Sivistyneen Argumentoinnin kehto

Keskusteluille tarkoitettu alue. Keskustelujen luonti on vapaata, mutta katsothan ennen keskustelun aloittamista, onko foorumilla jo samankaltainen ”töpö” olemassa.
Muistetaan hyvät käytöstavat, eikä pyritä loukkaamaan ketään tieten tahtoen, pidetään kiroilu ja herjaus minimissä, huomioidaan kaikki keskustelussa ja vältetään turhia konflikteja. Pidetään yhdessä yllä rento, ystävällinen ja leppoisa ilmapiiri.

Valvojat: Crimson, Ivy, Agna

ViestiKirjoittaja Templer » 07 Tammi 2012, 12:39

Kuten tuossa viittasitkion siihen, että ne eivät olleet hyvin koulutettuja, siinä onkin sitten suurin syy.
Koira kuin koira oppii kyllä olemaan kunnolla ja tietää paikkansa missä olla, jos koulutus on kunnossa.
Ilman kunnon koulutusta, jopa pienestä chihuahuasta voi tulla aggressiivinen ihmisiä/koiria kohtaan. Minulla on omaa kokemusta tälläisestä pienestä tappelijasta.
Meille näes tuli pari vuotta sitten chihuahua uros, jolla oli ikää jo 2 vuotta. Omistaja oli sitten kuollut (itsemurha?) ja koira oli jäänyt yksin asuntoon pitkäksi aikaa. Kun omistaja ja chihuahua oli löydetty asunnosta, oli tuo pikku rääpäle päässyt takaisin kenneliin, josta se oli ostettu.
Koska olimme ostaneet kyseisestä kennelistä ennenkin chihuahuan, kennelin omistaja kysyi meiltä, haluaisimmeko tuon koiran. Hetki meni sitä miettiessä, koira ei ollut sissiisti, eikä muusta koulutuksesta ollut tietoa. Kuitenkin lopulta chihu päätyi luoksemme, mutta se kiintyi vain yhteen henkilöön; äitiin. Jos joku hänen luokseen halusi mennä, sai hän kävellä kauheiden haukahduksian saattamana ja tuntea hampaat sormissaan. Silloin kun äiti ei ollut paikalla, minä olin tuon chihun ainoa tuki, jolloin se puolusti minua.
Ei, emme onnistuneet kouluttamaan tuota pois, mutta pikku veijarin pois antaminen kuulosti kauhealta.
Lopulta... chihu kuoli, noin vuosi sitten... hänellä oli epilepsia, eivätkä edes lääkkeet auttaneet. Hän kuoli melkeinpä kirjaimellisesti käsiini.

Kas keppanaa, kirjoitin tähän elämäntarinaa meidän pikku pepistä. No kuitenkin pää asia oli: Koira täytyy kouluttaa, olipa se sitten iso taikka pieni. Taistelu taikka seura koira. Kunnon koulutus pitää koiralta löytyä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Forte » 07 Tammi 2012, 18:22

Pienimmät koirat ovat kaikkein pahimpia mielestäni, koska niitä on kokonsa takia helpointa lelliä. Paris Hilton ja muut muotimisut antavat niin väärää kuvaa koirien pidosta, kun kuljettavat aurinkolasipäisiä koiriaan laukussa ja lässyttävät niille. Sitten tietty pikkutytöt haluavat olla kuten Hilton ja tekevät samalla tavalla, kantavat pikkukoiria käsilaukussa, joka ei ole edes koirille suunniteltu, ja ovat niin muotitietoisia sen jälkeen. Olen huomannut, että pienten eläinten, sekä koirien että hevosten, kanssa tehdään sama virhe. Koska se on pieni, se sopii lapselle. Suurimmaksi osaksi väärin. Shetlanninponi on paljon luonteikkaampi ja "vaikeampi", kuin suomenhevonen. Jackrusselinterrieri on paljon energisempi ja vaativampi, kuin kultainennoutaja. Pienet eläimet on yleensä jalostettu olemaan kovapäisiä, jotta ne kestävät ankaria oloja ja pystyvät tappamaan itsensä kokoisia tuhoeläimiä. Kaksi sukulaisperhettäni ostivat chihuahuat, koska lapset halusivat ja koska se on niin helppo koira. Nyt molemmat eläimet ovat aivan hirveitä, stressaantuneita, pelokkaita ja eroahdistuksesta kärsiviä, onnettomia koiria.
Forte
 

