Cervi et Lepus || Aksu!

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Marras 2012, 01:05

Perian sai huomata Jackan taluttavan satyyria takaisin sängylle. Sinisilmäinen otus oli lähellä käydä suoraan parkumiseen, mutta pidätteli hysteriaansa parhaansa mukaan, kerta Jacka oli luvannut pestä ne pois, jahka Perian rauhoittuisi. Helpommin sanottu, kuin tehty. Ajatukset piti pitää jossain muualla, kuin omassa, tahrautuneessa kehossa. Satyyri veti henkeä sisään pitkin, pikkuhiljaa rauhoittuvin henkäyksin. Koko otus tärisi silkasta paniikista.
Jackan ilmoitukseen käytiin nyökkäilemään muutamaan otteeseen erittäin nopeasti, ennen kuin tärisevät kädet lähtivät vetämään viimeisiäkin kolttua pois yltä. Olo oli kovin kylmettynyt ja onneton, kuitenkin, satyyri oli enemmän kuin iloinen siitä, että kaikki vähänkin tahriintuneet vaatteet olivat nyt pois yltä. Perian ei kuitenkaan käynyt edes vilkaisemaan omaa kroppaansa, vaikka siitä normaalisti niin kovasti pitikin. Ei, hän ei uskaltanut juuri nyt edes vilkaista, missä kaikkialla verinoroja risteili. Eipä niitä loppujen lopuksi montaa ollutkaan, mutta Perianille se yksikin oli liikaa.

Katse seurasi silloin tällöin Jackan toimia, tuon valmistellessa kylpytynnyriä. Sanaakaan ei Satyyri sanonut, ei edes silloin, kun Jacka ilmoitti kylvyn olevan valmis. Hetken turkoosinsininen katse tuijotti Jackaa, kunnes Satyyri nousi ylös sängyltä ja kipitti tynnyrin luokse.
Kylpyyn astuttiin ilman mitään ongelmia ja siroluinen otus kävikin kyykistymään kasaan suureen tynnyriin, johon hän mahtui niinkin hyvin, että sai ängettyä koko kehonsa aina nenään asti ammeeseen. Hetken Satyyri lillui punkassa halaillen itseään, tuijottaen sanattomana eteensä. Lopulta tuo kävi kuitenkin kohoamaan paremmin istumaan, samalla kun kädet lähtivät säälittävän tärisevästi, varoen pesemään omaa kehoa.
Perian ei oikein osannut sanoa mitään Jackalle. Juuri nyt satyyri ajatteli vain oman kehonsa puhdistusta. Jahka olisi saanut ajatuksiaan selvemmiksi, ei tuo siltikään tiennyt miten Jackaan suhtautua. Keijuhaltia oli suututtanut satyyrin ja jättänyt hänet pulaan, mutta kuitenkin tullut apuun kun hätä oli ollut suurin Mitä moiselle nyt sitten sanoa?!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Joulu 2012, 21:52

Jacka silmäili Periania tuon käydessä toljottamaan keijuhaltiaa ennen kuin pisti kipittäen tynnyrin luo ja pujahti veteen nenäänsä myöten. Kuten Jänis oli laskelmoinutkin, mahtui siro satyyri vallan somasti kylpytynnyriin peseytymään itsekseen. Nulikalla ei silti ollut aikeitakaan lähteä pois Perianin luota, sillä pelkäsi tuon vielä shokiltaan hukkuvan mokomaan vesiastiaan. Satyyrin raato tästä vielä olisi puuttunutkin!
Jacka vetäisi etäämmältä tuolin itselleen ja jäi siihen istumaan, seuraamaan sarvipään kyyhöttämistä ammeessa. Toinen kulma kohosi pienesti kun otus lähti kapuamaan paremmin istumaan, ja pesemään sitten itseään yhä selvästi täristen. Perian istuisi tuota tahtia vedessä vielä seuraavana iltanakin..

Keijuhaltia ei oikein tiennyt sillä hetkellä mitä ajatella. Tai mitä Perian hänestä ajatteli kaiken tapahtuneen jälkeen. Hän oli ensin pinkonut karkuun niin kuin oli alun perin suunnitellutkin ja jättänyt toisen pulaan oman onnensa nojaan, mutta hyvää hyvyyttään käynyt kuitenkin noukkimassa tuon onnettoman otuksen vielä matkaansa, turvaan. Kyllä Jacka tiesi ettei mistään hinnasta olisi jättänyt ketään heikompaansa taakseen vaikka kuinka olisi vastaan yrittänyt itselleen pistää. Se oli vanha perinne taas niiltä ajoilta, kun hän toimi vielä klaanin vanhimpana. Niiltä ajoilta kun Jänis kantoi vielä suurta vastuuta pienestä joukkiostaan, antaen kaikkensa ettei kukaan joutunut kärsimään hänen itsensä tai kenenkään muun takia. Uhrautuen useimmiten kokemattomien vuoksi toisinaan siihen tilaan, että olisi saattanut henkensä heittää alta aikayksikön noitten vuoksi.
Keiju pyöräytti nopeasti silmiä päässään, tuhahti ja ryhtyi sitten käärimään hihojaan ylemmäs.
Anna minä autan, Jacka totesi laskeutuessaan alas tuolilta ja kävi varovasti auttamaan toista peseytymään. Hän ei tahtonut että satyyri lilluisi hiljalleen jäähtyvässä vesiämpärissä yhtään sen pidempään kuin oli oikeasti tarvis.

Vaikka nulikka apuaan tarjosi niin avoimesti toiselle, oli tuo silti valmis myös vetäytymään pois toisen luota omiin toimiinsa, jos Perian niin tahtoisi. Ei hän väkisin tahtonut auttaa.
Sori, keijuhaltia kävi tuumaamaan ykskantaan yllättäen, kuitenkaan luomatta sen koommin silmäystä Perianin kasvoille, Oli tyhmää suuttua ja karata. En olisi saanut tehdä niin, nulikka myönsi nyt virheensä selvästi katuvan oloisena.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2012, 22:53

Hitaasti, jäykin liikkein sarvipäinen puhdisti itseään. Ne pienet haavat jotka vielä kävivät vuotamaan, hinkattiin huomaamatta entistä huonompaan kuntoon. Tällä hetkellä satyyrin logiikka oli se, että jos tarpeeksi kauan hankasi avointa haavaa niin kyllä se siitä tyrehtyisi. Ei väliä vaikka huolletut kynnet kävivätkin välistä raapaisemaan naarmun reunaa. Perian havahtui omasta koomastaan vasta, kun Jacka kävi avaamaan suunsa. Sininen katse vilkaisi keijuhaltiaan, joka tarjosi apuaan peseytymisen suhteen. Perian ei vastannut mitään hetkeen, kunnes kävi pienesti nyökkäämään peseytymisensä ohesta. Ei hän osannut kieltäytyä avusta, ei varsinkaan tässä tilanteessa. Juuri nyt Perian halusi vain kaiken lian, eri toteen oman verensä irti kauniista ihostaan!
Pikku hiljaa Perian alkoi myös rauhoittua shokistaan. Satyyri palasi maanpäälle ja alkoi rauhoittua sitä mukaan, mitä likaa ei ollut enää nähtävissä iholla. Vaikkakin satyyri koetti parhaansa mukaan vältellä katsomasta verta.

Veteen laskeutunut katse kohosi takaisin Jackaan tuon käydessä pahoittelemaan aikaisempaa tempaustaan. Keijuhaltia selvästi katui tekojaan, vaikkei sitä osannut ehkä niin jalosti pyytää anteeksi, mitä Perian olisi toivonut. Hetken hiljaisuus seurasi Jackan sanoja, kunnes Perian kävi muutaman, siron pienen yskäisyn jälkeen avaamaan suunsa.
Kuka se mies oli Perian ei osannut sanoa mitään muuta keijuhaltian sanoihin. Oli kuitenkin hyvä jotain vastata, antaen näin Jackan ymmärtää, ettei satyyri ainakaan suurta kaunaa kantanut ja mykkäkoulua harrastanut.
Hän selvästi tunsi sinut.. Perian kävi viimein nousemaan ylös kylpytynnyristä, sillä vesi oli jo likaista. Puhtaudesta pitävä olento ei halunnut viettää likaisessa vedessä yhtään sen kauempaa aikaa, mitä oli tarvis!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Joulu 2012, 01:13

Perianin erikoinen musta veri tahri myös Jackan kädet nulikan hieroessa verivanoja irti tuon valkeasta ihosta, varoen ettei pahentanut haavojen kuntoa. Veren tihkuminen niistä oli jo tyrehtynyt paljolti, joten niiden ei pitäisi sotkea satyyria enempää paitsi korkeintaan niistä kohdin, mistä satyyri oli onnistunut hankaamaan haavoja astetta huonommaksi. Tyhmä kun oli.
Vaikkei keijuhaltia saanutkaan sarvipäiseltä toveriltaan kaipaamaansa vastausta aikaisempaan, oli nuorikko yllättävän tyytyväinen siihen että Perian edes puhui eikä suotta harrastanut mykkäkoulua hänen seurassaan. Se oli hyvä merkki. Kuitenkin se kysymys jonka satyyri esitti, ei ollut Jackalle ehkä se kaikkein mieluisin, mutta se oli pienin paha keijuhaltialle tällä hetkellä.
Yksi typerä palkkionmetsästäjä muiden joukossa, nuorukainen ilmoitti, Yritin kerran varastaa häneltä, mutta jäin kiinni. En ajatellut että ikinä törmäisin häneen uudestaan minun ei pitäisi koskaan näemmä luottaa visioihini, Jacka jatkoi kuivasti naurahtaen viimeisille sanoilleen.

Keijuhaltia seurasi kun sarvipää nousi ylös vedestä. Samalla Jacka ihmetteli kastuneita hihojaan jotka olivat käärimisestä huolimatta valuneet veteen ja täten kastuneet läpimäriksi. Nyt ne tiputtelivat vettä maahan kuin vasta uitetut rätit.
Jänis kuivasikin kätensä ja kävi noukkimassa Perianille puhtaan pyyhkeen ja vaatteita, joissa tuo saisi luvan viihtyä tämän illan sikäli mikäli tuo ei aikonut lähteä tiehensä siltä seisomalta. Jackalope ei oikeastaan olisi kovin yllättynyt vaikka Perian päättäisikin niin loppupeleissä tehdä.

Pyyhe ja koltut ojennettiin sarvipäälle sanaakaan sanomatta. Yhä kaikesta osittain turhautunut ja hämmentynyt Jacka ei keksinyt järkevää puheenaihetta sitten anteeksipyytämisensä. Mitä hän muka olisi voinut sanoa? Tiedustella Perianilta kantoiko tuo kaunaa Jackalle nulikan teosta? Että antaisiko sarvipää nuoremmalleen anteeksi? No, ehkä keiju olisi voinut kysyä, mutta ei viitsinyt kuitenkaan rikkoa omaa näkemystään siitä, ettei tuo silkkikoipi ollutkaan niin vihainen hänelle.
Yllättäen keijuhaltian käsi valahti tuon reiteen kiinnitettyyn laukkuun, josta esille kaivettiin aiempi jalokivikoru, josta kaikki tyhmyydet olivat alkaneetkin. Jacka katsoi korua hetken arvioiden, nostaen sitten laskelmoivan varovaisen katseen Perianiin. Lopulta korua ojennettiin sarvipäälle.
Saat pitää sen. Se pukee paremmin sinua kuin korulipastani, keijuhaltia totesi huvittuneesti hymähtäen. Jacka toivoi hiljaa mielessään, että satyyri ymmärtäisi kuinka jalo ja vaikea ele korun luovuttaminen pahaiselle varkaalle oli. Samalla tuo saisi luvan olla otettu kyseisestä. Jacka kun ei koskaan tupannut jakaa aarteitaan muiden kanssa.. Perianista oli alkanut kuitenkin muodostua poikkeus keijuhaltian kohdalla.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Joulu 2012, 01:42

Kävi ilmi, että kaksikkoa jahdannut mies oli ollut palkkionmetsästäjä. Ei sinänsä yllätys, ottaen huomioon mikä Jacka oli ammatiltaan. Perian kävikin hymähtämään pienesti tuohon tietoon, jättäen sen sitten toissijaiseksi. Ei hän uskonut Jackan tuntevan miestä sen pahemmin, mutta oli kai hyvä, että keijuhaltia tunsi vihollisia ulkonäöltä. Oli helpompi vältellä jotakuta, jos tiesi, miltä nuo näyttivät.
Koipia käytiin ravistelemaan pienesti, ennen kuin Jacka ojensi satyyrille pyyhkeen. Hitaasti ja varovaisesti Perian kävi kuivaamaan itseään, ensin yläruumiinsa ja sitten karvaiset koipensa. Koivet kuivattiin erityisen varovasti, sillä turkkia ei turhaan haluttu sotkea. Lisäksi toinen jalka oli vielä arkana tippumisesta, puhumattakaan kyljestä johon palkkionmetsästäjä oli potkaissut. Kun kroppa oli kuivattu, kiskaisi satyyri ylleen tummansinisen, pussimaisenlöysän pitkähihaisen. Pyyhe käytiin asettelemaan harteille, jossa se esti hiuksista vielä tippuvaa vettä imeytymästä suoraan paidalle.

Jackan seuraava liike kuitenkin pisti päivän vielä entistä enemmän sekaisin, Satyyrin pysähtyessä niille sijoilleen tummahipiän tarjotessa tuota erikoisen kaunista korua hänelle. Korua, joka kaiken tämän oli aloittanut.
Perian tuijotti korua hetken, nostaen sitten katseensa Jackaan. Sirommat kädet kävivät ottamaan korun vastaan, mutta eivät vetäneet sitä ahnaasti omalle puolelle. Sen sijaan Perian otti muutaman nopean askeleen ja koru kädessään kietaisi kätensä Jackan ympärille, painaen kasvonsa vasten keijuhaltian hartiaa. Ei perian osannut tässä tilanteessa kiittää sanoin tummahipiää. Tämä oli ainoa keino, minkä muuten niin tunneköyhä satyyri osasi tähän hätään heittää. Halaus ei kuitenkaan ollut ehkä niin lämmin ja ystävällinen mitä olisi voinut odottaa tilanteelta. Se oli ehkä enemmänkin surkuhupaisa, ottaen huomioon Perianin tavat ja aina niin sanavalmiin suun. Tosin, Satyyri oli yhä toipumassa yllättävästä kuntoilusta ja shokkitilastaan, vähemmästäkin sitä uupui olento, joka ei ollut tottunut rehkimään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Joulu 2012, 00:07

Jacka katsoi hieman itselleen harmitellen sitä kun Perian otti korun käsiinsä. Olihan se sääli menettää niin nätti hely, mutta keijuhaltia koki että se kuului kaiken tämän jälkeen sarvipäiselle toverilleen. Ehkä korun luovutus jopa tasaisi heidän tilejään jossain määrin.
Juuri kun Jänis oli ottamassa askelta tynnyriä kohden, sai tuo kuitenkin hätkähtää paikoillaan, kun satyyri kapsahti halaamaan häntä yllättäen. Keijuhaltia oletti sen olevan jonkin sortin kiitos tästä kaikesta, mitä Jacka oli jaksanut toisen eteen nähdä. Ehkä se olikin. Joka tapauksessa se sai nuoremman hämilleen ja katsomaan erikoisilla silmillään satyyrin hiuspehkoa, toisen pään levätessä hänen harteillaan.
Nuorikko ei käynyt millään tapaa vastaamaan toisen halaukseen, vaan taputti muutaman kerran kevyesti toisen selkään ennen kuin työnsi Perianin irti itsestään. Hän ei ollut halailija tyyppiä.

Sen kummempia vikisemättä Jacka ryhtyi raahaamaan likaista kylpyvettä sisältävää ammetta kohden pienen tuvan ulko-ovea. Suotta hän jättäisi veden seisomaan siihen ja antaisi tynnyrin mädäntyä kosteudesta, kun verestä sotkuisessa vedessä ei olisi pessyt edes kasvojansa! Perianin hän ei olisi antanut auttaa itseään. Tuskin satyyri olisi edes vahingossa ajatellut moista. Jackalle oli tärkeämpää, että sarvipää rauhoittuisi nyt shokistaan kunnolla ennen kuin ryhtyisi hyppimään minnekään suuntaan.
Kun tynnyrin sisältö oli kumottu tyypillisesti pihamaalle ja amme löytänyt taas oman paikkansa huoneen nurkasta, kävi nuorukainen viimein vaihtamaan märän paitansa kuivaan ja paksuun yksinkertaiseen pitkähihaiseen paitaan.

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi tälle päivälle.. levätään hetki, Jänis kävi tuumaamaan ja kirjaimellisesti loikkasi sängylle rötköttämään kuin raato. Jos tämänpäiväinen oli jotain keijuhaltialle opettanut, niin sen, että kaveria ei jätetä. Ei ikinä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron