fiducia || CrimSON

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Loka 2012, 01:12

Joillekin sukujenyhdistäminen ja oman suvun kohottaminen arvoasteikolla oli se suurempi syy mennä naimisiin, kuin itse tunteet, joiden odotettiin leimahtavan järjestettyjen avioliittojen jälkeen. Yleensä niin ei kuitenkaan käynyt, ei ainakaan sen perusteella, mitä Erudessa oli kuullut. Kaikkihan haaveilivat aina tosirakkaudesta ja siitä, että saisi yhdistää elämänsä ja tulevaisuutensa jonkun kanssa, josta välitti. Naiset varsinkin tuppasivat haaveilemaan moisia, mutta vielä harvemmin heillä oli mahdollisuutta päättää sitä loppupeleissä, jos vanhemmat päättivät ajatella enemmän suvunparasta, kuin kasvavan nuorennaisen tunteita. Erudessa oli siitä onnekas, ettei omat vanhempansa koskaan moista miettineet, vaan halusivat keskittää mieluummin jankutuksensa, kannustuksensa ja painostuksensa naisen sotilaalliseen koulutukseen.
Katse pysyi naulittuna kreivin kasvoihin, tuon käydessä selvästi miettimään mitä tässä nyt sanoa, miten edetä aiheen suhteen. Olihan se hieman hankalaa, molemmille. Tai niin Erudessa oletti. Huvittavaa sinänsä, kaksi aikuista henkilöä kasvokkain, molemmilla jonkinlaisia tunteita ja silti niiden kertominen tässä otollisessa tilanteessa tuntui olevan niin kiusallista. Naurettavaa suorastaan, milloin hänestä muka oli tullut näin vaivautunut minkään asian suhteen?!

Arethin seuraava kysymys oli kuitenkin odottamaton. Hetkeksi omiin itseä herjaaviin ajatuksiinsa ajautunut nainen havahtui takaisin tilanteeseen moisen myötä. Saman tien Erudessa kävi pudistamaan päätään muutamaan otteeseen.
Joidenkin mielestä olen liian pelottava, jotta moista voisi edes harkita Nainen aloitti hymähtäen kuivahkosti. Kai hän olikin hieman pelottava.. ehkä Vaikeasti lähestyttävä, kylmä. Miehet kokevat helpommaksi lähestyä naisia, jotka eivät ole verrattavissa heihin tai heidän taitoihinsa. Kuka nyt haluaisi naisen, joka lyö kovempaa kuin mies? Eivät he halua jäädä taidoissa tai voimassa toiseksi tälle heikommalle osapuolelle, ainakin niin moni on selittänyt kun tuvalla on tullut puh
Erudessa pysäytti puheensa tajutessaan, että se kävi harhauttamaan itse asian ydintä kauemmaksi siitä, mikä molemmilla juuri nyt oli oletettavasti mielessä ja mihin oli pakko saada nyt jonkinlainen vastaus, ennen kuin tilanne venyisi liian pitkäksi ja se tietty tunteellinen tarve katoaisi tai harhauduttaisiin täysin toisille reiteille puheessa ja lopulta annettaisiin koko asian olla.

Tämä ei etenisi minnekään, ellei joku tekisi nyt jotain ja äkkiä. Erudessa ei edes miettinyt seuraavaa, nopeaa liikettään. Heti puheensa katkettua kävi toinen naisen käsistä ojentumaan kohden Arethia, ottaen tukevan otteen tuon takaraivosta ja vetäisi miehen kohden itseään. Kreivin kasvot vietiin lähelle naisen omia ja huulet kävivät saman tien painumaan vasten miehen huulia, sen enempää pakottamatta suudelmaa mitä oli pintapuolisesti tarpeellinen. Ote ei kuitenkaan hellittänyt miehestä, vaan toinenkin käsi kävi nousemaan ja asettumaan Arethin posken päälle.
Areth sai syyttää vain itseään naisen äkillisestä, täysin odottamattomasta ja epätavanomaisesta liikkeestä. Mitäs oli käynyt herättelemään jääsydämisen naisen tunteita.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Loka 2012, 02:24

Kenraalin päänpudistus sai myötätuntoisen katsahduksen puoleensa tummatukan osalta. Nainen itse kävi selittämään jopa kumman pätevän syyn sille, miksei tuolle kosintoja oltu suotu, joka sai Arethin miettimään niitä lukuisia kertoja, kun joku oli häntä yrittänyt mielistellä ja rivien välistä kosiskella milloin mitenkin. Vedoten tarpeisiin. Sukujen yhteenkuuluvuuteen. Siihen kuinka kreivi oli kosijalle juuri se oikea. Joskus tilanne oli saattanut äityä jopa niin aggressiiviseksi, että Areth oli saanut käskyttää vartijoitaan passittamaan turhat seinäruusut ympäriltään tiehensä.
Vaikka kreivi oli ollutkin valmis kuuntelemaan hiljaa vierestä kenraalinsa turinointia, loppui tuo puhe yllättäen kuin seinään. Se lasittuneisuus katosi silmistä, kun katse lähti pienesti harhailemaan naisen kasvoilla tuon lopetuksen myötä ja kun silmäkulma havaitsi pään ohitse menevän käden, joka vain hetki myöhemmin tuntui kosketuksena tuuhean, tumman hiuspehkon päällä.

Ei tarvinnut väen väkisin miestä vetää kohden, kun kreivi itse kumartui paremmin Erudessan puoleen, antaen huultensa koskettaa naisen omia. Huulet eivät käyneet kuitenkaan antamaan minkäänlaista vastausta toisen suudelmaan, mutta kääntyivät kuitenkin vienoon hymyyn kreivin kasvoilla. Vain puoliksi ummistunut katse kävi harhailemaan Erudessan silmissä, kuin etsien niistä syvällisempiä vastauksia kaikkeen siihen mitä Areth olisi erikseen henkivartijaltaan tahtonut kysyä, mutta säästi ne kuitenkin tunnelmanrikkojina suosiolla myöhempää varten.
Poskelle noussut käsi sai miehen hymähtämään hiljaa, pehmeästi. Ei tämä ensimmäinen kerta ollut, mutta tuntui kuitenkin erilaiselta kuin yksikään niistä aiemmista. Aiemmin Erudessan olalla levännyt käsi laski alemmas, aina vyötärölle saakka, josta naista käytiin vetämään vain hieman lähemmäs itse kreiviä. Toinen käsi puolestaan hakeutui pitelemään kevyesti naisen käsivarresta kiinni, Arethin kohottaessa päätään pienesti, jotta kaksikon huulet saattoivat erkaantua toisistaan sentin tai pari. Mitään mies ei kuitenkaan sanonut. Tyytyi vain katselemaan kenraalia, joka sillä hetkellä sattui olemaan lähempänä kreiviä kuin kovin moni oli tähän mennessä ollut tai koskaan tulevaisuudessa tulisi olemaan.
Lady Erudessa, pehmeä ääni totesi, jonka jälkeen miehen kasvoille levisi lempeä hymy, Jakaisitko sen pelkän helpolta kuulostavan tittelin taakse kätkeytyvän taakan kanssani ja ryhtyisit kreivittärekseni?".

Kosinta. Enemmän ja vähemmän kömpelö, mutta silti jotenki tummatukalle tyypillinen totuutta peittelemätön toteama oltiin viimein heitetty ilmoille.
Kun Areth oli sanansa sanonut, lähti käsivarrelle jäänyt käsi lipumaan Erudessan leualle, josta kreivi kävi hellästi nostamaan hieman toisen kasvoja omiaan kohden. Sen koommin vastausta yhtään kauempaa odotellen, soi Areth pienen suukon aluksi Erudessan poskelle, edeten siitä aina platinablondin huulille, jossa omat kävivät suomaan naiselle vastakaikua kaipaavan suudelman.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Loka 2012, 02:53

Erudessalla ei periaatteessa ollut mitään hävittävää, joten siihen syyhyn nojautuen ei nainen osannut enää pelätä mitään mitä harkitsematon mieli saattoi tehdä. Jos hän jotain olisi menettänyt, olisi se jo tapahtunut ja tulisi tapahtumaan, tämä keskustelu ei tulisi päättymään kuin kahdella tavalla. Jokainen sai itse päättää, mikä olisi ollut se mieluisampi.
Oma-aloitteisen suudelmansa aikana Erudessa ei tohtinut katsoa Arethia. Silmät kävivät kuin refleksin omaisesti sulkeutumaan lähes kiinni. Miehen kosketus keholla sai ihon nousemaan kananlihalle, siinä missä lähemmäs vetäminen sai sykkeen nousemaan. Erudessa saattoi tuntea miehen lämmön koko kehollaan, eikä hän voinut kieltää, etteikö se olisi tuntunut mukavalta.
Otteensa kuitenkaan ei hellittänyt, ei vaikka Kreivi kävi lopulta nojautumaan hieman kauemmaksi suudelmasta. Naisen ote piti, mutta antoi myöten miehen liikkeille. Silmät kävivät avautumaan Arethin vetäytyessä sen muutaman sentin kauemmaksi. Jäänsininen katse kävi vastaamaan nyt kreivin katseeseen, tuon pehmeänpuheen saattelemien sanojen kantautuessa korviin.

Kysymys sinänsä oli hassu. Oli se kosinnaksi tulkittavissa, omalla tavallaan jopa suloisenromanttinen. Silti, Erudessa oli aina olettanut sen tapahtuvan kovin kaavamaisesti tapojen ja olettamusten mukaan. Nainen ehti vetämään pienesti henkeä, muttei koskaan vastaamaan mitään tuohon enemmän tai vähemmän odotettuun kysymykseen, kun Areth jo kävi suomaan uuden suudelman naiselle.
Erudessa ynähti pienesti suudelman lomasta, mutta ei kuitenkaan käynyt vetäytymään siitä irti. Päinvastoin, nainen kävi vastaamaan suudelmaan tällä kertaa rohkeammin, mitä ensimmäisellä kerralla oli tohtinut edes vaatia. Eipä hänellä ollut pahemmin edes kokemusta suutelemisesta, hyvä jos joskus nuorena ipanana oli poskipusun tai toisen saanut tahi jakanut. Hän ei ollut koskaan jakanut minkäänlaisia lämpimiä tunteita kenenkään kanssa, sängynjakamisesta puhumattakaan. Ei edes yhdenyönhuvittelun merkeissä. Ehkä häntä saattoikin kutsua vanhoilliseksi ja siveelliseksi.
Kädet kävivät suudelman lomassa liukumaan paremmin Arethin niskan ympärille, naisen käydessä nyt kunnolla halauksen yhteydessä painautumaan vasten pidempää miestä. Suudelma kesti vielä hetken, muutama pienempi sen perään, kunnes Erudessa puolestaan irrottautui suudelmasta.
Uskon, että tiedätte vastauksen jo Nainen hymähti pienen hymyn hiipiessä kasvoille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Loka 2012, 20:36

Erudessan heräävien tunteiden mukana tuoma rohkeus lämmitti omalla tavallaan Arethin mieltä. Mies oli ehtinyt odottaa täysin erilaista vastaanottoa kosinnalleen, mutta koska asiat olivat jälleen kerran menneet paremmin kuin oli odotettu, niin parempi näin. Käsi leualta laski naisen kehoa pitkin tuon selän taakse, josta kreivi saattoi hivuttaa sen kenraalin selän puolelle silittämään kevyesti suudelman lomasta vasten painautuvan Erudessan selkää.
Siinä ollessaan kaksin, tummatukka ehti miettiä, milloin olisi viimeksi ollut yhtä onnellinen siitä, että joku oli ollut hänen vierellään näin läheisissä merkeissä. Erudessan läsnäolo itsessään tuntui niin fyysisesti kuin henkisestikin sillä hetkellä hyvälle, eikä kreivi itse olisi tahtonut päästää tätä hetkeä käsiltään mistään hinnasta. Tämä tuntui oikealta ja samaan aikaan hyvältä. Ehkä asioiden todella pitäisi olla näin myös myöhemmin mutta siihen Areth tarvitsi myös Erudessan suostumuksen. Hänestä ei ollut pakottamaan ketään pysymään vierellään. Toisena, hän ei tahtonut pitää vierellään ketään, jota ei saattaisi rakastaa.

Hetken kestänyt suudelma päättyi muutamaan pienempään, jonka jälkeen Areth vetäytyi taas hieman kauemmas naisen kasvoista, jääden kuitenkin silmäilemään tuon jäänsinisiä silmiä vuoronperään, kasvoillaan yhä isällisen lämmin ilme. Kenraalinsa toteama sai tummatukkaisen aatelin hymähtämään hiljaa. Vyötärölle aikaisemmin jätetty käsi nousi pyyhkäisemään hellästi vaaleita hiuksia, sen jälkeen pehmeää ihoa Erudessan poskella.
Minä tiesin sen jo alun alkaenkin, mies totesi hieman jopa vitsaillen. Eihän hän oikeasti tiennyt. Ja oli odottanut, ettei saisi myöntyvää vastausta. Tiesi vain niistä perimmäisistä tunteista, joita kenraalilla sattui häntä kohden olemaan, muttei sen enempää. Tunteista, jotka olivat lähes vahingossa sattuneet Arethin luettavaksi naisen mielestä. Tunteet, joita kreivi itse ei pitänyt millään tapaa loukkaavina itseään kohtaan vaan suorastaan oli otettu siitä, että oli sattumalta vastaavaa löytänyt Erudessan mielestä.

Kreivi kävi painamaan platinatukkaisen naisen paremmin itseään vasten ja laski kasvonsa puolittain Erudessan vaaleitten hiusten sekaan painaakseen niiden tuoksun mieleensä tarkoin.
Teen sinusta omani. Pidän huolen siitä ettei kukaan satuta tai kohtele sinua jatkossa kaltoin.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Loka 2012, 21:31

Vino hymy kävi kiirimään naisen kasvoille, Arethin todetessa tietäneensä vastauksen jo alusta alkaen. Erudessa ei ihmettelisi, vaikka tuo olisikin tiennyt. Se ei ollut kovin yllättävää ajatuksenlukijalta, eikä Erudessa siitä osannut mieltään pahoittaa. Joku olisi saattanut suuttua ajatustensa lukemisesta. Kreivin jokainen kosketus tuntui ihanalta, lämpimältä. Naisen ei tehnyt edes mieli käydä perääntymään tai kavahtamaan tuttavallista kosketusta ihollaan. Hän ei halunnut työntää miestä pois oman pienen suojamuurinsa toiselle puolen. Ei, hän halusi pitää Arethin muurin sisällä. Muurin, jonka toiselle puolelle kukaan muu ei vielä ollut päässytkään.
Hellä, halaava ote Arethin ympärillä kävi tiukentumaan, miehen käydessä painamaan kenraalia paremmin vasten itseään. Miehen kasvot laskeutuivat puolittain valkeisiin hiuksiin, saaden Erudessan henkäisemään pienesti, onnellisesti. Siinä missä Arethin kasvot kävivät seikkailemaan platinanvaaleissa hiuksissa, kävi nainen painamaan halauksensa yhteydessä omat kasvonsa vasten kreivin pitkiä, kauniinmustia hiuksia. Tuo sama tuoksu, jonka Erudessa tunsi ollessaan haavoittuneena. Se tuntui turvalliselta, kodikkaalta. Tuoksulta, johon halusi aamulla herätä ja jonka halusi illalla viimeisenä muistaa.

Arethin seuraavat sanat saivat Erudessan naurahtamaan pienesti.
Eikö sen pitäisi henkivartijananne olla minun tehtävä? Nainen kävi lähes kuiskaamaan, ollessaan näinkin lähellä miehen korvaa Mutta ehkä.. Voin antaa virkani puolesta hieman periksi...
Kulmansa kävivät kurtistumaan pienesti, naisen käydessä nyt ajattelemaan virkaansa, kun se puheeksi tuli. Jos hän naisi miehen, jonka henkivartijana toimi, menettäisikö hän sen työnsä? Annettaisiinko kreivittären käydä toimittamaan myös henkivartijan virkaa?
Erudessa kävi pienesti irrottautumaan kreivistä, jotta saattoi katsoa tuota kasvoihin. Nainen näytti nyt yllättäen mietteliäältä, ehkä jokseenkin huolestuneelta. Sininen katse harhaili pitkin miehen kasvoja, samalla kun niskan takaa kämmenet kävivät valumaan miehen poskille. Nainen kävi avaamaan suutaan muutaman kerran, aivan kuin sanoakseen jotain, mutta sanoja ei tuntunut löytyvän. Lopulta Eru kävi kuitenkin hymähtämään pienesti, antaen käsiensä laskeutua miehen rintakehälle.
Ja miten te uskotte kansan suhtautuvan liittoon kuninkaastamme puhumattakaan Kuninkaan mielipidettähän ei muuten olisi edes alettu pohtimaan, jollei Areth olisi ollut läheistäkin sukua kultakutrisen monarkin kanssa. Erudessalla ei ollut mitään hajua, minkälaiset välit kuninkaalla ja kreivillä loppupeleissä oli, mutta varmasti nuo joskus olivat keskustelleen kreivin mahdollisista kumppaniehdokkaista.. vai? Tekivätkö miehet edes moista?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Loka 2012, 22:33

Naisen heleä naurahdus sai Arethin virnistämään pienesti, jota kenraali itse ei tietenkään nähnyt, kun kreivi vielä seikkaili kasvoillaan pitkin toisen hiuksia. Areth ei käynyt kuitenkaan vastaamaan toisen toteamaan mitään. Vaikka mies painoikin seikan mieleensä, oli hän nyt liian keskittynyt pitämään Erudessan lähellään, että olisi saattanut käydä pohtimaan jotain syvällisempää mielessään. Tämä taisi olla ainut hetki, kun strategi suostui luopumaan laskelmoivasta puolestaan edes hetkeksi.
Kreivi antoi Erudessan irrottautua itsestään, livuttaen kasvonsa toisen hiuksista tarkkailemaan naisen kasvoja, joilla lepäsi jokseenkin huolestunut ilme. Toinenkin tummatukan käsistä eksyi lopulta lepäämään platinablondin sievälle vyötärölle, samalla kun kenraali silmäili vanhempansa kasvoja siinä missä Areth kenraalin omia. Vaikkei kreivi sitä osannut aavistaa, ajatteli kaksikko sillä hetkellä täysin samoja aatteita. Pitäisikö hänen nyt palkata joku toinen pitämään huoli niin omastaan, kuin tulevan puolisonsakin hengestä? Vai voisiko hän antaa Erudessan jatkaa virkaansa kreivittären tittelistä huolimatta? Kenraali saisi itse päättää mitä virkansa suhteen tahtoisi tulevaisuudessa, kunhan hyväksyisi siinä tapauksessa vierelleen jonkun pätevän suojelijan itselleenkin. Areth ei aikonut menettää Erudessaa nyt. Ei nyt, kun tunteita oli vaihdettu puolin ja toisin.

Kenraalin kysymys sai miehen hetkeksi mietteliääksi ja katsahtamaan toisaalle, kunnes katse laskeutui takaisin Erun puoleen.
Kuningas joko hyväksyy liiton, tai on hyväksymättä. Ei ole hänen asiansa huolehtia siitä, kenet otan puolisokseni, Areth vastasi lopulta, Mutta tulee kai erikseen kiittää häntä siitä, että satuin tapaamaan sinut alun perin, mies jatkoi, hymähtäen huvittuneena ajatellessaan asiaa.
Kansa on tyytyväinen, jos hallitsijansakin on. Totta kai poikkeuksiakin löytyy. Niitäkin, jotka eivät hyväksy minua vieläkään pitämään huolta tästä kylästä mutta siihen on vain totuttava. Huomaat sen kyllä itsekin, kuinka kansa joko vieroksuu tai hyväksyy päätökseni jatkossa, pitäen tuon päätöksen joko hiljaa itsellään tai asettaa sen julkiseksi, kreivi vakuutteli. Hän oli nähnyt kaikenlaista titteliinsä nimityksen jälkeen, joten hän ei myöskään ihmettelisi, jos joku kävisi solvaamaan häntä sillä, että heikko mies otti vaimokseen oman henkivartijansa. Heikko Areth ei ollut. Ja hän nai tasan juuri sen, jonka itse mieli.
Eikä sinun tarvitse käyttää mekkoja, kreivi lopulta totesi kiusoitellen ja virnuillen vielä siihen päälle.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Loka 2012, 23:03

Kreivin sanat olivat jokseenkin mieltä rauhoittavia. Kuninkaan mielipide kuultaisiin, mutta loppupeleissä monarkki ei ollut kreivin isä, joka sai sanoa painavan ja merkittävän sanan tuon kumppaninvalinnasta. Pieni hymähdys pääsi ilmoille, Arethin huomauttaessa, ketä oli kiittäminen tämän kaksikon tapaamisesta. Tottahan se oli, tosin, eipä Erudessa olisi päässytkään tähän virkaan, ellei muutaman kymmenen muun tapaan olisi sitä hakenut. Helppoa se ei ollut, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Varsinkin nyt, kun tämän työn ansiosta oli löytynyt jotain muutakin hyvää, kuin sosiaalinen status ja palkka.
Kansan suhteen kreivi ei voinut mitään sanoa varmaksi. Olisi Areth valinnut kumppanikseen kenet tahansa, olisi se varmasti jakanut mielipiteitä enemmän tai vähemmän tasaisesti. Jokainen oli erimieltä aina jostain ja oli sula mahdottomuus miellyttää kaikkia. Mutta kerta kyseessä oli loppujenlopuksi toisen yksityinen elämä kera henkilökohtaisten päätösten, ei kansalla loppupeleissä ollut sanavaltaa miehen päätöksiin.

Erudessa kävi nyökkäämään ymmärtäväisesti Arethin sanoihin. Eipä hänellä mitään lisättävää ollut, vaikka asiaa hän tulisi varmasti pohtimaan itsekseen heti kun vain moiseen suotaisiin mahdollisuus. Hetkeksi nainen meinasikin jäädä pohtimaan asiaa, kun havahtui todellisuuteen Arethin huomauttaessa kiusoitellen naisen pukeutumisesta.
Ah, mitä mahtaakaan aateliset moiseen tuumata. Saattaisin teidät vain huonoon valoon seurapiiritapaamisissa Erudessa kävi virnistämään, vilkaisten omaa tämänhetkistä asustustaan.
Ehkä tähänkin voisi tottua mutta taidan jättää koreamman pukeutumisen teidän tehtäväksenne.
Erudessa ei koskaan ollut pitänyt monimutkaisesta ja turhan koristeellisesta pukeutumisesta. Sen nyt saattoikin huomata naisesta helposti, yksinkertaisuus oli hänen mieleensä, naistenpukeutumisensuhteen.
Etenemme varmaankin teidän ehdoilla..? Nainen kävi vaihtamaan aihetta, ottaen nyt puheeksi suhteellisen ajankohtaisen aiheen Milloin ikinä tahdottekaan kertoa varmasti odotetusta uutisesta kaikille Varmasti sitä oli itse kukin odottanut, koska Kreivi itselleen elämänkumppanin löytäisi. Niin kauan kuin tieto pysyisi salassa, olisi Areth aatelisneitojen silmissä yhä vapaata riistaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Loka 2012, 00:13

Kreivi jatkoi myhäilyään ja virnuiluaan, kun Erudessa kommentoi miehen viimeistä kiusoiteltua tuumausta.
Ehkä herätätkin uuden muotivillityksen käytiin, jonka jälkeen kaikki pukeutuvat jatkossa housuihin, Areth tokaisi, puoleksi taas vitsillä, puoleksi täysin tosiseikat mielessään. Kreivitär oli tavallista aatelia asteikkoa ylempänä, joten mies ei oikeastaan kävisi ihmettelemäänkään, jos kerta housuihin pukeutuminen jossain tilaisuudessa aiheuttaisi varsinaisen ilmiön muiden aatelien joukossa. Se myös aiheuttaisi paheksuntaa, mutta kukapa korkea-arvoisempi ei olisi ollut valmis arvostelemaan ja loukkaamaan kreivin puolisoa kaikin mahdollisin keinoin jatkossa. Heidän ongelmansa tosin oli, että itse kreivi oli varustettu varsinaisella puhelahjalla, joka ajoi nopeasti ojaan hyvin monet sanasotaan edes yllyttävät.
Katsotaan sitä sitten, kun sen aika oikeasti on. Saat päällesi tasan tarkkaan sellaisia vaatteita, joissa viihdyt, Areth huomautti mietiskelynsä päätteeksi, palaten silittämään Erudessan poskea.

Käsi laski poskelta alas, jääden taas hellästä pitelemään toisen vyötäröä.
Sitten kun aika on oikea, kreivi aloitti, kääntäen viimeinkin mietteliään katseensa, joka oli eksynyt jo aikoja sitten jonnekin Erudessan huoneistoon, takaisin naisen puoleen, Ei tällä ole kiirettä. Totuttele ajatukseen ensiksi, sovimme asioista myöhemmin lisää yhdessä.
Toivoisin sinun muuttavan aluksi asuinsijasi kartanooni. Saat oman yksityisen huoneesi mistä mielit. Palvelijani, siinä missä oletettavasti oma miehistösikin, auttavat sinua varmasti tässä pienessä muutoksessa, kreivi tuumi hymyillen, Joudun tiedottamaan mahdollisista häistä kuningasta tosin etukäteen, jonka jälkeen varsinaista seremoniaa päästään vasta suunnittelemaan. Toivon ettei se haittaa sinua itseäsi?, tummatukkainen aateli vielä varmisti. Hänestä oli väärin suunnitella kaikki itse, jonka takia mies tahtoikin enemmän ja vähemmän salaa mielessään, että tuleva puolisonsa olisi mahdollisimman paljon mukana päätöksissään tästä eteenpäin mukana. Koskien myös tulevia häitä, jotka tultaisiin pitämään enemmän tai vähemmän suuremmalla seremonialla. Seremonialla, joka kuitenkin tulisi olemaan molempien osapuolien mieleen, ja joka jäisi sitäkin useamman mieleen niin moniksi vuosiksi, että siitä kerrottaisiin vielä jälkipolvillekin sitäkin useampina vuosina.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Loka 2012, 00:37

Vai uusi muotivillitys. Olisi sekin näky, kymmenet aatelisnaiset alkaisivat käyttämään housuja siinä missä miestenmuoti tuntui olevan kaapumaista, pitkine kaapuine ja takkeineen. Ei, Erudessa ei halunnut nähdä moista. Naiset pysykööt mekoissaan, ellei tilanne vaatinut käytännönläheisempää pukeutumista. Hän uskoi, ettei turhan moni mies arvostaisi moista housukansanlisäystä. Vaatetuksesta puhuminen jäi kuitenkin sikseen, kun uuteen aiheeseen käytiin tarttumaan.
Erudessa kävi nyökyttelemään Arethin todetessa, ettei mitään kiirettä olisi eikä tultaisi pitämään. Nainen saisi sulatella asiaa rauhassa ja Erudessa uskoi myös Arethin kaipaavan hieman totuttelua. Vaikka nyt päätös oltiin tehty ykskantaan samaa mieltä ollen, oli näin valtavassa elämänmuutoksessa varmasti miettimistä. Ei välttämättä mitään negatiivista, mutta kaikki niin hyvät kuin huonotkin muutokset vaativat aikaa, totuttelua ja sulattelua.
Kuulostaa hyvältä Nyökyttelyn lisäksi käytiin myös ääneen toteamaan mielipide.

Areth kuitenkin kävi esittämään toiveen siitä, missä kenraali alkaisi nyt pitämään majaansa. Nainen saisi oman huoneensa kartanosta, kunhan sinne vain muuttaisi.
Uskon että se on mahdollista, kyllä, eiköhän Kartanossa asuminen kuulosti säädyttömältä, kun vielä ei yhdessä oltu. Kuitenkin, tuskin siinä mitään väärää oli. Kerta Erudessa saisi oman huoneen, ei siinä mitään siveetöntä ollut. Nainen oli yhä kovin estynyt fyysisten kontaktien, varsinkin intiimien ja yksityisten suhteen, eikä todellakaan halunnut kenenkään viereen nukkumaan, ennen kuin liitto oltiin solmittu. Ei, vaikkei voinut kieltää sitä, että ajatus kreivin vieressä nukkumisesta olisi houkutellut.
Mutta kerrotte kenelle haluatte tästä, silloin kun haluatte. Uskon, että kuningas ei arvostaisi, jos ei saisi etukäteen kuulla suunnitelmistanne. Tai ainakin niin oletan, en tunne häntä enkä tiedä teidän suhteestanne mitään Erudessa kävi toteamaan Arethin suunnitelmiin, samalla kun kädet miehen rintakehällä kävivät pienesti nypläämään tuon vaatekerrastoa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Loka 2012, 01:20

Areth kävi pitkillä sormillaan silittämään pienestä kenraalin vaaleiden kutrien latvoja tuon sanoman myötä.
On vain turvallisempaa, jos asut samassa tilassa kanssani, kuin jossain syrjemmässä, mies aloitti, Tänä päivänä myös seinillä on korvat. Vaikkemme me tietäisi, joku muu saattaa jo tietää tästä.. etukäteen solmitusta pienestä liitostamme, kreivi totesi. Nämä asiat säilyivät vain hyvin harvoin salaisuutena. Sellaisena, jota kukaan ei oikeasti siihen kuuluvien osapuolien lisäksi tiennyt, jonka takia mies myös osasi olla varautunut siihen, että joku oikeasti olisi heidän keskustelunsa kuullut.
Mitä kuninkaaseen tuli, oli totta, että monarkkia oli informoitava tulevista muutoksista etukäteen. Tuo tahtoi varmasti ottaa osaa häihin, mikäli aikataulunsa vain sen salli, jonka takia Areth kuunteli enemmän kuin mielellään myös Aranin mielipidettä tässä asiassa. Sen suhteen, oliko liitto kuninkaan mielestä oikea vai ei, ei kreiviä varsinaisesti yhäkään kiinnostanut. Tuo sai olla vapaasti sitä mieltä mitä tahtoi, mutta se ei tulisi serkkunsa päätöksiin vaikuttamaan.

Kreivi syleili tulevaa puolisoaan tyytyväisenä vielä kerran tiukasti.
Et tiedäkään, miten onnellinen olen tästä, kreivi totesi vielä nuuhkiessaan toisen hajua sieraimiinsa, En tahtoisi jättää sinua nyt, mutta minun on kuitenkin vielä palattava hoitamaan muita tehtäviäni kokoustalolle, mies sanoi pientä ikävää äänessään. Areth olisi mielellään viettänyt aikaansa enemmän Erudessan kanssa, mutta ei mahtanut mitään sille, että tämän seurustelun lomassa oikeat työnsä alkoivat hiljalleen pakottaa aatelia valumaan takaisiin omaan arkeensa.
Syleilyä seurasi vielä suudelma otsalle, jonka jälkeen tummatukka kävi viimein irrottautumaan kenraalista halujaan vastaan taistellen, jääden kuitenkin vielä hetkeksi katselemaan naista tummilla silmillään. Erudessa oli kaunis mutta sitähän Areth ei ääneen käynyt möläyttämään edes vahingossa.

Näemme todennäköisesti taas huomenna, kreivi lopulta totesi, palauttaessaan isällisen lämpimän hymyn taas huulilleen, Siihen saakka toivotan sinulle mitä pikaista paranemista lopuistakin haavoistasi, joita jouduit kanssani itseesi ottamaan aikaisemmin.. aateli jatkoi, lähtien sitten astelemaan kohden ulko-ovea. Mies avasi oven, astuen siitä jo ulos, mutta juuri ennen kuin kävi sulkemaan oven, tuo kääntyi vielä vilkaisemaan Erudessaa, viestittäen tuolle telepaattisesti viestin, jota kovin monenkaan ei tarvinnut vielä kuulla, Rakastan sinua.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Loka 2012, 08:15

Erudessa ei ikinä olisi itse osannutkaan nähdä sitä puolta liitossa, että saattaisi itse joutua tukalaan tahi epämieluisaan, jopa uhkaavaan tilanteeseen. Arethin mielestä olisikin parempi, että nainen asuisi lähempänä häntä kuin yksin rahvaiden ulottuvilla. Ehkä se tosiaan oli parempi, nyt kun tarkemmin ajatteli.
Olet oikeassa Myöntely kävi jo naiselle tavaksi tässä keskustelussa, hassua. Yleensä hän löysi jotain puoltamaan omaa kantaansa, oli sitten itse loppujenlopuksi väärässä tai oikeassa. Mutta ehkä myöntely johtui siitä, ettei Erudessa edes halunnut kinata Arethin kanssa. Ei juuri nyt.
Siinä missä mies kävi vielä kerran syleilemään naista, kävi Erudessan kädet kietoutumaan miehen ympärille. Hymy hiipi jälleen kasvoille, kreivin käydessä onneaan kertomaan.
Hyvin mahdollista, mutta ette taida olla ainoa Nainen hymisi puoliääneen halauksenlomassa. Kuitenkin, Areth toi esille omat kiireensä. Vaikka tuo olisi kuinka tahtonut, ei kreivi saattanut jäädä aikaansa lorvimaan naisen seuraan, kun tehtäviä oli vielä hoidettavana. Erudessa ymmärsi sen harvinaisen hyvin, eikä edes harkinnut mankuvansa miestä jäämään vielä toviksi tai toiseksi. Oliko se sitten yllätys naiselta, joka oli aina pistänyt oman työnsä etusijalle elämässään?

Vielä suudelma otsalle, kunnes kaksikko kävi irrottautumaan toisistaan. Siinä missä Areth kävi hetkeksi katselemaan Erudessaa, katsoi nainen myös kreiviä. Jokseenkin tyhmänonnellinen hymy koristi muuten niin vakavia kasvoja, eikä se hymy tuntunut ottavan lähteäkseen.
Jälleen nainen kävi nyökkäämään kreivin sanoille.
Lupaan koittaa olla hankkimatta enempää vahinkoa itseeni, ainakaan lähiaikoina Nainen hymähti haavojen tullessa puheeksi. Osumat olivat suorastaan unohtuneet tämän pienen hetken ajaksi, mutta nyt moiset tuntuivat taas muistuttavan olemassaolostaan pienellä jomotuksella.
Arethille suotiin pieni kumarrus tuon lähtiessä poistumaan huoneesta. Katse seurasi miehen poistumista, joka kuitenkin pysähtyi ennen oven sulkemista. Telepaattinen viesti oli ehkä se tärkein, mitä nainen oli odottanut kuulevansa. Sydän tuntui jättävän pari lyöntiä väliin, samalla kun ilmoille karkasi pieni hymähdyksen ja henkäisyn välimuoto.
Ja minä teitä Telepatia toimi hyvin moisten tunnustusten suhteen. Kukaan ei sitä kuullut, paitsi asianomaiset.
Kun Areth oli poistunut, jäi Erudessa vielä hetkeksi seisomaan paikoilleen, kunnes sai ihmeellisen, hillityn sätkyhepuli kohtauksen. Hän kun oli luullut, että saisi nukuttuakin tänä yönä. Siinä meni se luulo, kuinka hän voisi nukkua nyt lainkaan?


// Voi Areth, olet suloinen.. kera seksikkäiden viiksiesi.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA JACKA PERIAN NAOW? O3O //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron