Kirjoittaja Bizara » 14 Loka 2012, 16:11
Urlin hymyili lämpimästi eläimen tassutellessa hänen luokseen, ja kun se oli tarpeeksi lähellä, henki tarttui siitä kaksin käsin kiinni ja nosti sen ilmaan. Hetken aikaa hän katsoi eläintä melken epäilevästi, tuo vaikutti jotenkin siltä, että tuolla oli jotain pahaa mielessä. Hän vilkaisi myös sen kaulassa roikkuvaa korua, mutta jätti sen huomiotta. Jos se oli lemmikki...?
Henki hymähti huvittuneena ja asetteli eläimen paremmin syliinsä. Nimellisesti hänen toinen kätensä oli tuon takapuolen alla ja toinen kulki sen tassujen alta, pitäen tuon hänen rintakehäänsä vasten. Urlin jatkoi matkaansa ja arveli, että hänen "pahat aavistuksensa" osuivat oikeaan vain sillä tavalla, että eläin arveli saavansa lämpimän nukkumapaikan ja ruokaa seuraamalla häntä. Ainahan eläimet ajattelivat vain hyötysuhteita, ne olivat mukavan yksinkertaisia verrattuna ihmisiin, vaikka hän ihmistä pitikin.
"Kauankohan sinäkin olet minua seurannut, sinä olet ihan märkä..." Urlin mutisi hiljaa, melkein enemmän eläimelle kuin itselleen.
Henki käveli hiljaisuudessa aika kauankin, ennenkuin hän saapui viimein isolle puutalolle. Hän aukaisi oven ja astui sisälle sen lämpimään ilmaan huokaisten. Samalla hän huomasi, että tuttu vieras asteli sisälle rauhallisesti ennen oven sulkeutumista.
"Tuffis!" Urlin huudahti iloisesti katsoen lattialla tuhisten taapertavaa siiltä, naurahtaen sitten laskiessaan litimärän pesukarhun sen seuraksi. Siili tuhisi toiselle paheksuvasti, lähtien sitten keittiön suuntaan. Urlin puolestaan sulki oven, ja katsoi sitten säälittävän märkää otusta keskellä lattiaa. Tuikatessaan pariin kynttilään valot, henki käveli pienelle kaapille ja otti sieltä esille kaksi pyyhettä.
"Tuffis, sinä myös! Sinä et kastele taloani taas!" Urlin huusi huomatessaan viimein, että myös vettätippuva siili olikin painunut suoraa päätä keittiöön. Hän nappasi protestoivan Tuffiksen kiinni, kietoen sen karkeaan pyyhkeeseen. Saatuaan tuon kuivaksi monen piikinpiston jälkeen, Urlin huokaisi helpotuksesta lähes kuivan siilin lähtiessä murjottavasti keittiön nurkkaan.
"Ja nyt sinä..." Urlin mutisi lähestyen pesukarhua. Hänellä ei ollut hajuakaan, miten tuo reagoisi kuivaukseen, mutta hän ei siltikään halunnut saada taloaan litimäräksi.