Shyvana Taivaanmaalaaja

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Shyvana Taivaanmaalaaja

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Joulu 2012, 03:30

"Will humanity ever attain such purity?"


Tosinimi: Shyvana Adrammelech. Hyväksyy alkuperäisestä nimestään myös muunnoksen Sylvania.
Tunnetummat kutsumanimet: Inanna, Pandemona, Yliparantaja, Taivaanmaalaaja, Taivaanturmelija, Tuulenkantaja, Taivaantuulten valtiatar. Puhutellaan myös lohikäärmeiden äitinä, joskus virheellisesti jopa maaäitinä.
Ikä: Lähemmäs 12000 vuotta
Sukupuoli: Naaras
Rotu: Lohikäärme. Yksi kolmesta vanhimmasta.
Puoli: Oman lajinsa puolella. Virallisesti puolueeton.
Aura: Vaalea, harmaansävyinen, paikoin kullankeltaiseen ja häilyvään oranssiin vivahtava. Valtavan suuri lohikäärmeenä, humaanisempana reilusti pienempi.


Ulkonäkö
Lohikäärmeenä: Shyvana on todellisessa lohikäärmemuodossaan kunnioitusta herättävä otus käsittämättömän kookas. Kaikesta parasta onkin, ettei Shyvana ole vieläkään täydessä mitassaan, vaan kasvaa alati aina vain suuremmaksi. Korkeutta tuolla on siis useita kymmeniä metrejä, samoin myös pituutta. Käärmeen vitivalkean suomuisen nahkan peitossa oleva ruumis on serpentiineille ominainen, eikä Shyvana omista täten myöskään siipiä selässään, eikä sellaisia tarvitse pystyäkseen lentämään. Pedon kaula on kuitenkin rakenteeltaan selvästi muuta ruumista paksumpi, joka luo tietynlaista jykevyyttä naaraskäärmeen olemukseen.
Käärmeellä on neljä jalkaa, jotka ovat rakenteeltaan yllättävän pitkät ja laihat. Jokaisessa koivessa on viisi varvasta, joista etukoivissa tuosta viidennestä varpaasta on muodostunut ns. peukalo. Jokaisen varpaan päässä on epäinhimillisen pitkä musta kynsi.

Shyvana pää on myös hyvin luisevan näköinen. Siinä ei juuri lihaa ole, vaan nahka on painunut luista kalloa vasten. Kuono on päästään muun kallon tasaista linjaa korkeammalla ja laskee sitten kapeana piikkinä alaleukaakin alemmas kidan kiinni ollessa. Käärmeen suupielissäkään ei ole juuri tavaraa, joten hampaatkin erottuvat turhan selkeästi tuosta luisevasta kidasta katsojan silmiin. Shyvanalla ei ole suussaan kieltä. Eikä käärmeellä ole varsinaisesti silmämuniakaan enää tallella, tai silmäluomia. Vain sysimustat kuopat joissa loistaa pelkkä kirkkaan oranssina, liekehtivänä palava valo, joka sammuu silloin kun käärme vaipuu levolle. Aivan sieraimien lomassa käärmeellä kasvaa myös viikset, jotka ovat mitaltaan lähemmäs puoli käärmeen mittaa.
Vatsapuolta koristavat valtavan suuret luumassasta muodostuneet suomut koko käärmeen mitan. Keskeltä nuo suomut ovat toisistaan irtonaisempi, ja luovat porrasmaisen vaikutelman päällimmäisen laskeutuessa aina alapuolellaan olevan päälle. Muuten naarasta peittävät suhteellisen pehmeät, pienemmät suomut. Vastaavanlaisia, mutta piikikkäämpiä ulokkeita Shyvanalla on päässään. Niitä voisi kutsua jopa eräänlaiseksi luisevaksi harjaksi, jotka laskeutuvat aina etujalkojen kiinnikekohdastakin pidemmälle. Tuo harja ei suinkaan ole pelkkää luumaista massaa, vaan mitä pidemmälle harjake jatkuu, sitä ohuemmiksi piikit muodostuvat ja niiden välit toisistaan kasvavat, ja niiden väliin on muodostunut hienon ohutta nahkaa. Käärmeellä on myös pitkät ohuet sarvet päänsä molemmilla sivuilla.

Pitkin naaraan keskiselkää koristaa hienon ohut valkean ja haalean keltaisen sävyinen karva, joka leijailee alati pienimmästäkin ilmavirrasta. Samaista karvaa, mutta pitempinä suortuvina, käärmeellä on molemmilla puolilla päätään alaleuassa, sekä häntänsä päässä. Karvasta erikoisen tekee se, että se hohtaa kultaista valoa ja kipinöi, joskus jopa purkaa salamoina niihin kertyviä sähkövarauksia kuitenkaan satuttamatta itse naaraskäärmettä. Ulkopuoliset sen sijaan voivat saada niistä sätkyjä.

Lohikäärmeenä


Humanoidina: Naaraskäärme kutistuu parhaimmillaan n. 180cm pitkäksi, nuoreksi ihmisnaiseksi. Illuusiossaan Shyvana on vaaleaihoinen, laiha ja jokseenkin muodoton. Naisella ei ole povea, lantiota tai ylipäätään mitään muotoja nimeksikään, vaan tuo on hyvin lautamainen, jota korostaa entisestään muuten niin pitkä ja sorja varsi.
Shyvana pukeutuu hyvin vaatimattomasti tavallisesti johonkin yksinkertaiseen mekkoon. Hartioita suojaa kirkkaanpunainen viitta, jossa on valtava huppu, joka piilottaa tarvittaessa naisen kasvot allensa tehokkaasti. Kenkiä naisella ei tavallisesti ole, vaan tuo kulkee ympäriinsä paljain jaloin.

Humanoidin pää on soikea. Kasvoja koristaa tavallisesti hyvin mitään sanomaton, totinen ilme, eikä se tunnu muuttuvan siitä miksikään vaikka kirveellä yrittäisi väkisin vääntää. Naisen huulet ovat luonnostaan tummanpunaiset ja suupielet ovat kääntyneet molemmilta puolilta hieman alaspäin. Oikealla puolella ylähuulta tuolla on myös tumma luomi. Nenä on kauttaaltaan kapea, vain pieni nyppylä naisen kasvoilla. Silmät sen sijaan ovat suuremmat, muodoltaan soikeat, väriltään oranssit. Jos tarkasti ja läheltä katsoo, saattaa huomata naisen silmienvärin väreilevän kuin liekit. Silmien alapuolella on pieni oranssi tatuointi pisteitä ja kaarevia viivoja. Shyvanalla on hyvin paksut, kevyesti laineilla olevat, hieman yli puolen selän ulottuvat hiukset. Väriltään ne ovat punaiset, paikoitellen oranssiin vivahtavat. Kuten silmissäkin, hiusten väri tuntuu väreilevän punaisen ja oranssin sävyjen välillä jatkuvasti.

Humanoidina vuodenaikojen mukaan
Vaikuttavampi humanoidimuoto


Käärmenaisena: Shyvanalla on myös kolmas ja neljäs muotonsa, jossa tuon saattaa nähdä erityisesti silloin, kun lohikäärmeenä tai heiveröisenä naisena liikkuminen ei ole suotuisaa. Kolmas muotonsa muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon ihmismäistä illuusiotaan, mutta on selvästi synkempi ja pituudeltaan jo lähemmäs 2-metrinen ilmestys. Vaatteet ovat tavallisesti värittömät, kuihtuneen oloiset ja tummat. Naisen iho muuttuu täysin harmaaksi, paikoitellen suomukkaaksi. Huulet ja hiukset tummenevat. Radikaalein muutos tapahtuu kuitenkin naisen silmissä, jotka muuttuvat kauttaaltaan oransseiksi. Silmämunan valkuainen vaihtaa värinsä tummaan oranssiin ja iirikset taas huomattavasti kirkkaammiksi tuohon nähden. Pieni tummempi pupilli saa katseen näyttämään yllättävänkin pelottavalta. Naiselle kohoaa päähänsä myös savuava, piikikäs kruunu.

Tätä ihmismäistä olentoa vaikuttavampi on naaraan neljäs muoto, jossa naisen ruumis ottaa valkean, raidallisen käärmeen ruumiin vyötäröstä alaspäin. Shyvanan keho ei vaihdu juuri muulla tapaa kolmannesta muodostaan muuten, kuin yläruumiin hieman venyen pidemmäksi, jolloin kolme muuta käsiparia normaalin parin lisäksi mahtuu hyvin koristamaan tuon yläkroppaa. Tässä vaiheessa tavallisista käsistä katoaa myös yksi sormi, jolloin kaikissa kahdeksassa kädessä käärmeellä on vain neljä sormea. Myös olennon koko kasvaa selvästi, jolloin tuo voi parhaillaan nousta jopa 4-5 metrin korkeuteen käärmemäistä kroppaansa hyväksi käyttäen. Tavallisesti tuo kuitenkin pysyttelee 3-4 metrin korkeudessa, ellei toisinaan jopa matalammalla luikerrellessaan eteenpäin.
Hiukset säilyvät punaisina, mutta latvat eivät ole enää vapaina ympäriinsä roikkuvat. Hiukset on niputettu pieniin osiin, ja sitten kierretty tai suoraa vain sidottu nipuille. Latvoissa roikkuu erikokoisia metallisia painoja, jotka vähän väliä kolisevat toisiaan vasten käärmeen liikkuessa.
Palava piikkikruunu säilyy naisen päässä. Yläosa mekosta muuttuu nyt toispuoleisesti repaleiseksi, tumman purppuraksi ja alaosa molemmilta sivuilta aivan ylös saakka halkioiduksi sinertävänharmaaksi.

Kahdeksankätinen Shyvana


"No matter how dark the night, morning always comes"


Luonne
Taivaanmaalaaja on luonteensa perimmäisiltä piirteiltä hyvin emomainen olento - tuota ei siis syyttä pidetä eläinmaailman emona, saatikka sitten lohikäärmeiden äitinä. Shyvana on välittävä otus, mutta vain tietyissä rajoissa. Tuo välittää ja suojelee jälkeläisistään kuten naaraat yleensä, muttei kuitenkaan luo niihin minkäänlaisia tunnepitoisia siteitä tai tunne mielipahaa siitä että ne tappavat toisiaan naaraskäärmeen näköpiirissä. Lajin jatkuminen on kuitenkin Shyvanalle tärkeää, jonka takia se asettuu jälkeläisistään vahvimpien puolelle ajaen nuokin lopulta matkoihinsa toisinaan tarvittaessa - jopa hyvin väkivaltaisesti.
Muihin käärmeisiin kuin omiin jälkeläisiinsä naaras suhtautuu kovin välinpitämättömästi kahta vanhimpia lukuun ottamatta - muttei suotta käy rähinöimään nuoremmilleen saatikka tappamaan noita. Paikkansa naaras osaa osoittaa ilman verenvuodatustakin.

Sama välinpitämättömyys kohdistuu myös kaikkiin muihin kuin kahteen vanhimpaan, vaikka naaraskäärme suhtautuukin jokaiseen vastaan tulevaan ulospäin hyvin neutraalisesti. Shyvanalla on tapa kuitenkin katsoa kaikkia nenänvarttansa pitkin, eikä tuo koe minkäänlaista tarvetta kumartaa tai nöyristellä kellekään. Hän ei millään tapaa pidä ihmisiä, haltioita, saati sitten muita taruolentoja lohikäärmeiden lisäksi juuri missään arvossa, vaikka pitääkin noiden seurailua eräänlaisena harrastuksenaan.
Naaras inhoaakin ylimystön tyhjäpäiviä pompottelijoita erityisesti monarkkeja - jotka eivät osaa tehdä mitään muuta itse kuin oman työnsä. Shyvana kun seuraisi mielellään kuinka nämä virastaan ulos lennettyään eivät saisi mistään enää kiinni, eivätkä täten myöskään elättäisi itseään millään tapaa.
Shyvana ei myöskään hirveästi välitä toisten ongelmista, jättäen täten ylimääräiset, turhanpäiväiset lässytykset ja itkut muille, osoittamatta minkäänlaista kiinnostusta edes kuunnella kyseisiä.

Naaraskäärme ei ole sosiaalisuuden huipentuma, eikä juuri osaa ystäväsuhteita luoda, saatikka niitä sitten pitemmän päälle arvostaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö naaraalla olisi niitä, joista tuo välittää ja joita tuo arvostaa edes jollain tasolla. Vain harvat valitut ansaitsevat sen mielestä käärmeen luottamuksen ja tuen, jonka takia Shyvana rajaa välillä turhankin tehokkaasti sitä määritelmää mielessään kestä oikeastaan edes pitää ja kenestä ei.

Taivaanmaalaja on sisimmiltään yllättävänkin temperamenttinen tapaus, joka ei suotta pidättele mielipiteitään, olivatpa ne muiden mielestä kuinka loukkaavia hyvänsä. Se saattaa ärsyttää tahallaan muita jatkuvalla naljailulla, ellei vastapuoli esitä minkäänlaista ominaisuutta, joka sattuisi olemaan Shyvanan mieleen. Naaras ei ole myöskään koskaan valehdellut, sillä se ei näe syytä turvautua edes valkoisiin valheisiin silloinkaan, kun niille voitaisiin laskea sija. Vanhimpana sillä on sijaa sanoa mitä huvittaa, silloin kun huvittaa, eikä sen tarvitse suotta miettiä kohdalleen lankeavia mahdollisia rangaistuksia. Shyvana myös tietää tasan tarkkaan mihin pystyy ja mihin ei, joka lisää käärmeen suoraviivaista käytöstä ennestäänkin.
Käärme ei ole sitä tyyppiä, että levittelisi tietojaan tai tarjoaisi apuaan ilman palvelukseen kohdistuvaa sopivaa maksua. Joidenkin mielestä Shyvanan vaatimat maksut ovat turhankin kalliita pyydettyyn verrattuna. Näistä mielipiteistä huolimatta naaras painaa eteenpäin omilla kriteereillänsä, tieten tällä tavalla jopa olemaan kuuntelematta ja huomioimatta kyseisiä seuraavalla kerralla. Ne, joita käärme uskoutuu auttamaan, voivat olla suhteellisen varmoja siitä, että heitä kuunnellaan myös jatkossa, mutta kuitenkin epävarmoja siitä, ansaitsevatko he Taivaanmaalaajan avun tuolloin kun hätä on taas suuri.

Suuttuessaan Shyvana on yhtä raivoisa kuin pahin mahdollinen trooppinen myrsky, eikä se myöskään suotta yritä piilottaa tuota piirrettä itsestään sille päälle sattuessaan. Käärme pystyy pitämään rationaalisuutensa ja järkevyytensä tuolloin, eikä näin ollen ole raivon sokaisema, mutta sen tyyli puhutella muita ja käyttäytyä noita kohtaan muuttuu täysin. Suutuspäissään käärme saattaa alitajuisesti nostattaa jopa sijaintiinsa myrskyn, joka tavallisesti ilmoittaa tuon mielipiteet ilman että suutaan tarvitsee edes avata harvinaisen selkeästi. Käärme kykenee valtaviin tuhoihin, jonka takia useimmat pyrkivätkin olemaan suututtamatta tuota tai pahanilman enteillessä vetäytyvät itse mieluummin tiehensä.


Menneisyys
Shyvana syntyi koillisessa osassa Cryptiä, vajoamassa, paikassa nimeltä Pätsi. Oikeammin tuon maailmaan putkahtamista voisi kuvailla sanalla muodostui, sillä alussa Shyvana ei ollut mitään minkä olisi voinut mieltää tai luokitella aineelliseksi. Taivaanmaalaaja on toisen lohikäärmeen, yhden vanhimman, Archelausin luoma. Muodostettu jonkinlaisen voiman rippeistä, josta naaraan mieli ja keho kehittyivät useitten vuosituhansien aikana siksi, mitä ne tänäkin päivänä ovat. Joskin vain mitättömimmäksi, miksi ne ovat ajanjaksojen saatossa kehittyneet.
Käärmeen uudelleen muodostumisessa kesti ja kesti. Se kehitti itselleen rauhassa, hiljalleen tietoisuutta uinuessaan vielä syvää untaan rappeutuneen kehonsa kanssa, kunnes se koki viimein olevansa valmis heräämään. Naaraalla oli alussa tietty kuva maailmasta ja ympäristöstä, jossa se tulisi elämään. Käärme ei suotta yrittänyt muuttaa tuota yksinkertaista kuvaa, vaan tyytyi siihen mitä sille oli tarjottu. Vajoama oli hyvä koti, vaikkakin ravinnoltaan niukka ja ympäristöltään karu. Se kuitenkin riitti Shyvanaksi itseään kutsumaan alkaneelle käärmeelle.

Vaikka käärme nukkuikin useita vuosituhansia vajoaman pohjalla, nousi se välillä useitakin kertoja päivässä ihmettelemään maailmaa Pätsin ympärillä ja kehittämään näin lisää tietoisuuttaan. Shyvana ei silti koskaan poistunut tietyn matkan päähän vajoamasta, vaan pysyi tiiviisti sen ympärillä niin maassa kuin ilmassa. Paikka oli sille merkittävä siinäkin mielessä, että käärme koki syntymällään olevan suurempi merkitys jollekin toiselle, kuin sille itselleen. Niinpä se odotti kuin suurta ihmettä, että se jokin näyttäytyisi naaraalle.
Kului taas vuosia, jotka Shyvana vietti tietoisuuttaan kehittäen ja kasvaen lopulta niin suureksi, että sen täytyi siirtyä vajoaman ahtaimmilta alueilta syrjään. Käärme vietti yhä useammin aikaansa synnyinsijansa ulkopuolella, yhä kauempana, aina vain korkeammalla. Se piti nyt taivasta toisena kotinaan, jossa pitikin majaansa ja katseli pilvien päältä alas muuta maailmaa ja muitten tekemisiä. Sille toisten salaa seuraaminen oli ajanviete, jollain tapaa jopa hyvä harrastus jonka pariin naaraskäärme saattoi unohtua pitkiksikin ajoiksi.

Koitti kuitenkin viimein se päivä, jolloin toinen suurempi serpentti löysi tiensä vajoamaan. Se päivä ja sitä seurannut ajanjakso oli merkitykseltään suuri naaraalle, joka oli viettänyt koko elämänsä lähinnä yksin noilla harmailla seuduilla. Harmaa uros, Archelausiksi itseään kutsuva otus oli sille itselleen miellyttävä tuttava, joka opettikin naaraalle yhtä sun toista. Lopulta Sylvania lähti Archelausin matkaan, luoden uuden elämän Mor vuoriksi kutsutuilla läntisillä kukkuloilla, jonne käärme naaraan johdatti. Myöhemmin kaksikosta tuli keskenään kumppaneita.

Vasta noina aikoina naaraskäärme löysi todellisen mahtinsa säänhallitsijana sekä parantajana. Samalla se valtasi taivaan epävirallisesti omiin nimiinsä. Vaikka naaraan varsinainen pesä sijaitsi Mor vuorilla, sijaitsi sen toinen varsinainen pesä tai kuten se itse nimitti, valtakunta - pilvien yläpuolella siellä, missä se oli aiemminkin tarkkaillut maailman menoa. Pilvilinnastaan käsin käärme hallitsee useita ilmavirtoja ja tarkkaileekin, kuinka muut käyttävät taivasta hyväkseen.

Shyvana saatettiin nähdä lentelevän ympäri Cryptin taivaankantta, jolloin myös käärmeen mukanaan tuoma säänmuokkaamisenmahti levisi kansan tietouteen paremmin. Tuolloin naaras sai lisänimensä Taivaanmaalaaja, kun toisessa piirissä tuota taas kutsuttiin Taivaanturmelijaksi tuomiensa myrskyvirtojen takia. Myöhemmin näiden kahden ilmaisun välille nousi myös neutraalimpi kutsumanimi Tuulenkantaja. Siinä missä nimityksiä alkoi tulla lisää, muodostui kuolevaisten joukossa myös uskomuksia naaraan kohdalle, joiden myötä tuota alettiin myös jollain tasolla palvoa. Käärme kuunteli toivomuksia etenkin talonpojilta, viljelijöiltä, jotka kaipasivat erilaisia sääolosuhteita viljelysmaidensa hyväksi, mutta ei läheskään aina toteuttanut sitä mitä oli saattanut ohimennen luvata. Shyvana vaati usein eräänlaista uhrausta palvelustensa edestä, ennen kuin suostui edes tarjoamaan apuansa.
Naaras kuunteli myös useita muita toivomuksia jotka olisivat vahvistaneet mannerta vaivaavien sotien osapuolia kuitenkin päättäen olla avittamatta ketään joka yritti ajaa toista turmioonsa. Toisinaan käärme jopa rankaisi huonoilla sääolosuhteilla näiden toiveiden esittäjiä, antaen noiden maistaa omaa lääkettänsä.
Shyvana tuli tunnetuksi myös parantajana, jolle kuolemakaan ei ollut esteenä. Naaras oli tarkka kuitenkin siitä kelle se palveluksiaan soi, jolloin useammat saivat pettyä ja tyytyä määrättyyn kohtaloonsa, toisinaan jopa tulla rangaistuksi liian vaativia ollessaan. Toiset onnekkaat ja viattomat pääsivät kuitenkin todistamaan käärmeen taitoja, jääden kertomaan tarinoita tuosta ihmeestä aina eteenpäin muille.


"If I can't live or die, what do you want me to do?"


Taidoista
- Pandemona hallitsee säätilaa suurella osalla Cryptin mannerta. Tuo pystyy luomaan sateita, pilviä ja tuulia ja siirtämään niitä, sekä luonnonmukaisesti muodostuneita sääilmiöitä minne mielii. Naaras pystyy myös pitkittämään tai lyhentämään, sekä heikentämään tai voimistuttamaan säätiloja, myös lopettamaan ne seinään jos niin tahtoisi. Pahimmillaan tuo voi muodostaa pienestäkin sateesta valtavan ukkosmyrskyn tai vaivattomasta tuulenpuuskasta puita maasta repivän hurrikaanin. Shyvanan voima on kuitenkin rajallinen, eikä esimerkiksi ulotu mannerten rajojen ulkopuolelle, meren valtaamille alueille.
- Naaraalla on taito parantaa kaikki - kuolettavatkin - taudit, haavat ja sairaudet, josta tuo onkin saanut kuolevaisten keskuudessa nimityksensä Yliparantaja. Tuo pystyy jopa herättämään henkilön kuolleista, mutta vain mikäli joku muu uhraa sielunsa palautetun puolesta. Vastakohtana edelliselle, Shyvana voi vastaavasti myös pahentaa sairauksia ja vammoja, ja tällä tavalla myös toisinaan nopeuttaa uhriensa kuolemaa.
- Ihmisilluusiossaan Pandemonan silmät saavat katsojansa näköelimissä aikaiseksi pientä kihelmöivää, palavaa tunnetta. Ollessaan synkemmässä olomuodossaan tai käärmeenä, katseensa voi aiheuttaa saman, mutta silloin kokemus on paljon voimakkaampi. Poltteluun edellyttää, että nainen sitä itse tahtoo.
- Sama polttelu toimii elementtinä myös Tuulenkantajan punaisissa hiuksissa. Ne väreilevät kuin liekit, saattaen jopa silloin tällöin huomaamatta tipautella ilmaan haihtuvia liekinhäiveniä. Naisen täytyy hiustensakin kohdalla tahtoa, että ne polttavat koskijaansa, vaikka hiukset väreilevätkin kokoajan.
- Osaa lentää, vaikkei siipiä omistakaan. Pystyy myös leijumaan ilmassa.
- Shyvana kykenee sylkemään suusta yksittäisiä salamoita. Samankaltainen sähköinen varaus esiintyy kipinöimisenä naaraan lohikäärmemuodon kehoa verhoavissa vaaleissa karvoissa. Halutessaan naaras voi lohikäärmeenä ollessaan jysäyttää koko tuon varauksen valtavana salamaryöppynä kohteeseensa, polttaen näin kaiken varauksen tielle osuvan täysin karrelle. Varauksen purkaus aiheuttaa myös korvia raastavan ukkosmaisen jyrinän liian lähellä oleville.
- Naaraan suuri aura vaikuttaa ympärilleen joko positiivisesti tai negatiivisesti, riippuen täysin tuon mielialasta. Positiivinen vaikutus on puhdistava, hyvää oloa tuova, kun taas negatiivinen aiheuttaa silkkaa pahoinvointia ja negatiivisia tuntemuksia ympärilleen. Auran vaikutus voi vaihdella sekunneissa, sillä se on täysin liitännäinen käärmeen mielen kanssa.
- Taivaalla käärmeen auran vaikutus toimii melkolailla samalla tavalla, kuin maassakin. Aura vaikuttaa ympärillä olevaan taivaankannen kerrokseen positiivisesti, luoden mahdollisia revontulia ja muita vastaavia ilmiöitä, tai negatiivisesti, luoden sateita ja ukkosia, hyvässä lykyssä vain pelkkiä paksuja tummia pilviä.
- Pystyy liikkumaan huomaamattomasti ympäriinsä tuulenvireenä.


"Life is but a passing dream, but the death that follows is eternal."


Muuta
- Puhuu kaikkia tiedettyjä kieliä sujuvasti. Naaraalla ei ole erityistä suosikkia jota hyödyntäisi muita enemmän, vaan puhuu tilanteen mukaan siten, miten sopivaksi katsoo.
- Shyvana munii useamman munan kerrallaan, jolloin tuon mahdolliset poikueet myös vaikuttavat suuremmilta. Todellisuudessa vain harva jälkeläisistä selviää elossa, sillä pennut syövät toisiaan henkensä pitimiksi ravinnon puutteesta. Käärme viettää tiineenä ollessaan pitkiä ajanjaksoja syntymäsijoillaan.
- Shyvana ei tule kuolemaan ikääntymiseensä, vaan naaras täytyy tappaa luonnollisin menetelmin joko tuon ollessa lohikäärmeenä - joka onkin helpommin sanottu kuin tehty - tai illuusioissaan. Ainoa joka pystyy päättämään naaraskäärmeen päivät käytännössä sormia näpäyttämällä, on tuon oma luoja, Archelaus.
- Taivaalla ollessaan Taivaanmaalaaja näkee kaiken mitä alapuolellaan tapahtuu, mutta itse käärmettä ei maasta käsin tavallisesti voi nähdä kyyhöttämästä taivaalla. Tuon oleilun saattaa korkeintaan havaita pilviin muodostuvasta käärmemäisestä varjosta.
- Naaras ääntelee lohikäärmeenä lähinnä kirkumalla korvia vihlovia huutoja, ellei puhu kielillä.
- Shyvanalla on synnynnäinen aisti luojaansa, Mardukiin, jolla se kykenee havaitsemaan toisen toimet, esimerkiksi jos herransa ottaa köniinsä pahemmin tai on muuten tukalassa pattitilanteessa. Toisinaan kyseinen aisti myös ajaa naaraan vaistomaisesti toisen apuun.
- Äänenä Claudia Black
- Tunnarina Sirens call, Plains of Death


Uskomuksia kuolevaisten keskuudessa
- Shyvanaa kutsutaan toisinaan maaäidiksi tuon ympäristöönsä kohdistuvan positiivisen ja negatiivisen voiman/energian takia. Naaras ei kuitenkaan ole millään tapaa yhteydessä maahan kohdistuviin voimiin, vaan hallitsee pelkästään ilmaa, joten nimitys on virheellinen.
- Jotkut uskovat sateen merkitsevän Tuulenkantajan surua. Ukkosen taas vihaa tai silkkaa raivoa. Revontulia taas pidetään onnen ja/tai lisääntymisen merkkeinä.
- Joskus taivaalta kantautuvien kirkkaiden laulavien äänien sanotaan olevan Tuulenkantajan laulua.


Taivaanmaalaajan luolasta lisää täällä


Tavatut/Tiedetyt
-


Aikajana
Heal me with your touch
I can heal you
Viskikurpan tie
Clash of the titans
Jos vain tietäisit paremmin
Road to recovery
Pieni vihainen nainen
Soiree of secrets
Take me home tonight



Päivitykset
-
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron