Vaikka kuinka yrittäisi etukäteen suunnitella, niillä on silti paha taipumus mennä siltikin pieleen. Tai ei Scarletilla oikeastaan mitään erityistä suunnitelmaa ollut missään vaiheessa ollut. Ainoa tavoite hänellä oli kyllä ollut välttää vuorten lähelle eksymistä, ja sekin oli jo pahemman kerran menossa pieleen. Scarlet oli kyllä ehtinyt muutaman vuoden kiertää siellä ja täällä, mutta vuorten läheiset alueet eivät olleet erityisen tuttuja hänelle. Naisen silmissä vuoret kyllä olivat vaikuttava näky, hyvin vaikuttava vaarallinen näky. Vuodenaika alkoi olla jo sellainen ,että olisi tyhmää harkita edes vuorten ylitystä ja vuorten 'asukkaat' mukaan laskiessa lähempänä itsemurhaa. Nainen oli kuullut puhuttavan siitä mitä vuorilla eli, muttei omaksi onnekseen ole joutunut kertaakaan kohtaamaan sitä todellisuutta. Kannattaisi luultavasti olla ajattelematta asiaa, muutenhan hän vielä oikeasti joutuu lohikäärmeiden ruokalistalle.
Onneksi pimeään oli vielä aikaa, Scarlet ajatteli astellessaan minne jalat sattuivat viemään. Jos olisi riittävän nopea, ehtisi luultavasti saada turvallisemman etäisyyden vuoriin. Tällä hetkellä vuoret olivat todella lähellä, jos haluaisi pääsisi todella äkkiä vuorten juurelle. Se oli huono asia, tosi paha asia. Se tarkoittaisi ,että mikä vaan vuorilta tuleva pääsisi äkkiä hänenkin luo. Ei neiti mikään erityisen lihaisa ole, mutta tuskin se nälkäistä lohikäärmettä hidastaisi. Kävisi sellaiselle varmasti pienestä suupalasta. Silmät tähyilivät vähän väliä vuorille ja taivaalle, kuin kokoajan pahinta mahdollista odottaen. Ah.. lisäksi vuosia sitten murtunutta jalkaa särki eikä jalka meinannut toimia niin kuin olisi halunnut. Scarlet yritti kietoa nahkaista kaapuaan tiukemmin ympärilleen toivoen pienen lämmön helpottavan jalkaa.
Jotain oli pielessä, se tunne alkoi hiipiä askel askeleelta enemmän mieleen. Kokoajan oli kyllä ollut hiljaista, jos pois luetaan ujeltava tuuli, mutta nyt kaikki alkoi vaikuttaa aivan liian hiljaiselta. Vuoreen piti saada etäisyyttä, heti ja nopeasti. Pian askeleet alkoivat kiihtyä vaivalloiseen juoksuun. 'Totelkaa jalat! Toimikaa!' Karjui mielessään tuntiessaan sen kuinka murtunut jalka pisti vastaan. Taivaalla alkoi kaikua karjuva ääni ja se kuinka siivet pieksivät tuulta vastaan. Scarlet ei halunnut kuolla tällä tavalla, ei halunnut olla kenenkään välipala, halusi vain päästä piiloon. Jos pääsisi vaikka jonkun onkalon suojiin.. olisi olemassa pieni toivo pysyä elossa. Ja pahemmaksi meni vaan, naisen oikea jalka petti hänen alta. Paniikissa hakkasi käsillä jalkaansa, halusi pakottaa sen liikkumaan, halusi huutaa ja mieli huusikin niin paljon kuin mahdollista oli... Suusta sen sisään lähti vain hiljainen ja hyvin rikkonainen ääni. "Toi..mi! Lii... Liiku!" Karmiva ääni tuli yhä vaan lähemmäs ja lähemmäs, muttei paniikissa osannut muuta kuin tuijottaa toimimatonta jalkaansa ja yrittää pakottaa väkisellä sitä liikkeelle.
//Lohikäärme + paikallaan oleva maalitaulu = pahemmassa kuin pulassa. Ivoria tänne päin vaan.//