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Tammi 2012, 19:08

Palaan vielä tuohon koirien pomppimiseen ja vieraiden tervehtimiseen, katsoin aina tuossa aamulla isännän ja koiran käytöskoulu sarjaa ja siinä näytettiin todella hyvin miten moisen voi lopettaa. Eli yksnkertaisesti kun koira alkaa pomppia kääntää sille selän ja antaa huomiota vasta sitten kun koira ei yritä pomppia ja jos koira vielä yrittää pompia sanoo napakasti "ei" (vai oliko se äänähdys?) ja kääntää uudestaan selkänsä.. ja jos vielä jatkuu niin menee ulos ja odottaa että koira rauhoittuu ja sitten uudestaan. Tämä tosin vaatii omistajalta kärsivällisyyttä ja aikaa, sekä useita toistoja. Koira kun ei kerrasta opi.

Tietysti koiralle voi opettaa paikan (paikaksi riittää matto tai kori) jonne se menee kun vieraita tulee ja saa sitten vasta luvan kanssa mennä tervehtimään vieraita rauhallisesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Templer » 07 Tammi 2012, 20:50

Forte kirjoitti:Kaksi sukulaisperhettäni ostivat chihuahuat, koska lapset halusivat ja koska se on niin helppo koira. Nyt molemmat eläimet ovat aivan hirveitä, stressaantuneita, pelokkaita ja eroahdistuksesta kärsiviä, onnettomia koiria.


(tämä teksti on kirjoitettu sen perusteella, miten itse näen asian. en ole asiantuntija, joten jos sanon väärin, niin toki voi huomauttaa.)
En ymmärrä, miksi aina sanotaan, että chihuahua on helppo koira, voihan sen hoitaminen olla helppoa ja onhan se söpö, mutta chihun hoitamiseen ja kouluttamiseen kuluu yhtäpaljon, joskus jopa enemmän aikaa kuin muillakin koirilla.
Chihuahua on pieni koira, siitä varmasti jokainen on tietoinen, mutta useimmat chihuahuat pelkäävät muita koiria, taikka muutenkin niistä suurempia eläimiä/asioita. Koska chihuahua on niin pieni, niin sillähän sitten riittää pelättävää hyvinkin paljon. On arkoja chihuja, mutta myös niitä, joiden pelko näyttäytyy haukkumisena ja "aggressiivisuutena", eli pitää hyökätä pelottavan kohteen päälle. Silloin täytyy opettaa/osoittaa, ettei tarvitse pelätä, mitään pelättävää ei ole. Chihuahua on osattava myös jättää yksin, jotta koira tajuaa, että sen on hyvä olla yksin, ei ole mitään pelättävää, muuten koirasta tulee juuri pelokas ja stressaantunut eivätkä ne luultavasti uskalla tulla liikkua yksin ilman omistajan tuomaa turvaa.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 08 Tammi 2012, 09:58

Yleensä se, että koira rähjää toiselle koiralle ja muille johtuu siitä ettei sitä olla koskaan sosiaalistettu. Näitä tapauksia tulee hyvin usein vastaan. Ja sosialistaminenhan on sitä, että jo pienestä pennusta lähtien koiran tulisi viettää aikaa muidenkin koirien kanssa. Joskus tämä rähjääminen voi päteä myös pelkäämiseen jos koiralla on huonoja kokemuksia esim. tummista koirista. Pienillä koirilla on myös isompi ego mitä niitä isommilla ja se on osasyy miksi ne myös rähjäävät. Silti kaikenlaisen rähjäämisen voi hoitaa pois jos koiran sosiaalistaa jo muutaman kuukauden iässä. Toki vanhempikin koira oppii olemaan muiden koirien läsnäollessa ihan fiksusti, mutta se voi viedä vähän enemmän aikaa.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 18 Loka 2012, 23:43

Mulla taas on kokemus että tuo himo-sosiaalistaminen on pilannut monta koiraa. Ei koiran kuulu olla sosiaalinen lauman ulkopuolisia jäseniä kohtaan. Se, mitä sen kuuluu tehdä on vähät välittää ja antaa johtajansa hoitaa suhteet ja kontaktit lauman ulkopuolisiin tahoihin. Silloin se on onnellinen ja stressaamaton.
Tietenkin tietty erilaisiin ympäristöihin totuttaminen on paikallaan, ja ihan hyvä juttu, mutta ei silloinkaan tarvitse päästää vieraita ihmisiä ja koiria koiran iholle, se syö johtajan luotettavuutta pennun silmissä ankarasti ja on varma tae ongelmille.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Loka 2012, 17:09

Ette muuten varmasti voi kuvitella miten mulle tuli lämmin olo kun lueskelin näitä teidän keskusteluja, ei raivosta, ei myötähäpeästä, ei henkilökohtaisesta häpeästä, Ihan vaan puhtaasti nautinnosta että täällä on nykyään tälläisiä keskustelunaiheita!<3 Myyyyyy gooodh<3 jes.

Niin nyt siis asialliseen vastaukseen:
Mä opiskelen Eläintenhoitaja ammattinimikkeen alla nyt toista vuotta erikoistuneena koiriin ja voi mahdoton tykkään väitellä tälläisistä asioista ja jakaa tietämystäni eteenpäin.

No ensinäkin melkein kaikissa koira asioissa pitää muistaa painottaa sitä ettei ole oikeaa ja väärää, on vaan yleensä ihmisten omia mielipiteitä. Ja kaikki mitä minä kerron on minun mielipiteeni (niinkun kaikki mitä tekin kerrotte), mutta kyllä joskus vaan naurattaa silti ihmisten yksinkertaisuus ja ymmärtämättömyys ja tyhmyys.
Miksi pienikokoinen koira olisi yhtään sen helpompi kun isokaan! Miksi niitä isoja pitää pelätä!
Olen elämäni elännyt isojen (jämtlanninpystykorva, googlatkaa toki) koirien keskellä ja en osaa nähdä yhtään mitä se pelästynyt mummeli näkee joka hyppää ojaan pyörätieltä kun näkee mun tulevan vastaan niin ISON ja SUDEN NÄKÖISEN koiran kanssa. Ihan naurettavaa. Yksikään meidän koirista ei koskaan tekisi yhdellekään semmoselle mummellille mitään mutta ei kun sitä hypitään ojiin.

Ja mitä nuihin pieniin koiriin tulee niin voi ei jos ajateltaisiin tätä vaikka näin: Ne on ikäänkuin "kesysusia" jotka on vaan ihminen päättänyt lytätä pienemmäksi ja työntää nenän sisään tai pullistaa silmät päästä tai kihartaa karvaa tai jotain. Eli siis ei ne ole sen vähempää koiria vaikka ne on pienempiä!
Pienempien koirin kanssa sitä paitsi tulee monesti semmoisia ongelmia joita isojen kanssa ei tule. Esimerkiksi hihnassa käyttäytyminen. Koska sä pärjäät sille pienelle koiralle niin ei sitä viitsitä sitten puuttua siinä hihnassa vetämiseen ja muuhun, mutta jos se koira ois 20-60 kiloinen niin varmasti opettaisit sen olemaan ettet ois aina maassa kun se innoissaan jyrää eteenpäin.
Ja pienet koirat haukkua räksyttelee ja murisee enemmän yleensä epävarmuuttaan. Senhän pystyy ymmärtää ihan maalaisjärjellä: Se on pieni, kaikki muu on isoa. Isot jutut pelottaa koska ne vois milloin vaan vaikka murskata sen pienemmän.

Sosiaalistaminen on joo tärkeetä ja on se hyvä antaa koiran tutustua myös vastaantuleviin ihmisiin siksi ettei sille tule semmoista tunnetta että se sen omistaja pelkää niitä koska karttaa niitä niin kovasti ja sitten se saattaa ottaa susta semmoisen esimerkin että "Ahaa joo okei, noi on pelottavia, selkkis!". Ongelmaa ei tule koskaan väistää vaan aina kohdata. Mutta tässäkin sitten monet päästää koiransa vaan vetämään toisten ihmisten luokse tai koirien, mutta musta pitäisi koira opettaa olemaan "välittämättä", ainakin nätisti, ja pyytämään lupaa päästä katsomaan jotain ihmistä/koiraa ja jos sinulta, laumanjohtajalta, ei lupaa tule niin sitten ei mennä. Ja jos koira vaikka pienenä murisee jollekin vastaantulevalle ihmiselle niin ota koira istumaan viereesi ja odota että vastaantulija on kohdalla ja sitten pyydä ihan rohkeasti vastaantulijalta että voisiko tämä käydä rapsuttamassa koiraasi vähän koska se on epävarma sinusta. Monesti tätä tapahtuu pimeällä kun koira ei nää kunnolla.

No joo ei mulla muuta.
Paitsi että säälin Chihuja just monien niiden omistajien takia.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 21 Loka 2012, 14:57

Tuli vain mieleen kommentoida että ihmisiltä puuttuu kunnioitus eläimiä kohtaan. Isoja koiria ei tarvitse pelätä, mutta niitä pitäisi kunnioittaa, sillä jos koira esim. tuntee itsensä uhatuksi se voi hyökätä (mikä on ihan järkeekäypää) tai jos se tuntee että sen isäntää/emäntää uhataan. Iso koira saa pahaa jälkeä aikaiseksi eri roduista puhumattakaan. On omistajasta kiinni, että osaa pitää koiransa kurissa silloinkin vaikka se ei ns. olisi koiran vika, jos joku sitä kohtelee väärin. Koira on kuitenkin eläin, eläimen vaistot ja ajatusmaailma. Minulle ainakin on fiksusti opetettu, ettei koskaan (minkä kokonen koira tahansa) mennä silittelemään vierasta koiraa ellei siihen saa omistajan lupaa ja silloinkin niin että koira saa tulla haistelemaan ennen kuin sitä alkaa lääppimään XD

Summataann jos joku tästä sai jotain selvää; pelko isoja koiria kohtaan ei ole täysin persestä, mutta rajansa kaikella. Jos koira on rauhallinen yms. nii sitä on turha pelätä, eikä toisaalta vihaisellekaan koiralle pelon näyttäminen auta mitään päinvastoin. Isoja koiria pitäisi ehdottomasti kunnioittaa. Pieniä koiria myös, mutta on sekin fakta että on eri asia käydä painimaan chihun ku doopermannin kanssa ;)
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Loka 2012, 15:48

Mulla tuli tuosta Ylvan kommentista kaksi hauskaa tarinaa mieleen

Meillä on aina ollut tosiaan tuommosia metsästyskoiria, niin niillä ei silleen ole normaalia kummoisemmat kyvyt lukea ihmistä, koska se ei ole niiden hommaa, niillä ei tarvitse olla semmoisia. Mutta nyt kun mulle tuli tuo projektikoira, saksanpaimenkoira, jonka työtä on rotuna aina ollut palvella ihmistä, joten se osaa lukea ihan sairaan hyvin kaiken sinusta. Sille ei voi valehdella, sille ei voi esittää.
Niin nyt enempi siihen tarinaan. Kaikki meidän pennut on aina kiusannut tuota mun pikkuveljeä (tällä hetkellä se on 10v, mutta silloin oli tietysti pienempi), koska se mun pikkuveli pelkää niitä kun pennuthan puree ollessaan vielä pentuja. Niin ni jos ne osasi lukea siitä mun pikkuveljestä että se pelkäsi niin voitte kuvitella miten tämä sakemanni sitten ampui aina jo ulko-ovelta ahdistamaan sitä nurkkaan ja näykkimään jaloista, koska se luki siitä jo niin kaukaa että ei hitto tuotahan pelottaa:D
Nykyään asia on kunnossa ja jälleen haluan tarkentaa että ei tuo mun koira ole mitenkään normaalia dominoivampi tai jokin aggressiivinen piski vaan se oli sitä pennun käyttäytymistä, leikkiä yhdistettynä siihen että silloin se oli uusi laumassa ja vasta selvitteli arvojärjestystä jolloin se sitten päätti tiputtaa mun pelkäävän pikkuveljen itsensä alapuolelle.

Ja sitten tarina 2: Olin ystävän kanssa käyttämässä niiden doobermannia ja se on maailman suloisin ja lutuisin otus. Ei tee pahaa kenellekään eikä millekään. Sitten vastaan tuli semmoinen vanhahko rouvashenkilö. Tämä kysyy että onkos toi teidä koira vihainen. No mitäs me tietysti ollaan heti silleen että eeeei ei ollenkaan tää on tosi kiltti. Sitten se mummo heitti siihen silleen sylkäsiten "No näyttää siltä." Ja meni meidän ohi. Jäätiin vähän monttu auki siihen seisomaan silleen että Mitä?
Haluan siis vielä selventää että mummosta mielestä koira oli vihaisen näköinen koska se oli doobermanni, ei siksi että sillä olisi oikeasti ollut mitään syytä uskoa sitä vihaiseksi. Aika surullista ja tuommoiset koiraennekkaluulot ja muut on niin turhia.

Ja joo koiria pitää kunnioittaa ja ei saa mennä luokse jos ei tunne ja muuta. Kaikki totta joo, itsellä vaan on vähän semmoinen "tyhmyys" jo kasvanut koska on aina ollut koiria että en jostain syystä osaa pelätä niitä. Niin siis en minäkään silti todellakaan menisi mitään vierasta koiraa räplimään ilman omistajan lupaa.


Tulipa pitkät selitykset:-D
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 21 Loka 2012, 18:27

On hassua miten ihmiset automaattisesti pelkää tiettyjä koirarotuja. On se sinänsä ymmärrettävää, mutta hassua ja turhaa. Toki ns. tappajakoirien läsnä kannattaa olla mieluummin varovainen kuin ärsyttää koiraa, mutta hyvin koulutettu koira oli mitä rotua tahansa on aina hyvin koulutettu koira. XD Musta nämä ns. tappajakoirat eli rodultaan jalostettu taistelemiseen yms. on hemmetin siistin näkösiä kuten esim dogo argentino ja dogo canaria miten kirjotetaankaan. Ite haluisin rotikan tai doopermannin jos ois mahdollista. Hienoja koiria.

Ikävä kyllä löytyy monia sellasia koiranomistajia jotka ei osaa ymmärtää koiraa ja näin ollen myös yleensä kouluttavat (jos kouluttavat) sitä päin mäntyä jolloin koirasta tulee arvaamaton ja jopa agressiivinen. Ei se koiran vika ole, niitä ihmisiä pitäs lyödä päähän.

Josta tuli mieleen, että meidän lähistöllä näkee sellasta saksanpaimenkoiraa joka kulkee aina häntä koipienvälissä. tekee oikein pahaa kattoa ja en todellakaa menis lähelle ku se näyttää just siltä että on ihan paniikissa. varmaan saanu kepistä tai jotain siltä omistajalta.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Templer » 21 Touko 2013, 20:02

Mulla tulee tosta koiraennakkoluulosta mieleen juuri se, kun meillä on suurempikin koira talossa (itäsiperianlaika) ja sitten vastaan tuli mies pienen koiran kanssa, joka sitten räksytti ihan kauheasti meidän isommalle koiralle, mutta meidän laika oli vaan sitä mieltä, että ei juma, niin tietenkin se sitten vastasi haukkumalla ja sitten se omistaja oli silleen, että onpa vihanen koira, vaikka kumpikohan se tässä aloitti? Enkä tarkoita nyt koiraa, kyllä minä pikkukoiran pelon tajuan, (jos se nyt oli epävarmuudesta ja pelosta kyse) kun on meilläkin pieniä koiria. Mutta sen omistajan käytös, että jaa, voisihan sitä vaikka ottaa oma koira lyhyemmälle ja koettaa saada haukkumista lopettamaan, niin ei meidänkään rontti näyttäs niin kauhian pelottavalta sitten vastatessaan. |: Mutta niin meitä on moneksi.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Forte » 25 Touko 2013, 21:22

Jotta saa ajaa autoa, pitää olla ajokortti. Koirien hankkimiseen pitäisi olla myös joku koirakortti, sen verran vastuuntunnottomia omistajia olen kohdannut, myös omassa suvussani. Monilla turhilla julkkiksilla, kuten Paris Hilttonilla, on pieni räksytyskone käsilaukussaan, jolloin jokainen pinkkipoppityllerö alkaa ruinata isiltään omaa chihuahuaa. Monesti sellaisen räksytystä pidetään vain herttaisena, kun se on niin pieni, eikä aiheuta vahinkoa. Isot "tappajakoirat", kuten pitbullit, rotwailerit, dopermannit ym. ovat monesti paljon parempikäytöksisiä, ja varmaan ihan syystä. Se varmaan lievästi tuntuu, jos pitbull puree, kuin että chihuahua puree. Sitä paitsi, onko sen vain minä, vai näyttävätkö pienet koirat lähinnä alieneilta mulkosilmiensä kanssa?
Forte
 

Re: Sivistyneen Argumentoinnin kehto

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Elo 2014, 22:34

Forte kirjoitti:Minä en, kaikella kunnioituksella, ymmärrä cossaajia. Joidenkin asujen tekeminen kuluttaa aikaa ja rahaa tuhottoman paljon (tiedän tapauksen, jossa meni 2000 dollaria pelkkiin siipisulkiin), ja sitä asua käytetään kerran jossain cossissa ja se on..siistiä? Minulla ei riitä aivokapasiteetti tähän. Olen kai tyhmä ja aikuinen ja kaiken pahan alku ja juuri, mutta ymmärrykseni ei riitä cossaukseen. Hienon maalauksen voi ripustaa seinälle, antaa kaverille tai myydä, mutta cossipuvulle ei voi tehdä mitään, kun cossi on ohitse. Ja olen kai myös elitisti ja snobi, sillä minusta on aina vähän..outoa..jos hyvin hyvin hyvin hyvin hyvin hyvin lihava naishenkilö cossaa Sailor Moonia. Se on jotenkin..no jaa. Ymmärrän, että cossauksen riemun pitäisi kuulua kaikille, mutta jotkut cossit ovat vain niin huonoja. Sekin kuitenkin on taide, jota pitää harjoitella. En minäkään mene soittamaan pianolla yleisön eteen, ellen osaa kappaletta täydellisesti. Miksi kukaan tulisi cossiasussa, joka ei ole täydellinen, paikalle? Jos ikinä cossaan, haluan vain pukeutua banaanipukuun.


Cossaus on harrastus ja kuten moni harrastus, se ei ole kaikista halvinta hupia. Itse en cossaa, mutta ihailen suunnattomasti niitä ihmisiä jotka ovat paneutuneet hienoihin asuihin näyttääkseen kuin sarjasta/pelistä revityiltä. Epäilen, ettei sailor moon cossi tule maksamaan lähellekään 2000 dollaria, missään tapauksessa, hintaerot vaihtelee tekijästä riippuen (en tietenkään väitä, että väitit sailor moon asun maksaneen näin paljon). Cossi ei tietenkään myöskään jää käyttämättömäksi conin jälkeen (olettaen että se on tarpeeksi hyvin tehty ja kestävä) vaan sen voi uusio käyttää uusissa tapahtumissa, plus kyllä, senkin voi myydä ja saada proviikkaa. Niillä osallistutaan myös kilpailuihin, joilla on mahdollisesti raha-palkintoarvoa. Cossaus kulttuuri on muutenkin aika iso, sillä pääsee pukeutumaan lempi hahmolleen ja se avaa mahdollisuuksia liittyä eri cossaus kommuuneihin ja mahd löytää uusia ystäviä sitä kautta, kuten minkä tahansa muunkin harrastuksen kautta. Huhu on myös, että aasiassa tämä on jo ihan oikeaa työtä, en sitten tiedä kuka siitä maksaa. Jokainen tyylillään miten päättää rahansa käyttää, he säästävät sitten jossain muussa, kuten tupakan ja alkoholin pois jättäminen säästää pitkän pennin. Se on hauskaa, se on luovaa, sillä sosiaallistutaan ja samaistutaan.

Haluaisin vielä lopuksi huomauttaa, että ehkä seuraavalla kerralla kysyt vastaavanlaisissa tilanteissa, mikä esim nyt cossauksessa on ihmisistä hienoa, kuin sinua vähän mietityttää ja haluaisit päästä selville, sen sijaan, että halveksivahkoon tapaan tallaat alan harrastajia ymmärtämättömyydelläsi, vaikket varmasti tätä tahallisesti yrittänytkään.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Sivistyneen Argumentoinnin kehto

ViestiKirjoittaja harlekiini » 25 Elo 2014, 23:11

Argumentointia, siitä minä aina pidän. Tosin on pakko todeta että alkuperäisen viestin sävy pisti vähän kismittämään joten pyydän etukäteen anteeksi mahdollisesti raflaavaa kieltäni.

Forte kirjoitti: Ymmärrän, että cossauksen riemun pitäisi kuulua kaikille, mutta jotkut cossit ovat vain niin huonoja. Sekin kuitenkin on taide, jota pitää harjoitella. En minäkään mene soittamaan pianolla yleisön eteen, ellen osaa kappaletta täydellisesti. Miksi kukaan tulisi cossiasussa, joka ei ole täydellinen, paikalle? Jos ikinä cossaan, haluan vain pukeutua banaanipukuun.


Ensinnäkin erilaiset ja eri tasoiset ihmiset ovat ihan yhtä oikeutettuja tekemään asioita, joista nauttivat, kuin ammattilaisetkin. Esimerkiksi cosplayta tehdään koska se on hauskaa, ei koska on pakko olla paras. Kilpailuihin sitten mennään tällä asenteella, mutta on se nyt eri asia Forten omaan vertaukseen viitatakseni soittaa pianoa huvikseen kuin yleisön edessä. plus ihmiset ruumiinrakenteesta riippumatta saavat harrastaa, siitä on vähän turha alkaa leikkiä elitistiä.
Lisäksi suosittelisin tutustumaan cosplayhin käsitteenä hieman tarkemmin. Kyseessä eivät ole naamiaiset, joten minkä tahansa rätin päälle vetäminen ei ole cosplay vaikka kuinka vetoaisi siihen että wannabe-ironisesti cossaa jonkun semianime Ryotaron syömää banaania jaksossa 64.

Forte kirjoitti:Hienon maalauksen voi ripustaa seinälle, antaa kaverille tai myydä, mutta cossipuvulle ei voi tehdä mitään, kun cossi on ohitse.

Kuka niin sanoo? Se, että cossipukuja tehdään useampia johtuu siitä, että toisinaan ihmiset vain haluavat tehdä uusia asioita. Entä miten niin cosplaypukua ei voi myydä? Se on jopa omanlaisensa bisnes nykyään, yksilöt voivat tehdä sitä siinä missä yhtiötkin ja kerätä taskurahaa uusia seikkailuja varten. Tai pukua voi jopa käyttää toisenkin kerran! Tai siitä voi kierrättää uuden puvun.


Forte kirjoitti: Ja olen kai myös elitisti ja snobi, sillä minusta on aina vähän..outoa..jos hyvin hyvin hyvin hyvin hyvin hyvin lihava naishenkilö cossaa Sailor Moonia. Se on jotenkin..no jaa.

Tästä on vielä pakko huomauttaa erikseen että eiköhän ihmisillä iästä, sukupuolesta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sitten vaikka ruumiinrakenteesta huolimatta ole oikeus tehdä asioita joista tulevat onnellisiksi. Sama kuin argumentoisi ettei ihmisten joiden silmät eivät täytä 3/4 päästä tulisi cossata animehahmoja.
harlekiini
 

Re: Sivistyneen Argumentoinnin kehto

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Elo 2014, 19:54

Ja olen kai myös elitisti ja snobi, sillä minusta on aina vähän..outoa..jos hyvin hyvin hyvin hyvin hyvin hyvin lihava naishenkilö cossaa Sailor Moonia. Se on jotenkin..no jaa. Ymmärrän, että cossauksen riemun pitäisi kuulua kaikille, mutta jotkut cossit ovat vain niin huonoja.


En ole ikänäni cossannut tai erityisemmin tutustunut kyseiseen taide lajiin, mutta kuvia olen usein katsellut ja toisinaan puvut ovat todella hienoja, mutta kuten moni muukin on sanonnut se on joka miehen/naisen oikeus ja oikeasti jotkut pyöreämmät cossaajat ovat myös onnistuneet hyvin asussaan ilman että ne näyttävät typeriltä heidän päältään.

Miksi kukaan tulisi cossiasussa, joka ei ole täydellinen, paikalle?


Tämä taas on taitelijan näkökulma: kuva saattaa olla sinusta hieno, mutta jonkun mielestä taas täysi fail. Taai sitten on vain iskennyt rahallinen ongelma.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa

cron