Sinä, ulos täältä! //Haulokki, tule toki peremmälle!

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 27 Marras 2012, 19:29

Muodonmuuttaja katsoi toisen reaktiota, mielissään siitä että tämä päästi vihdoinkin irti. Heti haudankaivajan otteen livettyä hän astuikin askeleen pari takaperin, kosketusvälimatkan ulkopuolelle. Haulokki kuunteli jokseenkin tyytyväisenä toisen ulinaa, kohottaen kulmiaan tämän haasteelle. Ei pitäisi olla vaikeaa avata ovi ja... Paitsi tietenkin jos ovi oli lukossa. Niin sen täytyi olla.

Joten hän ei edes vaivautunut kokeilemaan ovea. Mies kyllä tuijotti saranoiden varassa olevia puusta veistettyjä ovia hetkisen, oikeastaan mitään ajattelematta. Hän kääntyi kannoillaan ja katsoi suurta puuta ajatuksissaan. Helpoin tapa ylös olisi pesukarhuna, mutta.... "Onko pakko..." Joshua mutisi enemmän itsekseen niskaansa terveellä kädellään hieroen. Hän ei halunnut muuttaa muotoaan toistamiseen saman päivän aikana, mutta jos hän tahtoi päästä helpolla, niin pakko se oli.

"Kai se on", tämä huokaisi ja keskitti ajatuksiaan hetkisen. Jälleen kerran tuttu sinertävä hohde täytti huoneen hetkeksi, kun Cambiatio käytti taas voimiaan. Pieni pesukarhu seisoi hetken aikaa takajaloillaan, ennen kuin lähti toista etujalkaansa hieman ontuen kipittämään omenapuuta kohti. Se oli tilaansa nähden yllättävän vikkelä liikkeissään, ja kiersi metsänhengen kaukaa, alkaen nopeasti nousta ylöspäin puun runkoa pitkin.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 30 Marras 2012, 20:14

Urlin katsoi hämmentyneenä, kun toinen muuttui pesukarhuksi, ja mietti hetken aikaa. Missä hän oli nähnyt...
"Heeetkinen! Sinä!" Henki huudahti, astuen askeleen lähemmäs muodonmuuttajaa. "Se olit sinä koko ajan!"

Jos se ei ollut tarpeeksi, että Haulokki oli hänen koko päivän vaivojensa syy, tuon piti vielä lähteä kiipeämään hänen puutaan ylös. Ulrin vinkaisi, hän ei todellakaan pitänyt siitä tunteesta. Niinpä henki laski kätensä puunsa pintaan, kadoten hetkessä. Hetkessä hän ilmestyi pesukarhun kohdalle, työntäen sen ensimmäisenä reaktiona alas.
Urlin alkoi katua tekoaan vasta kuullessaan pesukarhun tömpsähtävän maahan, mutta silloinkin hänestä tuntui lähinnä siltä, että hän oli ottanut oikeutetun koston. Henki työntyi enemmän ulos puustaan, katsoen alaspäin. Hänestä oli näkyvissä vain vyötäröstä ylöspäin, kun tuo totesi puoliksi huutaen:
"Sori nyt vaan, mutta minä en edes vaivaudu kertomaan miksi minä tein noin. Sinä et halua tietää missä minä tunsin tuon."

Urlin oli hetkessä pesukarhumiehen vieressä kädet puuskassa. Hän huokaisi, ja kohotti etusormeaan miettivän näköisenä.
"Sanotaanko, että Puuta pitkin ei kiivetä. Minä en mieluummin halua tuntea sitä. Se ei ole erityisemmin mukavaa, usko pois."
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 30 Marras 2012, 21:43

Kovin pitkälle pesukarhu ei ehtinytkään kiivetä, ennen kuin metsänhenki ilmestyi hänen eteensä puusta ja tyrkkäsi hänet alas. Haulokki vinkaisi yllättyneenä ennen kuin läjähti jälleen alas. Karvapallo makasi hetkisen paikoillaan, eteensä sinivihreillä silmillään tapittaen.

Loppujen lopuksi mies tajusi vihdoin muuttaa muotoaan taas normaaliksi. Päätään pidellen Haulokki nousi istumaan, luoden vihaisen katseen haudankaivajaan vieressään. Mielenosoituksellisesti tuhahtaen mies kääntyi istumaan kädet puuskassa selin toiseen. "Tuo nyt oli vain... Minä jään sitten tähän", tämä murahti loukkaantuneena, maata tuijottaen. Hän yritti parhaansa mukaan olla huomioimatta olkapäässään ja nyt myös takaraivossaan tykyttävää kipua, nostamatta katsettaan vieläkään.

Haulokki antoi sateen valua kasvojaan pitkin, vaivautumatta pyyhkäisemään pois silmille valuvia raidallisia hiuksiaan, hänhän pysyisi tässä ja sillä selvä.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 06 Joulu 2012, 17:20

Urlin tuijotti muodonmuuttajaa edessään, antaen painostavan hiljaisuuden laskeutua heidän välilleen. Hän tarkkaili tuota hetken aikaa, sitten naurahtaen huvittuneena.

"Ja nytkö sinä loukkaannut noin pienestä? Ei sitten, minä lähden katsomaan mitä Tuffis tekee." Metsänhenki totesi yrittäen parhaansa mukaan kuulostaa ivalliselta, jotain mitä hän ei yleensä tehnyt. Nyt se vain tuntui oikealta, ja miehen näköinen henki käveli huoneesta poisjohtaville oville melkein hyräillen.
Urlin laski kätensä kahvalle, testaten sitä pari kertaa. Hän löi kätensä taskuilleen, testaillen niiden sisältöä kankaan alta, ennenkuin hän muisti taas avaimen olevan olohuoneen lattialla. Hän varmisti vielä etsimällä narua kaulansa ympäriltä, mutta joutui kaivamaan kätensä pois huivinsa alta löytämättä etsimäänsä. Niinpä tuo vain sulautui oveen ja katosi sen läpi.

Hän oli jo matkalla kohti Tuffiksen vaativaa tuhinaa, kun hän tajusi jotain. Hetkessä hän oli taas oven toisella puolella, ja hän huusi:
"Ja minä muuten tiedän jos kosket puuhuni, joten turha yrittää!"

Hän katosi taas oven toiselle puolelle, napaten avaimen lattialta etsiessään Tuffiksen. Tuo yritti parhaimmillaan järsiä ovenreunaa päästäkseen käsiksi Urlinin ruokavarastoihin. Henki ei voinut kuin huokaista huvittuneena. Kuten aina.
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 09 Joulu 2012, 20:06

Vihaisena kirosanoja mutisten Haulokki istui yhä nurmikolla, antaen hengen puheen valua toisesta korvastaan sisään ja toisesta ulos. Toisen lähtiessä huoneesta sen typerän siilin luokse, jäi muodonmuuttaja omine päineen istumaan sateeseen. Häntä ei kiinnostanut sitten yhtään miten pienestä hän loukkaantui, hän oli loukkaantunut, ja se oli nyt ainut, millä oli väliä!

Mies katsoi ovelle haudankaivajan ilmestyessä taas hänen näkökenttäänsä ja painoi mielenosoituksellisesti kätensä korvilleen, tuijottaen toista vihaisesti. Tätä ei kiinnostanut mikään pirun puu! Miehen kadottua jälleen oven toiselle puolelle, Haulokki tuijotti ovea hetken, ennen kuin nousi ilkeästi virnistäen ylös. Hänellä oli idea...

Nuorimies käveli sen niin arvokkaan puun luokse, kiertäen sen ympäri pari kertaa arvioivan näköisenä. Haulokki vilkaisi nopeasti olkansa yli, ettei metsänhenkeä vain nyt näkynyt. Hänhän ei totellut ketään, jos ei niin halunnut. Mies potkaisi puuta parisen kertaa ihan vain piruuttaan, käyttämättä vielä kuitenkaan liikaa voimaa. Jos se toinen heppu kerran tiesi milloin hänen puuhunsa koskettiin, niin tulkoon tänne sitten. Kehtasikin jättää hänet yksin tänne!
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 14 Joulu 2012, 22:33

Urlin ehti juuri kantaa rimpuilevan siilin olohuoneeseen, kun henki tunsi yllättäen potkaisun jalassaan. Mies huudahti yllättävästä kivusta, ottaen seinästä tukea tuntiessan uusia kivunaaltoja nousevan. Hän ei voinut kuin tarttua jalkaansa ja hieroa kohtaa, jossa potkut olivat tuntuneet. Siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi tuntenut tälläistä kipua...

Vetäessään syvään henkeä Urlin tiesi jo mistä nuo olivat johtuneet. Nyt se pirun idiootti potki hänen puutaan. Sillä ei sitten ollut minkäänlaista kunnioitusta mitään kohtaan, eikö se edes ymmärtänyt miten paljon se sattui? Hän oli tietääkseen ilmaissut vallan hyvin, ettei hän halunnut kenenkään koskevan hänen puuhunsa, vielä vähemmän hän halusi jonkun potkimaan hänen puutaan! Huolimatta nyt huolehtivasti tuhisevasta Tuffiksesta jaloissaan henki katosi seiniä pitkin, tupsahtaen nopeasti puuhuoneeseensa. Kuten hän olettikin, itse piru oli edelleen puun vieressä. Kiinni rysän päältä, kyllä vain.

"Tiedätkö sinä, miten paljon tuo sattui?" Urlin puristi sanat suustaan purren välillä huultaan, tuijottaen toista miestä vihaisena. Hän saattoi kestää vain tietyn verran ärsytystä päivässä, ja tämä oli jo liikaa. Selvästi liikaa. Jonkun pitäisi opettaa tuolle kakaralle käytöstapoja. Hän voisi vain toivoa, että se joku ei olisi hän itse. Urlin olisi ollut todella kiitollinen jos hänen ei tarvitsisi enöää koskaan laskea katsettaan pesukarhumaiseen mieheen.
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 15 Joulu 2012, 00:26

Muodonmuuttaja kääntyi katsomaan metsänhenkeä tuon tullessa jälleen takaisin puuhuoneeseen. Haulokki ei yrittänytkään siirtyä pois puun luota toisen ulistessa hänelle, tyytyi vain kohauttamaan olkiaan välinpitämättömänä. "Eeenpä tiedä, en. Mutta tiedätkö mitä minä jopa tiedän?" Harmaa mies katsoi vihreäsilmäistä haudankaivajaa mahdollisimman viattomasti, kääntyi jälleen puuta kohden ja potkaisi sitä taas pari kertaa ärtyneenä. Käyttäen tällä kertaa huomattavasti enemmän voimiaan.

Haulokki katsoi tuskissaan olevaa blondia kädet puuskassa, välittämättä tämän huutamisesta, ärsyyntynyt ilme kasvoillaan."Minä tiedän, että unohdit kertoa minulle kuinka täältä pääsee pois. Ja usko huviksesi, jaksan potkia tuota puuta vielä vaikka kuinka kauan", pesukarhumies sanoi vihaisesti, kävellen lähemmäs maahan romahtanutta haudankaivajaa. Hän kumartui tämän viereen ja katsoi tätä hetken aikaa. Häntä ei oikeastaan huvittanut kiusata toista enää tämän enempää, tuo alkoi näyttää jo aika säälittävältä. Haulokki huokaisi ja kuljetti teräväkyntistä kättään etuhiustensa läpi.

"Joten jos viitsisit vain päästää minut ulos täältä."

//Tynkä is da best!//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 16 Joulu 2012, 14:05

Urlin vetäisi henkeä kauhistuneena toisen kääntyessä taas hänen puutaan kohti. Hänellä oli hieman turhankin hyvä aavistus, mitä tuolla oli mielessään. Oikeassa hän sattui olemaankin, tuntiessaan vielä paljon lujemman potkun jaloissaan. Vaikka henki valmistautui iskuun, ei tuo voinut pidättää huutoaan. Hän katui sitä heti kun hän kaatui maahan jalkojen päättäessä pettää kivun vuoksi.

Katumus ei ehkä iskenyt vielä täydellä voimalla kun hän lojui kasvot märässä ruohossa, ei edes siinä vaiheessa kun hänen huutonsa hiipui viimein pieneen, tärisevään hengenvetoon. Urlin ei voinut estää pientä vinkaisua karkaamasta rikkipurruilta huuliltaan, ja siinä vaiheessa katumus alkoi pikkuhiljaa iskostua hänen päähänsä. Nostaessaan katseensa muodonmuuttajaan, henki tajusi näyttäneensä tuolle... Tuolle... Pirun kiusankappaleelle kuinka tehdä hänen elämästään kurjaa. Ja asiaahan ei auttanut, että hän voisi kuollakkin jos tuo satutti hänen puutaan tarpeeksi...

Haulokin viimein antaessa selityksen tihutöihinsä, veti Urlin loukkaantuneena henkeä. Ja tuonko takia se yritti tappaa häntä?! Metsänhenki veti syvään henkeä pari kertaa ennenkuin hän huomasi toisen edessään. Tuon kyykistyessä hänen tasolleen, maassa edelleen oleva mies kohottautui käsiensä varassa istumaan. Hän pyyhkäisi verta pois huuleltaan, nyt vasta tuntien senkin tykyttämisen. Tietenkin hän oli onnistunut puremaan huulensa auki. Tarinan opetus kai oli, että kun valmistautuu kipuun, ei huulta kannata purra.
Haudankaivaja huomasi tärisevänsä vihan ja kivun sekoituksesta toisen nyt vaatissa päästä ulos. Eikö tuo samainen idiootti ollut vähän aikaa sitten kieltäytynyt menemästä ulos? Ja nyt se käyttäytyi kuin hän olisi pitänyt sitä vankina täällä koko ajan! Urlinilla alkoi pikkuhiljaa kiehua yli, ja tuo tunsi käsiensä puristuvan nyrkkiin. Jos tämä jatkuisi, hän ei kohta välittäisi enää itsehillinnästä. Kuitenkin, hänellä oli etulyöntiasema jo muotonsa koon nähden...

"... Jos et ole sattunut huomaamaan, minä olen yrittänyt saada sinua ulos täältä alunperinkin, mutta ei, kun ilmeisesti väkivaltaiset hullut haluavat päättää itse milloin sopii mennä ulos!" Urlin aloitti lauseensa vihaisena mutinana, huomaamattaan korottaen äänensä huudoksi. Nyt hän vähän välitti verensä mausta suusta, vaikka hänen oli pakko sanoa ettei hän siitä pitänyt.


//Kohta rupeaa nyrkit heilumaan ^___^ Onko se tarpeeksi romanttista Haulokille?//
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 22 Joulu 2012, 13:44

Haulokki katsoi haudankaivajaa hieman pahastuneen oloisena, ja pudisti päätään. "En minä ole väkivaltainen! ... Ainakaan yleensä. Enkä minä myöskään ole hullu. Mutta et nähtävästi yrittänyt saada minua ulos tarpeeksi kovasti, koska tässä minä vielä olen. Voin toki kiivetä pois, mutta näytät jo ihan tarpeeksi kärsivältä, että alan jo melkein sääliä sinua", mies veti henkeä pienen puheensa päätteeksi, tapittaen toista hieman vaivaantuneena.

Hän saattoi olla pahansisuinen ja -suinen, mutta tunsi siltikin olonsa vähän pahaksi potkittuaan toisen puuta ilman mitään järkevää syytä. Ja Haulokki ei tosiaankaan ollut ollut kovinkaan väkivaltainen ihminen, mikä sai hänen omantuntonsa kolkuttamaan entistäkin enemmän. Pesukarhumies huokaisi syvään ja sulki silmänsä. Tämän jälkeen hän katsoi toista totisena. "Voin kyllä pyytää anteeksi, mutta epäilen ettei se paranna oloasi sitten yhtään."

//Superhyperminitynkä!//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 25 Joulu 2012, 16:02

Urlin yritti vetää syvään henkeä, irvistellen vihaisena. Hän tunsi edelleen kipua jaloissaan, hän ei ihmetellyt vaikka hänen puunsa olisi vahingoittunut enemmänkin. Tästä ei taidettaisi ihan heti lähteä kävelemään... Myöskään sen takia, että häntä ei huvittanut lähteä minnekkään.
Mies jätti huomiotta toisen vastalauseet, kohottaen katseensa toisen naamaan tuon ilmoittaessa että hän sääli metsänhenkeä. Urlin ei voinut auttaa itseään, ja tunsi pian nyrkkinsä iskeytyvän toisen kasvoihin. Erityisemmin hän ei ollut ylpeä äskeisestä liikkeestä, mutta auttoi se ainakin jonkinverran.
"Minä en tarvitse sinun sääliäsi." Urlin sihahti ärtyneenä, jatkaen sitten: "Ja jos kehtaat edes harkita puuhuni koskemista uudelleen..." Henki vetäisi henkeä syvään, huokaisten sitten. Hän ei halunnut oikeastaan jatkaa lausettaan, ties mitä hän sanoisi tekevänsä. Ja luoja häntä auttakoon, sen hän myös tekisi.


Urlin hautasi kasvonsa käsiinsä, painautuen pieneksi keräksi polvilleen maahan. Hänen pitäisi oikeasti rauhoittua. Hän ei pitänyt tästä.

Paras tapa rauhoittua olisi kai päästää tuo pois, mutta... Puuhun tuo ei todellakaan enää koskisi, ei varmana, ja ovikin oli lukossa... Missä se avain oli? Urlin mietti vahvasti. Hän ei voinut viedä muita olentoja mukanaan puun läpi tai mitään muutakaan, eikä häntä huvittanut ollenkaan lähteä itse minnekään. Hän ei todellakaan jättäisi tuota sekopäätä puunsa luo yksin, seuraavana hän huomaisi kuolevansa tuon idiootin takia. Ainoa keino oli siis avain...
Mies ryhtyi tutkimaan taskujaan hitaasti, yrittäen muistella minne hän sen oli laittanut. Tutkimus oli hidasta, sillä hänellä oli taskuja aika paljonkin...

"... Ja sori vain, olet nyt jumissa täällä. Minulla ei ole intoa lähteä enää minnekään täältä johtuen tietyistä syistä, sinä et todellakaan koske puuhuni ja ainoa avain oveen on toisella puolella johtuen sinusta." Urlin murahti, pysyen edelleen maassa.
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 27 Joulu 2012, 14:36

Muodonmuuttaja katsoi toista kysyvästi tämän katsoessa viimein hänen suuntaansa. Seuraavaksi hän tunsi iskun kasvoissaan ja joutui ottamaan käsillään maasta tukea, ettei olisi kaatunut. Haulokki irvisti muistaessaan toisen kätensä olevan loukkaantunut, uusi kipuaalto terrorisoi vasenta käsivartta.

Mies tuijotti haudankaivajaa hetken, miettien päässään miten tähän pitäisi reagoida. Hän voisi lyödä takaisin, mutta oli varmaan aiheuttanut jo ihan tarpeeksi vahinkoa. Hän voisi suuttua, mutta hänellä ei tainnut olla oikeutta siihen tässä tilanteessa. Joten hän tyytyi vain nousemaan ylös. "Auts. No, taisin varmaan ansaitakin tuon", pesukarhu sanoi toiselle.

Tämä katsoi ympärilleen huoneessa, sieltä ei tosiaankaan päässyt pois kuin kahta tietä - puu tai ovi. Ja puuhun hän ei saisi tai enää edes aikoisi koskea, ovi taas oli lukossa ja ainoa avain oli... "Aaaivann. Eli olen jumissa täällä. Ei kai siinä", Haulokki mutisi hieman turhautuneena. Hän otti kohteekseen lähimmän seinänpätkän ja käveli sen luo, istuen sitten maahan selkä seinää vasten. Mies veti polvensa koukkuun ja painoi otsansa niitä vasten väsyneenä. Tänään häntä ei edes huvittanut tapella kenenkään kanssa, joten miksi hän oli alkanut haasta riitaa ensimmäisen vastaantulijan kanssa? Koska hänen ei ollut annettu nukkua. Idiootti.

Haulokki hieroi ohimoaan, päänsärky alkoi taas. Hän vain toivoi ettei se menisi tällä kertaa niin pitkälle kuin viikko sitten, silloin hän ei ollut edes nähnyt toisella silmällään mitään. Vielä ainakin kipu oli siedettävän tasoista, mutta kuka tietäisi mitä se olisi myöhemmin. Hän kietaisi kätensä jalkojensa ympärille ja sulki silmänsä.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 07 Tammi 2013, 22:14

"Enemmänkin kuin ansaitsit." Urlin päätyi mutisemaan toisen ilmeisesti viimein älytessä omaa asemaansa. Olihan se mukavaa, mutta se olisi voinut tapahtua hieman aikaisemmin. Vaikka ennenkuin tuo oli potkinut hänet melkein hengiltä. Mutta ilmeisesti ei, sekin oli liikaa kysytty.

Henki ei vaivautunut vastaamaan mitään toisen toteamukseen, tuhahtipa tuo vain hiljaa. Sen jälkeen hän ei vauvautunut sanomaan mitään, makoillen vain paikallaan. Hiljaisuus, sateen ropinan rikkoma sellainen, tuntui jatkuvan kauankin ennenkuin Urlin käänsi päätään ja tuijotti edessään olevaa miestä. Häntä alkoi pikkuhiljaa vaivata. Hän oli hiippaillut pienin äänin aika kauankin ihmisten kaupungissa, hänen jos kenen olisi pitänyt tietää jos kaupungissa oli muitakin taruolentoja. Miksei hän siis ollut aikaisemmin nähnyt tai edes kuullut tästä pesukarhusta?

Urlinin ilme muuttui melkein ärtyneeksi kun tuo mietti. Lopulta tuo päätti rikkoa hiljaisuuden, asia ei vain jättänyt häntä rauhaan.
"... Kuka sinä edes olet." Henki töksäytti kohtuulliseen isoon ääneen. "Luulin että olen tutustunut kaupunkiin tarpeeksi tietääkseni ettei täällä paljoa ole taruolentoja." Urlin tokaisi perään, jättäen kokonaan mainitsematta lisäyksen `minun lisäkseni´. Toisen ei tarvinnut tietää sitä, jos se ei ollut tarpeeksi fiksu ymmärtämään sitä itse.
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 07 Tammi 2013, 23:05

Haulokki tyytyi vain huokaisemaan kuulllessaan metsänhengen sanat. Hän ei pistänyt pahakseen heidän välilleen langennutta hiljaisuutta, vaan oli salaa kiitollinen siitä. Harmaaihoinen mies keskittyi kuuntelemaan sadetta ja saamaan päänsärkynsä hallintaansa, hän ei todellakaan pitänyt kastumisesta.

Kauaa ei tämä saanut kylpeä hiljaisuudessa, kun toinen avasi suunsa ja päästi ilmoille asiansa äänellä, joka Haulokin tykyttävissä korvissa kuulosti monta kertaa terävämmältä ja voimakkaammalta kuin se todellisuudessa olikaan. Joshua närkästyi tajutessaan miehen yhä kuvittelevan hänen olevan taruolento, mutta ei kommentoinut siihen vielä mitenkään.

Sen sijaan muodonmuuttaja nosti päänsä polvistaan ja nojasi raidallisten hiusten peittämän takaraivonsa puuseinään, tuhahtaen sitten kuivasti. Huomaamattaan tämän terve käsi haki otteeseensa sinisen kiven, joka roikkui rintakehänsä päällä. Hajamielisesti sormiaan sen sileää pintaa pitkin kuljettaen mies mietti hetken aikaa. "No... 'Kuka olen?' Haulokiksi sitä on haukuttu jo ihan hyvän aikaa, että ei siitä sen enempää. Ja olisin tyytyväinen jos vihdoin uskoisit, että olen ihminen, Herran tähden", hän ei jaksanut enää huutaa saatika suuttua kunnolla, vaan puhui hieman normaalia hiljaisemmalla äänellä.

Haulokki kuitenkin arveli, ettei mies uskonut häntä kuitenkaan, joten hän kohotti kädessään olevan riipuksen toisen nähtäväksi. "Tiedätkö, minä olin vielä muutama vuosi sitten normaalin ihmisen näköinen. Sitten löysin tämän." Pesukarhu virnisti väsyneen näköisenä, laskien kätensä sitten takaisin rinnalleen.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 17 Tammi 2013, 20:07

Urlin kuunteli hiljaa toisen vastausta, kurtistaen kulmiaan toisen väittäessä taas olevansa ihminen. Voisko muka tuollainen nätti kivi tehdä mitään tuollaista? Ainakaan hän ei ollut kuullut mitään sellaista, vaikka hän todella vähän omiin tietoisinsa luotti.

"No on kuule vaikeaa uskoa että olet ihminen kun minäkin näytän enemmän ihmiseltä kuin sinä. Ainakin nyt." Henki mutisi, kohottautuen istumaan väsyneenä. Nyt oli juuri oikea sananmuoto tähän kohtaan, sillä hän hyvä että edes muisti miltä hän oli näyttänyt aikaisemmin, silloin kun hän oli... Huomannut olevansa? Hän olisi voinut näyttää oudommaltakin, ellei hän osaisi muuttaa olomuotoaan vallan hyvin.
Urlin pysähtyi kesken ajatuksiensa, vilkaisten sitten oudomman näköistä miestä seinää vasten. Ainahan hän voisi muuttua tuon näköiseksi, se ei koskaan tappanut ketään. Ja se voisi ainakin hieman valoittaa tuota. Muuten hänelle ei olisi tullut ajatuksiinsakaan vaihtaa olomuotoaan tässä, mutta kun salaisuus oli jo paljastunut niin...

Hiljaisuus tuntui taas laskeutuneen paikalle, kun Urlin sulki silmänsä ja keskittyi. Kesti hetken aikaa, kun henki näytti melkein katoavan, ja pian tuon tilalla istuikin toinen Haulokki. Urlin, nyt Haulokin näköisenä, rupesi käärimään hiojaan miettivän näköisenä ja tutki käsiään.
"Jotain tässä ei nyt aivan tunnu oikealta..." Tuo mutisi, tuijottaen aina välillä seinää vasten nojaavaa Haulokkia yrittäen löytää mikä tässä nyt oli vialla - vaatteiden lisäksi. Eihän hän sentään vaatteitaan saanut muuttamaan muotoaan millään. Kulmiaan edelleen kurtistaen mies naksutti kieltään, huomaten sitten terävät hampaat suussaan. Edelleen hieman hämmentyneenä tuo ryhtyi nykkimään niitä sormillaan, miettiväisen kurtun viimein kadotessa otsalta.
"Minusta ei tunnu erityisen ihmismäiseltä." Urlin totesi hieman hiljempaa, pyyhkien kättään housuihinsa.
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 03 Maalis 2013, 12:15

Haudankaivajan ilmeestäkin näki jo ettei tuo uskonut häntä vieläkään, ja se oli omiaan saamaan muodonmuuttajan pinnan kiristymään. Hän saattoi olla hyvinkin epärehellinen lurjus, mutta tämä oli asia josta hän ei valehtelisi, piste. Toinen täytyi vain saada uskomaan hänen sanaansa. Se vaan taisi olla haastava tehtävä ottaen huomioon sen, kuinka kauan hän oli jo yrittänyt tuloksetta...

Haulokki avasi suunsa vastatakseen miehen sanoihin, mutta sulki sen saman tien nähdessään toisen tekevän... jotain. Kohta tämä tajusi ettei suinkaan ollut ainut muodonmuuttaja huoneessa, vaan Haudankaivaja osasi puuhun sulautumisen lisäksi sellaisenkin tempun. Pesukarhumiehen oli pakko myöntää olevansa hämmentynyt tuijottaessaan identtistä itseään. Toinen etsi ilmeisesti jonkinlaista vikaa itsestään, mutta sai alkuperäisen Haulokin vain nauramaan makeasti. "Jep jep", hän totesi hieman rauhoituttuaan, "vikoja ei löydy, minä olen täydellinen."

Joshua tapitti miestä edessään huvittuneena, pudistaen päätään toisen jatkaessa puhettaan. "Älä valita, itsepähän minuksi muutuit. Ihmisenä minä synnyin ja olen yhä aika varma etten ole miksikään muuttunut."[/b]
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron