Winderin sisarukset || Templer!

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Marras 2012, 20:00

Darius


Päivä oli ollut kiireinen sinisen kuiskauksen johtajalla. Tosin, koska Darius nyt ei olisi kiireinen? Mies suorastaan nautti kiireestä ja sen tuomista suorituspaineista, kuluttaen itsensä lähes joka päivä loppuun. Nukkuipahan sentään hyvin. Tänään oli koko kuiskauksen voimin pidetty kokous, jossa oli jaettu uudet tehtävät ja kerrottu seuraavista projekteista, mitä johtoporras oli antanut tai kuningas määrännyt. Vaikka tannersota oli ohi, riitti sotilailla, varsinkin eliiteillä, paljon työtä. Miksi tyytyä vähempään, kun tarjolla oli parasta? Kokouksen lisäksi oli ollut työasioiden saralta tapaamisia ja paperitöitä, jotka Darius oli hoitanut pois alta mahdollisimman nopeasti. Hänellä meinaan oli jotain muuta ohjelmassa tälle päivälle, kuin vain työt. Ja nyt ei ollut kyse pikku salarakkaan kanssa peuhaamisesta, vaihteeksi. Kuningatar, Dariuksen sisar, oli järjestänyt tapaamisen Winderin sisaruksien kesken. Perhe ennen kaikkea, eikö? Darius olisi halunnut ajatella niin, mutta valitettavan usein tuntui kenraali pistävän työnsä perheen edelle. Siltikin, oli vihdoista viimein ihanaa nähdä molemmat siskon samalla kertaa. Lisäksi yhteinen tapaaminen säästi Dariuksen aikaa, eipähän tarvinnut molempia erikseen tavata.

Delialla oli varmasti omat kiireensä kuningattarena, mutta Lanaesta Darius ei tiennyt. Nuorimman sisaren menoista mies ei itse asiassa ollut edes varma. Milloin hän viimeksi oli edes nähnyt Lanaeta? Hävetti ajatella sitä pitkää aikaa, joka tässäkin välissä varmasti oli. Sen siitä sai, kun keskittyi työhönsä.
Nyt tuo lähes täysin mustiin pukeutunut silmäpuoli asteli reippain, silti hillityin askelin kohden sovittua tapaamispaikkaa. Ylle oli vedetty jotain vähän hienompaa, kerta kyseessä oli melko erikoislaatuinen tilaisuus. Sitä paitsi kuninkaallisten tiloihin ei kannattanut ihan missä tahansa rääsyissä marssia. Jalkoja koristi löysät, mustat housut, jotka oltiin pussitettu pitkävartisten, mustanahkaisten saappaiden sisään. Yläkroppaa koristi polviin asti yltävä sisätakki, jonka kaulus oli korkea. Takkia koristi hopeiset kirjailut.
Kun paikalle saavuttiin, kävi yksi palvelijoista ilmoittamaan aateliselle siskojensa olevan viereisessä huoneessa, kruununprinssi Antonin luona. Ah, Anton. Ensimmäinen Delian lapsi, jota Darius ei vielä kunnolla ollut nähnytkään. Kenraali ei voinut hyvällä tahdollakaan sanoa pitävänsä tuon lapsen isästä, mutta toisinaan oli pakko vain tulla toimeen toisten kanssa. Varsinkin nyt, kun kyseessä oli kuningas.

Kolmesti kävi kenraali koputtamaan oveen, astuen sitten sisään kuullessaan tutun äänen antavan luvan moiseen. Ovi suljettiin perästä ja pieni hymy nostettiin muuten lähes aina vakavana pysyville kasvoille.
Oletettavasti olen hieman myöhässä Silmäpuoli aloitti kävellessään peremmälle, samalla kun kädet hakeutuivat rennosti selän taakse Joten pahoitteluni, sisko rakkaat Mies kävi kumartamaan pienesti.
En kai jäänyt paitsi mistään olennaisesta? Kulma kohosi kysyvästi, samalla kun katse käväisi vilkaisemaan kruununprinssiä. Muistutti liikaa isäänsä


// And im here! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 15 Marras 2012, 17:53

Lanae

Neito naurahti, tajutessaan, ettei prinssi tietenkään ollut niin vanha, jotta olisi osannut vastata hänelle saati sitten tajuta kaikkien sanojen merkitystä. No, kokemusta hänellä asiasta ei kuitenkaan ollut, eikä mitään suurta virhettä oltu tehty, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Anton pyllähti neidon eteen ja Lanae oli jo ottamassa pientä kiinni, mutta tajusi pian, että tahallinen pyllähdys taisi olla kyseessä, eikä ainakaan toiseen ollut sattunut, näytti tuo ainakin yhtä kirkaskasvoiselta kuin alussakin, että tuskin, edes moista huomio.
Lanae kuunteli kuinka Delia puhui siitä, että Anton ei hirveästi pitänyt vieraista. Lanae tunsi jotain pientä ylpeyden paloa sisällään, kun tajusi, että sellainen jäärä luonne, kuin Antonilla olikin, tuo oli tullut hänen luokseen, ilman mitään ongelmaa.
Tietenkin pikkuinen lähti äitinsä luokse, heti kuin äkkäsi toisen sormet ja tällä kertaa, turvallisesti ryömien.

Pitkään ei mielenkiintoa riittänyt ja pallo näyttikin olevan nyt parempi kohde pikkuiselle prinssille. Lanae hymyili sekä pojalle, että tuon äidille ja katsoi, kuinka Delian nosti pojan syliinsä, samassa Delia alkoikin puhumaan Dariuksesta ja siitä, että jos mies ei ilmestyisi, saisi Delia jotain tittelillään aikaiseksi. Lanae naurahti.
"Eiköhän hän tule.. toivottavasti ainakin." Neito sanoi, vaikka ei todellakaan tiennyt mitä hänen veljensä ajatteli.

Ovelta kuului sarja koputuksia ja Lanae, tähän tottuneena, uskoi, että tuskin sieltä ketään kovin suurta tulisi, mutta saikin yllättyä ja positiivisesti. Ensin miehen astuessa esiin ja kumartaessa, Lanae pidätti hengitystään. Olipa Darius muuttunut, ainakin jonkin verran, ajan myötä. Dariuksen sanat kuitenkin todistivat, että kyseessä oli hänen veljensä, muodikkaasti myöhässä, mutta paikalla kuitenkin.
"Darius!" Sanoi hieman korkeammalla äänellä kuin yleensä ja neito, mitään sen kummemmin ajattelematta syöksyi halaamaan veljeään. Olisi hän voinut pari jälleen näkemisen kyyneltäkin pudottaa, mutta hillitsi kuitenkin itsensä. Olihan Lanae sen verran herkkä haltiapersoona, että pienempikin odotusaika olisi saanut ilon kyyneleet vierähtämään poskelle.
Lanae rutisti veljeään, kuin ei tahtoisi päästää toista enää pois. Hymy, niin aito ja niin rakkautta täynnä muokkaantui neidon kasvoilla, tuon yhä jatkaessa halausta. Hän hautasi kasvonsa miehen takkiin ja vasta sitten irtautui toisesta, iloisena ja niin onnellisena. Yllättyneenä, mutta silti valmiina.
Kun hän oli astunut pari askelta taaksepäin, hän suoristi mekkonsa, joka oli tietenkin hieman moisessa menossa rypistynyt, siirsi pienen hiussuortuvan korvan taakse ja henkäisi.
"Ihana nähdä sinua." Lanae lopulta sanoi, kun oli rauhoittunut jälleennäkemisen riemusta.
"Ihana nähdä teitä kumpaakin."Neito lisäsi, koska tottahan se oli, ei tämä tapaaminen olisi ollut mitään ilman Deliaa.

//yep. :33 ja tässä tämä, Lanaen riemu puristettu yhteen tekstiin//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 15 Marras 2012, 20:29

Delialle nousi innokas hymy nähdessään Dariuksen viimeinkin saapuneen paikalle! Tästä seurasi nuoremman sisaruksen ilakointi ja syöksyminen halaamaan vanhempaa veljeään, kuningattaren vasta noustessa matolta, jättäen Antonin ihmettelemään kuka vei huomion hänestä pois. Sen aikaa nainen seisoskeli paikallaan, kun Lanae meni onnesta sekaisin veljen jälleen nähdessään, kävellen sitten itsekin Dariuksen luokse kevyesti halaamaan tätä ja suukottamaan tätä nopeasti poskile.
"Sinäpä sen sanoi Lana rakas. On ihanaa, että te molemmat kerkesitte luokseni näinä kiireisinä aikoina." Kiireisinä, siihen kuningatar ei tosiasiassa uskonut, mutta tuskin Darius oli tahallaan pitkitellyt tuloaan. Samalla Anton oli kontannut lähemmäksi katsomaan metelin aihetta, kiskoen nyt äitinsä hameen helmasta saadakseen huomion takaisin itseensä.
Kuningatar katsahti alas, naurahti ja poimi pojan syliinsä.
"Katso Anton, setäsi on tullut katsomaan meitä" Nainen jututti poikaa pojan kurtistaessa kulmiaan vieraalle miehelle, kääntäen sitten kasvonsa äitinsä rintamusta, kenties ujostellen, kenties haluamatta tehdä minkäänlaista tuttavuutta tuon kanssa.
"Miten olet voinut Darius? Siitä on ihan liian kauan, olemme kaivanneet sinua koko päivän. Nauteimme jo teetäkin, mutta voinemme palata takaisin seurustelu huoneelle." Delia sanoi silitellen pojan kultaisia kutreja tämän hiljaa tuhistessa, juuri sopivasti kevyeeseen uneen.

Kuningatar hymähti ja kääntyi puolittain kohden nuorempaa siskoaan.
"Lanae kulta, ohjaisitko Dariuksen takaisin huoneeseen väliovesta? Laitan vain pikku prinssin takaisin kehtoonsa." Nainen sanoi ja käänsi kasvonsa kohden Dariusta hymyillen, mennen sitten pojan kehdolle, hiljakseen laskien tämän sen pohjalle. Anton oli onnellisesti untenmailla, tarttuen lähimpään unirättiin joka kehdossa oli ja kävi imeskelemään tätä. Hetken kuningatar kiikutteli kehtoa, varmistaakseen, ettei prinssi heräisi heti kun hän selkänsä käänsi. Niin ei kuitenkaan käynyt Delian lähtien itsekin takaisin heidän aikaisemmin käyttämälle salaovelle, palaten takaisin huoneelle jonne hän oli Lanaen alunperin ohjannut. Seinään sulautuva marmorinen ovi käytiin sulkemaan ja nainen kääntyi kohti sisariaan.

"Maistuisiko teille kahdelle vielä tee? Viini ehkäpä?" Kävi kuningatar tapaamisen emäntänä ehdottelemaan. Hänestä oli ihana kestitellä näin pienempi muotoista seuruetta, vieraatkin olivat mitä erityisimmät. Harmillista, etei kuningattarella juuri ollut niin paljon muita tuttavia voidaakseen tehdä jotain tällaista, ellei sitten alkanut seurustelemaan kamarineitojensa kanssa paremmin. Viiniä ei silloin kyllä nautittu... Delia itse ajatteli ottavansa sitä itseään ainakin vähän myöhemmin ja kävikin ovelle, pyytäen lähimpänä olevaa palvelijaa noutamaan mitä seurue oli halajanut, liittyen sitten oven suljettuaan sisarustensa seuraan, seisoivat nämä tai istuivat.
"Oletan, että asiat menevät hyvin sinisellä kuiskauksella?" Kävi nainen veljeltään kyselemään, luoden toivottua keskustelua.

//You have done well!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Marras 2012, 02:19

Hymy kenraalin kasvoilla muuttui äkisti yllättyneeksi, Lanaen käydessä hieman fyysisempään kontaktiin kenraalin kanssa, joka muuten oli niin kovin tarkka siitä, kuka häntä koski ja kuka ei. Kyseessä oli nyt oma rakas sisko, ei tuolta voisi kieltää halausta. Halaukset olivat kuitenkin melko harvinaista herkkua Haukansilmälle, varsinkin näin vilpittömän iloiset. Siinä missä Lanae kävikin rutistamaan isoveljeään, kävi Darius kevyesti, sivistyneen maltillisesti halaamaan nuorinta siskoistaan. Lanaen otsalle suotiin myös pieni suudelma, kuten isällä oli aikoinaan tapana suoda perheen naisväelle. Lanaen vetäytyessä halauksesta, kävi kuningatar suomaan veljelleen huomiota. Siinä missä Delia soi pienen poskisuudelman miehelle, kävi tuo myös suomaan siskoista vanhimmalle suudelman poskelle. Halaukseen vastattiin nopealla, pienelle kosketuksella alaselkään. Delian kanssa läheisyydenosoitukset eivät olleet enää ainakaan Dariuksen osalta niin vapaamuotoisia ja spontaaneja, mitä Lanaen. Delia oli nyt kuningatar ja vaikka tuo ei olisikaan kuningatar ollut, oli naisella silti jo oma mies. Tuntien kuninkaan, ei Darius uskaltanut käydä liikaa tuon reviirille.

Näkeminen on tosiaan jäänyt hieman.. vähälle. Mutta lieneekö se ihme viimeaikaisten tapahtumien varjolla Niin, tannersota ja kaupungin nouseminen eivät olleet kenellekään kovinkaan kiireettömiä aikoja. Darius näin eliittikenraalina oli ollut harvinaisen kiireinen, mutta nyt kun tilanne tuntui polkevan sodanosalta paikallaan, sai hän itse kehittää itselleen kiireitä.
Yksisilmäisen katse kävi keskittymään kruununprinssiin, Delian nostaessa Antonin syliinsä. Lapsi ei herättänyt Dariuksessa oikein mitään tunteita, hänelle tuo napero oli yhtä tuntematon, mitä ensimmäinen henkilö mikä tuli kadulla vastaan. Mies tyytyikin vain hymähtämään pojan selvälle ujouskohtaukselle. Hän ei ollut hyvä lasten kanssa, joten miksi edes yrittää?

Vointini on ollut mitä kiitettävin, kiitos kysymästä. Sen sijaan että puhuisimme minusta, haluaisin kyllä kuulla mitä te olette puuhailleet Kiitettävä oli todellakin vääräsana kuvaamaan kenraalin olotilaa viimeaikoina. Sodassa menetetty silmä oli ajanut Dariuksen masennuksen ja vihan kierteeseen, jota siivitti alkoholi. Sitten oli tullut Iriador, joka oli pistänyt Haukansilmän pään entistä enemmän sekaisin! Lisäksi riita toisen Eliittikenraalin kanssa oli rasittanut ja rasitti yhäkin, sillä fauni ja haltia eivät olleet edes yrittäneet sopia riitaansa. Tuskin tulisivatkaan. Siitä kuitenkaan ei käyty mainitsemaan siskoille.
Katse laskeutui Lanaeen Delian käydessä pyytämään siskoaan ohjastamaan veljen takaisin seurahuoneeseen välioven kautta. Kulma kohosi kysyvästi, odottaen että Lanae näyttäisi tien takaisin tuohon huoneeseen, jossa heidän oli alun perin pitänyt tavatakin. Jahka Lanae lähti liikkeelle, seurasi Darius tuota aina kyseiseen huoneeseen.

No, Lanae miten kartanolla on mennyt? Darius kysyi kaksikon saapuessa huoneeseen, Delian vielä jäätyä huolehtimaan kruununprinssistä. Pian vanhempi siskoista kuitenkin palasi kahden sisaruksensa seuraan.
En vieläkään välitä teestä, mutta viini kyllä kelpaisi Oli vastaus Delian kysymykseen tarjoilun suhteen. Olihan päivä jo pidemmällä, ihan hyvin sitä voisi jo nauttia viinilasin jos toisenkin. Delian vieraillessa ovella, kävi Darius istahtamaan alas. Seisominen alkoi tämän päivän osalta jo riittää.
Kuiskauksella menee paremmin kuin hyvin Kenraali vastasi ja jatkoi Menetyksiltä on vältytty ja uusia, hyviä sotilaita on värvätty.
Oletan, että toinen siniverinen perijä on hyvällä mallilla? Mies kävi nyökkäämään kohden Deliaa, kyllä hän tiesi kuningattaren olevan jälleen raskaana.


// Tally ho, miladys. ONWARD!


11. joulukuuta

Minä kiskaisen nyt omalta osaltani tämän pelin jäihin, kerta täällä on aika hiljaista. Ottakaa yhteyttä sitten, kun olisitte valmiita jatkamaan!
Aksu over n out o7//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Joulu 2012, 21:20

Lanae

Lanae nyökkäsi Delialle merkiksi ja viittasi Dariusta pienesti seuraamaan, kun hän kävi läpi salaovesta ja päätyi tuttuun huoneeseen. Maisema oli yhä kaunis ja Lanaen teki niin mieli mennä katsomaan sitä nyt, kun ilta oli alkanut lasketumaan kostean puutarhan ylle, mutta neito hillitsi itsensä ja halunsa kävellä ikkunalle. Olisihan se ollut hieman kömpelöä, jos hän olisi vain naama kiinni ikkunassa, kun Dariuskin oli täällä, niin, se ajatus sai Lanaen kasvoille soman, pienen ja kovin hillitynkin hymyn otttaen huomioon sen ilon, joka neidon sisällä paloi.
Darius kävi kysymään kartanosta ja Lanae hiljeni hetkeksi miettimään, mitä hän kertoisikaan moisesta, suuresta rakennuksesta.
"Mainiosti!" Neito sanoi hymyillen. "Eihän se tietenkään ole enää samanlainen, paljon hiljaisempikin, mutta pystyssä rakennus on, eikä minulla valittamisen varaa siellä ollessa." Lanae kertoi, hän ei osannut olla edes alakuloinen siitä yksinäisyydestä, joka kartanossa toisinaan hallitsi, nyt kun Darius ja Delia kummatin olivat tässä, ei Lanae voinut olla surullinen.
"Voisit joskus vaikka käydä kylässä, katsomassa vanhaa kunnon kotia." Lanae ehdotti hymyssäsuin, mutta tiesi, ettei Darius kiireiltään moista iloa hänelle kovin sukkelaan soisi.

Samassa Delia kävikin huoneeseen ja kysyi, mitä he haluaisivat juoda.
"Voisin ottaa teetä, kiitos." Lanae sanoi hymyillen ja siirsi katseensa takaisin Dariukseen, kun Delia kävi puhumassa palvelijalle. Lanae seurasi Dariuksen esimerkkiä, tietenkin, ja istuutui myös alas, samalla paikalle, missä hän oli aikaisemminkin istunut, ihan vain siitä syystä, että tunsi siihen saatavan istua. Hän ei koskaan ollut ollut mitenkään mieltynyt viiniin, mutta teestä Lanae ei varmasti saisi koskaan tarpeekseen.
Pian Delia palasi ja alkoi keskustelu Dariuksen työstä. Lanae rupesi mielenkiinnolla kuuntelemaan, mitä hänen veljellään oli sanottavana tuosta työstä, olihan se hieman pimennossa Lanaelta, kun ei hän koskaan pienempänä ollut kiinnostunut moisesta. Vanhemmiten Lanaetakin alkoi enemmän kiinnostamaan veljensä työ.
"Onko sinulla ollut kiireitä työssäsi?" Lanae kysyi hymyillen, hakien tällä ehkä vastausta siihen, miksi Darius oli tullut myöhässä. Ainahan hänen veljensä tuntui olevan kiireinen, eikä tuo edes ollut tullut liian myöhään, mutta nyt kun soota tosiaan oli ohi, Lanae ei vain hahmottanut, mitä kiireitä Dariuksella oikein oli. ei sillä, ei Lanae paljoa hahmottanut Dariuksen työstä muutenkaan.

// laittaa minä tähän vastaus, koska valmis oli se jo, ellei halua jatkaa aksu taikka ivy, niin tässä tämä nyt kuitenkin on. :'D//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 12 Joulu 2012, 22:46

Delia nyökkäsi hymyillen veljensä vastaukselle. Tämän ryhmällä meni kuulemma hyvin, mikä ei sinänsä ollut ollenkaan yllätys, yhtään vähempää hän ei olisi veljeltään odottanutkaan katsottuna siihen määrään, mitä tuo töitä rehki.
"On kyllä. Tunsin itseasiassa potkaisun tässä juuri ennen tuloasi, olen lähes malttamaton päästä kertomaan asiasta Aranille, mutta teidän vuoksi se saa odottaa." Delia naurahti ja käänsi kasvonsa äidillisen hymyilevästi nuorempaansa, tämänkin käydessä kysymään Dariukselta tämän työasioista. Vanhemmasta sisaresta vastaus oli itsestään selvä, mutta kukapa tiesi vaikka Darius oli jonkun ihmeen kautta laiskotellutkin suurimman osan ajastaan ja vain uskotellut olevansa työnarkomaani. Hullu ajatus, ei niin tunnollinen ja vastuullinen kuin hänen veljensä mitään turhuuksia harrastanut, hyvä jos osaisi edes rentoutua hetkeksi.
"Olen kuitenkin iloinen että pääsit tänne tänään, tutut kasvot ovat niin harvassa. Toivottavasti ette kuitenkaan ole menossa mihinkään suurille retkille lähiaikoina, olisi ihanaa saada pitää sinut lähettyvillä jahka kuopukseni syntyy." Delia sanoi näin perhekeskeisenä haltiana kun halusi pitää kaikki lähimmäiset lähettyvillä uuden suvun jäsenen tullessa. Voi kunpa aika vierisi nopeammin, yleensä se ei ollut vaiva eikä mikään, mutta odottavan aika oli pitkä, kirjaimellisesti.

Ovelta kuului koputus, heidän tilauksensa oli saapunut nopeammin kuin Delia oli odottanut. Hyvä vain, lupa tulla sisälle annettiin ja pari haltianeito palvelijatarta tuli sisään, toinen tarjoilukärryjen kanssa, toinen viinipullon ja lasien. Kuningatar kävi istumaan itsekin viimein alas, lähelle sisariaan palvelijattaroiden tyhjentäessä seurustelu pöytää vanhoista astioista ja korvasi ne uusilla, posliinisilla ja hopeisella teesetillä.
"Kenraali ottaisi viiniä." Delia ilmoitti ja niin viinilasi käytiin tarjoamaan kainon hymyn kera Dariukselle. Viini kaadettiin lasiin hetkeä myöhemmin ja jätettiin lähimmälle pöydälle valkean liinan kera. Kaiken ollessa paikallaan, kuningatar vain nyökkäsi näille kiitokseksi ja merkiksi, että poistuisivat. Niiaus ja pian he kolme olivat taas omassa rauhassa.
"Melko kätevää, ettenkö sanoisi." Delia kävi sanomaan hymyllen ja nosti teekannun kantta sen verran, että näki sen höyryävän ilmaan merkiksi, että se oli tarpeeksi kuumaa.
"Oliko teillä sotilastuvalla paljoa palvelusväkeä käytettävissänne?" Haltianainen kysyi lähtiessään kaatamaan kupillisen sekä hänelle, että Lanaelle. Viini sai osalta osalta odottaa myöhemmäksi, teehammasta sattui kolottamaan näin iltasella.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Joulu 2012, 02:00

hmh, ehkä voisinkin. Jahka saan aikaa töistäni pistän ehdotuksesi korvan taakse, jos muka unohdan sen minähän en koskaan unohda mitään älä epäröi muistuttaa minua kirjeillä Darius hymähti Lanaelle, nuorimman siskoista ehdottaessa kartanolla vierailua. Ajatus sinänsä houkutti, mutta Darius ei käynyt lupaamaan mitään. Hän oli kiireinen mies tai ainakin hankki itsensä usein kiireiseksi eikä ehättänyt turhaan vapaapäiviä viettelemään. Mutta ehkä sitä voisi uhrata päivän jos toisenkin perheenjäsenille Kyllä kuiskaus pärjäisi ilman kenraaliaan sen ajan. Jos ei pärjäisi, olisi Darius valinnut vääriä miehiä riveihinsä.
Kuten Darius osasi olettaa, oli hän ainoa, joka viiniä ottaisi. Kuningatar ei sattuneista syistä alkoholipitoisia juomia nauttinut ja isoveli kyllä tiesi, ettei nuorin sisaruksista ollut koskaan mieltynyt viinin makuun. Haukansilmä ei siis ollut yllättynyt.

Delia kävi kuitenkin kertomaan toisen siniverisen mukulan käyneen jo potkimaan äitinsä vatsassa. Suloista sinänsä, joskin kenraali itse ei ollut se oikea henkilö keskustelemaan vauvoista. Hänellä ei ollut mitään suurta tarvetta jatkaa sukua varsinkaan nyt, kun sisko oli raskaana kuninkaalle eikä hänen kumppaninsa valitettavasti ollut lisääntymiskykyinen kenraalin kanssa eikä hän miehenä pahemmin lapsista perustanut. Lapset olivat vasta sitten mukavia, kun osasivat jo pidellä asetta kädessään. Darius ei tuntenut mitään suurta kiintymystä Delian jälkeläisiin, varsinkaan, kun näiden isä ei ollut Haukansilmälle se mieleisin. Delian kertomuksiin käytiinkin vain nyökkäämään hymähtäen.
Suhteellisen vähän, jos tarkemmin ajatellaan. Tannersodan päätyttyä suurin osa meistä eliiteistä on ollut enemmän tai vähemmän vailla tehtäviä Ilmeisesti ihmiset pelkäävät tehdä suuria siirtoja, joten meidän ei tarvitse lähettää joukkojemme parhaimmistoa riehumaan vihollisen kanssa. Mutta kyllä niitä töitä riittää, halusin tai en Haukansilmä vastasi Lanaen kysymykseen, suoden nuorimmalle sisaruksista lempeän hymyn.
Delialle suotiin pieni naurahdus, kuningattaren sanojen myötä.
Se on täysin kumppanisi päätettävissä, olenko lähettyvillä vai en, kun toinen lapsistanne syntyy Valitettava tosiasia. Jos kuningas halusi, että Winderin kenraali pysyi kaukana siskostaan, kun oli aika saattaa toinen siniverinen maailmaan, ei Dariuksella ollut varaa väittää vastaan. Niin itsekeskeistä kun se olikin, ei Darius halunnut työtään tai asemaansa menettää. Hän oli nähnyt aivan liikaa vaivaa paikkansa eteen hän oli velkaa tämä edesmenneelle isoveljelle, Feredirille.

Ovelta kuulunut koputus sai silmäpuolen vilkaisemaan palvelijattaria, jotka saapuivat paikalle tarjoilemaan aatelisille heidän toivomiaan juomia. Toiselle palvelijattarelle suotiin merkittävä katse, tuon käytyä vilkuilemaan kenraalin päälle muutaman kerran. Kyllä Darius tiesi olevansa houkutteleva saalis niin aatelisille kuin rahvaallekin, yleisen tiedon mukaan kun oli naimaton mies, vailla kumppania ja sitoumuksia. Viinilasi otettiin vastaan pienesti nyökäten ja nostettiin vierailemaan huulilla, jahka palvelijattaret olivat poistuneet.
Kyllä. En kuitenkaan käytä palvelusväen työpanosta hyväkseni, osaan itsekin hakea viinini ja kaataa sen. Ja teen sen puolet nopeammin, mitä joku toinen pyydettäessä Darius hymähti Delian kysymykseen sotilastuvasta. Hän ei koskaan ollut perustanut palvelusväestä siellä. Juoksupojat toki pistettiin viestejä viemään ja palveluspoikien annettiin haarniska kiillottaa, mutta muussa tapauksessa Darius mieluummin teki kaiken itse, kun antoi muiden puuttua asioihinsa.
Mutta en tullut tänne puhumaan töistäni tai sotilastuvasta, eihän moiset aiheet neidoille sovi Silmäpuoli naurahti kepeästi.
Lanae, olet varmaankin saanut minun lähettämiä toimeentuloja? Eihän kartano itse itseään pystyssä pidä Tietenkin kenraali oli palkastaan antanut myös nuorimmalle sisarista osansa, sillä Lanae oli tällä hetkellä ainoa, joka suvun kartanossa asui. Darius halusi varmistaa, että suvun kartano myös pysyi Winderien nimissä, varmistaen tämän antamalla rahaa Lanaen käyttöön. Lisäksi, olihan hän vanhin sisaruksista. Hän koki tiettyä vastuusta nuoremmistaan ja varsinkin Lanaesta, joka vielä ei ainakaan Dariuksen tietojen mukaan ollut löytänyt kumppania. Suku oli vauras, mutta ainahan se lisäraha kelpasi.


// peli jatkukoot siis! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 16 Joulu 2012, 00:37

Lanae

Lanae naurahti pienesti, kovin sievästi, kun Darius kävi vastaamaan, että Lanae voisi aina muistuttaa veljeään kirjein. Suora lupaushan tämä ei ollut, mutta neito oli kovin tyytyväinen siihen, että Darius todella saattaisikin käydä, jopa lähiaikoina hänen luonaan kartanolla. Tietenkään Lanae ei veljestään ottanut selvää, mitä tuo aina ajatteli ja olivatko sanat pelkkää valetta, jotta Lanae ei asiasta enää jatkaisi. Tähän Lanae ei kuitenkaan uskonut, vaikka hänen mieleensä pongahteli moisia ajatuksia.
Dariuksen kuitenkin ruvetessa vastaamaan Lanaen kysymykseen hetken päästä, Lanae ei voinut enää kuin havetä äsköisiä ajatuksiaan, kuinka hän oli epäillytkään veljeään. Kyllä tuo hänen luokseen tulisi. Varsinkin miehen puheenvuoron lopussa suotu hymy lämmitti neidon mieltä sen verran, että Lanae unohti kaiken sen pienenkin kaunan, joka tuon mielessä pystyi edes pilkistämään.
Lanae ei ollut kovinkaan tietoinen kuninkaan ja Dariuksen väleistä, mutta uskoi noiden olevan ihan hyvät, joten kun Darius sanoi, että se olisi kuninkaan päätettävissä, olisiko Darius paikalla vai ei, Lanae tulkitsi tämän jonkinlaiseksi vitsiksi. Kyllä neito sentään tiesi, että kuningas voisi määrätä kenraalin lähtemään, mutta Lanae ei osannut uskoa, että kuningas kuitenkaan tekisi sellaista.. vaikka itse miestä Lanae ei tuntenut henkilökohtaisesti pätkääkään.

Ovelta kuulunut koputus katkaisi Lanaen mietteet, hän seurasi hymyillen, kuinka viini ja tee tuotiin huoneeseen.
"kiitos." Lanae sanoi sisarelleen tuon kaataessa teetä hänenkin kuppiinsa. Lanae otti tottuneesti kermakon ja kaatoi hieman tätä valkeaa nestettä teen sekaan, sekoittaen sitten rauhallisesti nuo sekaisin.
"Minusta palvelijat ovat joskus hyväkin apu." Lanae liittyi keskusteluun, kun Darius oli päättänyt oman lauseensa. Neito siemaisi teetään ja soi hymyn niin Dariukselle kuin Deliallekin.

Darius ilmoitti hieman epäsuorasti, ettei tahtonut keskustella töistään. Mutta neito kävi pienesti hymähtämään kun hänen veljensä siirsi keskustelun rahaan. Lanae kuitenkin soi uudestaan hymyn veljelleen ja olihan tämäkin keskustelun alku.
"Voi, olen kyllä." Lanae aloitti, vaikkei tiennyt miten jatkaa. Hän ei ollut koskaan hirveästi pitänyt siitä tosiasiasta, että jos omisti rahaa, omisti paremman elämän. Mutta totta se oli, eikä Lanaeta huvittanut alentua työläisten asemaankaan.
"Ja olen siitä sinulle erittäin kiitollinen." Lanae sanoi, koska ei tiennyt pitikö hänen suoraan kiittää veljeään vai hakiko tuo jotain muuta reaktiota keskustelun aiheella. Oli miten oli, Lanae oli tyytymätön vastaukseensa, kuinka tönkkö se olikaan. Vastauksen jälkeen päätti neito vielä suoda pienen, soman hymyn, ihan vain, ettei olisi vaikuttanut mitenkään törkeältä.
"Niin, kartanon pystyssä pitäminen on toisinaan hieman haastavaa, mutta onneksi minulla on vanhat ja viisaat palvelijani, sekä tietenkin teidät." Lanae sanoi tarkoittaen sanalla 'teidät' niin rahallista kuin henkistäkin tukea, joita kumpaakin hän arvosti, mutta koska ei osannut koskaan osoittaa kiitollisuuttaan sanoilla, hän jätti mainitsematta.

//yay \o/ //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Joulu 2012, 01:25

"Ehkäpä otan asian puheeksi Kuninkaan kanssa ja hän katsoo mikäli... Teitä ei tarvittaisi kovin kaukana. Tai niin minä ainakin kovin toivoisin." Nainen vastasi naurahtaen veljensä sanoihin. Olihan se varmastikin kuninkaasta kiinni, mutta ehkä pieni hienovarainen vihjailu auttaisi asiaa. Kyllä Aran varmasti ymmärtäisi puolisonsa kannan ja ajatuksen sen takana, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Tietenkin kuningatar ymmärsi, mikäli jokin asia oli välttämätöntä Dariuksen joukoilla hoitaa, eikä sille silloin voinut mitään. Mutta toisin sopi toivoa.

Teekuppi kävi maltillisesti kuningattaren huulille, tämän kuunnellessa veljensä sanoja. Kuinka arvattavaa se olikaan, että Darius tekisi asiat ennemmin itse kuin käyttäisi palvelusväkeä. Niin, kaipa se oli helpompaa tiloissa, joissa ei oleskeltu monen monta rappusta ylempänä alueilta, joissa sellaiset kuin teet ja viinit säilytettin. Näin raskaana ollessa sellainen ravaaminen ei käynyt päinsä, eikä kyllä asema yksinäkään kovin kiiltävänä pysynyt mikäli hän menisi tekemään suuna päänä asiat itsekseen. Olihan siihen ollut vaikea ensin tottua, Delian vielä kartanolla tehden osan asioista itse ja oma-aloitteisesti, voi kunpa asiat olivat siitä muutunetkaan.
Vanhempi sisko kuunteli teetänautiskellen kaksikon puheilua, Dariuksen selvästi halutessa sivuutta työasioista puhumisen. Se oli hyvä, selvä merkki siitä, että vaikka kenraali oli muuten niin töiden perään, osasi tämä myös unohtaa moiset edes hetkeksi ja keskittyä muuhun olennaiseen. Keskustelu johti veljen kautta kartanon ylläpitämiseen. Hymyilevä katsahdus suotiin nuorimmaiselle, tämän kiittäessä veljensä myöntämistä toimeentuloista. Tottahan se oli, ettei kartano yksin pystyssä pysynyt, vaikka heidän sukunsa oli yhä luokiteltavissa vauraaksi, ainakin Delia toivoi niin, ei Lanae ollut henkilö joka pistäisi rahaa leviäkseen. Jos kuningattarelta kysyttiin, saisi tuo olla hänestä vähän rohkeampi rahankäytön kanssa, hemmottelisi itseään vähän uudella mekolla tai toisella.

"Kyselinkin Lanaelta ennen tuloasi miten kartanolla oli mennyt. Ehdottaisinkin, että joku päivä kun löydämme aikaa taas ja jahka olen saanut kuopukseni maailmaan, tapaisimme kaikki seuraavan kerran kartanolla? Vanhojen hyvien aikojen nimessä. Itsekin kaipaan niin niitä tuttuja maisemia... Minulla on käynyt niinkin hullu idea mielessä, kuin palkata taiteilija maalaamaan kotikartanomme. Ei minun silloin tarvitsisi mennää kovin kauaksi ikävöimään. Vaikkei se tietenkään oikeaa kotikartanoamme voittaisi." Delia hymähti lempeästi ja päätti lisätä sokerin palasen teehensä. Kovin kitkeräksi olivat sen tällä kertaa keittäneet. Ehdotus oli tehty lähinnä Lanaen vuoksi, jotta tälle jäisi tunne heidän läsnäolosta kartanolle vielä heidän lähdettyäkin.
"Mutta, jotta en suosisi yhtä teistä ylitse toisen, kysynpä myös sinulta veljeni; Ovatko työsi missään vaiheessa päässeet väistymään... Kenellekään erityiselle?" Kujeileva, leikkisä hymy vieraili naisen kasvoilla tämän epäsuoranaisesti kysyessä Dariukselta mikäli tämä oli itselleen heilaa löytänyt. Halusihan hän vielä nähdä senkin päivän, jolloin Darius valitsisi jonkun neidoista ylitse töidensä, sen päivän haltiakuningatar leimaisi vielä henkilökohtaiseksi voitokseen.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2012, 12:04

Hänen Majesteettinsa päättäkööt siitä itse Enempää Darius ei viitsinyt asiaa hänen läsnäolostaan synnytyksen aikoihin kommentoida, sillä seinillä tuppasi olemaan korvat ja yksikin pahainen sana kuninkaasta, niin tuo pirulainen saattaisi löytyä selän takaa yllättäen. Kuningas kun kykeni linnassaan liikkumaan miten ikinä halusi, toisinaan monarkki tuppasi pelästyttämään alamaisiaan pahanpäiväisesti.
Lanae kertoi kartanolla menevän hyvin, kiitos sekä vanhempien sisarusten että palvelijoiden, jotka yhä aatelissukua palvelivat. Oli hyvä ja jokseenkin helpottavaa tietää kaiken olevan kunnossa kartanolla, sillä jos jokin maallinen omaisuus kenraalille tärkeää oli, niin suvun kartano. Se, kuka kartanossa tulisi vanhuudenpäivänsä viettämään, oli varmasti yksi keskustelun aihe tulevassa. Hyvin todennäköisesti se oli Darius, mikäli Lanae menisi naimaan rikkaan aatelisen, muuttaisi tuo totta kai uuden puolisonsa maille. Delia oli jo kuningatar, eihän kuningattaren sopinut harkitakaan muuta kotia, kuin linna.
Ehdotus kuulostaa hyvältä pistetään harkintaan Kenraali hymähti kartanolla tapaamiseen, sanomatta mitään vanhoista hyvistä ajoista. Pessimistisyyteen taipuvainen mies ei osannut nähdä kartanoa kovin positiivisena paikkana, sillä se herätti niin paljon haikeita muistoja. Muistoja vanhemmista ja isoveljestä, jonka kanssa Darius pienenä oli pitkin käytäviä kisannut.. ja saanut sitten kuulla siitä lapsenvahdeilta. Mitä tuli maalaukseen, ei yksisilmäinen osannut mitään kommentoida.. hänellä ei ollut taiteellista silmää, eikä hän osannut taidetta arvostaa.

Delian seuraavaa kysymystä oltiin osattu odottaa, mutta siihen ei heti osattu vastausta keksiä. Oliko ketään erityistä? Oli, mutta siitä ei voitu puhua. Salasuhde oli suhteellisen hyvin pysynyt salassa ja kerta Delia ei käynyt vihjaamaan tietävänsä kenraalin petikumppaneista, oletti Haukansilmä, ettei kuningaskaan ollut kertonut kenraalin siskoille mitään. Hyvä vain.
Ei ole, valitettavasti Huvittunut hymy nousi miehen kasvoille sanojen myötä. Valitettavasti lieni väärä termi kuvaamaan kenraalin tunteita kumppanin puuttumisen suhteen, sillä olihan mies tunnetusti ennemmin töiden perässä, kuin naisten.
Ehkä vielä joskus. Mutta en ilmeisesti ole ainoa Winder, joka ei vielä ole kumppania löytänyt, hm? Mitä merkittävin katse kääntyi Lanaeen, silmäpuolisen hymyillessä. Totta kai Darius isoveljenä oli kiinnostunut peräti huolestunut mikä laisessa seurassa siskonsa liikkuivat! Delian miestä Darius ei voinut sattuneista syistä kommentoida, joten vanhempi siskoista sai jäädä rauhaan tämän asian suhteen
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 19 Joulu 2012, 17:42

Lanae

Lanae soi siskolleen rakkaan hymyn, kun tuo rupesi ehdottmaan Dariukselta, että he voisivat yhdessä käydä kartanolla. Lanae ei kuitenkaan sanonut tähän mitään, tyytyväisesti vain ajatteli tulevaisuutta ja sitä, kuinka hän saisi taas nähdä rakkaat sisarensa kotikartanon katon suojissa.
Darius sanoi, että ajatus kuulosti hyvältä, mutta hänen äänensävynsä oli neidon mielestä kovin tumma, ei sillä, ettäkö Lanae koskaan veljeään kovin pirteänä oli pitänyt.. ainakaan näihin aikoihin, kun heitä oli suru niin paljon koetellut ja sotakin päällä levännyt kuin tumma varjo, ei, ei siinä monikaan pystynyt iloisena pysyä. Onneksi nyt oli kuitenkin ajat jo toisin ja Lanae uskoi jopa Dariuksen siitä hieman piristyvän.
Nyt Delia kävi kysymään, oliko Dariuksella ketään erityistä. Ei ollut, jostain syystä Lanae ei ollut kovin yllättynyt. Vaikka ei hän paljoa veljensä lähiaikojen temmellyksistä tietänyt, ei hän uskonut, että Dariusta niin paljoa kiinnostivat naiset.. Mutta herranjestas, olihan tuo jo aikuinen mies! Miksipä eivät olisikin kiinnostaneet? Silti neidon mielestä naiset eivät vain sopineet niin tiiviisti hänen veljensä luonteenkuvaan, kuin esimerkiksi tämä työssä raataminen.
Ehkä vielä joskus, sanoi Darius ja Lanaesta tämä oli hieman huvittavaa, ei muuten, mutta sana "ehkä" oli kovin.. epävarma.. tietenkin Darius vielä joskus kulkisi daami vierellään, Lanae oli siitä niin varma.
Nyt Darius kävi sanomaan, ettei kuitenkaan ollut ainoa heidän suvustaan, jolla ei ollut vielä ketään erityistä jakamassa maailman iloja ja suruja.
"Ehkä vielä joskus." Lanae kävi hymyillen toistamaan veljensä sanat.
"Mutten tunne suurta tarvetta kiirehtiä tämän asian kanssa."
Lanae naurahti ja seimaisi taas pienesti teetä.
"Eikä sinunkaan pidä." Lanae sanoi rennosti, vaikka uskoi syvästi, ettei Darius koettanutkaan.. vaikka mistä sitä koskaan tietää, mitä hänen veljensä pään sisällä pyöri. Lanae ei tulisi luultavasti koskaan ymmärtämään täysin miehien ajatuksia.. saati sitten veljensä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Tammi 2013, 04:20

Haltianainen hymyili itsekseen teekupposensa takaa, kuunnellen veljensä sanoja jotka osoittivat hänen epäilynsä oikeiksi. Hänen veljellään ei ollut ketään, työt olivat jälleen kerran olleet senkin edellä, eikä Delia heti hoksannut miten toinen löytäisi kumppanin siinä samassa. Soveliaan kumppanin. Isoveli kävikin valvovana kysymään kolmikon nuorimmaiselta, näin epäsuoranaisesti, että lienikö tällä kenties ketään kiikarissa. Haltiakuningatar tiesi tuohon jo vastauksen ja hymyilikin jälleen itsekseen hänen ja Lanaen aikaisempaa käytyä keskustelua.
"Lanae kultain on vielä niin nuori, eikä sinullakaan moinen ole vielä myöhäistä Darius hyvä. Aika näyttää ja luotan siihen, ettet sinäkään koko ikääsi vietä vain työn parissa." Delia naurahti laskiessaan teekupin alas tarjottimelle, pehmittäen sen laskua pikkurillillään, ettei siitä kuuluisi kolahdusta kupin koskettaessa tarjottimen pintaa.
Näin Kuningatar oli ajatellut, jollei muuten, järjestäisi hän vaikka tanssijaiset, jonkinlaiset kekkerit kenraalin jonkun urotyön johdosta ja kutsuisi kaikki naimattomat aatelisneidot paikalle. Voi mikä idea se olikaan! Idea joka pidettiin itsellä, näin toistaiseksi hautumaan taka-alalle ja jota kenties ei tultaisi toteuttamaan vielä pitkään hetkeen, jos ollenkaan, mutta idea oli huvittava. Mikä ettei jos hän kutsuisi nuoria aatelis haltiameihiä kanssa Lanaen vuoksi... Tämä idea ei ollut niin houkutteleva, Lanae oli vielä niin nuori ja hauraan oloinen, ei tätä osattu ajatella vielä jonkun miehen sylissä muuta kuin veljensä.

Loppupäivä kuluikin rattoisasti, keskustellen ties mistä taivaan ja maan väliltä. Teetä tuli juotua muutama kupillinen yhteensä, näin Delian tullessa päätökseen olla ottamatta viiniä, ihan vain pienokaisen vuoksi. Koskaan ei voinut olla liian varovainen kun puhuttiin kuninkaan lapsesta. Ilta alkoi hämärtyä yhä tummemmaksi, muutama tähtikin jo näkyi taivaalla illan päätyttyä. Kuningatar olisi halunnut kovin Lanaen viettävän yön linnalla, mutta koska moisesta ei oltu kartanolla puhuttu, ajatteli Delia parhaakseen hyvästellä siskonsakin lämpimin syleilyin. Dariuksen kanssa haudottiin vielä hetken vaihtoehtoa ensitapaamisen olinpaikasta, ennenkuin tämäkin lähti omille teilleen, mitä ilmeisemmin kohti sotilastupia. Nuorin sisar saatettiin pihamaalle, portaat jälleen avustettuna raskaana olevalle naiselle, joita haltiakuningatar ei antanut luokitella esteeksi sisarensa hyvästelemiseksi ja jaksoikin ne oikein hyvin. Pihalla tuulahteli viileästi, jonka vuoksi Delia ei astunut kovin perälle pihamaata vaan jäi katoksen alle. Turvalliset matkat toivotettiin ja keltaiset silmät jäivät katsomaan vielä siskonsa perään niin kauan, kunneis tuo katosi näkyvistä ja kuningatar itse, vetäyti takaisin sisälle suoraan yöpuvulle.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2013, 15:55

Lanae ei ainakaan myöntänyt löytäneensä vielä ketään kiikareihinsa. Hyvä, Darius olisi vaatinut saata tavata kyseisen miehen heti, jotta hän isoveljenä olisi voinut tuomita miesvalinnan, mikäli tarvis. Jos Darius jostain oli tarkka no mistä perfektionistinen muka ei olisi ollut tarkka niin sukunsa kunniasta ja sen nimestä. Windereiden sukuun ei todellakaan mitään talonpoikia sekoitettaisi, puoliverisistä tai toisista roduista puhumattakaan! Suvun piti pysyä puhtaana, olivathan he sentään kaukaista sukua Cúthalioneille. Vanhat ja arvostetut suvut eivät saaneet tahriintua, näin Dariuksen mielestä.
Delia kävi kuitenkin muistuttelemaan, ettei Lanaella ollut vielä mitään kiirettä kumppanin kanssa, olihan nuorin sisaruksista vielä.. no, nuori. Darius kävikin hymähtämään tähän toteamukseen, sen pahemmin vastaan väittämättä. Mitä taas tuli Dariuksen kumppaneiden hankkimiseen, ei kenraali mitään todennut. Niin, olihan hänelläkin vielä aikaa... mikäli olisi edes etsinyt kumppania. Darius oli jo löytänyt elämänkumppanin, yllättävältä taholta ja yllättävällä tavalla, mutta valitettavasti kumppanivalinta ei ollut se kaikkein luonnollisin. Eipä se loppujen lopuksi kovin tuomittava päätös ollut, mutta epänormaali ja varmasti tahrisi nimen jos toisenkin, tavalla tai toisella. Ja sitä Darius ei halunnut, sen takia tämä kumppanuus pysykööt yhä salassa. Aina hautaan asti.

Loppupäivä vietettiin rennosti keskustellen ja kuulumisia vaihtaen. Puheenaiheet vaihtelivat sitä mukaan, mitä aikaa kului ja toisten kanssa jälleen kerran tutustuttiin. Nopeasti se aika kuluikin, kunnes oli aika heittää hyvästit kartanoon palaavalle Lanaelle. Mitä ensitapaamiseen tuli, ei Darius mitään päiviä, aikoja saatikka paikkoja osannut sanoa ja tuolta saikin harvinaisen epämääräisen vastauksen, mikäli mahdollista tapaamispäivää kyseltiin. Darius ei tiennyt milloin ehtisi jälleen istumaan aloillaan siten, että päivämäärä myös siskoille sopisi. Sen näki sitten joskus. Tarkemmin asiasta ei keskusteltukaan, kenraalin käydessä hyvästelemään siskonsa ja poistui sitten jälleen omille teilleen, hoitamaan muka kiireisiä töitään.

// soli sitten siinä. Kiitän ja kumarran, nyt sitten lueskelemaan Tempin hahmoesittelyä~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 10 Tammi 2013, 19:35

Lanae

Loppu ilta kului nopsaan, jopa liian, ja kun viimein tuli aika heittää hetkisekeksi hyvästit Lanae koetti vain pitää reippaan hymynsä ja olla itkemättä, haikeaahan tämä oli. Pitkästä aikaa he kaikki kolme olivat toisensa nähnyt ja ties milloin seuraavan kerran. Siskonsa halauksen Lanae otti lämmöllä vastaan ja halasi takaisin niin hyvin kuin vain pystyi, peläten, että voisi jopa rusentaa pienoisen sisarensa vastassa. Veljensä neito hyvästeli pienellä halauksella, hillitymmällä kuin viimeksi annetun ja nyökkäsi sitten lähtien Delian kanssa alakertaan pihamaalle, jossa hänen vankkurinsa jo odottivat.
Lanae kävi vielä halaamaan sisartaan viimeistä kertää tälle illalle ja sitten hän asteli vankkureidensa suojaan vilkuttaen sisarelleen ikkunasta. Kun Delia ja linna olivat jääneet taakse, Lanae huokaisi syvään. Toivottavasti seuraava tapaaminen järjestyisi mahdollisimman nopeasti. Jopa pari pientä kyyneltä kävivät putoamaan neidon mekolle ja kun hän katsahti alas, tajusi neito vieressään jotain.. teepussin. Lahjan Delialle.
Takaisin kääntyminen olisi ollut tyhmää, joten Lanae otti teepussin käteensä, katsoi sitä hetken ja rupesi sitten hymyilemään, hän antaisi sen sitten kun he näkisivät seuraavan kerran, kyllä.
Tämän ajatuksen rohkaisemana Lanae kulki kartanoonsa, otti sen rauhallisuuden ja jonkintasoisen yksinäisyyden vastaan, haikeana, mutta silti levollisin mielin, ajatellen taulua, jonka Delia ehkä vielä jonain päivänä maalauttaisi.

//Ja näin. :3 Kiitos vielä kerran ja nyt hahmoni esittelyä muokkaamaan ~//
Templer
 

Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron