Raivohärkä ||Sands

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Loka 2012, 00:27

Roswell oli kovin huolestunut Henrystä, mutta pikku hiljaa poika kuitenkin tuntui rauhoittuvan... Hieman. Toinen ei enää haukkonut henkeään, eikä näyttänyt siltä, että tulisi tukehtumaan hetkenä minä hyvänsä. Se sai demoninkin rauhoittumaan, ainakin lopettamaan vartijoiden pyytämisen luokseen ja pysymään vain hiljaisena, katsellen lyyhistynyttä kuningasta edessään. Kenties syytä pelkoon ei ollutkaan. Henry kuitenkin avitettiin istumaan toisen tehdessä liikkeitä siihen suuntaan, näyttäen halun istahtaa alas. Ehkä joku sanoisi, ettei kuninkaan paikka ollut lattialla istumassa, mutta jos toisella oli parempi istua siinä, olisi se tarpeeksi suuri syy sen tekemiselle. Pikku hiljaa kuninkaan paha olo alkoi tuntua enemmänkin henkiseltä kuin fyysiseltä ei tietenkään mikään hyvä asia sekään, mutta ainakaan toinen ei ollut tekemässä kuolemaa hänen käsissään. Se oli helpotus, mutta se tarkoitti, ettei tämä todellakaan ollut vielä ohitse. Kaukana siitä, Constantine oli saanut sanoillaan herätettyä epäilyksen kuninkaan sisällä, epäilyksen kykyjään kohtaan. Roswellin ranteesta päästettiin irti pojan sen sijaan kietoessa kätensä jalkojensa ympärille ja painaessa kasvonsa piiloon vasten polviaan, suojaten itsensä muulta maailmalta. Sitä oli paha katsella vierestä.

Demoni kävi istahtamaan Henryn viereen lattialle seuraksi. Ehkä jokin osa kuninkaasta mieluummin tahtoisi muiden lähtevän seurasta, että saisi olla yksin ja murehtia omassa rauhassaan, niin kuin aina ennenkin. Roswell ei kuitenkaan aikonut antaa toisen tehdä sitä enää, hänen seurassaan ei tarvinnut hävetä mitään, eikä hän ajattelisi toisesta huonommin. Käsi kiedottiin taas pojan ympärille, tällä kertaa aikeina toisenlainen tuki edelliseen kertaan verrattuna. Kuningas vedettiin lähemmäs kainaloon, hellään syleilyyn. Jos Henry tahtoisi kiemurrella irti tuon otteesta, hän kyllä päästäisi eikä pakottaisi. Kukapa tahtoisi olla näin lähellä demonia, vieläpä moisen otuksen kosketuksen alaisena. Olisi hankala tuntea olonsa loukatuksi, vaikka joku perääntyisi.
"Olette tehneet kovin hyvää työtä tähän asti," sarvipää hymähti, katsellen toista kannustavana, jopa ylpeänä,
"Voimme toki murehtia menneitä ja tekojamme, mutta se ei muuta mitään. Emme voi mennä ajassa taaksepäin ja tehdä asioita toisin," katse suunnattiin hetkeksi eteenpäin, silmien sulkeutuessa lyhyen hiljaisuuden ajaksi. Henry oli tehnyt virheitä niin kuin kaikki muut, kärsinyt paljon, mutta kuningasta ei päästettäisi kovin helpolla pääsemään yli menneisyydestään. Siihen pitäisi vain tottua, oppia näkemään oikeat syyt tapahtuneille päättömien syytösten sijaan.
"Syyllisen löytäminen voi parantaa joidenkin oloa, mutten usko sen auttavan tässä tilanteessa ja epäilen, että koskaan kykenisimme löytämään sen yhden ainoan henkilön, jonka syytä kaikki on. Emme voi mitenkään tietää, mikä kaikki on tapahtuneeseen vaikuttanut," katse suunnattiin taas kohti Henryä,
"Kansa tarvitsee vahvan johtajan. Kenties epäilette kykyjänne siihen, mutten usko kenenkään muun sopivan työhön paremmin, kuin Te."




((Se on niin kovin kaunista, kyynel vierii nyt pitkin poskeani. Yksi vain. Constantine tarvitsi vain rakkautta, yhdessä kaksikko pystyy vaikka ja mihin! Roswell älä kuitenkaan katso, kuinka Constantine nukkuu alastomana edessäsi, se on hieman rumaa. Lopeta se virnuilu. Ei Roswell, hyi.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Loka 2012, 11:54

Nuorikuningas kävi nielemään suruaan kuunnellessaan Roswellin sanoja. Juuri nyt tuo ei osannut edes kyseenalaistaa demonin läheisyyttä tai kosketusta, päinvastoin. Se tuntui hyvältä, rauhoittavalta. Jotain mitä Henry kaipasi sillä hetkellä, jonkun luotettavan ystävän lähelleen. Minkäänlaista vastarintaa ei sarvipäisenmiehen kosketukseen tullut, huomaamattaan Henry kävi jopa nojautumaan vasten vanhempaa miestä. Kasvonsa kuningas piti yhä piilossa, vasten jalkojaan. Häntä hävetti yhä oma yllättävä reaktionsa. Se myös pelotti. Mitä jos niin kävisi uudestaan? Mitä jos äkillinen ahdistus ja kuolemantunne palaisivat pahimmalla mahdollisella hetkellä, Kesken kokouksen, puheen tai juhlien? Koko kansa näkisi ja leimaisi nuorenmiehen heti heikoksi johtajaksi. Ehkä hän olikin. Ehkä hänestä ei olisi tähän. Paniikki alkoi jälleen nousta pintaan, kun nuorimies lähti pyörittelemään ajatuksia pienessä pääkopassaan.

Roswellin sanat kuitenkin keskeyttivät ajatuksenjuoksun, ennen kuin moisten miettiminen alkoi ahdistaa enempää. Menneiden märehtiminen ei muuttaisi mitään. Ajassa ei päässyt taaksepäin korjaamaan virheitään, ei vaikka kuinka halusi. Henry käänsi kasvojaan sen verran, että saattoi toisella silmällään käydä vastaamaan demonin katseeseen.
Väittävät että Oraakkeli osaa matkata ajassa Henry tokaisi surkuhupaisasti naurahtaen, ihan kuin tuo tieto olisi mitenkään tilannetta helpottanut. Vaikka väite olisi pitänyt paikkansa, olisi idea itsessään mahdoton. Miksi lohikäärme nyt ihmistä auttaisi? Lisäksi ajatus ajassa matkaamisessa ja tulevaisuuden muuttamisesta kuulosti pelottavalta. Ehkä oli vain parasta tyytyä siihen, mihin oltiin tultu. Ottaa opikseen virheistä, eikä toistaa niitä enää.
Isäni sopisi tähän työhön. Hänen täytyy sopia, kerta kaikki vertaavat meitä kahta toisiinsa. En ole kuin isäni, en ole koskaan ollut Selvästi jo rauhoittuneempi, mutta silti surkea ääni kävi vastaamaan demonin puheisiin Piru vie, jopa siskoni muistuttaa enemmän isääni kuin minä!
Ehkä olenkin adoptoitu. Se selittäisi miksi setänikin vihaa minua nuorikuningas manaili käyden nostamaan päätään sen verran, että saattoi nopeasti toiseen hihaansa pyyhkäistä kyyneliään Ehkä pitäisi antaa valta hänelle, ehkä kansa pitäisi hänestä enemmän johtajana.


// Constantine on erittäin kaunis nukkuessaan alastomana jurrissa X-asennossa sängyllään. Kuorsaa kuin mies! Roswell virnuilee silti, Roswell elää virnuilusta. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Loka 2012, 14:20

"Kenties, kenties," Roswell kävi hymyilemään kuninkaan sanoille tämän mainitun Oraakkelin mahdollisista kyvyistä matkustaa ajassa, katsellen lempeänä polvien ja käsien kätköstä paljastunutta silmää,
"Sellaisen kyvyn kanssa olisi kovin vaarallista leikkiä. Kuka tietää, mitä menneisyyden muuttaminen tekisi. Ehkä siinä tulevaisuudessa Te olisitte kuolleet, kenties minä, kenties kaikki, jotka tunnette. On niin monta asiaa, mitkä vaikuttavat elämäämme, en usko edes Oraakkelin ymmärtävän kaikkia mahdollisuuksia tai mikä ne aiheuttaa," demoni hymähti pehmeästi toista katsellessaan. Ajan muuttaminen tuli usein puheeksi kovia kokeneiden suusta, mutta aika oli kovin monimutkainen. Hänellekin se oli outo käsite, mutta luultavasti jossain eläisi niitä, jotka elivät ajassa ja ymmärsivät sen täysin tai ainakin tarpeeksi liikkuakseen siellä ja pysyäkseen hengissä.
"Tahtoisitteko muuttaa menneisyyttä? Kenties saisitte aikaiseksi sen rauhaisan tulevaisuuden, mitä aina tahdoittekin. Tai huonoimmassa mahdollisessa seurauksessa kaikki on mennyt pieleen, eikä enää ole Oraakkelia korjaamassa asiaa," kuninkaan haluja käytiin nyt utelemaan, asiasta oli hyvä tietää tulevaisuuden varalle. Jos Henry hylkäisi asian saman tien, ei siitä pitäisi enää huolehtia, mutta jos asia kiinnosti poikaa ja tuo näytti haluja sen tutkimiseen... Ongelmia voisi tulla. Osaisiko kukaan sanoa, mitä nurkkaan ajettu kuningas tekisikään, jos moisen voiman saisi omiin käyttöihinsä?

"Täytyisikö teidän jakaa veri ollaksenne perhettä? Olitte mitä olitte, hän kohteli Teitä kuin poikaanne ja Te häntä kuin isäänne. Katson sitä mistä suunnasta tahansa, olette isä ja poika, verestänne huolimatta," Roswell silitteli sukujuuriaan epäilevän pojan olkapäätä, ennen kuin hymähti,
"Ette kuitenkaan ole isänne, eikä ole kukaan muukaan. Siitä huolimatta Teitä tullaan kuninkaana vertaamaan edeltäjäänne, niin hyvällä kuin pahallakin. Uskoisin näin käyneen myös isänne kohdalla, kun hän astui valtaan, kuten myös kuninkaille ennen häntä," tuo jatkoi, katsellen Henryä kainalossaan. Surkealtahan kuningas vielä kuulosti ja näytti, mutta hieman toinen oli kyllä rauhoittunut tässä tämän purkauksen aikana. Ehkäpä toinen oppisi vihdoinkin, ettei ollut järkevää padota kaikkea tai tämä toistuisi?
"En tuntenut isäänne, enkä tuntenut Teitäkään ennen kuin olitte kuningas. Minulla ei ole ollut mitään Teitä vastaan toisin kuin monilla muilla joten pystyn katsomaan Teitä sellaisena, kuin olette tällä hetkellä. Hyväksi johtajaksi ei synnytä, sellaiseksi kasvetaan. Olette toki nuori ja kokematon, ja kansa odottaa mahdottomuutta valmiin johtajan muodossa, mutta Teillä on enemmän kuin tarpeeksi kykyjä tulla sellaiseksi. Mutta sitä ennen, älkää pelätkö nauttia ystävienne tuesta ja voimavaroista."




((Niin kaunis, aivan kuin suoraan prinsessakirjoista! Vai että siitä se Roswell oikeasti elää seksin sijaan. Selittää paljon. Niitä prinsessoja otetaan kyllä sänkyyn, mutta ruokailu tapahtuu vasta puuhastelujen jälkeen, kun kaikki siinä rivissä sängyssä virnuilevat.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Loka 2012, 15:32

Henry oli samalla kannalla ajassa liikkumisensuhteen, mitä Roswell. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä mikäli siis olisi mahdollista palata menneeseen että kaikki kääntyisikin vielä huonommin. Asioita saattoi pohtia pitkään yöllä ja heitellä ilmoille monta Entä jos sittenkin tai Mutta niin saattaisi käydä aatetta, mutta mikään niistä ei olisi varmaa. Kukaan ei voinut käydä sanomaan, mitä olisi tapahtunut jos jotain olisi tehnyt toisin. Nyt oltiin tässä, syiden ja seurauksien saattelemana.
Lattiaan eksynyt kosteakatse kohosi demoniin tuon kysellessä, olisiko nuorikuningas halukas muuttamaan menneisyyttä. Hetken Henry oli hiljaa, kunnes pudisti päätään.
En Henry kävi toteamaan ykskantaan Joitakin tapahtumia haluaisin muuttaa mutta en niitä, jotka johtivat tähän
Toki Henry olisi halunnut että isänsä olisi vielä elossa ja rauha oltaisiin solmittu kahden rodun välille, mutta se tuskin olisi onnistunut. Vaikka menneisyyteen pystyisi palaamaan, ei hän voisi toisen luonnetta muuttaa. Haltiakuningas oli kierompi kuin korkkiruuvi, tuo oli varmasti suunnitellut tannersotaan johtanutta siirtoaan ties kuinka kauan. Henry oli ollut vain yksi pelinappula sen hullun pelilaudalla. Häntä puistatti ajatus siitä, että oli saattanut olla niin naiivin hyväuskoinen ja antaa itsensä olla niin vietävissä.

En oikeastaan koskaan tuntenut isääni niin hyvin kuin olisin halunnut Henry kävi yllättäen kertomaan demonin sanojen perään Ajatusmaailmamme olivat jo aikaisin hieman.. eriävät Kuivahko naurahdus pääsi ilmoille Hyvä se on näin jälkiviisaana tajuta, että hän oli oikeassa koko tämän ajan.. ja minä kun pidin häntä ilkeänä, itsekeskeisenä ja omaa etuaan ajattelevana.. Haukuin väärää puuta Kasvoja ei enää käyty kätkemään jalkoja vasten tai käsien suojiin. Henry tuijotti suoraan eteenpäin, näyttäen surkealta kuin vesisateessa istuva koiranpentu.
Hän olisi varmasti pitänyt sinusta Rauhoittunut katse kääntyi takaisin Roswelliin, samalla kun pieni hymy pyrki käväisemään nuoren miehen kasvoilla Hän ei pitänyt haltioista ja kaltaisiasi kohteli alentavasti mutta oli hänellä myös ystäviä, jotka eivät olleet ihmisiä. Kaikki mitä siihen tarvitsi, oli luottamus. Hän sentään antoi taruolennoille mahdollisuuden.. Mutta silti hänet halutaan muistaa toisenlaisessa valossa.

Henry kävi nojautumaan nyt irti demonista, lähtien kampeamaan itseään ylös lattialta. Kylmä, kova lattia ei tuntunut kovinkaan mukavalta paikalta istua. Lisäksi moinen yhdessä nyhjöttäminen lattialla saattoi antaa sivustakatsojalle väärän kuvan, mikäli joku saliin olisi kävellyt.
Nuorukainen tärisi yhä ja joutuikin noustuaan ottamaan tukea lähimmästä tuolinselkänojasta, ettei käynyt rojahtamaan saman tien takaisin lattialle.


//Kyllä, näin se Roswell selviää! Virneen voimalla. Ja Roswellin vierestä jos herää niin varmasti virnuilee viimeyötä miettiessään. Sitten otetaan toinen erä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Loka 2012, 18:44

Roswell nyökkäsi kuninkaalle tuon ilmoittaessa kantansa ja halunsa menneisyyden muuttamiseen hetken hiljaisuuden jälkeen. Ylipäätään toisen päätös oli rauhoittava ja Henry tuskin heti ensimmäisenä ryntäisi korjaamaan "virheitä" kun selän kääntäisi, heti kun kuulisi keinosta. Mielenkiintoa ja halua pojalla oli jonkin verran, tietenkin. Kenelläpä ei, ajatuksia liikkui vaikka jos kenen päässä, ja jos siihen vain mahdollisuus tulisi... Demoni kuitenkin uskoi Henryn kykenevän ajattelemaan tarkoin valintansa, eikä tekisi mitään ajattelematonta ja äkkipikaista sellaisessa tilanteessa.
"Järkevä valinta. On syitä, miksi ajan manipuloiminen on niin harvinainen kyky ja uskokaa pois, olen tavannut tarpeeksi monia henkilöitä kyetäkseni sanomaan sen," Roswell naurahti, vastaten toisen katseeseen silmillään. Toiselle oli hyvä antaa joskus jotain muutakin ajateltavaa, kuin ainaisia epäilyksiä omia kykyjä vastaan tai kaikki niitä virheitä, mitä oli elämänsä aikana onnistunut tekemään. Kuningas näytti toki yhä surkealta ja istui jalat vasten rintaansa lattialla, mutta kasvot pysyivät esillä katseen ollessa suunnattuna eteensä, ei enää alas eikä mitään enää piiloteltu käsien taakse. Demonin katse siirtyi myös kuninkaasta eteensä, kuunnellessaan nuorukaisen sanoja. Henry ei koskaan ennen ollut puhunut hänelle isästään, edesmenneestä kuninkaasta. Ei näin, eikä oikeastaan juuri millään tavalla. Kuolema oli ollut kaikille kova paikka, suurin osa ei tahtonut mainita koko miestä enää nimeltä, saati sitten puhua tuosta. Ellei sitten juuri Henryä satuttu vertaamaan isäänsä tai sitten taruolentovastaisuus vain sattui tulemaan puheenaiheeksi, taas.

"On hankala sanoa," katse käännettiin hymyn kera takaisin vierellä istuvaan kuninkaaseen toisen kertoessa, kuinka isänsä olisi varmasti pitänyt hänestä,
"Olisin varmaankin ollut turhan suuri riski," pehmeä naurahdus kävi. Eihän Roswell tuntenut Henryn isää ja muiden kertomukset toisesta olivat kovin erilaisia pojan tarinoihin verrattuna, mutta syitä niille kyllä löytyi. Henrykin antoi yhden sellaisen, ja poika oli kuitenkin läheisempi isänsä kanssa, kuin suurin osa muista ihmisistä. Vähän hän epäili, ettei edesmennyt kuningas olisi kaivannut demonin ystävyyttä ja uskollisuutta, demonit kun olivat tunnetusti juonikkaita otuksia, eikä noiden motiiveista koskaan ottanut selvää. Silti, kenties nuo kaksi olisivat voineet elää tietoisina toistensa olemassaolosta, ehkä vihaa tai halua murhata ei olisi. Ehkä se olisi ollut ystävyyttä ilman, että kumpikaan sitä sellaiseksi pystyisi kutsumaan.
"Kuulostatte enemmän isältänne, kuin uskottekaan," sarvipää hymyili pojalle, sen enempää sitten siihen kommentoimatta, mutta hymy ei kyllä lähtenyt huulilta minnekään. Käden annettiin rentoutua ja valua kohti lattiaa Henryn tehdessä elkeitä loittonemisesta ja nousemisesta, Roswellin vetäessä kätensä lopuksi kokonaan pois, takaisin vierelleen. Kuningas ei tarvinnut enää syleilyä ja vihdoin kaksikko oli irrottautunut toisistaan. Kuten poikakin, nousi demoni myös jaloilleen ja vaikka kuningas oli vieläkin tärisevä ja voimaton, tehden liikkeensä hitaasti, eivät vanhuksenkaan eleet näyttäneet sen sulavammilta. Kenties tuo itse asiassa nousi hitaammin ja rauhallisemmin, luiden ääntäessä ja protestoidessa epämukavaa asentoa ja siitä nousemista äänekkäästi, hieman kivuliaastikin.

