Kirjoittaja Noitarinki » 01 Loka 2012, 20:39
Sokea neito nyökkäsi kiitollisena, jääden kuuntelemaan enkelin puhetta. Hän hymyili hennosti tämän ehdotukselle, nyökäten jälleen. "Miten vain teille sopii, sopikoon se sitten minullekin", Azure vastasi miehen ehdotukseen liikkeelle lähdöstä seuraavana aamuna. Oikeastaan sen parempi mitä nopeammin hän pääsisi pois täältä.
"Tämän parempaa minulla ei ole tarjota teille, mutta vierashuoneessamme on vapaa peti", hän sanoi levitellen käsiään talon suuntaan. Talo oli vaatimaton, mutta hyvin rakennettu. Se kesti lähes minkälaisen myrskyn tahansa. Tyttö värähti kerran ja kääntyi ympäri, tietäen tarkalleen mihin oli menossa. "Saanen pyytää teitä seuraamaan?" Blondi kysyi toiselta, kävellen kohti makuuhuoneita.
Hän pysähtyi ääneti, ollen aika varma olinpaikastaan. Tyttö haparoi kädellään kohti ovenkahvaa, avaten oven vierashuoneeseen. "Olkaa hyvä. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja valmiina. Olen seuraavassa huoneessa jos tulee ongelmia." Tyttö hymyili vielä kerran, väsyneenä, ja jätti enkelin omaan rauhaansa toivottaen ensin hyvää yötä. Vaikkakaan hän itse ei luultavasti saisi nukuttua vielä moneen tuntiin. Azure käveli Pan kintereillään omaan huoneeseensa, sulkien oven koiran perässä. Se nukkui yöt aina hänen sänkynsä vieressä. Neito kävi vähentämään märkiä vaatteitaan, käyden makuulle pian sen jälkeen.
Ja aivan kuin hän oli ajatellutkin, ei hän saanut ajatuksiltaan rauhaa vielä pitkään aikaan.
Kun neito avasi silmänsä aamulla, oli hänen olonsa kenties väsyneempi kuin edellisenä iltana. Azure nousi istumaan, käyden läpi aiempia tapahtumia. Hän ymmärsi siskonsa olevan tosiaankin nyt poissa, mutta jostain syystä hänen ei tehnyt lainkaan mieli itkeä. Kuolema oli vain yksi osa maailman kiertokulkua, se vain tuntui kamalalta kun sen kohteeksi joutui oma läheinen.
Tyttö nousi silmiään hieroen ylös, vetäen ylleen puhtaan mekon, jonka oli etsinyt aiemmin edellisenä päivänä käsiinsä. Se oli melkein samanvärinen kuin edellinenkin, mutta mitä ihmettä se nyt häntä olisi liikuttanut? Azure venytteli vaitonaisena, hiippaillen hiljaa talon läpi ulko-ovelle. Hän raotti ovea hieman, päästäen lammaskoiran ulos. Ainakaan hän ei kuullut sateen ropinaa, mutta tuuli löi yhä voimakkaana ovesta sisään. Neito sulki oven, päättäen hakea koiran kohta takaisin.
Hän ei tahtonut häiritä Shiloh-herraa, sillä hän ei tiennyt nukkuiko mies yhä vai ei. Sen sijaan hän käveli takaisin huoneeseensa, etsien käsiinsä nahkaisen laukun. Sokea alkoi hitaasti, mutta varmasti kasaamaan tärkeintä omaisuuttaan mukaansa.
... Kaikkia kinosti.Naava