Pikku hiljaa äskeinen kylmettymään käyvä olotila helpotti, kun vaatteet sai päälleen. Äkkiäkös sitä alkoi vesi viilentyä iholla. Kuivaus ja puhtaat vaatteet saivat kuitenkin Henryn rentoutumaan, kuninkaan katseen seikkaillessa vaihteeksi katonrajassa. Hiljaa mielessään hän toivo, että palvelijat olisivat olleet edes sen verran omatoimisia, että olisivat käyneet vaihtamaan petivaatteita kuninkaan vuoteesta. Puhtaat vaatteet kuitenkin olivat tähän väliin tarpeeksi, näin kylvyn päälle. Oli jo korkea aikakin päästä peseytymään. Vielä pari päivää ja Henry olisi vaatinut sitä itse, omatoimisesti.
Ei sillä oikeastaan ole niin väliä Yllättäkööt minut Oli vastaus sarvipäälle, joka kävi kyselemään mitä kuningas olisi mahdollisesti halunnut syödä. Henry ei nyt jaksanut miettiä, mitä olisi mieli tehnyt. Jonkinlainen keitto tietysti voisi olla mukavaa, helppo saada alas. Lämmintä keittoa varmasti saisikin, ellei jotain erityistä käynyt vaatimaan. Sen valmistaminenkin oli helppoa. Tai niin Henry ainakin oli todennut matkoillaan. Yksin kun liikkui, sitä sai myös opetella kokkaamaan tai sitten kantoi eväitä repussaan. Taitoja, joita ei osannut arvostaa, ennen kuin niitä tarvitsi
Viini toki maistuisi vielä, mutta ehkä olisi parempi siirtyä takaisin oman huoneeni puolelle.. tämä kun ei ole, ainakaan omasta mielestäni, kovin viihtyisä tila Henry naurahti pienesti katseen käydessä laskeutumaan Roswellin puoleen.
Haluatko jälleen kunnian kantaa minut vai kutsummeko paikalle jonkun karhun kanssa painiskelevan sotilaan? Henry virnisti pienesti lauseensa perään, kyllä hän tiesi, että äskeinen kantoreissu oli ollut raskas demonille Voin toki itsekin hypellä Se oli silkka vitsiksi naamioitu vale. Ei Henrystä ollut hyppelemään niin pitkää matkaa tässä vaiheessa toipumistaan. Hyvä jos pystyssä pysyi ilman apua! Kainalosauvat olisivat kyllä mukava apu, tosin Henrystä ei ollut kävelemään edes mokomien avulla. Vielä oli liian aikaista alkaa edes miettimään itsekseen liikkumista. Ainakin lääkäreiden mielestä, Henry itse mietti mitä halusi. Tänään kuitenkin tuli todistettua, ettei se liikkuminen käynytkään niin kuin oli ajateltu.
((Hellästi imetään. Mitä, elämääkö?! ENKÖ OLEKAAN AINOASI?! MITÄ TÄMÄ ON! No, kun Roswell on lähtenyt niin huomaa Henry että se yllättävä jäykkyys onkin poissa. Sitten tajutaan että se oli aina Roswell, joka sen aiheutti. Sitten kun Roswell palaa niin vihjaistaan vähän että josko sittenkin ehkä olisi kivaa kokeilla koska kun mutta silleen niikuin tiedätkös. Roswell vain hymyilee lempeästi ja käy Henryn ylle.
Enkelit haluavat palan Roswellia myös ))