Kirjoittaja Sands » 18 Marras 2012, 23:56
Roswell odotti, kuten kuningas käski. Ei hänellä ainakaan ollut mitään syytä kiirehtiä, ei se vesi hetkessä tulisi kylmenemään. Saisi Henrykin hetken aikaa pysyä jaloillaan tai no, jalallaan ilman demonin tukea, vaikka tuoli vielä apuna olikin. Nyt kun hän oli toisen vieressä, sai poika sitä yrittää vähän pidemmänkin aikaa; jos toinen kaatuisi, hän saisi tuon kiinni. Toisin olisi, jos hän olisi huoneen toisessa nurkassa selkä käännettynä, eihän hän pääsisi paikalle vasta kun olisi liian myöhäistä. Kuningas viittoi lopulta merkkinsä, ollen itsekin valmis. Roswell kävi kumartumaan lähemmäs, antaen pojan kietoa toisen käsistään niskansa ympäri. Loppu olikin sitten demonin käsivarsilla kirjaimellisesti. Toinen käsistä käytiin kietaisemassa kainalosta tueksi, toisen käden taas valmistautuessa siihen, mikä oli tulossa. Vanhus kävi kumartumaan hieman, toivoen todella, että selkä kestikin tämän. Ehkä pieni katumus ehdottamisesta nosti jo päätään, mutta se työnnettiin nopeasti sivummalle. Vapaa käsivarsista kietoi itsensä toisen jalkojen ympärille, demonin käydessä suoristamaan itsensä jaloillaan, nostaen Henryn ilmaan.
Kenties toinen näytti hintelältä, mutta mikään kevyin nuorukainen tämä ei ollut. Vaikka yhdestä jalasta puuttuikin puolet. Rotevuudella ei poikaa oltu pilattu, mutta jäntevä tuo oli, eikä niin kovin kevyt. Näytti paljon kevyemmältä, kuin mitä olikaan. Pieni ongelma tuli myös siitä, ettei toista voinut helposti kannatella polvien alta, mikä olisi ollut oiva paikka kädelle... Mutta toisesta polvesta ei ollut tarpeeksi jäljellä. Kättä pitikin tuoda ylemmäs reidelle, jotta Henry olisi hyvin tuettu jaloistakin. Kenties hieman omituisempi tapa kantaa, mutta se näytti toimivan. Liian isoa palasta ei oltu haukattu, mutta aika iso siltikin. Roswell otti ensimmäisen kokeilevan askeleen kuningas sylissään. Kenties keho hieman yritti vastustella, mutta horjahdusta ei sattunut, eikä sarvipää olisi edes päästänyt itseään horjahtamaan. Henry pidettäisiin sylissä niin tukevasti, kuin mahdollista. Toisen piti saada tuntea olonsa turvalliseksi, eikä pelätä mahdollista tiputusta tai kaatumista. Se oli hänen tavoitteensa, pitää toinen käsivarsilla turvallisesti kylpyyn saakka.
Askeleet ensimmäisen jälkeen eivät oikeastaan helpottuneet, mutta niitä sai ottaa jokusen, ennen kuin kuninkaan paino tuntui taas hieman enemmän käsissä. Matka huoneesta ulos ei ollut mitenkään liian paha, käytävillä se matkan myötä alkoi rasittaa kehoa vain enemmän. Käsivarret huusivat vastaan, kuten teki selkä ja jalatkin, mutta toista ei vain voinut tiputtaa. Oli pakko päästä loppuun, kovin keskittyneen ilmeen noustessa Roswellin kasvoille, otteen tiukentuessa pojan kehon ympärille. Päättäväisesti ja kovin määrätietoisena tuo teki matkaansa kohti kylpyhuonetta, keskittäen kaiken huomionsa kävelyyn ja otteen pitämiseen. Muulle ei ollut aikaa eikä resursseja.
Avatun oven läpi demoni pääsi vihdoinkin maaliinsa, asettaen Henryn ammeenreunalle, minne toinen halusikin. Paino harteilta oli suuri helpotus, huokauksen karatessakin vanhoilta huulilta. Hän taisi olla turhan vanha kantamaan noinkin isoa miestä ympäriinsä, mutta tyytyväinen hymy oli kuitenkin uurteisilla kasvoilla. Päästiinhän sitä perille, yhtenä kappaleena.
"Voisin poistua ja hakea jonkun muun tilalle, jos tahdotte," Roswell naurahti pojan sanoille, toistahan ei tosiaan voisi jättää nyt yksin,
"Mutta jos se ei haittaa, sama kai se on minun jäädä," ovi käytiin sulkemassa, kuten kuningas halusi, demonin itsensä sitten kävellessä penkin luo ja istuakseen alas hetkeksi lepäämään. Se oli ollut kovaa työtä se.
((Mutta niinhän siinä tapahtuukin. Roswell ei mahdu kovin pieneen tilaan, pitää olla niitä A4:a vähän enemmän. Ei saa Garrettia, Garrett ei koskaan ole saanut piiskaa elämänsä aikana. :<))