauniilta sinistä taivasta vasten... Fiona tuntui rauhoittuvan, ja tämä antoi hevosensa laukata pitkillä ohjilla takaisin Raven ja Even kodille asti. Tämä sitoi hevosen takaisin puuhun, ja kiiruhti sisälle. Tuossa on suolalihaa, ja tämä jänis oli ansasassa. Onko puukkoa? Oma jäi kotiin. Tämä sanoi, ja sai Evelinen toimesta käteensä puukon. Tämä siirtyi ulos sivummalle, viiltäen jäniksen mahan auki, jonka jälkeen tämä teki kaiken tarvittavan, niin että jäljelle jäi kasa lihaa.
Kaiken turhan tämä heitti susille. Sen jälkeen tämä talsi sisälle...

// tuli kjoku ihmeen kirjotus innostus;D ja se, mitä tapahtu sillä ajalla ku Fiona käväs pois, on sun päätettävä:D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 17 Syys 2012, 16:42

//Sinulle tuli sellainen hieno kirjoitusvimma, kun itse joudun pähkäilemään mitä kirjoita ja miten saan venytetty :DDDD

Kettu & Rave

Yoh hymyili ja katseli Fionaa sohvalla. "Ei, käsityksesi on hieman väärä. Henkiolentoja voivat hyvin olla häilyvät sekä aineelliset olennot. Minä olen aineellinen ja synnyin itse asiassa muinaisen magian avulla. Eli en omista juurikaan vanhempia, enkä ole koskaan saanut rakkautta, puhumattakaan äidin rakkaudesta." Yoh sanoi virnuillen ja nojasi tyytyväisenä tuolin selkänojaan. Kun Eve kivahti Rave näytti hieman kiusaantuvan. "No, noh! Eipäs nyt koroteta ääntä, varsinkaan kun täällä on kuitenkin lapsi talossa." Rave rauhoitteli. Hän kun halusi antaa Antoinelle hyvän lapsuuden, rauhallisen ja turvallisen. Itse kun oma menneisyys oli näemmä mennyt muisti katkoksiin ja äidin taas juoppo isän kestämiseen. Joten Rave halusi antaa parhaimma ja mahdollisimman turvallisen lapsuuden pojalleen. Antoine kapusi isänsä lämpimään syliin ja katsoi Yohin vaaleita hiuksia. Äkkiä poika vetäisi niistä. Niin että Yohin oli pakko säikähtää ja päästää päänsä notkahtamaan taakse päin. "Antoine! Mitä sinä luulet tekeväsi?!" Rave huudahti. Yoh näytti hieman kärsivältä, mutta hän nosti päänsä hitaasti ylös. "Auts, se teki kipeää." Yoh sanoi ja hieroi pää nuppiaan. Antoine näytti hieman katuvalta, kun isä sitä niin torui. "Mutta kun... Ne olivat niin kauniit... Aivan kuin kulta..." Antoine sopersi ja piilotti katuvat kasvonsa isän takin suojiin. Rave näytti nolostuvan ja pahoitteli poikansa käytöstä. "Olen pahoillani, ei hän yleensä..." Rave pahoitteli ja laski poikansa alas.
Even alkaessa puhua päivällisestä ja nainen itse alkoi korjailla pöytää, tarjoutui Ravekin auttamaan. Fiona suhati hakemaan lihaa ja Antoine taas kiehnäsi vanhempiensa jaloissa. Yoh otti verisen paitansa ja vilkaisi Eveen. "Hei, onko tässä lähellä kaivoa? Voisin tässä välissä pestä paitani, jos vain sopii." Rave nyökkäsi ja siivoili hiljalleen ja varoi astumasta poikansa päälle. Antoine kipitteli äkkiä Yohin mukaan ulos. Yoh katsoi poikaa ja tämä hymyili hänelle. "Haluan näyttää sinulle suteni! Tule katsomaan Neota!" Antoine pyysi ja Yoh vaivaantui hieman. "Ehkä sitten kun olen pessyt tämän. Sopiiko?" Mies kysyi kyykistyen pojan puoleen. POika nyökkäsi ja juoksi susien luo, jotka näyttivät nuolevan hänet kirjaimellisen märäksi. Yoh keskittyi taas pesemään paitaansa hieman kylmässä vedessä, mutta ei se häntä haitannut.

"Huh, että tänään on paljon väkeä. Milloinkas viimeksi täällä oli näin paljon väkeä kylässä?" Rave kysyi tiskatessaan astioita. Hän kuivasi myös ne. "Mutta on tämä melko hauskaakin. Kun on paljon väkeä, niin on paljon eloisampaa tämä elämä. Antoinekin sai tutustua tätiinsä ja tähän Yohiin." Rave sanoi ja kuivasi viimeiset astiat. Hän asetteli ne kaappeihin ja kiepsahti sittenj ympäri vaimoonsa. "Olet kaunis." Rave sanoi ja nappasi naisen syleilyynsä. Hän suuteli tätä ja hyväili tämän siroja kasvoja. Hänen hymynsä oli haikea, mutta sitten leikkisä. "Sinulla on sitten monimutkainen sisko. Se minun täytyy kyllä sanoa. Fiona tuntuu hieman poikkeuksellisen jääräpäiseltä." Rave naurahti ja irrottautui vaimostaan. Hän asteli hiljalleen sohvalle ja vei pesuvadin pois sohvan luolta, hän keräsi hieman punertavat liinat ja siteen pois. "Kuule Eve. Tiedätkös sitä että jos sinä et olisi ilmetynyt eteeni ja täyttänyt sydämmeni olisin vieläkin se sama varas ja kepposteleva mies, joka ei osaisi tehdä elämällään mitään muuta kuin tuhlata sen typeryyksiin." Rave sanoi väkinäinen hymy kasvoillaan. Hän mietti asioita hiljalleen siivoten.
Antoine juoksi Yohin luo. "Oletko valmis!?" Tuo huudahti, kun mies puristi paitaansa vedestä. "Jep." Mies virkkoi ja nousi sitten ylös. Hän läiskäisi märän paidan olalleen ja seurasi pojan perässä. Antoine näytti pientä mustaa jättiläissuden pentua. "Oi, ompa se iso pennuksi. Harmittaako kun et voi ottaa sitä syliin?" Antoine naurahti. "Ei se haittaa, se voi ottaa minut syliinsä" Poika sanoi ja näytti sitten. Yoh naurahti siihen ja ojensi kätensä mustaa sutta kohti. Susi nuuhkaisi miehen hajua ja sen korvat nousivat salaman nopeasti pystyyn. Sitten sen kilei roikkui toisesta reunasta suuta ja sen ilme oli kamalan pirteä. Nii-chan nukkui tuon vieressä. "Neon pitää sinusta." Antoine sanoi. Yoh kyllä tiesi miksi, mutta hän silitti siltikin toista hellästi.

Fiona ilmesty pihalle ja Antoine juoksi tätinsä syleilyyn. "Fiona-täti! Onko tuo jänis!?" Antoine huudahti innostusta täynnä. Yoh tuli pojan perässä ja ojensi kätensä ottaen pojan harteilleen. "NO niin, tätisi pitää nyt tehdä jotakin kivaa jänikselle, jotta siitä tulee hyvää ruokaa, joten ole sinä nyt vähän aikaa siellä." Mies sanoi ja lähti menemään sisälle päin. Hän vilkaisi Fionaan. "Ala tulla." Hän huikasi virne kasvoillaan. Sisalle päästyään hän laski pojan alas. Rave katsoi sitten ensin poikaansa ja sitten Fionaan. Hän vei Antoinen leikkimään omaan huoneeseen vähäksi aikaan, vaikka hän tiesi ettei voisi ikuisesti varjella poikaa kuolemalta, hän halusi kuitenkin pidentää sen tulemista. Kun Fiona tuli sisälle Yohin silmät kiiluivat. "Hei katsokaahan nyt tarkkaan. Niin olen henkiolento, mutta mitäs sanotte tästä? Fiona heitä pieni pala lihaa tänne." Yoh pyysi ja ojensi kätensä naiselle. Antoine tuli juuri sopivasti pois huoneestaan. Yohin päähän poppasivat kultaiset ketun korvat, joita poika ja isä tuijottivat hämmentyneenä. Äkkiä Antoine huudahti ihastuneena ja kiipesi miehen viereen sohvalle ja rupeisi näpräämään ketun korvia. Yoh nauroi. "Niin, käytän ketun muotoa, siksi korvat." Yoh sanoi ja sai Raven hämmennyksen katomanaan nauruksi, kun Antoine testaili korvia, jotka niin yrittivät vältellä pieniä ja uteliaita sormia.
Yoh kuitenkin keskittyi nyt siihen pieneen lihan palaan. "Jos tiedätte yhtään henkiolennoista, niin voitte varmasti arvata että niillä on voimiakin. Minun voimani on tämä." Yon sanoi ja hän ei antanut kätensä leimahtaa tuleen, vaan kuumensi sitä niin että liha kypsyi sopivasti ja kuumaksi. Rave otti lautasen ja hymyili."Jätetään loppu liha päivällikseski." Hän sanoi ja katsoi kypsytettyä lihaa. "Eli osaat kokata pelkällä kedälläsi?" Mies kysyi ilkikurisesti, johon Yoh vastasi omalla virnistyksellään. Antoine oli aivan haltioissaan miehen ketun korvista ja näpräsi niitä tolkuttoman kauan. "Ei tietenkään ole. Hallitsen tulta. Siinä sinulle syy." Yoh sanoi hymyillen.

//Eipä tullu pitkä, eihän? :DDD Mutta joo, tuli tuosta tulen hallitsemisesta mieleen se että hei Fionan rakashan oli minun vanha ja kunnollinen Taka :DD mitä jos tytöllä muistuisi hieman muistot mieleen? :DDDD
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 23 Syys 2012, 14:07

Fiona&Eveline

Tämä yllättyi että tämän käsitys ei ollutkaan väärä. Fionan mielessä kävi että kyllä, hänellä oli ollut äiti, ja olikin, muttei siltikään ollut kokenut rakkautta äidiltä, puhumattakaan isästä. Rave torui hiukan Evelinen kivahtamisa, ja nainen nyökkäsi. Nii'in, minun, ja Fionan, pitää rauhoittua... Nainen totesi ja hymyili miehelleen.
Antoine-kulta, saisit sinäkin rauhoittua. Et sinä voi noin vain toisen hiuksia mennä vetelemään! Tämä sanoi, ja hymyili Yohille pahoittelevasti. On, siellä pihalla, eiköhän se löydy. Tämä sanoi hymyillen, ja vei leivät keittiöön. Antoine juoksi miehen perään, ja Rave tuli keittiöön. Nainen katseli hiukan huvittuneena miestään, joka tiskasi. Eveline auttoi toista kuivaamaan astioita. Ei meillä koskaan ole ollut tällaisia vieraita. Nainen sanoi ja nyökkäsi myöntymisen merkiksi. Oli tosiaan ihan hauskaa kun Antoine sai vihdoin tavata tätinsä. Samassa toinen kiepsahti ympäri ja kaappasi Evelinen syleilyynsä. Ai, no sinä olet maaailman suloisin, komein, mukavin ja ihanin mies maailmassa, ettäs tiedät! Tämä sanoi hymyillen. Fiona oli pienenä herttainen ja mukava, mutta iän myötä hänestä on tullut aina vähän kerralaan itseppäisempi ja kova kuorisempi.. Eveline sanoi huokaisten ja nosti toisen kätensä tuon poskelle. Toinen päästi tämän irti, ja nainen käännähti ympäri ja asteli olohuoneeseen. Voi sinua. Ja jos en olisi koskaan tavannut sinua, olisin vieläkin sama huorahtava ääliö joka katsoisi vierestä kun isä tuhoaa itsensä. Nyt minun ei tarvitse ajatella muuta kuin omaa uutta perhettäni. Eve sanoi, ja kävi suukottamassa miestään.
Antoine juoksi suoraa päätä tätinsä luo, ja Fiona halasi poikaa, pitäen jäniksen kauempana pojasta. Jep, jänishän se. Tämä sanoi haikeasti hymyillen. Kun jänis oli siinä kunnossa että siitä pystyisi tekemään ruokaa, tämä asteli sisälle, ja antoi Yohille lihan palan, jota tämä oli pyytänyt. Toisen päähän ilmestyi korvat jep, Fionan mielestä todella outoa ja Fiona repesi nauramaan kuin hullu. Nauru oli aitoa ja puhdasta. Miten tuollaista voi tehdä? Tämä kysyi naurunsa lomasta, mutta sitten kun toinen sai lihan paistumaan tulen avulla, tämän nauru tyssäsi kuin seinään, ja tämän kasvot vääristyivät jostakin tuskan ja ikävän takia. Tämä otti tukea pöydästä ja yritti loihtia kasvoille neutraalimman ilmeen, mutta silti tämän silmissä kuvastui järkytys. Eveline huomasi siskonsa reaktion, mutta antoi asian olla, koska tämä näki selvästi, että ainakaan siskolleen Fiona ei kertoisi mitään. Fionan mieleen oli selvästi noussut jotakin, joka satutti tätä pahasti..

//:p mitäs Takalle muuten tapahtu? :o häviskö se vaa ilmaa puf, vai kuoliko se jotenki tai jotai?:D //
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 24 Syys 2012, 16:36

//Taka vaan poistettiin, ei sillä ollu mitään peliä et se ois kuollu, joten vois vaan sanoo et se olis kadonnu jonnekkin, mutta olis kuitenkin jossan?

Kettu & Rave

Rave katsoi hieman järkyttyneen näköistä Fionaa. "Kaikki hyvin?" Rave kysyi. Hän katseli sitten tytön kalpeita kasvoja. Yoh siveli hiljalleen leukaansa. "Sydänsuruja?" Yoh kysyi. Hän tunsi nuo naisten ilmeet aivan liian hyvin. Oli kokemusta vähän liikaakin. Yoh katseli kättään ja mietti hiljalleen. Hän katsoi uudestaan Fionaa. "Niipä arvelinkin. Nuo ilmeesi, sinua on hlppo luke." Yoh sanoi. Hän nousi seisomaan. Antoine katsoi miestä. Hän ei vielä ollut saanut tarpeeksi miehen ketun korvista. "Se mies, jonka tapasit oli varmaankin melko rakas sinulle." Yoh sanoi ja virnisti. Mutta virnistys ei kauaa pysynyt huulilla. "Istu sohvalle ja kerro vaikka meille kaikki. Niin olosi helpottuu." Yoh sanoi.
Rave siirtyi lähemmäs Eveä. Hän risti kätensä naisen ympärille ja asetti päänsä naisen toiselle hartialle. "Raskas päivä vai mitä?" Rave kuiskaki. "Yllätyksiä täynnä. Tiesitkö muuten että pikkusiskollasi oli joku?" Rave kuiskasi ja suukotti naisen kaulaa. Yoh vetäisi hieman kostean paitansa pääleen ja istutui jakkaralle. Rave istahti sohvan käsinojalle ja Antoinen kipusi syliin.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 24 Syys 2012, 18:21

Fiona&Eveline

Fionasta tuntui, että koko maailma kääntyi tätä vastaan, kun Rave tiedusteli, oliko tämä kunnossa. "Olen minä." Fiona vakuutteli, mutta ilme kertoi toista. Sydänsuruja, suuria sellaisia. Yoh kyseli kaiken laista, ja Fiona alkoi ahdistua. Neitokaisen yritys vain unohtaa toisten kysymykset, oli huono, nimittäin sitähän tämä oli halunnut, kertoa jollekkin suruistaan.
Evelinenkin kasvot olivat valahtaneet valkoisiksi. Oliko Fionalla oikeasti ollut joku?! Fiona huokaisi ja aloitti hiljaa: "Kai minä voin kertoa... Eli siis.. Tapasin miehen, joka tosiaan oli ihana. Jompi kumpi suuttui tai paineli muuten vain ulos ovesta, mutta mitä se haittasi? Ei sitä kestänyt oikeastaan edes kauaa, kunnes hän katosi. Pitihän se arvata, kuka nyt minun kanssani kauaa kestänyt... Mutta hän sanoi isällekkin suorat sanat ja kaikkea muuta." Eveline pudisti päätään, ei tämä ei tosiaan tiennyt että Fionalla oli ollut joku!
Neito puuskahti vähättelevästi. "Ei se voinut mitään olla, se tyypi vain kuitenkin piti minua tyhmänä tai jotakin sellaista. Noniin asia on loppuun käsitelty. Käyn ulkona." Fiona sanoi, ja hymyili väkinäisesti, lyöden kätensä yhteen, ja painellen ulos, kolauttaen oven vähän liiankin kovaa kiinni. Tämä toivoi hartaasti, ettei kukaan änkeäisi tiedustelemaan lisää tämän ja Takan suhteesta, mutta silti tämä istahti hieman kosteaan maahan, ja alkoi miettimään elämäänsä, ja tuli siihen tulokseen, ettei sekään kyllä hääppöinen ollut!
Eveline huokaisi. "Taas." Nainen katsahti kattoon. "Pyydän anteeksi siskoni puolesta." Tämä sanoi ja hieraisi kasvojaan.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 24 Syys 2012, 20:36

Kettu & Rave

Yoh katsoi tytön menemistä pois päin. "En usko...Tuota tyttöä olisi helppo rakastaa ja varjella. Heh, olen huono sanomaan sellaista, mutta se tuntuu sellaiselta." Yoh sanoi. Rave katsoi Eveen. Pudisti vain päätään. "Ei se mitään, kaikki on hyvin." Eve, veisitkö Antoinen päiväunille?" Rave tiedusteli ja katsoi yli energistä poikaa, joka oli kiivennyt Yohin selkää pitkin leikkimään tämän kultaisilla ketun korvilla.

Hauras ja varauksella oleva neitokainen. Sellaista on helppo rakastaa ja yrittää varjella, mutta joskus vain on vaikeaa pitää neito itsellään ja paikallaa. Yoh ajatteli ja hierasi leukaansa. "Menen ulos, en ahdistele häntä, mutta jos se vain helpottaa hänen oloaan, voin puhua asiat puhtaiksi." Yoh ilmoitti jaköpötteli talosta ulos. Rave rojahti alas ja hieroi niskaansa. Että oli ihan outo päivä, ensin tavattiin täti, sitten tuli loukkaantunut, nyt sitä selviteltiin rakkaus asioita. Nojaa, Ravella oli kaikki hyvin. Hän voi vain sanoa että mitään hätää hänellä ei ainakaan ole.
Yoh katsoi Fionaa, joka kyyhötti maassa. "En usko, että se sinun lemmittysi otti ja katosi vain sen takia että ei pitänyt sinusta. Jos hän sanoi isällesi suorat sanat ja oli tukenasi. Niin uskon että hän oli melko hyväkin tyyppi. Että hän vain ajatteli parastasi, mutta ehkä jostakin syystä hän on joutunut lähtemään Cryptistä pois... Ethän sinä siitä tiedä, enkä minäkään, mutta yritän vain selventää sinulle mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. En ehkä ole parhaimpia rakkaudesta puhujia..." Yoh sanoi ja asettui tytön viereen. "Mutta uskon, että kuka vain kunnollinen mies voisi rakastua sinuun ja varjella sinua. Mutta se myös riippuu sinusta. Koska sinulla on nyt hieman tuollainen luonne, niin kannattaa myö hieman ajatella omalta kannalta. Sinä menet ja rakkaasi tahtoo että jäät. Sinä karkaat niiden käsistä, jotka sinut haluavat. Olet kuin rotkon reunalle, mietit hyppäätkö vai tehdä käännös ja kävellä pois. Sinä luovutat ja jatkat toisten ohi. Tosin sanoen sinä päästätä kaikki tilaisuutesi irti, et huomaakkaan kuinka ne valuvat sormiesi läpi." Yoh sanoi. Hän huokaisi. "Kannattaa ajatella sillä kannalta, entäs jos rakkassi halusi että olet aloillasi. Entä jos hän halusi sinun jäävän luoksesi...No onhan hänelläkin omat ongelmansa, jos on. En minä tiedä..." Yoh sanoi ja raapi niskaansa. Hän nousi ylös. Yoh käveli sisälle, otti vihreän takkinsa ja puki sen päälle. "Kiitos vieraan varaisuudesta, olen työni tehnyt ja muut asiat sain kehossani kuntoon. Kiitos ja olen pahoillani etten voi jäädä päivälliselle." Yoh sanoi, kumartaen hieman ja lähti sitten ulos. Rave huikkasi hyvästit ja katseli ikkunasta miehen menoa.
Yoh katseli vielä hetken Fionaa. "Piristy nyt! Kyllä se elämä löytää sinulle vielä jonkun, jonka kanssa voit jakaa elämäsi." Yoh sanoi virnistäen. Hän lähti kävelemään kohti metsää.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 25 Syys 2012, 18:34

Fiona&Eveline

Eveline hymyili Yohille, nimittäin oli mukava kuulla, että joku muukin piti kaunista ja tempperamenttista siskoa rakastettavana. Nainen hymyili miehelleen ja nyökkäsi. "Tottakai vien." Tämä sanoi, ja kaappasi ylikierroksilla käyvän pojan syliinsä. Antoine katsoi äitiään kulmiensa alta, mutta pysyi hiljaa, koska tiesi, ettei äidille sanottu ei. Eve kantoi pojan sänkyynsä, ja katsoi toista odottavasti. Poika huokaisi ja riisui vaatteensa, ja sujahti peiton alle. "Laula." Antoine käski tiukasti, ja Eveline huokaisi, alkaen laulamaan nuotilleen jotakin lasten laulua, joka kertoi keijukaisista ja hyvistä unista. Laulun tempo oli hidas, joka todellakin alkoi unettamaan, varsinkin Evelinen laulaessa. Antoine alkoi pikku hiljaa räpyttelemään silmiään, yrittäen pysyä hereillä, eikä aikaakaan, kun tämä nukahti. Eveline jäi vielä hetkeksi katselemaan poikaa, ennenkuin siirtyi takaisin miehensä seuraan, nimittäin Yoh näytti olevan ulkona.
Fiona huokaisi, kun kuuli jo aika tutuksi tulleen äänen selkänsä takaa. Tämä kuunteli mykkänä toisen selitystä, kukaan ei koskaan - eipä Fiona tosin kenenkään kanssa koskaan ollut näistä asioista puhunut - ollut sanonut hänelle mitään tuollaista. Ollut hänen, ja myös toisen osapuolen puolella. Neitokainen ei ollut sitä tyyppiä monestikkaan, joka kuunteli kiinnostuneena toisten selityksiä, mutta kun Yoh puhui tämän ilme lähenteli jo kunnoitusta. Toinen nousi ylös ja alkoi tekemään lähtöä, ja Fiona ponkaisi ylös ripustautuen toisen käteen kiinni. "Ei Eveline sinua minnekkään päästä, ja enkä minäkään. Sitten kun olet syönyt, saat lähteä, mutta syömään saat luvan jäädä." Nainen sanoi, hymyillen hurmaavasti ensimmäistä kertaa päivän aikana. Toisen sanat oli piristänyt tätä ihmeen lailla, eikä tämä todellakaan sallisi sitä, että tuo lähtisi. "Ja kiitos." Tämä vielä toikaisi.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 26 Syys 2012, 08:19

Kettu & Rave

Mies pysähtyi Fionan äänen kuullessaan. "Ai." Yoh hymyili, hän käveli takasin tytön luo. "Selvä, jos ette päästä niin jään. Mutta en kamalan kauaksi aikaa, täytyy lähteä muutenkin katselemaan metsän asioita ja kotia." Yoh sanoi ja otti tytön ranteesta taluttaen hänetkin samalla sisälle. Rave katsoi molempia. "Esto?" Rave kysyi lyhyesti. "Jep." Yoh vastasi ja päästi tytö kädestä irti, hän romahti saman tien Raven viereen. Mutta miehen katse katsoi suoraan Fionaa. "Noh, jäin. Oletko suunnitellut jotakin kamaluuksia minulle, kun noin innokkaasti haluat minun jäävän." Yoh kysyi kiusaten hieman sanoillaan. Rave naurahti. Hän suukotti Eveä poskelle. "Tänään tämä päivä on kyllä paljon väkeä täynnä. Ihme kun ette ole vielä kyllästyneet siihen." Rave naureskeli. Yoh virnisti. "Tai sitten käytämme vain sitä hyväksemme, tätä teidän täyttä päiväänne." Yoh sanoi ja katsoi sitten Eveä. "Muuten sinä et ole pihaissut lähes yhtäkään sanaa minun kuullen tänään. Olemmeko me kolme liian puheliaita?" Yoh sanoi ja katseli naista silmillään. Rave katsoi Yohi ja työnsi miehen kauemmaksi. "Eipäs katsella tuolla tavalla toisten vaimoja." Rave virnisti ilkikurisesti. Yoh naurahti.
"Fiona, mitä sinä yleensä teet päivisin?" Yoh kysyi yllättäen, koska hänellä oli tylsää ja hän halusi hieman keskustelun aihetta, kun nyt tässä oltiin ja hänet oli pakotettu jäämään, no pakotettu ja pakottettu. Yoh hymyili naiselle aivan tavalliseen tapaansa. Rave katseli Eveä. "Mitä ajattelit laittaa päivälliselle?" Hän kuiski toisen korvaan, kunnes virnisti ja nuolaisi hieman naisen korvaa ja suukotti tätä sitten siihen. Aivan huomaamattomasti.

Yoh oli kiinnittänyt kaiken keskittymisensä keskustelut ylläpitoon, sillä hiljaisuus ei tehnyt miehelle hyvää, hnä sai sitä ihan tarpeeksi kivisessä kodissaan. Rave nousi ylös ja tallusteli ulos. Hän huusi oven läpi: "Käyn hoitamassa sudet!" Sen jälkeen mies päästi sivurakennuksesta sudet irti, ne lähtivät tietenkin saman tien rynnimään metsään päin, leikkimään ja hakemaan jotakin ruokaa tais en tapaista. Rave katseli susien perään, hän istutui läheiselle vesitynnyrille ja huokaisi. Se mitä Yoh oli hänelle aiemmin sanonut vaivasi vielä hieman hänen ajatuksiaan. "Vai että he ovat sitten kuolleet..." Rave mietti ja sulki hetkeksi silmänsä. Sitten hän nousi ja siivoamaan lisärakkennuksen. Hän siivosi sen ja vaihtoi susien veden ja katsoi että niillä olisi mukavat oltavat.
"Melko suuria nuo teidän sutenne ovat. Mielihän tässä tulee noiden jättiläisten koosta kateelliseksi. Ne ovat ihan järjettömän isoja." Yoh sanoi nojaten käteensä, hän näytti hieman haikealta. Hän ei ollut noin suuri, mutta iso ketuksi. Mikäs sen vain voi itselleen. Yoh katseli hiljalleen taloa.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 04 Loka 2012, 18:29

Fiona&Eveline

Neitokainen huokaisi helpotuksesta, kun toista ei tarvinnut sen enempää suostutella, toinen oli silti puhunut tälle asiaa, eikä tämän mieltä vaivannut enää hirveän moni asia. Tämä talsi sisälle miehen perässä ja istahti taas sohvalle. "Kamaluuksia? Minäkö? Ehei, paitsi se mitä joskus olen Evelinen ruokia maistanut..." Fiona sanoi viattomasti virnistäen, nostaen kätensä eteensä rauhan merkiksi siskolleen, jonka ilme lähenteli loukkaantumista. Samassa Yoh tiedusteli Evelinen hiljaisuuden syytä. "Ei, ette ole liian puheliaita. En ole huomannut edes että olen ollut hiljainen!" Eveline sanoi ja naurahti. "Rave!" Eveline naurahti, ja nousi seisomaan. "Etköhän sinäkin kelpaa minulle ihan hyvin." Nainen sanoi vaatimattomasti miehelleen, mutta tämän ilmeestä huomasi, ettei tämä koskaan pystyisi kuvittelemaan olevansa jonkun muun kanssa.
"Minäkö? Mitäs minä teen... No ratsastelen, ja metsästän ja olen. En minä muuta." Tämä sanoi hymyillen. Samalla kun Fiona kertoili siitä, että miten pahoillaan oli vieläkin hevosensa puolesta, joka oli tallonut Yohin alleen, Eveline suukotti miehensä huulia ja virnisti. "Jotakin, mitä saan tuosta lihasta aikaan. Saat kyllä auttaa." Tämä sanoi, ja silitti Raven poskea kevyesti.
Kun Rave poistui ulos, Eveline ajatteli, että olisi parempi jos tuo saisi olla hetken yksinään, ja nousi, kiiruhtien keittiöön, miettimään, mitä ruokaa laittaisi. Fiona jäi siis yksin kehittelemään keskustelua. "On, todella suuria!" Eveline huikkasi keittiöstä.
Fiona hymyili hiukan miehelle, ja istui niin, että nojasi kyynärpäillään polviinsa nojaten, ketjut tämän mustissa housuissa kilahdellen.

/Sori kesto:( /
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 08 Loka 2012, 17:25

Kettu & Rave

Yoh hymyili ja virnisteli välillä. Hän katseli ikkunasta ulos. "Kuule Fiona, ajattelin tässä, että kun olen näin ollen sanonut olevani henkiolento, voin muuttaa muotoani miten tahdon. Halutko nähdä? Oikeammin sanottuna, synnyi kultaiseksi ketuksi, sitten sain opetusta ja opin muuttumaan ihmisen kaltaiseksi olennoksi." Yoh sanoi ja nousi ylös sohvalta, hän pyyhki hieman housujaan ja huoakisi helpotuksesta. "Saattaa sitten näyttää ällöltä, mutta saan ainakin kuivat vaatteet päälle." Yoh huikkasi ja aloitti muuttumisensa.
Rave oli tulossa juuri sisään, kun hän huomasi vaalen hohteen ikkunsta. Mitä hemmettiä? Rave mietti ja avasi oven, hän näki Yohin. Mies oli sulkenut silmäntä ja alkoi kutistua hiukan. Hänen miehen hartiansa menivät siroiksi ja rintakehä tuli ulommas, muodostaen naisen muhkeat rinnat. Yohin kasvot muuttuivat naiselliseksi ja muut muodot tulivat esiin. Siinä seisoi minihameessa ja kireissä vaatteissa nainen. Kuu hymyili ilkikurisesti. Raven leuka loksahti auki. "Mitä hemmettiä?" Hän puhisi ja nainen kääntyi Raveen. "Heipä hei! Olen Yoh tai tässä muodossa Kuu. Mutta sanokaan miten huvittaa." Kuu sanoi, hän huokaisi ja muuttui vielä kerran. Takaisin mieheksi. "HUh! Siinä se nyt oli!" Yoh sanoi ja virnisteli Raven hämmentyneelle ilmeelle.

Yoh istui takasin sohvalle. "Älä nyt näytä tuolta, eihän se ole paljoakaan vaivaa muuttaa sukupuoltaan." Yoh sanoi ja naurahti. Rave pudistio päätään ja huokasi sitten. "Pysy sitten tuossa miehen hahmossa kiitos, en kaipaa yhtään enempää naisia, yksi riittää taloon. Ei siis millään pahalla Fiona, tarkoitan vain että talo olisi aika naisvaltainen." Rave sanoi ja virnisti helpottuneena. Yoh naurahti.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 17 Loka 2012, 15:41

Fiona&Eveline

"Todellakin haluan nähdä!" Fiona hihkaisi, koska tuon korvat olivat neitokaisen silmissä todella hienot. Samassa tuon vaalean miehen tilalle ilmestyi kaunis nainen, ja Fiona katsoi toista kuin hullua. "Miten tuo on mahdollista?!" Tämä huudahti, ja hieroi ohimoaan. "Anteeksi, mutta tuo oli jo outoa." Fiona sanoi edelleenkin hämmästyneenä. Eveline oli huomannut tapahtumat, ja ryntäsi miehensä luo. "Älä katsele tuolla tavalla!" Tämä kivahti ja kurtisti hiukan silmiään. "Eve, rauhoitu." Fiona sanoi, matkien siskonsa kireää äänensävyä, mutta tarkoitti sanomaansa todella. Tuo oli normaalistikkin sellainen höösääjä, ja kiiruhti huomauttamaan miehille itsestään, vaikka oikeasti normaali mies ei voinut olla huomaamatta Evelinen vaaleita, paksuja ja laineikkaita hiuksia
ja suuria rintoja. Fiona katseli vieläkin ihmeissään miestä joka oli muuntautunut takaisin.

//lyhyt:(//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 17 Loka 2012, 16:53

Kettu & Rave

Rave naurahti Evelle. "Kulta kuule, en minä häntä sillä tavalla katsonut. Olethan sinä ainut minulle se tärkeä nainen elämässäni, sormuskin varmasti todistaa sen." Rave sanoi ja vei kätensä naisen kasvoille siirtäen tuon kauniita vaaleita suortuvia pois tuon kauniilta kasvoilta. "Olet minulle ainut tärkeä nainen elämässäni." Rave kuiskasi ja suuteli naista hellästi. Yoh katseli miehen lepyyttelyä ja katsoi sitten ikkunasta ulos, hän näytti synkältä jostain ihmeen syystä.
"Ei minua nyt tarvitse tuijottaa, sama henkilö se tässä edelleen on, olin naisen tai miehen hahmossa." Yoh sanoi ja nousi ylös sohvalta. "ON minulla kolmaskin muoto, se on kultaisen värinen kettu. Hieman sutta kookkaampi." Yoh sanoi ja hieraisi rannettaan. Hän käveli Fionan luo. "Jos ihmetyttää, niin kysy vain mitä mielit, olen avoin kaikenlaisille asioille, paitsi rakkaudelle. En osaa sanoa itsekkään... Siis en osaa sanoilla kuvailla osaanko rakastaa. Voin rakastua mieheen miehen hahmossa, naiseen miehen hahmossa, jos niin tuntuu. Mutta sanotaanko että olen alkujaankin naaras, joten ehkä miehet minua kiinnostavat enemmän, tosin voinhan aina kokeilla, onhan minulla tässä sukupuolta jos toista." Yoh nauroi.

Rave katsoi miestä ja Fionaa. Hän syleili Eveä lämpimästi. "No niin, mennäämpäs me tekemään keittiö hommia." Rave virnisti. Hän pörrötti vaimonsa hiuksia ja suuteli tuon otsaa. "Hassu." Rave kuiskasi ja meni edeltä keittiöön. Yoh katsoi sitten heitä ja Fionaa. "On kyllä pakko sanoa, te muistutatte toisianne kamalasti." Yoh sanoi ja naurahti. Hänen hymynsä houkui energiaa ja hyväntuulisuutta.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 20 Loka 2012, 20:16

Fiona&Eveline

"Parempi että asia on näin.." Eveline kuiskasi, ja nosti kätensä toisen poskelle, silittäen sitten toisen poskea hellästi. Fiona pyöräytti hiukan silmiään, ja mietti, pääsisikö koskaan tarpeeksi kauas tuosta pariskunnasta. Tuo söpöily oli ällöttävää, varsinkin Fionan mielestä, joka oli kokenut tuollaista hellyyttä vain kerran, ja hetkellisesti. "Sama henkilö, niinpä niin." Fio tokaisi, virnistäen hiukan. "Ah, sittenhän olemme melkein samanlaisia. Rakkaus on syvältä." Tämä sanoi hymyillen, ja sai toruvan katseen siskoltaan. "No mitä?! Jos ei koskaan ole kokenut, eikä tule kokemaan rakkautta, niin mitä järkeä sitä on ajatella ihana asiana!?" Neito puuskahti siskolleen, ja kohtotti kulmiaan.
"Ainiin. Mennään vain." Tämä sanoi hymyillen, ja asteli keittiöön hääräilemään. "Minä ja Eveline? En menisi sanomaan. Ehkä hiukan ulkonäöltä, ja okei, ehkä hiukan luonteeltakin. Mutta Eveline huokuu tietynlaista itsevarmuutta ja tietoa siitä että hän on kaunis. Ja hän onkin. Toisinkuin minä. No, mitäpä tuo, olen tottunut." Tämä sanoi, ettei tuo vain rupeaisi jatkamaan aihetta.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 29 Loka 2012, 18:10

Kettu & Rave

mies naurahti hiljaa. "Miksi sisarusten on aina kiellettävä yhden näköisyytensä? En ymmärrä!" Yoh naurahti, mutta laski sitten katseensa. "Ja lisäksi sinä olet kaunis, et ehkä tiedosta sitä. Mutta olet omalla tavallasi kaunis nainen." Yoh sanoi virne huulillaan. Hän naurahti taas.
Rave katsoi Eve samalla kun kúunteli noiden kahden juttedlua olohuoneesta. "Nuoremmat... Ja vanhempi...?" Rave naurahti ja teki ruokaa ihan omaan tapaansa. hän lähestyi hieman Eveä. "Piti tässä kysyä, josko Fiona haluaisi kokeilla ratsastaa sudella... Ihan ilmapiirin kohottamiseksi. Tuntuu vähän siltä että te vain hieman riitelette liikaa.... tai tiuskitte toisillennen." Rave huomatti kohteliaasti ja oli nyt turvallisen välimatkan päästä, jos Eveltä tulisi jotakin kauheuksi.

//Sori kesto ja lyhyys.
Nya
 

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron