Kirjoittaja Lotdow » 15 Marras 2012, 21:36
Raglus ohitti kaikki kylläiset ripein askelin, Occoe mukana hytkyen. Kun he saapuivat metsän puolelle, tiheiden puiden sekaan, lintu puhkesi puhumaan:
"Herrani, suunnitelmanne on suorastaan loistokas!" tuo kehui, kuin koulutettu. Ascaris vilkaisi lintua ohimennen ja kohautti olkapäitään vähättelevästi.
"Ainahan ne ovat", hän totesi. "Luuletko jonkun puupään olevan kyvykäs johtamaan palkkamurhaajien ryhmää? Etkö? Hyvä." Hän nosti keppinsä toisella kädellään eteensä, napsautti sormiaan ja se haihtui savuksi tuulen mukaan. Occoe pyrähti tottuneesti kauemmas, valiten paikakseen lyhyen puun taimen, joka taipui linnun painon alla kuin jousi.
"Haltia voi olla hyödyllinen", Ascaris selosti päästäessään irti ihmisilluusiostaan. Hänen raajansa pitenivät, kaula kasvoi ja silmät levittäytyivät koko pitenevän pään mitalle. Koko kasvoi runsaasti ja iho mustui kunnes paikalla seisoskeli täysikokoinen raglus, häntä puita mäiskien.
"Tule", tuo murahti silmäillen kaikkiin eri suuntiin yhtäaikaa, saaden käyttöönsä laajan näkökentän. "Emme saa tuhlata aikaa täällä pyörimällä." Occoe lennähti Ascarisin selkäpanssarille paikkaansa pitämään, kun kuusiraajainen hirviö lähti tanner allaan tömisten juoksemaan kohti kotia.
***
Matka otti aina vähän voimille, vaikkei Ascaris ollutkaan ihan vanhimmasta päästä. Ainakin hänen selkänsä toimi toistaiseksi, toisinkuin niillä vanhuksilla hänen entisessä laumassaan. Hädin tuskin uros edes muisti heitä. Ascaris silmäili kävellessään ohitse rynnisteleviä vampyyrilapsia, jotka olivat ilmeisesti saaneet linnun saaliikseen. Muuten suurin tie oli tänään hiljaisen oloinen, mikä oli harmillista haasteen kannalta. Sivukujilta kuitenkin tutkaili yksi jos toinenkin kiiluvasilmäinen olento, jotka alinomaa odottelivat harhakulkijoita luokseen. Occoe tuhisi itsekseen Ascarisin päällä paikan epähygieenisyyteen liittyvästä epäkorrektista olemuksesta. Raglus ei huomioinut tätä kotkotusta sen pahemmin, kunhan lompotteli talolleen hyvin mielin.
Ascaris vaihtoi illuusioonsa heti ovella, ja veti vanhan puukappaleen auki tottuneesti. Hän otti seinästä tukea edetessään sisään, ja sitten taikoessaan tukisauvansa jälleen itselleen. Occoe lennähti keittiöön ja ilmoitti syövänsä välipalaa. Ehkä oli parempikin jos lintu pysyisi poissa toistaiseksi. Raglus ei uskonut tytöltä vievän lyhyttä tovia kirmata paikalle, joten hyvillä mielin hän otti oikealta käytävän ja marssi sen päässä olevalle punapuiselle ovelle, joka sekin meinasi kaatua vanhuuttaan. Toisella puolella oli Ascarisin rakas punainen nojatuoli, takka sekä seinän täydeltä päitä. Kaikki oli ripustettu seinälle kuin eläinten omat, ja nimet olivat alla. Vain parhaimmat olivat ansainneet paikkansa tapetilta. Raglus vilkaisi puusilmäisiä päitä, jotka näyttivät hyvävointisilta, toisinkuin todellisuus oli.
"Voi niitä aikoja", hän huokaisi itsekseen ja otti tuoliltaan mukavan asennon, alkaen sitten selata kirjojaan, lähinnä uskonnoista ja kulttuureista kertovia.
Meni tovi, kunnes ovelle koputettiin. Ascaris kohotti päätään ja laski kirjansa sivummalle, valmiina avaamaan oven, mutta silloin kajahti:
"Minä avaan!" Ja keltainen elosalama singahti lattian halki suoraan ovelle, avaten sen siipiä räpytellen. Raglus tepasteli ripeästi ovelle ja näki toivomansa näyn. Sangen ovela valeasu, meni vampyyrista. Occoe toljotti naista pitkän tovin, eikä pienijärkinen kana selvästikään ymmärtänyt missä mentiin.
"Occoe", Ascaris naurahti. "Minä hoidan tämän."
"Herrani", oocca kumarsi ja tepsutti hitain askelin tiehensä.