Askel jos toinenkin meni yllättävän sulavasti, näin vanhemman veljeksen mielestä joka oli aikaisemmin ihmetellyt sorkkien toimivuutta moisessa lajissa. Hän oli ollut ihan varma tuon kompuroivan samantien! Aaron katsoi veljeään kummasti, kaikki näyttivät pitävän tästä "vieraasta", kaikki paitsi tietenkin hän. Periania kuitenkin hiukan tutkailtua, huomasi kyllä ettei tuo nauttinut olostaan juurikaan, saaden Aaronin huulet pieneen hetkittäiseen virneeseen, mutta katsomaan sitten toisaalle tylsistyneenä. Häntä ei piristänyt edes kiristäjän mieto kärsimys. Se oli henki pois tai ei mitään. Adrian taas ei katsellut satyyrin kasvoja ja muu kehon kieli ei antanut syytä päillä tämän ottavan pahakseen hänen suoraa kutsua tanssiin. Vaikka, tuo olikin lähinnä pakottanut tämän sponttaanilla päähän pistollaan.
Yht äkkiä Satyyri päättikin irtautua tuosta, saaden vanhemman veljen katsahtamaan tuohon kulmat koholla, katsomaan sitten tuon kommentin myötä ympärilleen, todeten, että tuo saattoi olla oikeassa. Mitä toisen sottaamiseen tuli, ei haltia letkauttanut suippoakorvaansa, kyllähän vesi pesisi lian!
Aaron katsoi käteensä nojaaman kohonneen poskipäänsä yli näihin kahteen, sivusilmällä tarkkaillen Perianin reaktiota, selvästi hilliten hysteeria sisällään. Hän tosin hymyilisi vasta sitten, kun tuo juoksisi ulos itse vapaaehtoisesti, kirkuen ja kiroten. No, saipahan edes vähän maksaa takaisin... Jostain! Pitäni muistaa ettei tuon puoli kaupasta ollut kohtuuton, kuhan vain pitäisi piikittelevän virneensä poissa.
"Äh, se oli likainen jo! Äiti suunnitteli pesevänsä sen tänään joka tapaksessa." Adrian puollustautui niistäen sisäänpäin, katsahtaen sitten taakseen kuullessaan nimensä huudettavan melko... Vihaiseen sävyyn...
"Adrian!" Araneel huudahti pieni haltia taapero käsissään. Tyttö mutusteli sormiaan, juuri ruokittuna ja katseli ympärilleen, paikantaen lärpäsen katonrajasta ja jäi tuijottamaan sitä, kunnes hänet ojennetuttiin Aaronille. Poika otti siskonsa käsiinsä vastahakoisesti, kiroten elämäänsä taas toisista syistä Araneellin katsahtaessaan lattialla kauhistuneena.
"Anna olla viimeinen kerta! Kengät otetaan pois tai ainakin harjataan ovella!" Tuo lähit moittimaan esikoistaan joka kyllä jo häpesi tekoaan, mutta hymyili, yrittäen rauhoitella tuohtunutta äitiään, joka puolestaan kääntyi Perianin puoleen.
"Voi olet yltäpäältä kurassa... Adrian, hyödynnä itsesi ja mene varmistamaan että pesuhuonessa on varmasti lämmintä vettä!" Haltia rouva käskytti, Adrianin vain nyökätessä suu supussa ja marssi sitten toiselle ovelle käytävässä.
"Vaatteesikin... Jos se vain käy niin voin pestä ne, pojat kyllä voivat lainata jotain sinulle sillä välin." Araneel sanoi tuumaillen, halu saada pitää huoli, että toisella olisi kaikki hyvin hänen kattonsa alla. Katse käännettiin sitten Aaroniin, joka vaivihkaa piteli siskoansa loitomalla tämän kuollatessa.
"Aaron, sinäkin menet pesulle." Kuului käsky.
"Mitä?! En minä ole kurassa!" Aaron parahti kulmat kurtussa.
"Koska viimeksi olet käynyt..."
"Kolme kuukautta sitten, mitä siitä?" Toinen vastasi totuuden mukaisesti, saaden vain epähuvittuneen katseen puoleensa, erikseen ei enään keskusteltu.
Adrian tehtyä työtä käskettyä ja roudatessa vettä lämmitetystä vesikanisterista suureen saaviin pesuhuooneessa, ohjasi talon emäntä Perianin tämän ovelle jäljessä läntystelevän Aaronin kera ja ojensi toiselle siististi laskostetun pyyhe pinon.
"Aaron voi katsoa sinulle jotain muuta kun olette valmiita, älkää polttako itseänne, vesi oli vasta tänään kiehautettu." Jos jokin oli hienoa tässä taloudessa, oli peseytymis mahdollisuus. Pieni pesuhuone tosin sisälsi vain puisia jakkaroita, hyllyn ja vateja, joilla saattoi kauhata suuremmasta vadista vettä itselleen ja kaataa niskansa päälle. Ainokainen, männylle tuoksuava saippuan pala jaettaisiin ja veljistä vanhin olikin jo kompuroimassa kuraisia housujaan pois huoneen nurkalla.
Ovi suljettiin poikien perässä ja Aaron oli jäykkänä ärtymyksestä, pitikö hänen nyt olla alastikkin tuon nähtävillä? Adrianilla ei näyttänyt olevan moista asenne ongelmaa, tämän jo istahtaessa paljaan takamuksensa kanssa jakkaralle ja kauhoessa vadista vettä kasvojensa pesemiseksi. Mielenkiinnosta, lapsellisesta sellaisesta, pesaistut kasvot kuitenkin kääntyivät kohti satyyria, miettien riisuisiko tuo myös karvaiset housunsa. Kyllä Adrian paremmin tiesi, mutta leikitteli ajatuksella Perinianin riisuvan karvapeitteensä ja heittävän sen muiden pyykkien päälle, paljastaen kalustonsa vasta sitten. Kuului syvä yrmeä huokaus Aaronin mennessä sivummalle, selkä päin Periania ja riisutti paitansa, heittäen sen yhdelle jakkaroista jossa Adrianinkin vaatteet lojusivat. Vähin äänin tuo kävi sitten noutamaan itselleensä jakkaran ja vadillisen vettä, kauemmaksi näistä kahdesta, selkä päin näitä jälleen ja riisutti housunsa.
"Ujostuttaako Aaron? Meinaatko tosiaan pärjätä vain tuolla määrällä?" Adrian kysäisi olkansa yli, saaden vain mutinaa vastaukseksi, mikä sai Adrianin katsahtamaan Perianiin ymmällään, kohottaen sitten olkiaan ja käyden heittämään lämmintä vettä päänsä yli selkään.