Juostaan karkuun! || Lotdow

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 03 Marras 2012, 21:14

Varnen kävi pakostakin Rabania sääliksi, oli varmasti rankkaa olla täysin koditon. Hänen onnistui kuitenkin hymyillä kodin kehunnalle ja vastata:
"Kiitoz." Mutta mitä hän vain siinä pällisteli paikallaan, kun pitäisi muistaa juotavaakin tarjota. Nopeasti suippokorva käveli keittiön puolelle ja alkoi tutkia talon kaappeja. Kyllä täältä kaikenlaista löytyi, valikoima oli laaja:
"Haluaisitko jotain juotawaa? Teetä, kahwia taikka-", Varne nuuhkaisi löytämäänsä maitokannua. Antaapas sen vaihtoehdon olla. Hänelle itselle ainakin kelpasi nyt kupillinen teetä. Kaksinaama alkoi asetella teevettä kiehumaan ja etsimään pusseja, sekä sokeria, jos tästä kuiva-aineiden sekasorrosta sellaista löytäisi.
"Istu toki zohvalle, minä tulen aiwan pian", Varnefindon kannusti vielä ja viittoi vähän kädellään suuntaa. Hänen pitäisi takkakin ehtiä sytyttää, niin kyllä sitten kelpaisi istuskella ja jutella eri asioista.
"Zokeri, zokeri", hän mutisi ja siirteli pieniä suolapusseja sivummalle, muttei nähnyt maustetta missään. Sitäpaitsi mukitkin oltiin piilotettu niin hyvin, että tuntui kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta.

Vesi lämpeni itsekseen hyvää tahtia ja Varnefindon äkkäsi vihdoin sokerikulhon pippurien ja muiden ihmejauheiden takaa. Hän asetteli tarvikkeet siistiin riviin tarjottimelle, ja tutkiskeli keksien varalta kaappeja, muttei ainakaan sillä silmäyksellä niitä nähnyt. Ei hän kuitenkaan ollut odottanutkaan Critin talosta kaikkia maailman herkkuja löytyvän.
"Toiwottawasti täällä on myöz polttopuita", hän mutisi ja nosti teekannun kantta kurkatakseen miltä vesi näytti. Melkein valmista, mutta antoi sen nyt lämmetä oikein kunnolla.
"Näetkö ziellä puita, joilla woisimme zytyttää takan?" hän kysyi Rabanilta, samalla kun syventyi alakaappeja katsastamaan.

//Ja näin olemme taas vauhdissa :>
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Marras 2012, 11:30

Kettu poika veti kasvoillensa ystävällisen hymyn haltian kiitokselle, joka kuitenkin hävisi miehen lähtiessä tallustamaan kettiön suuntaan. Hetkeksi kettu jäi tapittamaan hölmönä haltian perään ennen kuin lähti itsekkin köpöttämään suippokorvan perästä keittiön puolelle, tai ainakin melkein.. Oven suulle kettu jäi tapittamaan kun mies etsi kaapeista jotakin mistä ketulla ei ollut hajuakaan. Seuraavaksi mies kysyikin mitä juotavaa kettu tahtoi esitellen joitakin juomia joista Rabanilla ei pahemmin ollut hajuakaan, joten päätti vastata jotenkin kohteliaasti ettei kuulostaisi aivan tomppelilta.
"Minulle on ihan sama." Raban sanoi pienesti hymätäen ja vilkasi olkansa yli taakseen sohvalle kun Varnefindon sanoi että kettu voisi seisomisen sijaan käydä istumaankin. Siihen ei kettu mitään vastaan sanonut vaan lähti kävelemään pehmenän näköisen sohvan luokse, johon sitten laski pienen sievän takamuksensa. Raban katsoi sohvaa kullan värisillä silmillään hieman yllättyneen näköisenä korvat pystyssä. Sohva tosiaan oli ollut niin pehmeä kuin oli näyttänytkin! Ja lämmin! Pienet olivat ketun ilot, mutta eipä kettu paljoa tälläisessä "ylellisyydessä" ollut aikaansa viettänyt koskaan. Pelkkä lämmin kangas oli jo suurta ylellisyyttä kadulla!

Raban otti mukavan asennon sohvalla istualleen ja siirsi sitten katseensa sohvasta muuhun huoneeseen ihmetellen enemmän tai vähemmän erilaisia tavaroita jotka saattoivat olla normaalille kodin omistajalle täysin arkipäiväisiä. Ketun katselu tuokio kuitenkin keskeytyi kun haltia huuteli jotakin polttopuista. Ketun katse siirtyi etsimään halkoja jostakin lähteltä kun sellaisia osui silmiin muutama hassu.
"Joo on täällä." Raban hihkasi kettiön puolelle samalla kun pomppasi alas sohvalta toisen jalan hieman pettäessä alta, mutta pystyssä kuitenkin pysyttiin ja kettu käveli puiden että takan luokse. Raban ei ollut ennen nähnyt takkaa, mutta osasi laskea paljon oli yksi plus yksi joten ei ollut vaikea päätellä minne puita laitettaisiin. Niimpä Raban ryhtyi hieman omatoimiseksi ja ryhtyi laittamaan puita takkaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Tammi 2013, 15:39

Teepannu vihelsi korkealta ja Varnefindon siirsi sen valmistelemalleen tarjottimelle kuppien viereen. Lisäksi hän etsi ja kaatoi sokerin valmiiksi mukien rinnalle, asetteli pari keksiä viereen ja siivosi sotkunsa nopein vedoin pois, tunkien kaikki epämääräiset tarvikkeet sekasorron valtaamiin kaappeihin. Luojan kiitos Crit ei piitannut talosan järjestelyistä sen pahemmin. Tosin, jos Varne olisi asunut tässä talossa, tuskin hänkään olisi siitä sen parempaa huolta pitänyt. Hän rakasti patikointia ja seikkailua, ei hänellä olisi ollut aikaa järjestelyyn. Critillä oli varmaan samanlaista, tämän kun piti rampata aina Mor Vuorille ja takaisin kun kuningas niin käski. Kaikkea sitä toinen joutuikin vain tekemään.

Haltia havahtui jääneensä ajatuksiinsa ja nosti oitis tarjottimensa ylös, kipittäen olohuoneeseen.
"Kaz täältä tulee tee!" hän ilmoitti ja laski tarjottimen sohvapöydälle nätisti. Lisukat olivat kupeissa ja tee valmiiksi haudutettuna. Kaikki näytti oikein hyvältä ja Raban olikin ehtinyt jo asetella puut sangen mallikkaasti takkaan.
"Ah, kiitoz", Varnefindon hymyili ja nosti piikivet takan päältä, laskeutuen sitten kyykkyyn ja katsoen puupinoa. Ne olivat kuivia, joten sytyttäminen tuskin vaatisi paljoakaan vaivaa. Hän raapaisi kiviä yhteen muutaman kerran, niin että kipinät lensivät puiden sekaan ja sytyttivät irrallaan törröttävät kaarnan palat ensin pienen pieneen liekkeihin, josta ne sitten levisivät aimo loimuksi. Varnefindon nosti mustan kehikon takan reunalle, niin että se esti irtokappaleita putoamasta lattialle.
"Istu toki, niin minä tarjoilen", hän sanoi Rabanille.

//Anteeksi kesto ;_;


||Peli keskeytetty yhteisestä päätöksestä||
Lotdow
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron