Roswell otti kirjan vastaan, saaden tytön jo leveän hymyn levenemään entisestään. Tämä lupasi lukea sen, lupasi vielä pitää hyvää huolta. Hyvä, Ophelia itse vaali niitä harvoja kirjoja joita omisti tai muilta lainasi, ne olivat arvokkaita. Mies vaikutti muutenkin siistiltä, ettei tyttö käynyt edes epäilemään, etteikö tältä luonnistuisi asioiden järjestyksessä ja siisteydessä pitäminen.
"Hienoa! Eikä teidän ei tarvitse pitää kiirettä sen palauttamisessa. Teillä on varmasti kiireitä jo tarpeeksi, joten ymmärrän, että kirjan lukemisessa menee aikansa" Ophelia sanoi ja otti tarjottimelta yhden siinä komeilevista kekseistä alkavan nälän taltuttamiseksi, toivoen, ettei Roswell pahastuisi. Saisi tämäkin tietysti ottaa, mikäli mieli teki, sitähän varten ne olivat, jotta ne syötäisiin pois.
"Haluaisitteko kolmannen kupillisen?" Kävi seuraava kysymys. Vesi oli vielä lämmintä, sen oltua kauemmin liedellä mite edellinen satsi, joten uutta ei tarvinnut lähteä hakemaan, eikä se ollut vaivaksi.
Papitar kaatoi kupillisen ainakin itselleen ja sitten Roswellille tämän vastauksesta riippuen. Kuppiin ei kuitenkaan vielä koskettu ennenkuin Ophelia oli saanut popsittua marenkisen keksinsä, ottaen sitten vasta hörpyn tuon kyytipojaksi. Maku alkoi olemaan jo niin tuttu, oi kuinka hän voisikaan palata tavallisiin teelajikelmiin tämän jälkeen? Pieniä luksuksia elämässä, todella.
Kuppi asetettiin jälleen nätisti pöydälle tytön saadessa ajatuksen.
"Osaatteko te kenties... Mitään temppuja?" Ophelia kysyi.
"En siis puhu takaperin volteista! Tarkoitan... Olettehan sanojenne mukaan demoni... Tai ainakin sen kaltainen, kuvittelisin teidän kykenevän vaikka mihin..!" Tyttö kuvitteli Roswellin voivan luoda tulta, syöstä sitä suustaan tai taikoa sellaista kämmenelleen, niinkuin velhokin! Vaikka velho ny olikin opiskellut taikuutta koko ikänsä sellaisen oppimiseen.
Tyttö sen jälkeen tapautti käsiään yhteen ja niiden erkaantuessa pienen matkan päästä toisistaan, syntyi niiden keskelle hemiäishohtoinen, ontto pallo. Ophelia katseli pientä miniatyyri suojakuplaansa, tätä hän teki itseasiassa aina huvikseen, yksikseen. Ophelia ojennutti suojakuplan alkua, joka olisi voinut levittäytyä hänen käsien mukana paljon suuremmaksi, mutta halusi tyttö pitää sen pienenä.
"Vähän niin kuin tällaista." Ophelia lisäsi hymyillen.
((Voi ei, ei me voida antaa Roswellin tulla dementikoksi. BTW, jos on tylsää ja perustat yhtään lasten piirrettyjen katsomista ja haluat vähän enemmän syvyyttä siihen, mitä hittoa Roswell joutuu nyt lukemaan, niin
tässä. Keksein tarinan tuosta, jättäkäämme se huomiotta, että tarina tämän piirretyn mukaan sijoittuu paljon myöhemmälle aikakaudelle.))