Puujalkavitsi || Sands

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Marras 2012, 02:09

Pikku hiljaa äskeinen kylmettymään käyvä olotila helpotti, kun vaatteet sai päälleen. Äkkiäkös sitä alkoi vesi viilentyä iholla. Kuivaus ja puhtaat vaatteet saivat kuitenkin Henryn rentoutumaan, kuninkaan katseen seikkaillessa vaihteeksi katonrajassa. Hiljaa mielessään hän toivo, että palvelijat olisivat olleet edes sen verran omatoimisia, että olisivat käyneet vaihtamaan petivaatteita kuninkaan vuoteesta. Puhtaat vaatteet kuitenkin olivat tähän väliin tarpeeksi, näin kylvyn päälle. Oli jo korkea aikakin päästä peseytymään. Vielä pari päivää ja Henry olisi vaatinut sitä itse, omatoimisesti.
Ei sillä oikeastaan ole niin väliä Yllättäkööt minut Oli vastaus sarvipäälle, joka kävi kyselemään mitä kuningas olisi mahdollisesti halunnut syödä. Henry ei nyt jaksanut miettiä, mitä olisi mieli tehnyt. Jonkinlainen keitto tietysti voisi olla mukavaa, helppo saada alas. Lämmintä keittoa varmasti saisikin, ellei jotain erityistä käynyt vaatimaan. Sen valmistaminenkin oli helppoa. Tai niin Henry ainakin oli todennut matkoillaan. Yksin kun liikkui, sitä sai myös opetella kokkaamaan tai sitten kantoi eväitä repussaan. Taitoja, joita ei osannut arvostaa, ennen kuin niitä tarvitsi

Viini toki maistuisi vielä, mutta ehkä olisi parempi siirtyä takaisin oman huoneeni puolelle.. tämä kun ei ole, ainakaan omasta mielestäni, kovin viihtyisä tila Henry naurahti pienesti katseen käydessä laskeutumaan Roswellin puoleen.
Haluatko jälleen kunnian kantaa minut vai kutsummeko paikalle jonkun karhun kanssa painiskelevan sotilaan? Henry virnisti pienesti lauseensa perään, kyllä hän tiesi, että äskeinen kantoreissu oli ollut raskas demonille Voin toki itsekin hypellä Se oli silkka vitsiksi naamioitu vale. Ei Henrystä ollut hyppelemään niin pitkää matkaa tässä vaiheessa toipumistaan. Hyvä jos pystyssä pysyi ilman apua! Kainalosauvat olisivat kyllä mukava apu, tosin Henrystä ei ollut kävelemään edes mokomien avulla. Vielä oli liian aikaista alkaa edes miettimään itsekseen liikkumista. Ainakin lääkäreiden mielestä, Henry itse mietti mitä halusi. Tänään kuitenkin tuli todistettua, ettei se liikkuminen käynytkään niin kuin oli ajateltu.


((Hellästi imetään. Mitä, elämääkö?! ENKÖ OLEKAAN AINOASI?! MITÄ TÄMÄ ON! No, kun Roswell on lähtenyt niin huomaa Henry että se yllättävä jäykkyys onkin poissa. Sitten tajutaan että se oli aina Roswell, joka sen aiheutti. Sitten kun Roswell palaa niin vihjaistaan vähän että josko sittenkin ehkä olisi kivaa kokeilla koska kun mutta silleen niikuin tiedätkös. Roswell vain hymyilee lempeästi ja käy Henryn ylle.
Enkelit haluavat palan Roswellia myös ))
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 27 Marras 2012, 17:42

Roswell nyökkäsi hymyillen kuninkaan vastaukselle ruokatoiveista. Ei toisella ollut mitään erityistä mielessä, mutta ainakin oli valmis syömään. Tarkoittihan se sitä, ettei Henry saisi nyt juuri sitä, mitä haluaisi, mutta eiköhän kokit hoitaisi asiansa ja tekisi jotain oikein hyvää sairastavalle kuninkaalleen. Hehän tunsivat pojan maun paremmin, kuin demoni ja osasivat hommansa, kun kerran linnassa töissä vielä olivat. Henry oli hyvissä käsissä sen suhteen, eikä ollut syytä huolehtia siitä. Turhaan sitä mitään yritettäisiin toisesta puristaa ulos, kun sille ei ollut tarvetta. Mutta ennen kuin ruokailusta ilmoitettiin kenellekään, piti pojan tämänhetkisillekin toiveille suoda aikansa. Viini kuulosti kuninkaasta hyvältä idealta, mutta paikkana rentoutua ja nautiskella juomasta kylpyhuone ei ollut tarpeeksi viihtyisä, eikä toista oikeastaan innostanut viettää täällä sen enempää aikaa. Niinpä kai, kyllähän Henry tiesi, missä tahtoi olla ja missä ei. Mitäpä sitä vastaan väittämään, poika saisi juoda viininsä, missä itse halusi, omassa huoneessaan. Siitäkin pitäisi ilmoittaa, niin viinipullo saataisiin kuninkaan makuuhuoneeseen...

Eihän pojan pilailuun huoneeseen hyppimisestä voitu kuin naurahtaa ja pudistaa päätään. Sitä Roswell ei antaisi toisen tehdä, ei sitten millään, ja Henryn oli parempi ymmärtää se, ennen kuin yritti. Liikaa toinen oli jo yrittänyt seistä omin neuvoin tämän päivän aikana, ei sitä kovin kauaa katseltaisi hyvällä... Mutta tämä oli ensimmäinen päivä, kun kuningas oli noin pirteä. Myös ensimmäinen päivä, kun oli saanut yrittää seistä itse, ei hän saisi olla liian ankara.
"En kenties kykene painimaan karhun kanssa, mutta eiköhän minusta vielä sen verran puhtia löydy, että saan Teidät turvallisesti sänkyynne... Jos uskallatte antaa minun yrittää," demoni myhäili, katsellessaan istuvaa poikaa virne kasvoillaan,
"Se ikävä kyllä jäisi tälle päivälle osaltani viimeiseksi, joten toivottavasti ette ole suunnitelleet mitään pidempiä retkiä illaksi," tuo naurahti vielä, kyllähän selkä kestäisi ja saisi luvan kestää yhden kantomatkan, pitihän sitä joskus urheilla. Mutta liika oli liikaa, eikä sitä enempää uskallettaisi yrittää, jos sitä sitten jokin kohta vanhasta kehosta pettäisikin ja Henry olisi kohta lattialla pää auki.

"Jos sopisi, kävisin ilmoittamassa toiveistanne nyt, ettette joudu odottamaan ruokaa liian kauan. Matkassa huoneeseenne kun tulee menemään hetki," Roswell hymyili kuninkaalle kävellessään valmiiksi jo oven suuntaan,
"En olisi poissa kuin hetken. Haluaisitteko, että palatessani kannan Teidät takaisin? Ei se olisi vaivaksi, joten älkää kieltäytykö vain, koska haluatte säästää selkääni. Teemme niin, kuin tahdotte," askellus pysähtyi sarvipään käydessä kysymään, miten Henry tahtoi jatkaa tästä eteenpäin, kasvoilla mitä vilpittömin hymy. Demoni kantaisi pojan mieluusti, kunniahan se oli. Ei hän kaikkeen pystynyt ja kantamistakaan hän ei kyennyt tekemään niin paljon, kuin haluaisi, mutta se tehtäisiin, mihin pystyttiin. Henryn vuoksi.




((Pyh, minähän nauroin sinun vihjailuillesi, ei minulla mitään elämää ole. Pois se minusta. Eivät saa minua pikkujouluihinkaan revittyä koneeni edestä. Roswell ei ole lääkäri, mutta tietää kyllä, mikä tilapäiseen jäykkyyteen auttaa. Todellakin olette kauhea sottapytty, Henry, huuliltannehan löytyy vielä jälkiä ruokailusta. Pitää kai nekin ottaa pois... Oikea syy, miksi enkeleitä löytyy maan päältä on juuri se. Tahtovat käydä Roswellia tapaamassa. Työtehtävissä. Kyllä. Ei mitään muuta ole mielessä. Autohittaile sielusi kyllyydestä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Marras 2012, 20:00

Roswell ilmoittautui tehtävään kantaa monarkki takaisin huoneeseensa, mutta se olisi viimeinen kerta hänen osaltaan tänä päivänä. Olihan se ymmärrettävää, ei vanha demoni ollut fyysisesti enää niin hyvässä kunnossa, mitä mahdollisesti oli ollut aikoinaan. Roswellista tuskin olisi vastusta voimassa kovinkaan monelle, itseään koko ikänsä harjoittaneelle sotilaalle.
Minä kun luulin että kävisimme vielä kävelyllä puutarhassa Vitsailla nuorimies jaksoi vielä, vaikka vaikuttikin uupuneemmalta mitä pidempään pysyi hereillä.
Mutta mene vain, mitä nopeammin tieto on kokeilla, sitä nopeammin ruokaa saa.. ja sitä ennemmin pääsen myös takaisin nukkumaan Henry tokaisi nojautuessaan nyt eteenpäin penkillä Jos todella uskot voivasi vielä kantaa minut, niin emme tarvitse kolmatta osapuolta. Lienee turha edes sanoa, että odotan tässä sillä välin, kun käyt kertomassa ilmoituksen eteenpäin. Älä huoli, lupaan olla yrittämättä mitään.. typerää.
Henry tiedosti, että oli parempi olla yrittämättä mitään jos yksin huoneessa oli. Seisominenkin tuntui jo kovin voimia vievältä, joten moisen yrittäminen jätettiin täysin pois harkinnasta. Eihän hänellä ollut kiire minnekään, ainakaan omien tietojensa mukaan.

Kun Roswell oli poistunut huoneesta, jäi Henry istumaan penkille. Katse lipui takaisin katonreunaan, kuninkaan käydessä pohtimaan niitä näitä. Ei siinä kauaa kuitenkaan ehtinyt miettiä maailman menoa, kun demoni jo palasi. Sitä seurasikin siirtyminen takaisin makuuhuoneelle. Jälleen kerran Henry nousi ensin seisomaan, ottaen tukea Roswellista, ennen kuin antoi tuon nostaa itsensä ylös. Huoneelle käveltiin lyhyintä reittiä, Roswellin tahtiin.
Palvelijat olivat käyneet siivoamassa kuninkaan makuukammaria tuon poissa ollessaan, sen saattoi huomata heti sisään astuessa. Henry pyysi Roswellia laskemaan hänet sängyn reunalle, turha enää käydä minnekään muualle istahtamaan. Sänkyyn hän päätyisi joka tapauksessa. Kun sängylle oli päästy, kävi Henry itse peruuttamaan hieman keskemmälle vuodetta.

Ehkä sinun pitäisi vierailla hierojalla selkäsi kanssa Henry kävi huomauttamaan toimenpiteen jälkeen vitsaillen.


// Elät vain onlinessa. Roswell on lemmentohtori, siksi hän tietää. Kuulilta pois, kyllä. Ehkä vähän kielenpinnaltakin voisi ottaa sotkuja pois, vai mitä luulet? Ja kyllä, Roswellilla on sama efekti enkeleihin mitä Axe deodorantilla: EVEN ANGELS WILL FALLLLLLL. Työtehtävissä siis. Vain työtehtävissä.
Katso isi löin autoja kunnolla. Pesäpallomailalla //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 28 Marras 2012, 22:31

"Jos jättäisimme sen toiseen kertaan," Roswell vain naurahti huvittuneena toisen sanoille puutarhan kävelyretkestä, mutta vitsailusta huolimatta äänestä kuului epäilyt sen mahdollisuudesta ja kieltävä sävy. Eihän tämmöinen vanha ja raihnainen mies sellaiseen kykenisi, ei nyt, eikä varmaan myöhemminkään. Henry oli turhan suurikokoinen ja painava hänelle, vaikka kenties hento aikuiseksi mieheksi ruumiinrakenteeltaan olikin. Tilanne olisi ollut aivan toisenlainen kymmenen vuotta takaperin. Demoni ei voinut kuin toivoa, että sitten kun kuningas oikeasti tahtoi ulkoilla ja tuli hulluksi neljän seinän sisällä, pysyisi toinen pystyssä omin avuin...
"Olisin kovin onnellinen, jos olisitte myös tekemättä mitään, minkä kokisitte erityisen järkeväksi, jos siihen liittyy liikkumista. Pitäkää toki lupauksenne, muuten näette, kuinka surkealta vanhus voikaan näyttää," Roswell hymähti, iloinen totta tosiaan siitä, että poika ymmärsi, ettei ollut mikään hyvä idea kokeilla jotain yksin. Tietenkin hän luotti Henryyn, mutta demoni huomasi kyllä heti kaikki ne porsaanreiät, mitä toisen lupaus jätti jälkeensä. Ei hän tuntenut mitään suurempia haluja pakottaa toista lupaamaan omia ehtojaan, mutta jätti ne kuitenkin ilmaan mietittäväksi. Kuningas voisi sanoa, ettei ajatellut kävelyn omin neuvoin olevan typerää, ja se olisi sitten siinä. Mitään lupausta ei oltaisi rikottu.

Nyökkäyksellä neuvonantaja kuittasi sitten lähtönsä, eihän hän tahtonut kuninkaan joutuvan odottavan nälkäisenä ruokaansa, saati sitten valvottamaan toista turhaan. Poika oli jo kovin väsynyt ja ilmoittikin tahtovansa nukkua pian, joten piti toimia ripeästi. Etenkin, kun Henry oli valmis antamaan demonin taas kantaa itseään, joten ilman häntä toinen ei liikkuisi mihinkään. Eihän sitä huoneesta poistuttua pitänyt kuin etsiä ensimmäinen palvelija käsiinsä, joka ei näyttänyt erityisemmin kiireiseltä ja voisi käydä viemässä viestin eteenpäin. Kyseessä olivat kuninkaan toiveet, joten demonin sanat eivät suinkaan menneet kuuroille korville. Ei siinä mennyt kauan, eikä aikaakaan, kunnes Roswell palasi Henryn vierelle, hymyillen ja valmiina nostamaan toisen syliinsä, että saisi pojan kannettua takaisin makuuhuoneeseen. Toinen oli vielä penkillä istumassa, eikä ilmeisesti sitten ollut yrittänyt mitään typerää. Tai järkevää.

Toinen kerta ei ollut yhtään helpompi, kuin ensimmäinenkään. Käsivarret ja selkä olivat saaneet levätä hetken aikaa edellisen kantamisen jäljiltä, mutta kiloakaan Henry ei tämän kylvyn aikana ollut laihtunut, eikä matka ollut lyhentynyt lainkaan. Pakko oli kuitenkin pärjätä ja pitää ote, ettei toinen vain tipahtanut. Ei Roswell olisi edes ehdottanut kantavansa, ellei olisi tiennyt kykenevänsä siihen... Vaikka vähän tämä alkoi olla jo liikaa. Poika saatiin kuitenkin huoneeseensa, jota siivoajat olivat päässeet siistimään sillä välin, kun kaksikko oli muualla. Siitä oltiin jo vähän vihjailtu. Henry tahtoi sängylleen, eikä muualle toista oltaisikaan tahdottu kantaa, jos totta puhuttiin. Siellähän toisen pitikin olla. Kuningas piti tosin laskea jaloilleen tai no, jalalleen maahan ennen sängylle laskemista, olihan sänky pedattuna ja peitot oli hyvä saada syrjään toisella kädellä jo nyt, että niiden alle pääsisi helposti livahtamaan heti, kun Henryllä oli tarvetta. Toisella kädellä tuettiin nuorukaisen seisomista, kunnes toinen voitiin lopulta laskea sängyn reunalle. Se oli kovaa työtä ja kovin helpottunut huokaisu karkasi demonin huulilta tuon vihdoin päästessä istumaan tuolille.

"Hieronta kuulostaa oikein mukavalta, pidän sen mielessä," Roswell naurahti ehdotukselle hierojalla käymisestä, se vasta olisikin poikaa, mutta kyllä sitä vielä kyettiin pitämään selkä suorana ilman sen suurempia kipuja. Se olisi jotain tulevaisuutta varten, nyt huolena oli Henry, ei selkä.




((3D pig disgusting. Kyllä tuota kieltäkin pitäisi hieman kokeilla, ettei varmasti löydy mitään epämääräisyyksiä. Enkelit tahtovat kaikki tulla jonossa haistelemaan demonin miehekästä tuoksua. Työasioissa. Kaikki odottavat kiltisti vuoroaan, sillä enkelit ovat nössöjä. Hyvä poika, näytä autoille, mitä meidän perhe osaa!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Marras 2012, 23:35

Henryllä ei ollut mitään haluja pahoittaa demonin mieltä, missään tilanteessa, mutta eri toteen nyt. Roswellista oli ollut enemmän apua nuorelle kuninkaalle kuin kenestäkään muista viime aikoina. Nytkin demoni oli istunut taukoamatta kuninkaan vierellä, aina siitä asti kun jalka oli katkaistu. Vaikka omistikin jonkin asteen kapinallisen luonteen, ei Henry halunnut käydä kapinoimaan demonin pyyntöjä vastaan. Asia olisi mahdollisesti ollut eri, jos Roswell olisi käynyt käskemään Henryä.
Jos et pidä, niin muistutan kyllä Henry hymähti demonin kommentille, siirtyessään ny paremmin istumaan sängylle.
Sivulle siirretyistä peitoista käytiin nostamaan muutama peittämään alavartaloa, kuninkaan istuessa jälleen tyynyjensä edessä. Henry halusi peittää jalat jälleen, varsinkin kun tiedossa oli kolmannen osapuolen saapuminen huoneeseen tai ainakin ovelle jossain vaiheessa. Hän oli itsekin omasta mielestään katsellut aivan tarpeeksi masentavaa jalantynkäänsä tälle päivälle. Pois silmistä, pois mielestä.

Mutta ehkä tässä oli tarpeeksi kuntoilua meille molemmille vähäksi aikaa Uskoisin ainakin. Tuntuu siltä, kuin voisin nukkua toisenkin viikon Sanoja seurasi pieni huokaus, samalla kun kuningas kävi nojautumaan taakseen kasattuihin tyynyihin, puoli-istuvaan asentoon. Juuri nyt Henry ei edes halunnut harkita kävelyharjoittelua, joskin hän oli varma siitä, että seuraavan kerran kun olisi yhtä pirteänä mitä tänään herätessään, olisi hän varmasti taas vaatimassa jonkinlaista liikuntaa. Pihalla olisi tietysti mukava päästä käymään.. edes lähimmällä parvekkeella. Kuitenkin nyt moiset ajatukset sysättiin syrjään, hän ei jaksanut eikä varmasti demonikaan jaksanut kantaa saatikka seurailla kuninkaan vaelteluja pitkin linnaa.
Kaapista, kirjoituspöydän vierestä, löytyy viinipullo, jos haluat vielä Henry huomautti nyökäten kohti tummapuista kaappia.


// 3DPD. Hyvä, kielikin on varmaan puhtaampi sen tarkastuksen jälkeen. Kyllä nyt tuli puhdasta.. mutta ethän vain sattumoisin omia housujasi sotkenut? Anna kun tarkistan.
Jonossa, eikä etuilla tai tuupita. Nätisti siinä seistään ja odotetaan vuoroa. Minä näytän mitä perhe osaa! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 29 Marras 2012, 01:46

Roswell etsi itselleen myöskin paremman asennon paikallaan, tuolilla tultaisiin taas istumaan mitä luultavimmin pidempi tovi, joten se oli parempi tehdä mukavasti. Rentoutuminen teki hyvää selälle tämänpäiväisen jälkeen, eikä demoni turhaan esittänyt olevansa kovempaa tekoa, kuin oikeasti oli.
"Kovin ystävällistä," tuo kävi myhäilemään Henryn ilmoitukseen muistuttaessaan hierojan tarpeesta, jos vanhempi miehistä ei itse tajuaisi pitää sitä mielessään. Kyllähän selkä ilmoittaisi, milloin se tulisi tarpeeseen, eikä Roswell edes ottaisi turhaan moista tarjousta vastaan, mutta ei toisen sanoja ja huolenpitoa saanut noin vain hyljätä. Poika antoi hänen huolehtia suurimmaksi osaksi ilman vastalauseita itsenäisestä luonteesta huolimatta, joten demonin piti suoda toiselle sama mahdollisuus ja antaa toisen huolehtia, jos vain halusi. Ehkä hän ei tarvinnut sitä huolenpitoa, mutta ajatusta arvostettiin kuitenkin.

"Kuntoilusta olemme täysin samaa mieltä," demoni naurahti, rankkaahan tämä oli ollut heille molemmille, mutta sitä se oli etenkin Henrylle. Ei kantaminen edes aikuisen miehen ollut niin raskasta, kuin mitä kuningas koki. Lepo tekisi kummallekin terää.
"Levätkää toki niin pitkään, kuin vain tahdotte," Roswell hymyili tyytyväisenä, selvästikin pitäen siitä, että poika ymmärsi, milloin piti pysyä sängyssä ja levätä. Eihän toinen olisi saanut nousta muutenkaan ja vaikka sarvipää ei suoraan toiveita kieltänyt, arvosti tuo paljon enemmän niitä päähänpistoja, mitkä olivat vaarattomia ja edesauttoivat toipumista. Hyppiminen yhdellä jalalla pitkän vuodelevon jälkeen ei kuulunut niihin, mutta kai sen haluaminen oli odotettua. Henry oli kuitenkin kapinallinen nuorukainen ja nukkumisen jälkeen täytyi varmasti päästä purkamaan energiaa, ennen kuin lepo taas tuntui mahdolliselta.

"Kenties jätän toisen lasillisen hieman myöhemmäksi, kiitos tarjouksesta," kiittävä, kumartava nyökkäys käytiin osoittamaan kuninkaalle viinitarjouksesta hymyn kera,
"Mutta ilmoititte ah, olen tainnut teititellä taas turhan usein, pahoitteluni. Ilmoitit halusta juoda hieman enemmän aiemmin. Maistuisiko viini nyt, vai odotatko mieluummin ruokailuun tai sen jälkeiseen hetkeen, ennen kuin korkkaan pullon?" Roswell kysyi hyväntuulisuutta puhkuen, valmiina kyllä hakemaan pullon toiselle, vaikkei itse siitä nyt heti olisikaan juomassa. Henry luultavasti tulisi juomaan ennemmin tai myöhemmin, kun oli siitä jo kerran puhunut. Kysymys oli vain milloin.




((Voihan sitä tarkistaa, mutta isot pojat eivät sotke housujaan. Ja tässä sängyssä on tasan yksi iso poika, eikä se satu olemaan edessäni. Jos joltain pitää tarkistaa housut sotkujen varalta, katsot aivan väärästä paikasta. Kirkko suuttuu, kun Roswell saa enkelit lankeamaan maallisiin nautintoihin makuuhuoneessaan.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Marras 2012, 23:34

Oli mieli kuinka maassa tahansa, ei Henry voinut olla masentunut Roswellin seurassa. Demonin seurassa nuorimies tunsi itsensä rennoksi. Tuolle oli helppo jutella ja sarvipään hyväntuulisuus tuntui tarttuvan myös kuninkaaseen. Näin äkkiseltään Henry ei osannut edes sanoa, milloin viimeksi olisi ollut näin toiveikas jonkun seurassa. Sodan alettua ei Henryllä ollut pahemmin ketään, jolle puhua. Hän oli menettänyt läheisimmät ystävänsä petoksen myötä, eikä uskaltanut keneenkään luottaa kunnolla. Ehkä Roswelliin voisi luottaa.. toivottavasti. Henry halusi yhä uskoa niin. Sarvipään hyväntuulisuus ainakin otti ja tarttui pikkuhiljaa väsyvään kuninkaaseen. Vielä nuorempi miehistä jaksoi kuitenkin hymyillä, vaikka kasvoilla alkoi selvästi näkyä jo uupumuksen merkkejä. Olihan päivä ollut ehkä turhankin rasittava jalkapuolelle, mutta itsehän Henry oli halunnut riehua.
Teitittelysi ei haittaa, mikäli se tuntuu.. luontevammalta sinulle Henry huomautti demonin toteamukseen teitittelystä. Henry ei ollut jaksanut kiinnittää huomiota toisen teitittelyyn nyt, kun oli keskittynyt kaikkeen muuhun. Eipä Henry siitä vieläkään pahakseen pistänyt, mutta halusi tarjota Roswellille vaihtoehdon olla teitittelemättä, mikäli se oli toiselle mieluisempaa sinutella. Demonin tapauksessa taisi kuitenkin olla toisinpäin.
Mutta säästäisin lasillisen ruokailua varten. Ei liene hyvä liikaa juoda Koskakos se muka hyvä idea olisikaan ollut? Nyt ei varsinkaan, ainakaan Henryn mielestä. Olo oli muutenkin sekava ja toisinaan huono, ei hän tarvinnut mitään muuta tekijää, joka olisi oloa pahentanut tällä hetkellä.

Ei kulunut kauaa, kun oveen koputettiin. Roswellia käytiin pyytämään avaamaan ovi ja sisään asteli jälleen yksi sievä palvelijatar kera tarjottimen. Sievän niiauksen kera käytiin tarjotin ojentamaan kuninkaalle, joka kiitti ateriasta ja pyysi naista poistumaan paikalta sen suuremmitta puheitta, mutta vielä ennen poistumistaan kysyi nainen, olisiko demoni halunnut myös jotain suuhunpantavaa.. Uupunut katse seurasi palvelijattaren poistumista, kunnes laskeutui syliin ojennettuun tarjottimeen. Ruokalistalla oli tänään jonkinlaista muhennosta, sekä leipää. Henry ei käynyt valittamaan, pääasia oli, että sai syödäkseen. Ei hän ollut toivonut mitään erikoista, joten erikoista ei myöskään luvassa ollut.


// Mutta kyllä minä olen iso poika jo! >:{ Kirkko on jo suuttunut Roswellista, mutta varmasti leppyy kun näkee demoni herran. Kukaan ei voi olla vihainen Roswellille. Paitsi ehkä joku Aran, Aran mököttää kun Roswell ei ole HÄNEN lemmikkinsä. Sen sijaan on joku pikku demonin perhana. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 01 Joulu 2012, 02:46

"Pelkäänpä, että olen tottunut teitittelyyn liikaa. Useimmat kun tahtovat sitä," Roswell naurahti pojan huomautukselle, tyytyväisenä tietenkin siihen, ettei Henry vieläkään ollut menettänyt hermojaan jatkuvasta teitittelystä, vaikka oli jo antanut luvan sinutella. Tietenkin demoni tahtoi tehdä parhaansa toteuttaakseen toisen toivomukset, mutta se oli ilmeisesti paljon hankalampaa, kuin olisi voinut uskoa. Tapa oli jäänyt päälle, eikä lähtenyt irti sitten millään, se oli oikeastaan suuri pettymys. Se pieni hymy pojan väsyneillä kasvoilla oli kuitenkin tarpeeksi vakuuttamaan Roswellin siitä, ettei ollut onnistunut pahoittamaan kuninkaan mieltä.
"Ruokajuomaksi se sopiikin mainiosti," demoni nyökkäsi hyväksyvästi päätökselle, Henryn puhuessa muutenkin täyttä asiaa. Olihan pojan viime ruokailusta jo aikaa, ja olisihan toisen parempi juoda täydempään vatsaan. Pullo haettaisiin vasta sitten, kun ruoka saatiin huoneeseen.

Sitä ei kauaa tarvinnutkaan odotella, koputuksen rikkoessa hiljaisuuden, joka oli jo hetkeksi huoneeseen ehtinyt laskeutua. Ei kuninkaan olisi tarvinnut edes pyytää häntä avaamaan ovea, neuvonantajan ollessa jo nousemassa tuoliltaan tekemään juuri sitä Henryn sijasta. Askel vei kohti makuuhuoneen ovea, Roswellin avatessa oven tarjotinta kantavalle palvelustytölle ystävällisen hymyn kera. Olisihan hän toki voinut ottaa sen tarjottimen palvelijattaren käsistä ja auttaa, mutta tyttö osasi kyllä asiansa, eikä tarvinnut vanhuksia väliin. Sillä välin kun tarjotin toimitettiin sänkyyn kuninkaalle, demoni kykeni noutamaan sen viinipullon valmiiksi. Tyttöpä kävi kuitenkin kysymään vielä ennen poistumistaan, josko sarvipää olisi myös halunnut ruokaa. Ei sellaista kysymystä aivan joka päivä kuullutkaan.
"Kovin ystävällistä, mutta taidan olla kylläinen. Kiitos kuitenkin tarjouksesta," Roswell hymyili palvelijattarelle viinipullo kädessään, suoden pienen kumarruksen kiitokseksi. Niin, ehkä oli parempi, ettei hän syönyt nyt... Kumpaakohan ravintoa sitä tytöltä oltaisiinkaan käyty pyytämään?

Katse kävi kyllä seuraamaan naisen poistumista, jääden hetkeksi toisen perään, vaikka ovi sulkeutuikin palvelijan takana. Demoni ei kuitenkaan voinut jäädä toljottamaan siihen ikuisuuksiksi, tahtoihan pullo tulla jo avatuksi ja Henrykin luultavasti tahtoi juomansa tämän aterian yhteydessä, joten oli aika palata pojan vierelle. Mukaan napattu korkkiruuvi käytiin kiertämään pullon korkkiin aukaisua varten, silmien vilkaistessa kuninkaan suuntaan samalla kun korkkia lähdettiin vetämään ulos pullonsuusta. Tarjottimen ruoan kera toinen oli saanut sänkyyn syliinsä, eikä se voinut kuin muistuttaa pojan aikaisemmista tunteista sängyssä syöntiä kohtaan. Eihän toisella ollut kauheasti vaihtoehtoja ja eipä sitä kauheasti oltu aikaisemminkaan pistetty vastaan, mutta silloin kerran... Henry sanoi, ettei nauttinut siitä. Tahtoi silloinkin syödä pöydän ääressä ammupalansa. Silloin siihen tosin oli mahdollisuus, ja sängyssä syöminen olisi ollut vaihtoehto. Nyt se ei ollut.
"Olkaa hyvä," Roswell kävi ilmoittamaan kaadettuaan lasiin hieman viiniä, jättäen pullon sitten pöydälle odottamaan seuraavaa vuoroaan. Viinilasia nostettiin lähemmäs pöydänreunaa, että Henry saisi sen helposti käsiinsä heti, kun tarvitsi, demonin itsensä sitten vihdoin istuutuessa takaisin tuolilleen sängyn viereen.




((Shh, ei se haittaa, vaikket olekaan. Pienet pojat saavat olla pieniä poikia niin kauan, kuin haluavat. Ei pidä kasvaa isoksi liian aikaisin. No kyllä Roswell joku päivä Araninkin luokse tulee nahkahousuissa ja kaulapannassa, ojentaen hihnaa toiselle. On se niin siivo ja hyvin käyttäytyvä lemmikki. Siihen asti Aranin pitää kuitenkin leikkiä Garrettin kanssa, mutta Garrett on vasta pentu, eikä sitä ole koulutettu.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Joulu 2012, 16:30

Katse pysyi tarjottimessa tovin, Henryn uppoutuessa hetkeksi ajatuksiinsa. Siitä ei ollut pitkäkään aika, kun nuorimies oli uhonnut, ettei sängyssä halunnut syödä. Tässä sitä nyt kuitenkin oltiin. Ehkä Henry oli ollut hieman liian positiivinen tulevan suhteen ja ajatellut, että sängyssä joutuisi syömään vasta kun kuolinvuoteella pyöri. Tosin mistä sitä tiesi, jos nuorimies päättäisikin tähän nyt kuolla. Mikäli Henryllä ei olisi sitä suurta palavaa elämänhalua sisällään, olisi hän varmasti jo luovuttanut elämisen suhteen, jos ei aikaisemmin, niin viimeistään nyt. Oli kai siis onni, että valtaistuimella istui henkilö, jolla ei ollut taipumusta luovuttaa helpolla. Minkään suhteen.
Katse käväisi demonissa tuon ojentaessa kuninkaan toivoman viinin. Henry otti viinilasin vastaan ja kiitti nyökäten, alkaen samalla siirtämään ravintoa kulhosta suuhunsa. Henry ei vieläkään käynyt toteamaan mitään, vaan keskittyi syömään, vielä kun jotain sentään jaksoi tehdä. Nuorempi miehistä oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että Roswell vihdoista viimein pääsi istumaan alas ja lepäämään. Olihan tuo jo rehkinyt ihan tarpeeksi tälle päivälle, kiitos kuninkaan tempauksien. Henry halusi kiittää Roswellia jollain tavalla. Ehkä hän vielä keksisi jotain, jahka oli saanut itsensä parempaan kuntoon.

Milloin sinä olet viimeksi syönyt Henry kysäisi viinilasin laskeuduttua huulilta, vilkaisten sivusilmällä sarvipäiseen. Henryllä ei ollut hajuakaan kuinka kauan Roswell oli ollut ilman minkäänlaista ravintoa, kai tuonkin pitäisi jossain vaiheessa ruokailla.. tavalla tai toisella. Äsken demoni oli vastannut kieltävästi palvelijattaren kysymykseen ruuasta, se myös herätti Henryn mieleen kysymykset demonin ruokailuista.
Kun ruokaa oli omasta mielestä tarpeeksi syöty, juotiin lasi tyhjäksi, jonka jälkeen tarjotin astioineen päivineen käytiin työntämään pöydälle, merkiksi siitä, että Henry oli nyt lopettanut ruokailun.


// Mutta kun olen iso poika! OLEN OLEN OLEN! Roswell saa aina tulla vierailemaan Aranin luona, Roswellin pitää vaan keksiä keino miten Aran ei pääse sarvipään ajatuksia lukemaan tai muuten käy kun Tsytanille.
Garrett senkin pentu. Oppisit olemaan edes sisäsiisti. Kai se on pakko kouluttaa raipan avulla. sievä pylly alkaa pian punoittaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 03 Joulu 2012, 18:13

Roswell oli tyytyväinen, että kuningas ylipäätään söi. Olihan toinen itse ruokaa halunnut, mutta ainahan oli mahdollista, että mieli muuttui nyt, kun sitä ruokaa oli lautasella edessä. Tai sitten ruokaa ei yksinkertaisesti saanut alas, olihan poika vielä kipeänä, ja olisi voinut olla sairaampikin. Silloin ruokaa ilmeisesti oli hankalampi saada kurkusta alas, sen demoni oli huomannut ihmisiä seuratessaan. Henry söi kuitenkin kiitettävällä ruokahalulla, mikä oli hyvä merkki. Hän ei itse voisi toista pakottaa syömään ei sitten millään mutta olisihan sitä aina voitu yrittää saada poikaa yrittämään. Se ei kuitenkaan välttämättä tepsisi. Roswell ei halunnut tehdä toisen ruokailua yhtään sen hankalammaksi tuijotuksellaan, joten katseen annettiin seikkailla huoneen seinämillä suurimmaksi osaksi, vain silloin tällöin palatessaan kuninkaan suuntaan hymy huulia koristaen. Hän oli kuitenkin huoneessa toisen kanssa, joten oli turha esittää, niin kuin ei olisi. Hän oli kovin lähellä, mutta antoi toiselle tarvittavan rauhan, jos vain kykeni. Yrittäähän sitä aina pystyi.

Henry ei puhunut paljoa ruokaillessaan, eikä sitä tarvinnutkaan. Ruokarauha oli hyvästä, eikä neuvonantajalla ollut mitään tarvetta olla äänessä kokoaikaa. Joskus sai olla hiljaista. Oma syömisensä sai pojan tosin miettimään demonin ruokailua, ja sehän oli aivan oikeutettu kysymys. Kuningas ei tainnut arvostaa ajatusta siitä, jos onnistuisi näännyttämään Roswellin.
"On kai siitä jo jokunen tovi," tuo naurahti rauhallisesti, katsellen pojan kasvoja. "Tovi" ei tainnut kertoa paljoa, olihan sarvipää viettänyt joka sekunnin ajastaan toisen vierellä siitä lähtien, kun oli jalkapuolen kuninkaan vierelle päässyt. Ellei häntä oltu käsketty poistumaan, mutta silloinkin pysyteltiin oven lähellä odottamassa, eikä omissa touhuissa. Ei demoni tuntenut mitään suurta tarvetta edes itse pitää kirjaa siitä, milloin oli viimeksi syönyt. Viikko tai pari oli kovin lyhyt aika hänelle muutenkin....
"Tapanani ei ole pitää itseäni turhaan nälässä, joten en alkujaankaan ole ollut vierellänne, mh, tyhjällä vatsalla," Roswell hymyili. Tärkeintähän oli se, ettei hänellä ollut nyt nälkä tai tarvetta syödä. Ei hän ollut varautunut mihinkään tällaiseen, mutta eihän sitä tarvinnut syödä vasta sitten, kun oli nälkäkuoleman partaalla. Sehän olisi suorastaan typerää, mitäköhän nälkäinen demoni etenkin hänenlaisensa tekisikään? Menisikö selviytymisvietti moraalien edelle? Kovin kammottava ajatus, mutta toivoa pystyi, että edes sen verran itsehillintää löytyi. Pakkohan sitä oli, mutta sitä ei todellakaan haluttu lähteä kokeilemaan.
"Ilmoitan kyllä, jos olen nälkäinen."

Poika oli saanut ruokaa tarpeekseen ja tarjotin käytiin asettamaan pöydälle, merkkinä lopettamisesta. Demoni hymyili, kovin tyytyväisenä, eikä tuntenut mitään syytä pakottaa toista syömään lisää. Henry oli syönyt ja oli kylläinen.
"Tahtoisitt- ko levätä nyt? Voin käydä sulkemassa verhot ja viedä astiat pois," tuo kysyi vielä kaiken päätteeksi.




((Shh, olet, olet. Setä putsaa nyt nämä sotkuiset housusi... Pitäisi sinun varmaan lukea paremmin hyväksymäsi hahmoesittelyt, jos en sitä suoraan sanonut, niin vihjasin ainakin kovasti! :< Jos Aran käy tunkeilemaan jonnekin, minne ei kuulu, Roswell näpäyttää kyllä sormille. Se voi vähän kirpaista. Ehkä Arankin oppii. Kipu on hyvä opetusväline tuhmille pennuille, Garrettillekin taitaisi riittää vain pelkkä käsi raipan sijaan. Kyllä silläkin saa pyllyn punoittamaan, kun tunteella lyö.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2012, 00:52

Roswell ei joko osannut sanoa tai ei halunnut sanoa tarkkaa aikaa, milloin viimeksi oli ruokaillut. Henry tiesi kyllä miten demoni ruokaili, joten hän ei sen pahemmin halunnut miettiä itse syömisen tapahtumia. Pääasia oli, että demoni pysyi aisoissa, eikä käynyt kenenkään päälle. Henry saattoikin siis vain toivoa, että Roswell osasi seurata ravinnontarvettaan niin, ettei ravinnonpuutteessa käynyt tekemään mitään typerää. Yhden erheen saattoi peittää, mutta toistuva erehdys olisi jo liikaa demonilta. Mikäli kyseessä olisi ollut ihminen, joka vain sattui nauttimaan lihallisista iloista, olisi asiaa varmasti katsottu tietyiltä tahoilta läpi sormien.
Tee se.. Mutta älä liian pitkään venytä tarvetta Henry huomautti Roswellin lupaillessa ilmoittavansa, mikäli nälkäinen oli. Hyvä vain, joskin Henry ei asialle voinut mitään tehdä, vaikka demoni siitä ilmoittaisikin. Ihan hyvin sarvipää olisi voinut poistua asioille, mitään sen suuremmin ilmoittelematta.

Henry kävi hymähtäen nyökkäämään demonin kysymykseen, samalla kun kävi työntymään paremmin peittojen alle ja vaihtoi istuvan asennon nyt vaakatasoon.
Eiköhän tässä ollut tarpeeksi puuhaa tälle päivälle tai tälle viikolle Henry hymähti vetäessään peittoa paremmin päälleen Tai miksei saman tien tälle kuulle.. Äänensä muuttui jo levollisemmaksi, nuoremman painaessa silmät kiinni.
Herätä jos ihmeitä tapahtuu Monarkki vielä mutisi, ennen kuin hiljeni omalta osaltaan täysin ja antoi ajatuksien vain lipua pois mielestään, ennen kuin vaipui uneen.


// Putsaa kunnolla, jooo. ....TL;DR. Et voi syyttää minua, että päähän jäi Roswellin esittelystä vain sen kuva ja faktat Hellä rakastaja, vaikka sitä rakkautta ei paljoa siinä taida oikeasti olla, mutta ainakin tuo tekee kaikkensa, että toinen nauttisi ja Kestävä sängyssä, senhän kaikki tahtoivat tietää. Tietenkin, silloinhan hän lataa akkujaan, joten virtaa riittää
Kertoo varmaan jotain minusta. Aran tunkeutuu minne ikinä haluaakaan, katso vaan. Kohta se hyppii ihmisten linnalla. EF THE RULES! Aran ei opi koskaan, se on omistushaluinen kakara joka haluaa leikkiä aina toisten leluilla. Mutta Aran osaa kyllä lyödä tunteella. Tunteella ja taidolla. Varo vaan Garrett Aran ei tosin mielellään lyö neitoja >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 04 Joulu 2012, 18:40

"Älkää huoliko, en ole niin masokistinen, että pitäisin itseäni nälässä vain kivun takia," Roswell naurahti ja nyökkäili myöntyvästi toisen huolehtimiseen demonin tarpeista. Olihan hän toki vanha mies ja elänyt jo näin pitkälle, eiköhän hän osaisi pitää huolen siitä, että ruokaili ajallaan. Ei ollut mitään hohtoa nähdä nälkää, joten Henryn ei tarvitsisi edes huolehtia, että sillä asialla leikittäisiin turhaan. Tietenkin, kenties suurin huoli olisikin se, ettei Roswell tahtonut jättää kuningasta yksin vuoteeseen makaamaan ja ei siten malttanut pitää huolta omista asioistaan, edes niin tärkeästä, kuin ravinnosta. Olisihan se hölmöä, mutta hölmöhän tämä vanhus oli, ainakin kun nuori kuningas ja tuon hyvinvointi tuli kyseeseen. Demoni tahtoi tehdä kaikkensa toisen eteen, eikä itsekkyys kävisi päinsä. Lähteminen omista syistä hetkeksikään olisi itsekästä, mutta eiköhän tässä oltu jo puhuttu siitäkin tarpeeksi, kuinka joskus se olisi vain pakollista. Heidän kaikkien hyvinvoinnin takia.

"Ymmärrän, toivottavasti saat nukuttua hyvin," sarvipää hymyili tyytyväisenä, katsellen toisen valumista makuuasentoon peittojen alle. Tämä päivä oli kovin raskas sairastavalle, mutta se oli tullut tarpeeseen. Harvoin Henryä näinä päivinä näki noinkaan tyytyväisenä, uni varmasti maistui kaiken sen hyppimisen jälkeen, olihan toinen saanut jo vatsansakin täyteen ja oli puhdas kylpynsä jälkeen. Poika tarvitsi lepoa ja jos se olisi toiselle nautinnollista, saisi se demoninkin olon helpottuneemmaksi. Pitkäänhän sängyssä pitäisi vielä maata ja se ei pahalta tällä hetkellä kuulostanut kuninkaan korvaan, mutta sai nähdä, miten seuraavat päivät nukkumisen jälkeen toivat tullessaan...
"Tietenkin, keskittykää vain lepoon, ilmoitan kyllä. Hyvää yötä," Roswell vastasi toisen mutinoihin hymyillen edelleen mitä lempeimmin, katsellen jo miltei nukkuvaa poikaa. Oli parempi olla häiritsemättä kuningasta nyt, että toinen saisi nukahdettua kunnolla. Sitten voisi harkita sitä nousemista ja käydä sulkemassa ne verhot varmuuden varalta, kuten myös toimittaa tarjotin pois edestä niin hiljaa, kuin vain mahdollista...




((Totta kai, jokaisella hahmohyväksyjällä katso on sellainen kyky, että hyppää suoraa niihin tärkeimpiin asioihin. Aran saa yrittää tunkeilla, mutta Roswell nostaa aina sivuun, kunnes se tökkimisraja vihdoinkin ylittyy. Sitten voidaan nipistää vähän kovempaa, ehkä Aran oppii sitten. Oppii myös sen, että Roswell ei tykkää pakottamisesta, mutta tekee vaikka ja mitä, jos pyytää. Kiltti lemmikki se on, antaa tassuakin. Aran saa leikkiä, demonisetä leikkii mukana. Garrettin suhteen ei tarvitse huolehtia, sillä tuo alennettiin nyt neidostä pennuksi, kun ei osannut käyttäytyä. Pentuja saa piiskata ja kouluttaa, vasta kiltti Garrett saa taas olla neito. Loppui nyt peli.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Edellinen

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron