Haulokki
Ilta oli alkanut jo hiljalleen hämärtyä, pahin ruuhka oli jo kauan sitten mennyt. Nyt kaduilla liikkui enää harvoja, lähinnä humalassa örveltäviä ihmisiä ja hänen laillaan kodittomia. Ilma oli Haulokin mittapuulla viileeä, taivaalla roikkui uhkaavan näköisiä pilviä. Voisi siis olla järkevää etsiä suojainen yöpaikka.
Kaupungissa yksi koditon nuorimies ei ollut kummoinenkaan näky, mutta silti hän yritti pysyä poissa näkyvistä. Juuri nyt häntä ei kiinnostanut hankkiutua ongelmiin, häntä väsytti ja hänellä oli nälkä.
Leuto tuuli pyyhkäisi Haulokin ylitse tämän kääntyessä pois pääkadulta, hänen muistaakseen täällä pitäisi olla katos. Ja hän oli oikeassa, mies sai silmiinsä pienen katoksen erään talon seinustalta. Sitä käytettiin varmaankin tavaroiden säilyttämiseen, sen alla oli kolme puista laatikkoa päällekkäin.
Haulokki nosti katseensa taivaalle, vielä ei tullut vettä. Mies asettui istumaan selkä yhtä laatikkoa vasten, nojaten päänsä sen pintaan. Ei ehkä mikään mukavin tapa nukkua, mutta voitti tämäkin kastumisen. Hän hieroi otsaansa irvistäen, päähänkin sattui tuhottommasti. Haulokki puuskahti turhautuneena, sulkien kirvelevät silmänsä, taas hän tunsi olonsa sairaaksi. Noh, kaipa se helpottaisi nukutun yön yli.
Hän päätti yrittää. Kylmän sateen alkaessa ropista maahan, oli pesukarhumies jo unessa.