Kirjoittaja Demintty » 19 Joulu 2012, 23:30
Kun Lolisa käppäili suhtkoht isolla aukiolla, ei tuo kerännyt sen enempää katseita kun koskaan yleensäkään, mutta jos tuli sellainen kohta aukiolla missä oli paljon ihmisiä, osasivat he itse väistää ilman mitään pyytelyä Lolisalta. Neito pysähtyikin nyt ja rupesi katselemaan ympärilleen, ihan vain tarkistaaksen suuntansa. Kerran tuo oli erehtynyt suunnasta, minkä jälkeen oli joutunut juoksemaan pakoon vartioita.
Juuri kun Lolisa olisi ruvennut katselemaan ympärilleen, tuntui puvun helmassa pieni nykäisy. Lolisa kääntyi ympäri katsomaan minkä sen aiheutti, ja näkikin jaloissaan pienen ihmispojan.
Haltianeito polvistui pojan eteen ja hymyili tälle. "Sinulla on hienot miekat." poika sanoi lapsimaisella äänellään samalla osoittaen Lolisan olan takaa näkyvää miekkaa. Vastaukseksi Lolisa ei kuitenkaan sanonut mitään, hymyili vain leveämmin.
"Saisinko minä.." poika alkoi puhumaan, mutta ei kerennyt pitemälle, koska haltianeito vetäisi pienen lapsen nopeasti itseään vasten, ikäänkuin halaten tuota. Pian tuon oudon halin jälkeen, ohi juoksi ihmisneito, minkä Lolisa olikin kuullut ja vetäissyt sen takia pikkupojan suojaan.
Lolisa oli päästämässä irti, mutta kuuli tarkasti kuinka joku juoksisi vielä ohi, aika monikin. Haltianeito nosti katseensa juoksuaskeleiden suuntaan, sitten nopeasti nostaen pienen ihmispojan taakseen, jolloin tuo juoksikin heti äitinsä luokse joka oli seurannut tilannetta vierestä.
Nopeasti Lolisa nousi seisomaan ja ohi pyyhälsikin kaksi miestä, kunnes kunnes perässä tuli kolmelisää. Lolisa puolestaan jäi hetkeksi tollottamaan noiden perään, jolloin kuuli vielä yhdet juoksuaskeleet. Kun viimeinen mies harppoi Lolisan ohi, tuo neito lähti juoksemaan kaikkien perään. Nopeaa tuo saavutti viimeisimmän miehen, ja nopeasti Lolisa kaatoikin tuon ja sinne se jäikin maahan kellimään.
Lolisa lähti perään vain, koska ensinäkin he olivat vaarantaneet pienen pojan hengen eikä neito sellaisesta pitänyt. Toiseksi Lolisa näki, että miehet jotka jahtasivat nuorta ihmisneitoa, eivät halunneet jahdattavalle mitään hyvää, eikä Lolisa halunnut jättää ihmistä yksin juoksemaan pakoon miehiä. Eihän Lolisa halunnut taistella tai mitään vastaavaa, mutta nyt haltiasta vaikutti siltä, että ihmisneito tarvitsi apua, mikäli Loli osasi sitä sitten antaa.
Kepein askelein neito juoksi toisten perässä, pysyen kuitenkin hyvin mukana. Välillä neito joutui kuitenkin väistelemään vaivalloisesti kojuja sun muita laatikoita mitä maassa nyt yleensä olikaan. Kun Lolisa vilkuili välillä missä päin sitä kylää oltiikaan menossa, saattoi tämä havannoillistaa, että aivan eri suuntaan minne haltian oli alunperin pitänyt mennä selvitäkseen vartioilta. Samalla kun tuo seurasi miehiä, näki tuo myös että he olivat juoksemassa umpikujaan. Ainakin eilen täällä käytyään Lolisa oli nähnyt samaisen kujan tukittuna laatikoilla, mitä liene tavaroita niissäkin oli sitten.
Kun jahdattu ihmisneito ja miehet olivat menneet kujalle, Lolisa jäi sen päähän katsomaan hetken mitä neito aikoisi tehdä, ennen kuin itse sekaantuisi asiaan. Kuten haltia olikin arvellut, laatikot olivat pysyneet paikoillaan eikä kukaan niihin ollut kajonnut vielä.
Tarkka silmäisenä Lolisa katsoi kahden miehen välistä ihmisneitoa, ensin tuon vaatetusta, sitten ihmisen käsiä, jotka alkoivat hapuilla laukusta jotain, luultavasti tikaria, puukkoa tai jotain vastaavaa teräasetta. Lolisan mielestä neito ei kuitenkaan näyttänyt miltäkään taistelijalta, mutta pitäisi kai mys pitää mielessä että ulkonäk ei kerro nykymaailmassa aivan kaikkea. Tuntui, että kaikki jotka liikkuivat tälläisillä kujilla miesjoukkoa pakoon, oli luultavatsi jokin ovela varas tai valepukuun sonnustautunut sotilas.
Lolisa seisoi kevyessä haara-asennossa vähän matkan päästä parista miehestä, jotka eivät ilmeisesti olleet huomanneet Lolisaa, ollessaan niin keskittyineitä ihmisneitoon. Lolisa toisaalta oli niin keskittynyt miehiin, että ei tajunnut vilkaista edes ihmisen kasvoja, jota oli tällä hetkellä puolustamassa.
Hilljaa Lolisa lähti yhtä miestä kohti, joka oli selkäpäin tähän, helppoa. Helppoa ainakin niin kauan kunnes olisi saanut tuon yhden miehen maahan, sitten se vaikeentui, kun muutkin miehet tajuaisivat.
Haltianeito oli yllättävän lähellä jo, kunnes sitten nosti jalkansa ylös, jotta voisi potkaista keskikokoista miestä ristiselkään. Nopeasti sen tehtyään, mies vääntyi eteenpäin hieman älähtäen ja ottaen pari askelta eteenpäin tasapainon vuoksi. Mies kuitenkin pysyi pystyssä, kuten neito olikin ajatellut, joten Lolisa kyynärpäällänsä löi samaista miestä kaulaan. Muut miehet olivat yhä paikoillaan varautuneena taistelemaan neidon kanssa. Yhdeltä mieheltä kävi kuitenkin käsky katsoa ihmisneidon perään, jolloin kaksi miehistä kääntyi takaisin ihmisneidon puoleen. Siinä samalla Lolisa vilkaisi ihmisneitoa, jonka takia oli edes tälle kujalle tullut. Hetken ajan hupun piemeydessä Lolin ilme oli sekoitus yllätystä sekä hieman huvittuneisuutta. Nopeasti tuo oli hoksannut kuka ja kenen kanssa oli taas joutunut tekemisiin, vähän samanlaisissa tunnelmissa kuin ensimmäistäkin kertaa.
Yksi miehistä kävi kuitenkin keskeyttämään Lolin pohdiskelut, koittaen motata kai naamaan, mutta juuri ja juuri sai Lolisa reagoitua siihen ja nostettua kätensä esteeksi. Voimakas mies kuitenkin jatkoi vääntämistä Lolisan kättä vasten, jolloin mies saattoi erottaakkin haltian hupun siimeksistä tytön naaman. Mies nimittäin tuijotti naista silmiin tiiviisti, mikä sai Lolisan tekemään samoin. Niin ei olisi kuitenkaan kannattanut ehkä tehdä, sillä hetkessä naisen mieleen ilmestyi kuva kyseisestä miehestä ja toisesta miehestä läheisissä tekemisissä. Lolisa räpäytti silmiään saadakseen mielikuvan häipyvän, ja se auttikin. Mutta mies väänsi edelleen Lolisaa vastaan, saadakseen naisen kaatumaan. Niin Lolisa ei kuitenkaan halunnut tapahtuvan, joten tuo lopetti vastaan vääntämisen ja väisti nopeasti sivuun. Sen seurauksena mies lensi melkein pärställeen maahan.
"En haluaisi mitenkään arvostella.." tämä aloitti totta kylläkin hieman halveksuvalla äänellä, sekä yleiskielellä. Nopeasti, kun miehen tasapaino vielä järkkyi, Lolisa potkaisi tätä polvitaipeeseen joka sai tyypin polvilleen. "Mutta en silti kannata homoja." tämä sanoi hienolla murteellaan, ihmistenkieli alkoi sujua hieman paremmin ajan kanssa. Voimakkaasti Lolisa potkaisi miestä yläselkään, mikä sai tuon kaatumaan pärställeen.
//öh.. Ehkä koitan vielä tän ajankäytön kans petrata :/ sori kauheesti ku kesti + sori jos tekstissä on jotai hittauksia, en oo yhtää varma.. Toivottavasti et kyllästy ku luet sitä :D