"Mihinkäs se sitkeys katoaa, jos ei anna unohtua", mies totesi hieman epämääräisesti naisen kommenttiin. Azrael nyökkäsi päätään tyytyväisenä naisen suostuessa matkakumppaniksi. "Hienoa, kerro kun haluat lähteä", mies totesi ja tyhjensi oluensa katsellen tyhjän kolpakon pohjaa hetken harmissaan kunnes laski sen suosiolla takaisin pöydälle. Jos saisi tarjoilijatytön kiinni, voisi tilata juomaa ilman nousematta, mutta yhtäkään ei näyttänyt olevan lähettyvillä. Ehkä hyvä vain, olut alkoi jo tuntua päässä hiprakkana, eikä Azrael halunnut humalaan. Pieni humala silloin tällöin mutta ei mitään isompaa. Se vei kontrollin ja keskittymiskyvyn ja joku päivä vielä pääsisi hengestään siinä tilassa.
Palkkasoturi kröhäisi kurkkuaan ja lyhyemmät etuhiukset valahtivat osaksi silmille. Mies sipaisi näkevän silmänsä päältä hiukset korvansa taakse oikestaan noteeraamatta toista puolta, koska hiukset eivät siellä haitanneet. "No niin no, mitä sä sitten tarkalleenottaen puuhailet, Scarlet?" mies kysyi lisäten perään jostainsyystä naisen nimen. Tiesi kyllä että tuskin toinen vastaisi, mutta ei tästä säästäkään jaksanut alkaa puhumaan. "Voisin kyllä arvailla yhtä sun toista, mutta ei kuulu tapohin", mies hymähti puhaltaen taas otsahiuksiaan pois näkökenttänsä edestä. Hittolainen, oli leikannut ne liian lyhyiksi, juuri sen verran etteivät ne pirulaiset halunneet pysyä poissa silmiltä. Muu pidempi hiuspehko oli ponihännällä juuri samaisesta syystä.
Azrael oli niitä miehiä ulkoisesti, joita joku voisi kuvata 'karskin komeiksi'. Nuorukaista tuosta ei saanut tekemällläkään, mutta ei mies varsinaisesti vanhaltakaan näyttänyt. Ja tuo ainut näkevä silmä, joka joko tuikki tai oli kuoleman kylmä. Ehkäpä miehen katseessa oli jotain nuorta ja villiä, joka sai aikaan epämääräisen ristiriitaisen vaikutelman mikä häiritsi katsojaa mielen syövereissä, mutta ei saanut kiinni siitä mikä se oli. Tai sitten vain jotkut ihmiset vaistosivat miehen petomaisuuden, demoniveren ja sen tähden olivat varpaillaan. Azrael ei tästä välittänyt, ei niin kauan kun kukaan ei ollut miestä seivästämässä. Suhtautuminen lähes täysiveriseen demoniin oli yleensä hyvin negatiivinen. Eivätkä ihmiset tupanneet näkemään eroa kaksi kolmasosa demonissa ja täysiverisessä sellaisessa. Jos voisi matkustaa ajassa taaksepäin, kävisi vääntämässä äitinsä niskat nurin ennen kuin tuo edes sai päähänsä mennä lisääntymään. Siinä Azrael olisi muutenkin tehnyt maailmalle palveluksen. Yksi hullu puolidemoni ämmä vähemmän.
Miehen huomaamatta oli kapakkaan luikkiunt tuttuja naamoja. Se oli samainen pöytäseurue, joka oli hetkeä aikaisemmin ahdistellut Scarletia ja lisäksi pari muuta tyyppiä. Joukosta puuttui kuitenkin naiseen tarrannut mies, tuota ei oltu saatu mukaan saati mitään järkevää ulos suusta. Miehille oli selvästi jäänyt hampaankoloon naurunalaiseksi tuleminen ja juopuneet mielet olivat keränneet rohkeutta tehdä asialle jotain.