"Istukaa toki," Roswell lähestyi hetken venyttelyn jälkeen ja viittoi kohti tuolia, minkä selkämystä vasten Henry tuki itseään, valmiina auttamaan toisen istumaan tuolillekin, jos näytti siltä, ettei yksin siihen kyennyt. Turhaanhan kuningas yritti seistä tuossa tilassaan, sehän tästä vielä puuttuikin, että toinen menettäisi tasapainonsa ja halkaisisi kallonsa vasten lattiaa. Muutenkin, mukavampihan se oli puhua tai muuten vain olla ja rentoutua istualtaan.




((Totta kai, ja Henry kyllä tietää. Kohta Constantinekin. Ja Haraldkin oikeasti, mutta emme saa kertoa Henrylle Haraldin ja Roswellin villeistä nuoruusvuosista.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Loka 2012, 21:12

Kuningas hymähti pienesti, Roswellin puhuessa monista henkilöistä, joita oli tavannut. Tarpeeksi monta mokomaa, puhuakseen jopa kokemuksella. Hän ei käynyt epäilemään moista ollenkaan, tosin nuorukainen ei voinut kieltää, etteikö olisi hieman utelias sen suhteen, kuinka kauan demoni oikeastaan oli tämän maan päällä kulkenut.
Henry ei käynyt kiistämään, etteikö Roswell olisi ollut loppujen lopuksi melko suuri riski ystävänä. Mikäli demoni olisi.. no, ollut jotain muuta rotua, ei tilanne välttämättä olisi ollut niin hankala. Jopa parempi valeasu olisi saattanut muuttaa ihmisten suhtautumista demoniin. Sarvet tuolla tosin olivat ainoat, mitkä pistivät silmään pahemmin. Ehkä korvatkin, silmienväristä puhumattakaan. Kuitenkin, Roswell oli loppujen lopuksi harvinaisen inhimillisennäköinen. Mutta ehkä se juuri oli tässä demonissa pelottavinta. Demoni lajina ei koskaan herättänyt mitään hyvää kenenkään mielessä, mutta kun Roswell vaikutti niin vilpittömän ystävälliseltä, ei tuosta koskaan osannut sanoa varmaksi.
Henry kuitenkin luotti ja halusi luottaa Roswelliin. Hän halusi uskoa, että jopa demoni saattoi olla vilpittömästi mukava ja ystävä jollekulle, ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia tai sopimuksia.

Monarkki kävi naurahtamaan kuivahkonhuvittuneena Roswellin todetessa nuorukaisen kuulostavan isältään enemmän kuin tuo uskoikaan. Oli jotenkin hankala ajatella moista, varsinkaan eliittikenraalin äskeisen vertailun jälkeen. Nuorempaa miestä ei kuitenkaan tarvinnut kahdesti käydä käskemään istumaan, kun tuo jo iski ahterinsa tuolille josta tukea oli hakenut.
Henry ei kuitenkaan käynyt sanomaan mitään. Katse laskeutui jälleen kohden lattiaa, nuoren kuninkaan tasaillessa hengitystään istualtaan. Olo oli erittäin uupunut, koko päivän ja äskeisen kohtauksen jäljiltä. Henry koitti kuitenkin olla ajattelematta sitä liikaa, sillä juuri nyt hän ei uskonut olevansa kykenevä pohtimaan mitään turhan vakavasti. Ties vaikka äskeinen tapahtuisi uudestaan, mikä ikinä se oli ollutkaan.
Katse kohosi demoniin lopulta, väsyneenä, yhä surkeana. Kuitenkin pieni hymy kävi hiipimään kuninkaan kasvoille.
Kiitos Henry totesi yllättäen En usko.. että pystyisin tähän ilman sinua teitä harvoja.. ystäviä.


// Se selittää sen, Miksei Harald oikeasti ollut nyt niin surullinen kun vaimo kuoli! Hänellä oli Roswell! Sillä välin kun poika kävi muhinoimassa kauniin Aranin kanssa, Harald pyöri sängyssä Roswellin ja Constantinen kanssa, koska kimppakiva on aina hauskempaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 15 Loka 2012, 16:27

Roswell vain hymyili Henryn kuivahkolle naurahdukselle, mutta siihen ei vastattu kuitenkaan sanoilla mitenkään. Silmät kertoivat kuitenkin, että demoni tarkoitti, mitä sanoi. Pojan oli varmasti hankala nähdä se itse, ollessaan tuossa asemassa ja kuullessaan, kuinka häntä vertailtiin isäänsä niin usein. Harvoin muut kuitenkaan pääsivät kuulemaan edesmenneen kuninkaan pojan kertomuksia isästään tai vaikka kuulisivat, eivät tahtoisi niitä ottaa korvansa taakse, niiden ollessa jotain muuta, kuin mitä haluaisivat kuulla. Kuulemiensa perusteella Roswell pystyi ainakin sanomaan sen, että jotain samaa noista kahdesta löytyi. Ikäerohan isällä ja pojalla oli suuri tietenkin ja sieltä sarvipää uskoi niiden suurimpien eroavaisuuksien tulevan. Harald oli elänyt jo pitkän elämän, tehnyt omat virheensä ja oppinut niiden kautta, muovautuen sitä kautta siksi omaksi itsekseen, kenet Henry ja muu kansa sitten tunsi. Nykyinen kuningas taas oli kovin nuori, joten epäkypsyyttä oli odotettavissa, mutta silti ne hyvät puolet paistoivat jo niille, jotka niitä osaavat etsiä. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla pojan isänkin nuoruudesta, ehkäpä nuo kaksi olisivat osoittautuneet kovinkin samankaltaisiksi jopa muiden silmissä.

Kuningas koki istumisen myös hyväksi ideaksi, demonin vetäessä tuolia kauemmaksi pöydästä toiselle. Muutenkin siinä häärättiin vieressä varmuuden varalta, että Henry varmasti nyt siihen tuolille päätyisi, eikä lattialle. Olihan toinen vieläkin hieman heikkona, näyttipä poika vielä niin uupuneeltakin... Sitä katsoessa oli hankala olla olematta ylihuolehtivainen, oli toinen kuningas tai ei. Mutta Roswell oli kohtelias muutenkin, eikä moinen hyysääminen ja hoitaminen tainnut tuntua kovinkaan erilaiselta normaaliin käytökseen verrattuna. Kun Henry oltiin vihdoin saatu tuolille levähtämään, kävi demoni itsekin hakemaan tuolin kuninkaan läheltä, istahtaen sitten sille. Tuolilla toden totta oli mukavampi istua kuin lattialla, senhän huomasi tässä taas. Hiljaisuus laski huoneeseen kuninkaan rauhoittuessa ja pysyessä hiljaisena, eikä Roswellkaan tahtonut rikkoa vallinnutta hiljaisuutta turhilla puheilla. Kaiken tuon jälkeen oli hyvä olla hiljaa ja levähtää, etenkin Henryn. Hankalampaahan tämä kaikki tuolle oli ollut.
"Sitähän varten me täällä olemme," demoni hymyili vastauksensa väsyneelle ruhtinaalle tuon kiitoksista,
"Enköhän minä saa kuitenkin kiittää enemmän Teitä. Annoitte minun olla vierellänne. Se tarkoittaa minulle paljon," tuo naurahti vielä lempeästi, katsellen toista.
"Kenties Teidän olisi parempi levätä loppupäivä, tai ainakin sen verran, kunnes uskotte taas jaksavanne. Uskoisin, että tekisitte sen mieluummin huoneenne suojissa, mutta mitään kiirettä ei ole. Rentoutukaa toki siinäkin, kunnes tunnette olonne paremmaksi."




((No niinpä tietenkin, sieltä se Constantine silloin Roswellin bongasi! Silloinkin pistettiin merkille miehekkäät rintakarvat ja sitä oltiin aivan melkein tekemässä ensimmäistä siirtoa, kunnes kaikki meni pieleen ja Constantine joutui olemaan aivan yksin! Kyllä sitä vielä jonain päivänä...))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Loka 2012, 20:10

Väsynyt, mutta vilpittömästi kiitollinen hymy viipyi kuninkaan kasvoilla, jopa senkin jälkeen, kun nuorempi miehistä kävi laskemaan katseensa kohden lattiaa. Henry kävi nojautumaan kyynärpäillään jalkoihinsa, samalla kun pudisteli pienesti päätään, manaillen itsekseen koko tilannetta. Vielä hetki sitten hänestä oli tuntunut siltä, että pystyisi toimittamaan tekemättömiä tehtäviä vielä monta tuntia. Heti sen jälkeen oli tuntunut kuin olisi tehnyt kuolemaa siltä seisomalta ja nyt olo oli niin uupunut, ettei Henry edes halunnut miettiä mitä vielä oli hoitamatta. Onneksi päivän tärkeimmät tehtävät oltiin jo hoidettu pois alta. Enää olisi jäljellä jotain pientä, ehkä jokseenkin mitätöntäkin. Ei ainakaan mitään kiireistä, ellei yllättäen jotain tulisi. Tuskinpa, ainakin Henry toivoi niin.
Nuorimies kävi hieromaan takaraivoaan ja niskaansa, kuunnellessaan demonin ehdotusta levolle käymisestä. Se ehdotus oli päivän paras. Henry kuitenkin mietti, kannattiko hänen vielä vetäytyä omaan rauhaansa vaiko hoitaa vielä asia jos toinenkin pois päiväjärjestyksestä. Toisaalta, mikäli kuningas tarvitsi lepoa, niin kukapa sen olisi häneltä kieltämään? Joskus täytyi tyytyä odottamiseen.

Taidat olla oikeassa Henry kävi lopulta hymähtämään nostaessaan katseensa takaisin Roswellin Eipä tälle päivälle enää mitään olisi.. ei ainakaan mitään suurta.
Luuletko jonkun pahoittavan mielensä siitä, jos jätän hommia rästiin? Nuorimies naurahti väsyneesti, samalla kun kampesi itsensä lopulta ylös. Heikko, uupunut askel lähti viemään eteenpäin, Henryn käydessä olettamaan ja toivomaan, että Roswell sentään saattaisi hänet huoneelleen. Ties vaikka monarkki kävisi kuukahtamaan kesken matkan, Henry ei halunnut herätä keskeltä käytävää jos tajunsa menettäisi. Tosin, kuukahtanut monarkki korjattaisiin varmasti nopeasti pois käytävältä makaamasta, heti jos joku paikalle sattuisi.


// Niin! Constantine on vain katkera, hylätty rakastaja. Mutta vähän hän tietää, että Roswellista riittää kaikille. Tämän valtakunnan pitää vain oppia jakamaan. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 15 Loka 2012, 22:01

Roswell hymyili, kun kuningaskin hymyili. Tosin, hymyilihän tuo usein, vaikka toinen ei hymyilisikään. Mutta nyt, kun sitä nähtiin pojan hymyilevän niin vilpittömästi, niin kiitollisena, ei sitä voinut kuin antaa hymyn tulla omillekin huulille. Henry oli kyllä vielä kovin väsynyt, mutta silti paljon tyytyväisempi tilanteeseen, kuin vielä jonkin aikaa sitten. Selvästikin toisen mielessä pyöri vielä monia monimutkaisia tunteita ja ajatuksia siitä, mitä juuri tapahtui, mutta asiat eivät näyttäneet enää olevan liian pahasti pielessä. Se merkitsi paljon, vielä hetki sittenhän demoni pelkäsi nuorukaisen kuolevan käsiinsä siinä edessään pystymättä tekemään mitään ja nyt Henry istui tuolilla vielä kovin elossa, hymyillen. Käänne taisi olla molemmille heistä helpotus. Kuningas myönsi myös hetken mietinnän jälkeen, että taitaisi olla levon tarpeessa, mutta ei tuo kuitenkaan hihkunut onnesta asian sanoessaan. Työ ja velvollisuudet olivat pojalla mielessä ja ne estivät turhan laiskottelun, mikä ei tietenkään huono puoli ollut. Roswell ei kuitenkaan nähnyt tässä tilassa lepäämistä sellaisena.

"Jos asiat olisivat olleet kovin kiireisiä, uskoisin, että olisitte hoitaneet ne jo pois alta. Epäilisin myös, ettette olisi saaneet viettää näinkään pitkää aikaa kanssani ilman, että joku muistuttaisi Teitä tehtävistänne," demoni naurahti pojan kyselyille hyväntuulisena,
"Joten ei, en usko, että kukaan menettää yöuniaan, jos päätätte levätä. Sanoitte, ettei mitään sen suurempaa olisi jäänyt tälle päivää, joten pystytte luultavasti hoitamaan ne nopeasti pois alta huomennakin," tuo jatkoi, vastaten oikeasti toisen kysymykseen. Vaikka Henry olikin kuningas, oli tuo kuitenkin ihminen, eikä jaksaisi aina. Pitäisi tuonkin levätä aina välillä, etenkin tuollaisen tilanteen jälkeen. Nuori mies oli jaksanut tarpeeksi tälle päivää.

Kuten Henry, nousi Roswellkin ylös tuolistaan ei pelkästään hyvien tapojen vuoksi, mutta olisihan hänellä sama matka, kuin kuninkaallakin... Ainakin niin kauan, kunnes toinen lähettäisi hänet matkoihinsa. Sen jälkeen, kun oltiin todistettu pojan käyvän kovin lähellä tukehtumista ja tasapainonsa menetystä, ei toista tahdottu päästää käytäville hortoilemaan yksin nykyisessä tilassaan. Henry näytti vieläkin kovin heikolta ja uupuneelta, toisen jättäminen oman onnensa nojaan ei olisi kovin turvallinen saati järkevä vaihtoehto. Demoni käveli kuninkaan perään, pysyen toisen rinnalla, seuraten mukana. Sivusilmällä nuorukaista aina vilkaistiin tilan tarkistamiseksi, samalla kuin pidettiin huoli avata kuninkaalle ovet.




((Hyvin sanottu. Sota loppuu taas siihen, kun Roswell jaetaan. Kyllä lapset oppivat, kun huomaavat kuinka paljon ja kuinka monelle tuosta riittääkään.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Loka 2012, 22:39

Olo oli turvallinen, Roswellin kävellessä vierellä. Ties vaikka nurkan takaa hyppäisi uusi aggressiivinen mielipiteensä kertoja No, tuskin, mutta moinen pieni pelko koputteli kuninkaan takaraivossa. Mahdollisuus moiseen oli kuitenkin harvinaisen pieni, ei sellaista ollut ennenkään sattunut, miksi nyt yhden kerran jälkeen sitä alkaisi tapahtumaan useammin? Suurempi mahdollisuus taisi kuitenkin olla siihen, että nuorimies kävisi tuupertumaan käytävälle kuin se, että joku hyökkäisi mielipiteensä kanssa niskaan.
Sitä ei koskaan tiedä, jos joku tuntee itsensä loukatuksi, jos häneen liittyviä tai hänen neuvomia asioita ei hoida mahdollisimman pian Henry hymähti matkan käydessä hitaasti, mutta varmasti kohden ylempienkerroksien makuuhuoneita Tosin, olen hoitanut kaiken lupaamani tältä päivältä. Ah, varmasti olen unohtanut jotain.
Keskustelu tuntui hyvältä idealta, jotta Henry sai jotain muuta ajateltavaa, kuin äskeiset tapahtumat. Niistä puhuminen tai tapahtumien analysointi ei juuri nyt kuulostanut hyvältä. Hän ei halunnut käydä muistelemaan äskeistä tapahtumaa, ei ainakaan heti. Ehkä myöhemmin, seuraavana päivänä.

Tapaaminen meni hyvin Kuningas jatkoi, kaksikon käydessä askeltamaan rappusia ylös A-ainakin omasta mielestäni Kuului lisäys naurahtaen.
He eivät kuitenkaan uskoneet, että Sepulchre kävisi auttamaan sodassa mitenkään Lupailivat tukea, mikäli tilanne kävisi niin tiukaksi.. mutta juuri nyt, he katsovat kääpiöiden liittymisen tarpeeksi suureksi avustukseksi Kuningas kävi selittämään jotain pientä tapaamisestaan vierusvaltakunnan kanssa He kuitenkin kävivät valittamaan pakolaisista, jotka saapuvat Cryptistä Pitäisikö siihen puuttua?
Loputtomilta tuntuvat rappuset saatiin askellettua ylös, josta matka jatkui hiljaista, hämärästi valaistua käytävää pitkin kohden kuningasparin makuuhuonetta.


// Sharing is caring, ettäs tiedätte. Mutta lapset ovat toisinaan kovin itsekkäitä, vai mitä Garrett ja Tilland? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 16 Loka 2012, 15:42

Roswell naurahti kuninkaan ilmoittaessa, että kyllähän aina joku voisi loukkaantua, jos omia asioita ei hoidettaisi mahdollisimman pian kuntoon. Niin, kyllähän jostain aina löytyisi aatelisia, joilla oli liian paljon aikaa käsissään ja nostattivat kauhean metelin siitä, kun joku vahingossa astui jalallaan noiden maille ilman lupaa. Tai siitä, kuinka joku silitti arvokasta hevosta vastakarvaan. Silloin ei tyydytty muuta kuin kovimpaan mahdolliseen rangaistukseen "rikolliselle", niin heti kuin vain oli suinkaan mahdollista. Sellaisille ei järjen ääni koskaan kuulostanut miellyttävältä, eikä mikään muu auttaisi, kuin tehdä juuri se, mitä halutaan. Mutta se ei aina olisi mahdollista eikä sen todellakaan pitäisi olla mikään itsestäänselvyys, että aina saatiin tahto lävitse.
"Se on mahdollista," Roswell nauroi, heilauttaen kättään välinpitämättömänä,
"Mutta eiköhän tästä selvitä ilman sen suurempia ongelmia. Jos jotain sanomista tulee, voitte lähettää heidät luokseni kertomaan valituksensa," huulille nousi se ilkikurinen, pikkupoikamainen virne, jonka kyllä näki joka kerta, kun tuon päässä liikkui jotain juonia. Niin, harvapa uskaltaisi tulla demonille sanomaan yhtään mitään, ellei asia ollut oikeastikin tärkeä. Vähemmän tärkeät asiat jätettäisiin sikseen, eivätkä luultavasti ne uskaliaatkaan uskaltaisi kovin kärkkäästi väittää vastaan. Oikeat asiat taas käytäisiin läpi mieluusti.

Demoni nyökkäsi hymähtäen Henryn kertoessa tapaamisestaan suurlähettilään aikaisemmin päivällä. Siitä oltiin kysytty aikaisemminkin, mutta poika ei ollut saanut koskaan tilaisuutta kertoa. Siitä puhuminen matkalla sopisi enemmän, kuin hyvin.
"Ette tunne puhuneenne ohi suun, eikä vieraannekaan tainnut näyttää erityisemmin närkästyneeltä. Uskoisin Teidän olevan oikeassa," Roswell hymyili kuninkaan epävarmoille tunteille tapaamisestaan, kävellen toisen rinnalla samalla kun kuunteli tarkkaan toisen sanoja itse keskustelun sisällöstä.
"Heillä ei ole mitään menetettävää tai voitettavaa tässä sodassa, avun lähettäminen taitaisi käydä liian kalliiksi ollakseen pelkkä ystävällisyyden ja liiton ele," motiiveja tekoihin käytiin tuumimaan portaita kiivetessään,
"Mitä taas pakolaisiin tulee, he ovat ilmoittaneet närkästyksensä tietoonne. Jos ette huomioi sitä, tulee se vain satuttamaan suhteitanne," demoni vastasi toisen kysymykseen ongelmaan puuttumisesta, mutta heti ratkaisua ongelmaan ei tullut suusta. Tuo pysyi hiljaisena mietteissään hetken aikaa, ajatellessaan järkevää tekoa katse eteenpäin suunnattuna, ennen kuin rikkoi hiljaisuuden kasvojen kääntyessä taas Henryä päin.

"Emme voi käydä kieltämään kansalaisten pakoa sodan tieltä, mutta mitään pakkoa ei muillakaan valtakunnilla ole ottaa pakolaisia suojaansa. Silti, voisitte saada avun tarjoamisen kuulostamaan kunnialliselta teolta hätää kärsiville, mutta liikaa ei toki kannata pyytää. Olisi hyvä saada arvio pakolaisten määrästä, jonka perusteella päätätte yhdessä, kuinka monta pakolaista tietyin aikavälein saa turvapaikan. Liian pieneen ei pidä tyytyä, mutta jos määrät alkavat käydä liian suuriksi, näyttää se vain hyväksikäytöltä," sarvipää hieroi leukaansa,
"Olisi tärkeää saada kaikista eniten hätää kärsivät pois ensin, joten he olisivat etusijaisia turvapaikanhakijoita. Se on ikävää, mutta kaikki eivät taida saada tarvitsemaansa turvapaikkaa, tosin jos se on mitenkään mahdollista, pitäisi heillekin yrittää järjestää jotain," Roswellin suunnitelman rumatkin puolet tulivat tietenkin esiin, kuten sen idealistisuus. Kaikkien asiat eivät tulisi onnistumaan tarvitulla tavalla, eikä rahaa olisi järjestää kaikille hyvää elämää ilman maastamuuttoa. Parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa se kyllä onnistuisi, mutta sellaisessa tapauksessa tuskin maata edes ravistelisi sota. Silti, Sepulchren ei tarvitsisi hyväksyä ensimmäistäkään pakolaista, jos ei todellakaan halunnut, joten liikaa ei voinut pyytää, vaikka kansa kärsisi. Jos apuun ei suostuttaisi laisinkaan liian suurien pyyntöjen takia, tulisi kansa kärsimään vielä enemmän.

"Olisi hyvä saada pidettyä perheet koossa, joten sellaisissa tilanteissa pitäisi osata ja voida tehdä poikkeuksia henkilömäärän suhteen, vaikka silloinkaan en usko kovin suurien poikkeuksien menevän läpi. Sopimus myös siitä, että tilapäinen turvapaikka järjestetään kaikille tarvitsijoille kovan paikan edessä olisi tarpeellinen, jos sota tulee kääntymään liian pahaan suuntaan tulevaisuudessa. Ei ole mitään varmaa tietoa, että asiat tulisivat menemään niin pahaksi, mutta silti sellaisen suostumuksen jälkeen olisitte palveluksen velkaa."




((Lapset ovat sellaisia, pitää opettaa. Garrett nyrpistää nenää ja on nokka kohti taivasta, koska häntä verrattiin tuollaiseen rääsyläiseen. Tilland taas kaivaa nenää ja näyttää kieltä, sillä hän on jo mies!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Loka 2012, 19:50

Henry ei voinut olla naurahtamatta muutamaan otteeseen Roswellin ehdotukselle. Vai voisi valittajat lähettää demonin puheille. No, tuohan oli kuninkaan avustaja, joten miksikäs ei? Moni varmasti vaihtaisi mielipidettään asiansa kiireellisyydestä kun moinen tilanne tulisi vastaan. Tai sitten Roswell saisi kuunnella entistä kiukkuisempaa paasausta ja aivan varmasti valittamiseen kuuluisi myös huomauttelu neuvonantajan rodusta. Naurahduksien perään kuuluikin pieni huokaisu moisen tarjouksen toteuttamista ajatellen. Ehkä oli parempi vain antaa ihmisten odottaa, eikä pakottaa noita demonin juttusille. Tosin, itse he saisivat päättää menisivätkö tapaamaan demonia vai ei.
Matkan edetessä Henry tyytyi vain kuuntelemaan Roswellin viisaita sanoja jälleen kerran. Hänen lieni turha toistaa niitä perässä, demoni puhui jälleen asiaa. Pakolaisten tilanne oli kurja ja Henry ymmärsi täysin, miksi jotkut halusivat mieluummin lähteä koko valtakunnasta, kuin jäädä katselemaan kumpi osapuoli joutuu lopulta toisen teurastamaksi. Pakoonhan he lähtivät olettaen, ettei ihmisille tässä sodassa tulisi enää käymään hyvin. Onneksi suurin osa asukkaista kuitenkin näki kääpiöiden avun tarpeeksi suurena lohdutuksena, joten suurta pakolaisvirtaa ei toisiin valtakuntiin virrannut.
Toivon vain, ettei tässä ajauduta vielä välirikkoon Sepulchren kanssa.. Henry kävi tokaisemaan kävelyn ohesta.

Katseensa seikkaili pitkin lattianrajaa, nousten lopulta kohti ovea, jolle he olivat suunnanneet. Viimeinkin perillä. Toisinaan Henry mietti, mihin ihmeeseen he tarvitsivat näin isoa linnaa. Joka paikkaan piti kävellä toisinaan pitkiäkin matkoja.. tämähän kävi jo liikunnasta. Sitten kun mietti, miten palvelijat joutuivat säntäilemään pitkin käytäviä.. Henry ei yhtään ihmetellyt, että noilla oli salakäytäviä ja oikoteitä paikasta toiseen linnan sisällä.
Askel hidastui ja lopulta pysähtyi ovelle, samalla kun käsi kävi väsyneesti nousemaan ovenkahvalle. Henry ei kuitenkaan astunut vielä sisään, vaan nosti katseensa lattianrajasta demoniin.
Ehkä voisimme keskustella aiheesta enemmän.. paremmalla ajalla Henry kävi hymähtämään, ajatellen että asiaa kannatti ehkä ainakin omalta osaltaan pohtia jonkun toisen kanssa. Ja kuka siihen olisikaan sopinut paremmin, kuin Roswell.
Nyt kuitenkin antaisin mielelläni itselleni ja sinulle vapaan illan Pieni hymy kiiri väsyneenoloisille, kalpeahkoiksi käyneille kasvoille.


// Anteeksi Garrett, olet oikeassa. Ei sinua saa verrata moisiin. Mutta Tilland on kyllä aika lähellä miestä jo. Melkein. Ei ihan.
Mitä, loppuiko se jo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 22 Loka 2012, 22:25

"Sitä pitäisi yrittää vältellä," Roswell nyökkäsi myöntyvästi kuninkaan toiveisiin välien pitämisestä toisen valtakunnan kanssa pakolaisista huolimatta. Välit oli tärkeä pitää hyvinä tulevaisuutta varten, liittolaiset olivat parempia, kuin vihamiehet. Vihamiehiähän tässä viimeiseksi kaivattiin.
"Ja uskon, että löydämme keinon hoitaa asian parhaalla mahdollisella tavalla," demoni hymyili vilkaistessaan Henryä päin, uskoessaan täysin diplomatian voimaan. Pakolaisten ottaminen oli rasite, mutta avun tarjoamatta jättäminen tällaisessa tilanteessa ei näyttäisi muiden silmissä kauhean hyvältä. Asia pitäisi pukea oikein ja saada se näyttämään oikein vastustamattomalta tarjoukselta ruinaamisen ja hyväksikäytön sijaan. Aina oli mahdollisuus, että juuri se avun pyytäminen saisi hätää kärsivät siksi ahneemmaksi osapuoleksi, mutta Roswell uskoi, että tästä selvittäisiin oikein valituilla sanoilla. Kasvot kääntyivät takaisin eteenpäin matkan jatkuessa, mutta silmät kyllä vilkaisivat sivulle aina vähän väliä. Kuningasta pidettiin kokoajan silmällä, aivan varmuuden varalta. Jos toiselle sattuisi jotain, jos toinen menettäisi taas tasapainonsa, oli parempi huomata se heti ja ottaa poika kiinni, ennen kuin mitään ehtisi sattua.

Henry ei ollut kovin puhelias, mutta sarvipää ymmärsi kyllä miksi. Ajatuksia liikkui kyllä toisen päässä selvästikin, mutta hankala oli sanoa mitä. Siitä kuitenkin voitiin olla iloisia, että kuninkaan makuuhuoneen ovi häämötti jo näköpiirissä. Pitkästä matkasta oltiin selvitty kunnialla ja ilman sen suurempia ongelmia. Askeleet veivät kaksikon aivan oven eteen, nuoremman jo tarrautuessa rivasta kiinni, ennen kuin pysähtyi puhumaan.
"Keskustelisin siitä kanssanne mieluusti, heti kun Teillä vain riittää aikaa ja halua," demoni naurahti, vastaten toisen väsyneeseen katseeseen silmillään. Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö tuon sanat olisivat olleet totta; oli käynyt kovin selväksi, että vanhus piti puhumisesta ja kuivien asioiden läpikäymisestä yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes oli tullut tyytyväiseksi suunnitelmiin.
"Tietenkin. Kiitos, Teidän Majesteettinne," Roswell nauroi kumartaen asiallisesti Henryn vapauttaessa hänet täksi illaksi,
"Suosittelisin vaikka kuinka toisin tahtoisitte tehdä syystä tai toisesta Teidän käyvän suoraan makuulle. Olette ansainneet leponne. Jos jotain tosin tapahtuu, tiedätte mistä minut löytää," suoristuessaan demoni näytti taas sen hieman huolestuneen puolensa ja huolensa toisen hyvinvoinnista. Kuitenkin tuo tiesi, ettei kuningas tarvitsisi nyt häntä vierellensä, toinen pärjäisi kyllä... Kunhan lepäisi. Ei olisi mitään syytä jäädä toiselle haitaksi.

"En pidättele Teitä enempää. Toivottavasti saatte levättyä tarpeeksi," demoni kumarsi taas, tällä kertaa hyvästiksi, odottaen pojan lähtemistä ennen kuin itsekin lähtisi matkoihinsa.




((On! Rintakarvakin oli tuossa yksi päivä kasvanut ja- ! Se on kadonnut! Taisi se loppua, mutta se salainen loppu, mitä ei kenellekään näytetty kuitenkin meni näin: Henry tarrautui viime tingassa Roswellia ranteesta ja vetäisi makuuhuoneeseensa viereen sängylle. Ja sinä yönä ei nukkunut kukaan.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Loka 2012, 22:53

Oli helpottavaa kuulla, että Roswell oli valmis keskustelemaan asiasta paremmin. Tosin, se ei sinänsä ollut yllättävää. Yllättävää olisi ollut, mikäli Roswell olisi kieltäytynyt moisesta. Henry ei kuitenkaan jäänyt sen pahemmin asiaa murehtimaan, vaan vastasi Demonin sanoihin pienellä hymähdyksellä.
Sinun ei tarvitse rasittaa päätäsi siitä huolehtimalla Henry tokaisi pienesti naurahtaen Menen kyllä suoraan lepäämään.. jos vain unta saan
Mutta nyt, toivotan sinulle jälleen hyvät yöt. Tapaamme jälleen huomenna Demonin kumarrukseen vastattiin pienellä nyökkäyksellä, hymyn yhä koristaessa kasvoja. Noiden sanojen jälkeen Henry kävi avaamaan makuuhuoneen oven ja astui sisään, vetäen oven perässään kiinni.
Sen pahemmin harkitsematta, suuntasi Henry makuulleen.


// Ei kukaan.
Vaadin uutta peliä. Koska sinulla ilmeisesti ei olisikaan parempaa tekemistä kuin pelata minun kanssa tässä internetin ihmeellisessä maailmassa. Ei yksinkertaisesti voi olla mitään tärkeämpää! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 22 Loka 2012, 23:27

((Spoilasit nyt koko pelin lopun, höh. Mistä tiesit? Ketä paritetaan seuraavaksi?))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Edellinen

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron