Kulta, meidän pitäisi puhua || Sands

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Sands » 20 Joulu 2012, 21:59

Roswell kävi hiuksista pitäen pakottaen velhon kontalleen maahan, riuhtoen ja repien toisen haluamaansa asentoon lattialla sen suurempia murehtimatta. Black ei laittanut vastaan lainkaan, vaikka selväähän se oli, mitä tässä ajettiin takaa. Toinen oli viinit kaatanut lattialle ja niistä oltiin toruttu, nyt kasvot taas matkasivat kovaa vauhtia kohti sitä viinitahraa, joka lattialankkuja koristi. Nelinkontin velho pääsi, ennen kuin pientä vastarintaa alkoi tuntua, juuri ennen kasvojen osuessa viiniin lattialla. Demoni ei hellittänyt ja piti edelleen tiukasti kiinni, mutta tällä hetkellä toista ei pakotettu vielä alas. Ei, Blackille annettiin mahdollisuus tehdä kaikki itse, olisihan sarvipää tietenkin voinut työntää toisen naaman likaan ja hieroa sitä sitten siihen aikansa, mutta velhon tehtävä oli nuolla viini sen sijaan parempiin suihin. Toinen vain kyseenalaisti Roswellin toimet, etenkin mitä velhon omaan asemaan tuli hovissa ja tässä tuo nyt oli, pakotettuna nuolemaan lattioita kuin se "pahainen piski" totta tosiaan. Mutta vanhat kasvot eivät näyttäneet tippaakaan armoa ja Black ymmärsi asemansa nopeasti, käyden viinin kimppuun nuollen ja imien.

Demoni pysytteli toisen vierellä kyykistyneenä ja pitkät hiukset otteessaan, eikä paljoa vapautta liikkumiseen annettu. Toimitusta seurattiin vierestä tarkkaavaisena, velhon käydessä osansa tekemään tunnollisesti. Kovin kunnioitettavaa, viinihän ei tosiaan ollut mitään erityisen hienoa sellaista, eikä oikeastaan ansainnut tulevansa nuolluksi lattialta. Niin siinä kuitenkin kävi vaikka Blackin hiuksista ne, jotka eivät tiukassa otteessa olleet, kävivät valahtamaan maahan kasvojen ollessa suunnattuna kohti maata, kiitos painovoiman. Osa vaaleista suortuvista pääsi uimaan viinissä, saaden uuden, punertavan sävyn itseensä.
"Olette niin kovin sotkuinen, herrani," Roswell sanoi taas toruvasti toisen nuollessa lattian puhtaaksi, mutta vihdoin ote helläsi hiuksista ja käsi kävi vain silittelemään ja rapsuttelemaan päätä,
"Mutta ei kai minun pitäisi odottaa teiltä mitään muuta, mh?" Kulma nousi kysyvästi, tuon sitten pudistellessa päätään nauraen, ennen kuin suostui vastaamaan velholle kysymäänsä kysymykseen.

"Olen oikein ylpeä herrastani. Tämän kiltimmäksi ette taida tullakaan, vai? Sovitte kuitenkin tuollaiseen tehtävään oikein hyvin, olette mielessäni seuraavan kerran, kun lattiat kaipaavat puhdistusta," demoni kehräsi, käden käydessä jatkamaan matkaansa päänsilittelystä selkää hellimään, vapaan käden ottaessa pöydältä tiputetun pikarin käteensä nostaakseen sen pois lattialta. Silittely jatkui aina selästä alaselkään, loppuen lopulta pariin hellään taputukseen toisen luisevalle takamukselle, ennen kuin Roswell kävi nousemaan kunnolla jaloilleen, asettaen lasin pöydälle.
"Ja herrani on kiltti vain saadakseen palkintonsa, mh? Mitä teillä onkaan mielessänne?"




((Tietenkin tykkää. Garrett tarvitsee kuitenkin komean ja miehekkään miehen, kenen käsivarressa roikkua, mutta pitäähän sitä olla tarpeeksi nättikin, että viitsii katsella. Garrett tykkää, kun saa katsella itseään kokovartalopeilistä alastomana. Sitten Roswell-paran pylly on taas ihan kipeä ja Henry joutuu taas lainaamaan sänkyään. Kaikki pääsevät sitten silittelemään pyllyä ja toivottamaan sille hyvät paranemiset. Sellainen tuo Roswell on, ei koskaan sano ei muiden leikkeihin, vaikka oma pylly kärsisi. Mardukiltakin rakastetaan pipi pois.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Joulu 2012, 22:42

Pää kävi kallistumaan paremmin demonin puoleen, kun sarvipäinen vihdoista viimein päästi tiukan otteensa irti. Roswell kävi suomaan jälleen hellempiä kosketuksia velholle, joka kävi pienesti kohoamaan lattiantasolta silitysten lomasta.
Jos pidät tätä sottaisena, et ole nähnyt vielä mitään Seth virnisti tyytyväisenä muistellessaan omia saavutuksia sotkuisuuden suhteen. Se ei ehkä ollut niin kaunista katseltavaa, ainakaan jonkun toisen mielestä. Mutta Seth nautti suuresti, kun sai sotkua aikaan leikkiessään jonkun enemmän tai vähemmän onnekkaan sieluparan kanssa. Verenpunainen kun oli hänen lempivärinsä.
Lattioiden puhdistaminen ei ole kyllä suosikki aktiviteettini Seth virnisti, ynähtäen perään pienesti demonin käydessä takapuolta taputtelemaan. Katse kääntyi lattian puoleen valkohapsisen noustessa istumaan jalkojensa päälle lattialle, siinä missä demoni nousi ylös kokonaan. Käsi kävi hieromaan takaraivoa pienesti demonin käsittelyn jälkeen, velhon tuijottaessa alas sarvipäisen jalkoihin. Katse kävi kuitenkin kohoamaan Roswellin kasvoihin, tuon käydessä kyselemään, mitä velholla mahtoi olla mielessä.

Et halua tietää mitä mielessäni liikkuu alati, ah, ne kaikki ideat ja toiveet ja tarpeet Seth aloitti Noustessaan ylös, lähes kirjaimellisesti pitkin demonia. Kädet kävivät tarrautumaan kiinni sarvipäisen lantiosta, lipuen sitten kylkiä pitkin ylemmäksi, sitä mukaa mitä velho pääsi ylös lattialta.
Olet kiusoitellut meitä tavalla tai toisella koko illan.. Velho jatkoi kasvojen ollessa lähes kiinni demonin omissa, käsien käydessä koskettamaan kankaan läpi aikaisemmin tehtyjä ruhjeita demonin selässä Joten kysymys kuuluukin, onko orja kiltti herralleen ja hoitaa aloittamansa loppuun Sethin huulet kävivät suomaan pienen kosketuksen demonin suupieleen Vai pitääkö Sethin mennä hoitamaan homma loppuun jonkun muun kanssa? Kynnet painautuivat selkää vasten rajummin, velhon virnuillessa.
Incubus, niinhän?


// Miten Garrett pystyisi elämään, jos ei näkisi itseään peileistä? Oikeasti, mitä se tekisi jos ei vois ihailla itseään edes kertaakaan päivän aikana? Kaikki tuovat parane pian kortteja Roswellin pyllylle ja Henry pitää huolen, ettei kukaan vain silitä sitä liian lujaa. Black pidetään kaukana, Black kun ei osaa leikkiä hellästi. Mardukin pipeissä on paljon rakastamista //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 21 Joulu 2012, 00:13

Roswell hymähti toisen sanoille niinpä niin, eihän tuo vielä mikään sotku ollut verrattuna mihinkään, etenkin kun tämä "sotkija" varmasti oli saanut paljon, paljon suurempiakin aikaiseksi. Leikkiin ja rooliin kuitenkin kuului kaikista pienistäkin tuhmuuksista huomauttaminen ja voivottelu, eikä viinitahra ja sotketut hiukset päässeet listalle poikkeuksina. Jos kaikki jäisikin vain tuohon, olisivat asiat menneet kovin hyvin.
"Eikö? Saitte minut huijatuksi, herrani, teitte sen niin hyvin. Puhdistaisitteko edes kenkäni mudasta lumien sulaessa?" Demoni kävi ehdottamaan virnistäen, edelleenkin toista kehuessaan... Tai ainakin kehuessaan toisen kielen työtä, mitä tuli lattianpuhdistukseen. Sellaiset kehut nöyryyttävästä toimesta taisivat kuitenkin olla vain pilkkaa, eikä äänensävykään kuulostanut siltä, että erityisen tosissaan oli. Toisenlaista työtäkin tarjottiin oikein huomaavaisena Blackille, jos kieli kerran oli kyllästynyt jo lattioiden nuolemiseen...

Vastauksensa sarvipää sai velhon haluista kysyessään, luisevien käsien käydessä tarrautumaan Roswellia lanteista kiinni, omistajansa vielä lattialla istuessaan. Hitaasti koko pitkä ja hintelä mies kiipesi jaloilleen pitkin kehoa, suorastaan ryömiessään sen päältä. Pitkän aikaa demoni oli ollut se, joka lähenteli ja kosketteli, mutta nyt Black tarttui tilaisuuteen. Ei ollut mitään syytä perääntyä, vaikka kasvot koskettivatkin toisiaan, mutta keho kävi jännittymään ja suoristumaan hieman käsien käydessä hieromaan selkää ja niitä haavoja, jotka toinen oli kankaan alle aiheuttanut. Vieläkin niitä kirveli, etenkin jos haavoihin kävi koskemaan, kuten velho tällä hetkellä.
"Sellaiseksi minut nimettiin, kyllä," Roswell hymähti pakotetun hymyn kera toisen käydessä kysymään tarkemmasta rotumäärittelystään, kynsien painautuessa ikävästi vasten poltettuja haavoja kuin ilmoittaen selälle siitä, että kohta saisi tuntea ne taas kerran syvällä lihassaan. Demoni olisi voinut leikkiä typerää ja kysyä velhon tarkoitusta sanoihinsa, niin monta kertaakin, kunnes toinen sanoi kaiken selvästi ja kiertelemättä. Olisihan se ollut hauskaa, mutta hän tiesi tasan tarkkaan, mitä toinen ajoi takaa, eikä se ollut ajatuksista se mieluisin.

"Voi teitä, herrani. Ettekö kestä enää?" Sitä käytiin voivottelemaan ja jopa pilkkaamaan Blackiä huvittunut virne huulilla. Yksi käsistä kiertyi hellästi laihemman miehen ympärille, huulien koskettaessa toinen toistaan vain hädin tuskin. Velhoa pidettiin lähellä, mutta liian lähelle toista ei vedetty, toisen käsistä noustessa Blackin rintakehälle piirtelemään sormellaan kuvioita. Piirtely hiljensi vauhtiaan, kunnes se oli vain kovin hiljaista ja hellää kosketusta, suunnaten alemmas rinnalta vatsalle ja sieltä yhä alemmas... Kovin laihoille sisäreisille, kiusaamaan ja koskettelemaan hellästi. Aikansa käsi matkasi reideltä toiselle alavatsan kautta, kunnes sormet hieraisivat pari kertaa toisen etumusta, käyden sitten kokonaan kiinni, aluksi vain hiljaa pidellen, kunnes ote muuttui kunnon tarrautumiseksi. Sitä puristettiin ja kovaa, eikä aivan heti lopetettaisi. Typeräähän se oli, kun toisella oli kynnet selässä, mutta jos haluttiin laittaa kipukynnykset vastakkain, suostuisi Roswell pieneen otteluun nyt oikein mainiosti.
"Pahoitteluni, herrani. En tee sellaista ystävieni miesten kanssa," virne kävi huulilla. Kenties Lily ei nyt aivan ystävä ollut, mutta yhtään lähempänä se ystävyyssuhde ei olisi, jos mieheen sekaannuttaisiin.




((Garrett ei kestäisi elää rumuuden ympäröimänä ikuisesti. Eikä hän voisi edes meikata tai laittaa hiuksiaan ilman peiliä, hirveää! Tai voisihan sitä yrittää, mutta kaikki menisi pieleen, eikä sitä näkisi ja ahdistaa ja kaikki revitään pois ja yhyyhyyy olen ruma buaaaa. Ja sitten pimeän huoneen nurkassa istutaan itkemässä. Raukan koko maailma hajosi. Black joutuu pysymään kaukana, mutta on varmasti onnellinen, kun sai kokea hauskat leikit yhdessä kaikkien kanssa. Heti uusiksi, kun Roswellin pylly paranee. Onneksi Roswellista riittää paljon rakkautta, että jokainen pipi rakastetaan pois.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Joulu 2012, 00:47

Kerronko minne voit kuraiset kenkäsi tunkea? Velho sähähti virnuillen demonin ehdotuksiin, tuohon alistamiskeskusteluun hän ei lähtenyt mukaan. Jokin raja se Sethilläkin oli, kaiketi. Se raja piti vain etsiä, suosiolla tai väkisin. Tosin, jos asioita lähdettiin pakottaen testaamaan, saattaisi olla, ettei Seth kiusallaankaan pistäisi missään välissä vastaan, ihan vain, ettei soisi muille sitä oikeassa olemisen mielihyvää.
Kynnet Roswellin selässä kävivät painautumaan tiukemmin vasten toista, tehden pientä, raapivaa liikettä pitkin selkää. Seth halusi saada irti taas jotain pieniä kipureaktioita demonista, katsellessaan toista suoraa silmiin näin lähietäisyydeltä. Ja pieniä reaktioita velho saikin.
Sarvipäisen voivottelu sai Sethin naureskelemaan itsekseen hetkeksi. Eikö hän kestänyt enää? Sethän olisi voinut jatkaa tätä leikkiä loputtomiin, jos se hänestä olisi ollut kiinni. Jos siitä, kun hän viimeksi sai leikkiä, ei olisi kulunut niin kauaa. Seth oli oikeastaan iloinen siitä, että velho oli jättänyt lääkkeiden syömisen täysin pois päiväjärjestyksestä opettajansa poistuttua tuonpuoleiseen. Seth oli ollut läsnä useammin, kuin ennen ja nyt hän vasta pääsi kunnolla ulkoilemaan.
aah, et tiedäkään kuinka kauan siitä on ollut, kun viimeksi sain leikkiä Seth vastasi, samalla kun demonin toinen käsi kävi kiertymään kehon ympärille, toisen lähtiessä seikkailemaan hintelämmällä keholla levottomuuteni lisäksi olen hyvin, hyvin malttamaton aikani kun on niin kovin rajallista viimeisen sanan perään kävi kapeiden huulien välistä pääsemään pieni henkäys, sarvipäisen käden eksyessä juuri sinne, minne sitä oli toivottukin. Aluksi tarraten hellästi, mutta pian ote muuttui jämäkämmäksi, saaden valkohapsisen ynähtämään.

Kädet demonin selällä kävivät entistä enemmän painautumaan vasten lihaa, velhon hymistessä mielihyvästä. Se hyminä kuitenkin loppui pariin kuivaan naurahdukseen, Sethin käydessä koskettamaan nenänvarrellaan demonin poskea. Nenänvartta seurasivat huulet, jotka kävivät pienen kosketuksen myötä vierailemassa poskella, josta sama kosketus jatkui aina leualle ja kaulalle, velhon vetäessä syvään henkeä toisen kaulaa vasten.
Hän ei nainut minua hän nai velhon Seth kehräsi vasten toisen kaulaa, samalla kun otetta demonin selästä tiukennettiin. Jälleen kerran lantio enemmän tai vähemmän huomaamatta kävi keinahtelemaan, velhon hakeutuessa lähemmäksi sarvipäistä.
Enkä kutsuisi häntä ystäväksesi. Viimeksi kun kysyin, olette vain kerran tavanneet. Hän pelkää sinua, hänen päähänsä syötetään joka päivä oppeja siitä, kuinka kaikki epäpyhä ja friikit ovat pahasta. On vain ajan kysymys koska hänkin nousee sinua vastaan, sellaista hempukkaako kutsuisit ystäväksesi? Puhuessaan oli velhon pää käynyt kohoamaan demonin kaulalta korvanjuureen, nyt kieronlempeän äänen hymisten tuon korvaan.
Olemme joutuneet jakamaan hänet toisten kanssa.. miksei siis hänkin voisi jakaa meitä jonkun kanssa? Seth hekotteli puskiessaan päätä toisen päätä vasten, hellästi.
Toki voimme mennä tapaamaan häntä nyt ja hoitaa asian loppuun siellä. Hans varmasti pitäisi siitä vaihtoehdosta enemmän, mitä tästä! Nainen kun on niin suloinen suuttuessaan ja huutaessaan samalla kun revimme häntä riekaleiksi. Antoihan hän avaimen, meillä on jopa syy käydä rankaisemassa häntä Mitä pidemmälle velho puheissaan pääsi, sitä ilkeämmältä koko puhetyyli alkoi vaikuttaa. Ilkeältä ja innostuneelta.



// Voi Garrett, varmista aina, että jossain on edes vähän peilaavaa pintaa, jos minnekään ikinä joudut >: Makuuhuoneessaan Garrettilla varmaan onkin peilejä vähintään viisi? Yksi katossa, sängyn yläpuolella? Roswell viettää siis koko loppu elämänsä tai hovissa oloaikansa vuoroin piiskausorgioissa ja vuoroin sängyssä toipuen kaikesta. Niin se vaan menee. Saako Marduk näkönsäkin takaisin, kun Roswell rakastaa pipit pois? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 21 Joulu 2012, 02:13

Roswell hymisi vain toisen suhistessa uhkailunsa, vihdoinkin saadessaan tarpeekseen siitä iänikuisesta alistamisesta, mitä vanhempi miehistään sanoilla kokoajan teki ja ehdotteli. Mutta hänestä kun oli vain niin mukavaa laittaa tämä ylpeä "herransa" matelemaan jaloissaan ja nuolemaan lattiaa, mutaisten kenkien nuoleskelu olisi vieläkin huvittavampaa... Vaikka kenties se olisi mennyt jo liian pitkälle, eikä demoni olisi siitä voinut nauttia säälin takia. Samanlaista sadistia hänestä ei ilmeisesti tulisi, kuin velhosta, mutta nyt piti leikkiä mukana ja olla enemmän, kuin olikaan. Kynnet kävivät puristamaan otettaan, yrittäen päästä kankaan lävitse iholle, mutta onneksi paksuutta riitti tarpeeksi, ettei ihoa saatu rikki. Eniten tällä hetkellä sattui vanhat haavat, Blackin käsien kokoajan puristellessa ja raapiessa niitä, ihon ollessa herkkänä muutenkin. Vaikka keho jännittyi haluamattaan, mölyt pidettiin mahassa, vaikka hyvinkin sitä oltaisiin voitu päästää ilmoille älähdys tai pari kivusta, jota koettiin. Velho halusi leikkiä, tämän vallassa olevan henkilön päästessä omasta mielestään liian harvoin huvittelemaan. Kärsivällisyyttä ei löytynyt, hupia pitäisi tapahtua nyt heti, tällä sekunnilla. Ehkäpä demoni voisi leikkiä mukana, mutta vähän erilaista leikkiä.

Henkäys karkasi Blackin huulilta käden seikkaillessa sinne, minne sitä varmasti oltiin jo kaivattukin, koventuvan otteen saaden sen tosin muuttumaan ynähdykseksi. Luulisi sen olleen jo varoitus, mutta toinenhan oli kovin innostunut ajatuksesta ja kivusta. Yhtä innostunut Roswell ei voinut sanoa olleensa kivusta, jota velho aiheutti omansakin kasvaessa, kynsien pureutuessa syvemmälle selkään. Se kirveli jo, mutta ääntäkään ei suostuttu päästämään. Mitä nyt jo valmistauduttiin pahempaan ja hengitettiin hampaiden välistä. Tällainen olisi velhon reaktio tulevaan, joten piti olla valmis kestämään se.
"Velhosemme sanoo teidän olevan sama henkilö. Oletteko eriä mieltä, herrani?" Sarvipää kysyi hieroessaan omaa poskeaan vasten toisen, miksipä sitä ei saman tien kysyttäisi sitä mieltä painanutta kysymystä tältä Blackiltä. Mitähän erilainen vastaus kertoikaan näiden kahden tilanteesta, jos kehossa tosiaan oli kaksi henkilöä? Kovastihan se siltä kyllä näytti. Velho keksi syitä saadakseen haluamansa, lantionkin toisella liikkuen siihen malliin, että jotain haluttiin ja sitä haluttiin pian. Tiukka ote toisen etumuksesta pidettiin yhä, eikä kiemurtelu saanut sitä lainkaan helläämään.
"Sanotaanko sitten ystäväni siskon miehen kanssa, herra?" Roswell kehräsi toisen korvaan, edelleenkin leikkien hankalastisaatavaa, mutta jotenkin kiinnostunutta, pysyen yhä niin lähellä toista. Ei hän tiennyt, että Lily suorastaan pelkäsi häntä, jos Black puhui totta. Monihan demonia pelkäsi, eikä siitä voinut syyttää ketään, vaikkei hän erityisemmin nauttinut sellaisesta huomiosta. Prinsessa kuitenkin oli tuntunut uteliaalta ja uhmakkaalta tapaukselta, suorastaan haasteelta, mutta eipä tyttöä pahemmin ollut missään hänen ympärillään näkynytkään. Kenties tapaaminen toisenlaisissa merkeissä olisi suositeltavaa...? Mieluummin hän tulevaisuudessa todellakin pystyisi kutsumaan Lilyä ystäväkseen, kuin keksien jotain muuta syytä.

Velho ei aikonut antaa helpolla periksi. Jos toinen ei saanut sarvipäätä mukaan leikkeihinsä, yrittäisi tuo sitten mitä ilmeisemmin kiristää toisen mukaan. Ja olihan prinsessa tietenkin aina toisena vaihtoehtona, jos mikään ei onnistuisi, mutta sitä Roswell ei aikonut antaa tapahtua. Päätä pudistettiinkin hymyillen, ei hän tiennyt Lilyn ja Blackin suhteesta oikeastaan mitään, eikä alkanut nyt ongelmia selvittelemään. Tärkeää oli pitää hullu pois tytön kimpusta, sitä se rauhallisempikin velho varmasti haluaisi enemmän, kuin saamaansa nautintoa. Niin sitä ainakin haluttiin uskoa. Niinpä päänpudistusta seurasikin entistä kovempi puristus toisen sukukalleuksille, eikä sen kanssa pelleilty. Vanhoista ranteista löytyi kyllä ruista, eikä nyt voimia säästelty lainkaan. Ei haitannut, vaikka Blackiin sattuisi, ei vaikka sattuisi todella paljon. Jotain voisi mennä rikki mutta... Ainakin sitä toivottiin, ettei mikään menisi rikki lopullisesti. Se olisi enemmän kuin ikävää. Nyrkki puristui kiinni, eikä aikonut hellittää lainkaan. Kynnet saisivat repiä selkää niin paljon kuin halusivat, se kestettäisiin. Jos ei kenenkään muun takia, niin ainakin Lilyn.




((Garrettilla oli peili sänkynsä yläpuolella, mutta sitten yöt vain menivät alastomana sängyssä peilailuun ja poseeraamiseen. Ei saanut unta ollenkaan raukka, joten peili piti viedä pois. Siitä tapeltiin, mutta oli se loppujen lopuksi oikea ratkaisu. Alkoi jo unettomuus käydä niin fyysiselle kuin henkisellekin terveydelle. Hyvä loppu Roswellille. Tietenkin Marduk saa silmänsä takaisin, mutta sitten Garrett kävelee ohi ja Marduk ei kestä sellaista kauneutta, sokaistuen taas. Millaisenahan Marduk edes näkee Roswellin, kun ei silmiä omaa.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Joulu 2012, 02:50

Tietenkin olemme sama henkilö, älä nyt hulluja kysele Seth naurahti demonin korvaan kysymyksen myötä Hän on vain hillitty versio, versio jonka muut haluavat pitää yllä. Minä olen se todellinen, luonnollinen Ihan tottahan se ei ollut, Seth kun oli loppupeleissä vain ylieskaloituva versio vihasta ja kaikesta muusta epämukavasta, mitä velho sisäisesti saattoi ajatella ja toivoa. Seth oli Black, mutta vain hallitsemattomana ja erilaisena persoonana, joka piileskeli jossain sen hiljaisen ja hillityn kaljupään mielessä. Sethin pystyi pitämään piilossa itsehillinnällä, lääkityksellä, mutta ikuisuuksiin tuo ei aikonut mielensopukoissa piilotella.
Kosketus selässä selvästi ei tuntunut hyvältä. Niinpä Seth ei nähnyt mitään syytä päästää irti Roswellin selkänahasta, painellen kynsiään aika ajoin syvemmälle selkään, toivoen ennemmin tai myöhemmin saavansa jotain äännähdyksiä taas aikaan.
Sanotaanko, että kuulostat kieltäytyvältä, demoni? Seth kävi naurahtamaan toisen kehräilyyn tuon esittäessä syitä, miksi ei tehnyt jotain jonkun kanssa. Kyllä Seth ymmärsi yskän, eikä välttämättä pitänyt siitä.

Sarvipäinen pudisti päätään. Seth oli jälleen pienen hymähdyksen saattelemana avaamassa suunsa sanoakseen jotain, kun Roswell kävi puristamaan jopa epämiellyttävän kovaa araksi laskettavasta paikasta. Huoneen täyttikin parahdus kalpeamman suusta, jonka seurauksena terävät kynnet kävivät painumaan syvälle demonin selkään, raapien samalla vaatteet riekaleiksi laskeutuessaan alemmas selällä. Kädet kävivät samalla sekunnilla leimahtamaan jälleen liekkeihin, kirien äkkiä erittäin korkeisiin lämpölukemiin. Punainen katse kävi kohoamaan demoniin, juuri ennen kuin velho kirjaimellisesti katosi niiltä sijoiltaan. Sarvipäisen vaatteet eivät jatkaneet palamista mikäli olivat edes syttyneet nopeista liekeistä sillä velhon piti yhä pitää taikaa joko yllä tai olla kosketuksissa palavan aisan kanssa, mikäli halusi polttaa jotain poroksi.
huone hiljeni, ainakin velhon osalta. Takkatuli kävi sammumaan yhtä nopeasti, mitä velho oli kadonnut, jättäen jälkeensä lähes pilkkopimeän huoneen. Oli hiljaista, pienen hetken, kunnes Sethin vakavoitunut ääni rikkoi pimeänhiljaisuuden.
Anna meille yksi syy, mikset menettäisi henkeäsi nyt? Ääni kävi kuiskaamaan demonin korvan juuressa. Jälleen kerran velho seisoi katossa, jonne oli juuri hetki ennen kuiskausta ilmestynyt. Toinen käsistä kävi saman tien tarramaan kiinni demonin sarvesta, pakottaen Roswellin kääntämään kasvonsa katosta roikkuvan puoleen. Kädet eivät liekehtineet enää, mutta olivat selvästikin jälleen epämukavan kuumat.
Yksikin väärä sana ja katoan, ilmestyen kuninkaan huoneeseen ja katsomme, palaako hän hengiltä nopeammin mitä sinä juokset Eikä Seth vaikuttanut vitsailevan yhtään. Kuten jo todettu, Seth ei oikeastaan välittänyt tekojensa seurauksista, eikä siten kuninkaan murha kuulostanut mitenkään pelottavalta velhon korvaan.


// Tietenkin. Garrett sinä hupsu. Mutta tuollaisia hupsuja, kauniita neitoja maailma tarvitseekin. Se olisi kaunis loppu Roswellille. Marduk ehtisi iloita vain hetken silmiään, kunnes Garrett. Ah Garrett, olet luvattoman kaunis! Uskon, että Marduk tietää Roswellin kaikki muodot. Ehkä se näkee demoniherran oikeassa muodossaan tässäkin maailmassa, koska Marduk on niin OP. Pistetään pystyyn Marduk Roswell peli ja otetaan selvää //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 21 Joulu 2012, 17:08

Roswell ei hellittänyt otettaan, puristaen toisen etumusta tiukasti nyrkkiinsä. Ei, vaikka velho kävi parkaisemaan tavalla, jota ei tämän päivän aikana ollut vielä kuulunutkaan, mutta eihän aivan samanlaista kipua toiseen oltu kohdistettu. Kuten oli aavisteltu, kipu sai kynnet painautumaan syvemmälle selkänahkaan. Niin kovastipa Black painoi, että kynnet aivan leikkasivat läpi kankaan, päästessään iholle ja upoten lihaan. Taas kerran sormet kuumenivat, mutta kosketus pian muuttui siitä tavallisesta kuumasta raudasta ilmiselviksi liekeiksi, nuollen paidankangasta ja selän ihoa kuumuudellaan. Ja se ei riittänyt velholle ollessaan itsekin kovissa tuskissaan. Kynnet, uppoutuneena selkään, raapivat tiensä alemmas, repien ihoa auki ja polttaen selkää aivan kunnolla. Samaahan toinen oli tehnyt aikaisemminkin tänään, ja se oli sattunut. Mutta nyt... Nyt kynnet olivat huomattavasti syvemmällä ja tarkoituksena oli satuttaa niin paljon, että ote irtoaisi, raapien vanhoja haavojakin auki ja joidenkin niistä tullen taas poltetuksi umpeen. Kaikkea sitä ei voitu nyt ajatella, demonin ollessa tuskissaan. Oikein miehekäs karjahdushan kurkusta pääsi, silmien puristuessa yhteen kivusta, kasvojen vääntäessä itsensä irvistykseen. Mutta ote ei hellittänyt. Black ei pelkällä kivulla saisi häntä irrottamaan otettaan, päinvastoin: ote vain tiukentui kivun myötä, paidanselkämyksen tullessa raadelluksi pelkiksi riekaleiksi.

Velho katosi ilmaan. Nyrkki puristui yhteen nyt, kun mitään materiaalia ei ollut sen välissä enää. Toinen ei jättänyt jälkeensä mitään muuta, kuin kivun selkään. Tulikin sammui takasta, iloisen rätinän kadotessa korvista ja koko huoneen tullessa pimeyden hotkaisemaksi. Oli aivan hiljaista, ulkona riehuvan tuulen vain ulvoessa toisella puolella seinää kaukaisena uhkana, mutta huone oli hiljainen. Silmät eivät nähneet mitään, ne kun eivät olleet tottuneet pimeyteen etenkään näin äkkinäiseen. Sarvipään rintakehä nousi ja laski syvään, miehen kerätessä itseään kokemansa jäljiltä. Henki kulki yhteen purtujen hampaiden välistä suhisten, selän ollessa tulessa... Kenties hetken aikaa se kirjaimellisesti tulessa olikin ollut ennen katoamistemppua, mutta nyt liekit olisivat antaneet itsensä ilmi valollaan pimeydessä. Kipu oli silti suuri ja jomotti ja säteili oikein kunnolla. Omaa selkää ei tällä hetkellä haluttu edes vilkaista, se olisi varmasti aika karua katseltavaa...

Blackin ääni rikkoi hiljaisuuden, käden tarrautuessa sarvesta ylhäältäpäin, kääntäen Roswellin kasvot kohti itseään. Niin komeat kuin sarvet olivatkin, oli tämä yksi kovin huono puoli niistä ne olivat osa päätä ja niin päänliikkeitä oli ulkopuolisen henkilön kovin helppo kontrolloida sarvista vetämällä. Keltaiset silmät eivät kuitenkaan hahmottaneet tällä hetkellä kuin juuri ja juuri pimeitä hahmoja ympäristöstään, joten pieni apu oli aivan tarpeellista. Velho ei ollut tyytyväinen.
"Pahoitteluni, herrani," demonin ääni aloitti rauhallisesti selän kivusta huolimatta, kasvot toispuoleisesti kohti toista käännettynä, käden pitelemän sarven ylempänä, kuin toisen,
"Annoitte luvan minulle satuttaa teitä miten vain haluaisin. Taisin mennä liian pitkälle," sama kai sitä oli käyttää Blackin omia sanoja itseään vastaan, kovastihan toinen oli käskenyt orjaansa itseään satuttamaan. Se, oliko tämä nyt oikea vastaus kysymykseen vai otettaisiinko se pelkkänä nenäkkäänä viisasteluna, ei ollut tiedossa. Velho oli tällä hetkellä tarpeeksi hullu toteuttaakseen uhkansa, eikä Roswell halunnut tietää vastausta. Ihminen oli hankala polttaa poroksi ja joku kyllä pelastaisi kuninkaan ennen häntäkin, mutta Henry ei ansainnut sitä jo kaiken kokemansa jälkeen. Palovammoihinkin voisi kuolla. Tällä hetkellä sarvipää kuitenkin oli oikeastikin teostaan pahoillaan, jos ei hullulle, niin sitten ainakin sille rauhallisemmalle Blackille... Joka molempien mielestä oli sama henkilö. Kipu sukukalleuksille ei ollut koskaan mitenkään erityisen mukavaa ja sen oli pakko tuntua vieläkin...

"En taida olla hyvä tässä leikissä, herrani. Taidan ansaita kovankin rangaistuksen?" Toisen huomiota yritettiin taas suunnata jonkun muun kiduttamisesta itseensä, sillä demoni sen kestäisi paremmin, kuin muut. Hänen syytäänhän kaikki oli, eikä kenenkään pitäisi kärsiä siitä syystä.




((Aran rakastaa omaa pientä hupsuaan. Tykkää aina kun kävelevät peilin ohi niin prinsessa pysähtyy laittamaan hiuksiaan hetkeksi. No ei Marduk tarvitse silmiään ihaillakseen Garrettia. Saa kosketella sen sijaan, mutta ei kannata huomauttaa, jos on vähän lihottu. Garrett ei selviäisi siitä tiedosta elävänä. Jos Marduk näkee Roswellin omana isona ja epäkolmiulotteisena itsenään niin luulisi sen enemmänkin olevan haittana... Noclip kokoajan vain päällä, eikä mikään liike näytä järkevältä ja silti käsi koskettaakin selkää jotenkin ja???? Mutta kuka tietää, millainen epämääräinen möykky Roswell on Mardukin silmissä. Joku päivä nuo vielä tapaavat, ei Mardukin tarvitse tulla kuin tarpeeksi lähelle, että viitsii lähteä etsimään. Tuntuu jo paljon kauempaakin.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Joulu 2012, 19:41

Vaikka huone oli pimeä, saattoi velho erottaa tilan paremmin, mitä olento, jolla pimeänäkö ei ollut harjaantunut. Vampyyriveren ollessa yllä, näki punasilmäinen tarkemmin myös pimeässä. Tietenkään tuo ei säkkipimeässä mitään nähnyt, mutta kerta huoneeseen tuli hämärää kajastusta pihalta, näki Seth suhteellisen hyvin. Punaiset silmät kävivätkin nyt tarkkailemaan demonin kasvoja, sarvipäisen vielä toipuessa äskeisestä. Rauhallisesti Roswell kävi pahoittelemaan äskeistä, muistuttaen, kuinka velho oli antanut luvan satuttaa itseään. Nopea virnistys vieraili ylösalaisin olevilla kasvoilla. Niinhän hän oli antanut, mutta tämä kipu oli käynyt osumaan vähän väärään paikkaan. Seth ja Black halusivat mielellään pitää sukukalleutensa turvassa ties vaikka sitä sukua joskus jatkaisikin.
Niin. emme pidä, kun joku satuttaa tunteitamme Se pieni sarkastisenhuvittunut sävy palasi ääneen, velhon vetäessä demonia lähemmäksi itseään. Sarvesta ei päästetty irti, eikä otetta hellitetty lainkaan. Mikäli Roswell yritti jotain typerää, olisi tuon päänahka pian liekeissä.
Meille kun ei yleensä sanota ei ehkä huonoin vale ikinä.

Mutta mitä tulee leikkitaitoihisi Velho jatkoi, lähtien nyt kävelemään jälleen kattoa pitkin. Demonia kirjaimellisesti talutettiin sarvista mukana, tuolle ei annettu vaihtoehtoa jäädä paikoilleen. Päättäväinen ote kertoi sen, että oli parempi liikkua mukana, kuin yrittää pistää vastaan.
On niissä jotain pientä hiomista Pöydällä ollut viinipullo lennähti velhon vapaaseen käteen väärinpäin, jottei viini nyt alas valunut. Roswellin päätä käytiin pakottamaan takakenoon, pullon suun noustessa sarvipäisen huulille. Nyt oli demonin vuoro juoda. Vaikka roikkuikin ylösalaisin, oli velho yllättävän hyvä liikkeissään tässä tilanteessa. Ei liennyt ensimmäinen kerta, kun mies katosta käsin toimi.
Juo se pois. Kaikki Pullonsuuta hierottiin vasten demonin huulia, odottaen että suo suunsa avaisi.


// Aran nauraa lempeästi hupsulle prinsessalleen, kunnes hoputtaa toista liikkeelle pyllyyn taputtamalla. Garrett kikattaen lähtee liikkeelle, tarratessaan prinssinsä käsivarresta kiinni. Marduk ei koskaan sanoisi sitä ääneen, paitsi jos perse meinaa levitä valtavaksi. Silloin huomautetaan että neiti, olette paisumassa uhkeaksi, haluaisitteko mieluummin ehkä pysyä sirona? Vaikka Marduk pitääkin muodoista. Marduk katsoo vain Roswellia ja toteaa, että ehkä ei olisi kannattanut syödä niitä sieniä sieltä metsästä.
Marduk vierailee alituiseen ihmisten kaupungissa koska naiset. Kauniita kauniita naisia. Mutta ehkä ne naiset voidaan jättää hetkeksi rauhaan, jos tiedetään, että on joku sarvipäinen komistus on saapumassa paikalle. Kyllä Marduk tietää, jos Roswell on tulossa. (hihihihiihi tulossa). Marduk tietää kaiken
Vieraat olkaa hiljaa, yritän vastata ropeen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 21 Joulu 2012, 22:18

Roswell hymähti. Tilanne oli rauhoittunut hieman ja pahoittelut saaneet velhon taas tyytyväiseksi. Tunteiden satuttamisesta puhuttiin, mutta kyse ei tosiaankaan tainnut olla siitä. Tuskinpa halujakaan toisella oli enää kivun jälkeen niin paljon kuin hetki sitten, joten ehkäpä kaikki oli kääntynyt parempaan suuntaan. Itseään demoni ilmeisesti sai innostumisesta syyttää, tuskin kaikki siitä oli vain sen pienen kivun syytä, mitä Blackille aiheutettiin käskystä. Hänhän oli ollut kovin... Läheinen ja kiusaava, tuttuun tapaansa, jos tällaisesta leikistä oli kyse. Mutta velho kun ei osannut hillitä itseään samalla tavalla, kuin muut ja riskit suurempia, jos toinen ei saanut haluamaansa. Kiusaaminen olisi ollut hauskempaa, jos Black olisi ollut rauhallisemmassa persoonassaan toinen olisi varmasti kokoajan käskenyt sarvipäätä poistumaan ja työntänyt pois päältään, mikä olisi ollut huvittavaa, mutta kovin ilkeää. Ehkäpä hänenlaisensa demoni saisi joskus olla ilkeä ja kiusoitteleva virallisen sijaan ainakin kun kyseessä oli joku niin tuppisuinen ja helposti ärsytettävä, kuin Black? Oli hankala sanoa, millaisena suhde kahden välillä pysyisi tämän jälkeen, velhon mielestä tämä kaikki varmasti oli aivan liian intiimiä... Mutta eipä näistä kahdesta vanhempaa se haitannut, kunhan keneenkään muuhun ei sattuisi, kunhan se pysyisi hauskana ja harmittomana.

Sarvi oli ja pysyi toisen otteessa tiukasti, eikä Roswell voinut kuin myötäillä ja seurata kilttinä. Ei vain sen takia, että kiemurtelu irti kädestä voisi olla hankalaa, mutta myös miellyttääkseen tätä isäntää hyvällä käytöksellään, ennen kuin tuo räjähti taas ja joku muu joutuisi kärsimään. Melkein refleksinomaisesti otetta sarvista tahdottiin irrottaa, pään halutessa puistella hyökkääjän irti itsestään, mutta demonin piti vain pitää itsensä kurissa ja antaa Blackin tehdä, mitä halusi. Askel seurasi katossa kävelevää talutettiinhan häntä sarvesta vaikkakin se oli varovaista, huoneen edelleen ollessa pimeä, eikä eteensä nähty kovin hyvin. Eikä toisen johdatukseenkaan luotettu kovin paljoa, jos totta puhuttiin.
"Otan aina vastaan rakentavaa kritiikkiä, herrani," Roswell virnisti moitteille leikkitaidoistaan, kääntäen päätään velhon vetäessä sarvesta taaksepäin, sanattoman käskyn toteuttaessaan. Viileä ja kova, lasinen objekti hieraisi vasten huulia, jääden siihen odottamaan. Viinipullon demoni tunsi huulillaan vaikka silmät kiinni eikä tilanne ei ollut kovin kaukana siitä joten ei ollut kovin hankala arvata, mihin tämä johtaisi. Hymähdys karkasi huulilta käskyn myötä, niiden kuitenkin pysyessä kiinni vielä.
"Pullohan oli teille, herrani. En usko orjan tapoihin juoda kaikkea viiniänne," tuo naurahti, mutta vaihtoehtojahan ei ollut,
"Mutta jos se on käskynne, toteutan sen," suuta avattiin, Blackinhän vuoro se oli nyt juottaa häntä, kuten sarvipää oli aikaisemmin toiselle tehnyt. Pari lasiahan velho oli itse ehtinyt juoda ja yksi lasi demonille oltiin myös kaadettu, mutta siitä ei juotu kuin yksi siemaus. Viiniä oli siis jäljellä pullossa vielä aikamoinen määrä kenties tämä oli toisen tapa varmistaa, ettei itseään enää pakotettaisi juomaan enempää, jos kaikesta hankkiuduttaisiin eroon nyt yhdellä kulauksella? Itse Roswell ei ollut uskaltanut pakottaa velhoa juomaan koko pulloa kerralla, mutta eiköhän hän kestäisi demonina ja yleisenä viininjuojana paremmin, kuin hintelärakenteinen mies.




((Garrett haluaa aina roikkua urhean prinssinsä käsivarressa ja olla rakastettu ja kikatteleva prinsessa. Jos perä leviää niin hetihän sitä vastustellaan, ei se ole yhtään leveämpi! Housut vain kutistuivat, eivätkä enää mahdu kunnolla päälle, oikeasti! Roswell ja Marduk saavat yhdessä katsella naisia, niin samanlaiset harrastukset noilla kahdella. Kaksi pervoa pappaa tuijottamassa, Marduk voi vain sanoa, ettei näe mitään kun on sokea ja neidot antavat anteeksi. Kaikki vain kaikkoavat Roswellin ympäriltä, eikä Marduk varmaan voi syyttää ketään, jos se nyt TUOLTA näyttää...))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Joulu 2012, 23:52

Rakentavaa kritiikkiä otettiin kuulemma vastaan, mikäli sellaista sai. Moiseen kommenttiin ei käyty vastaamaan mitään muuta, kuin kuivasti hymähtäen. Otetta sarvista ei kuitenkaan päästetty irti, ei, vaikka demoni olisikin yrittänyt sen irrottaa. Mahtoi tuntua ikävältä ylipäätänsä, kun joku piteli kiinni sarvista, mutta juuri nyt velho ei voinut vähempää välittää, mikä oli epämiellyttävää demonille ja mikä ei. Punainen katse tarkkaili pimeässä huoneessa demonin jokaista liikettä ja ilmettä, odottaen tuolta jotain vastarintaa kaiken jälkeen. Mitään ei kuitenkaan ilmennyt joko Roswell oli tarpeeksi fiksu leikkiäkseen mukana, miellyttääkseen hullua tai sitten tuo oli tarpeeksi tietämätön ollakseen pelkäämättä velhoa. Eipä demoni ollut esittänyt pelon merkkejä koko illan aikana. Kipua tuo ilmeisesti tunsi, kerta huusi, mutta pelko lieni käsittämätön termi demonille?
Orja tekee, mitä herra käskee Seth naureskeli demonin sanoihin siitä, kenelle viini oli tarkoitettu. Seth ei juonut eikä Black, demoni juokoot kaiken Ja se oli käsky, kyllä.

Roswellin avatessa suunsa käytiin pulloa kallistamaan sen verran, että viiniä lähti virtaamaan pullosta sopivaan tahtiin demonin suuhun. Ainakin aluksi. Pikkuhiljaa pulloa käytiin kallistamaan jyrkempään kulmaan, pakottaen demonin joko juomaan nopeampaa tai antaa viinin valua suustaan ulos. Roswellin päästä pidettiin kiinni, eikä sarvipään annettu kallistaa päätään mihinkään suuntaan. Pikkuhiljaa viinipulloa kumottiin sen ikuisuudelta tuntuvan tovin alas demonin kurkusta, aina niin kauan, kunnes pullo oli tyhjä.
Hyvä poika Pienesti sarvesta kiinni pitäen päätä käytiin liikuttelemaan, nostamatta kuitenkaan pullonsuuta pois demonin suusta.
Yllättäen ote pullosta kävi tiukentumaan kuten myös sarvesta velhon käydessä säälimättä työntämään pullonkaulaa syvemmälle demonin suuhun. Mikäli tuo vastaan halusi pistää, siinähän yritti. Velholla ei ollut mitään ongelmia työntää pulloa niin syvälle, kuin demonin suu vain antoi myöten, niin kauan kuin toinen ei käsiensä kanssa käynyt puuttumaan peliin.
Pullonkaula tungettiin niin syvälle mitä kyettiin, pirullisen naurun täyttäessä pimeän huoneen. Kuitenkin, velho kävi jälleen kerran katoamaan paikalta, jättäen sekä pullon että demonin sarvet rauhaan. Nauru kuitenkin jatkui huoneessa, kun Seth kävi ilmestymään uudemman kerran. Velho tällä kertaa ilmestyi nojatuoliin takan vierelle. Takka kävi jälleen syttymään, Sethin käydessä nojautumaan mukavammin tuoliinsa.
Ehkä sinun kannattaisi poistua Velho myhäili, katseen lipuessa hiljalleen demonista takkatuleen Emme halua rikkoa Henryn leluja ilman, että hän tietää siitä


// tietenkin, Garrett. Tietenkin. Vaatteet ne kutistuvat aina pesussa, et sinä leviä mihinkään suuntaan. Roswell ja Marduk katselee yhdessä naisia ja sitten ne saa kinata, kumpi saa sen näteimmän neidon itselleen. Marduk tietenkin voittaa, koska Marduk on kokenut tällä alalla. Roswell saa ottaa vastaan kaikki lyönnit poskelle tuijottelusta, Marduk kun on sokea. Neidot säälivät sokeaa vanhusta, joka ei näe heidän nättejä pyllyjään. Voi kuinka väärässä ovatkaan. Marduk ja Roswell lisätty pelilistalle, kyllä? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 22 Joulu 2012, 01:42

Roswell piti suunsa kiltisti auki, antaen toisen kallistaa pulloa pakottaakseen viinin alas kurkusta. Neste osui kieleen eikä tässä tilanteessa voitu kun miettiä, miten epäsivistynyt tapa tämäkin oli juoda. Vain pelkkää hotkimista ja hörppimistä mahdollisimman nopeaa, viinistä ei ehditty lainkaan nauttia. Sitä ei ehditty maistella eikä haistella, se piti vain niellä kovaa vauhtia. Mikä sääli ja mitä tuhlausta. Oli viini mitä laatua tahansa, oli tämä kovin epäkohteliasta sille, eikä arvolleen sopivaa. Demoni olisi halunnut pyytää jo tekoaan anteeksi, mutta sille ei annettu mahdollisuutta. Paras teko nyt olisi edes juoda kaikki tuhlailematta. Hetken ajan tahti oli rauhallista, vaikkakin pakotettua, eikä taukoja annettu. Hengittäminen ei tullut kysymykseenkään lisää viiniä kokoajan valuen suuhun, kaikki keskittyminen oli vain nielemisessä. Mutta sehän olisi ollut aivan liian helppoa Blackistä, tietenkin. Pullo kävi kallistumaan entisestään, viinin valuessa pitkin suupieliä, kunnes demoni sai muutettua nielemistahtinsa tarpeeksi nopeaksi, velhon vaatimalle tasolle. Tämä kaikki alkoi jo olla liikaa, harvoin Roswellin piti juoda tällaisia määriä minkäänlaista nestettä kerralla ja se tuntui jopa vatsassa... Mutta kesken kaiken ei saatu eikä voitu lopettaa.

Oli tahti kuinka nopeaa tahansa, tuntui juomisessa menevän kovin pitkä aika. Pullossa tuntui olevan enemmän viiniä, kuin siinä mahdollisesti voisikaan, aivan kuin kaikki tilavuuden säännöt oltaisiin rikottu vain tämän yhden viinipullon kohdalla. Silti, velholle ei voitu kun nostaa hattua kyvyistään kontrolloida pulloa haluamallaan tavalla ylösalaisin, huonommalla tuurilla kaikki viinistä olisi jo pitkin rinnuksia yhden vääränlaisen, huolimattoman liikkeen takia. Erehdyksiä ei Blackiltä tullut, ei koko pullon aikana. Viimein nesteen määrä suussa väheni, viimeisten tippojen valuessa kielelle. Oli aika huokaista helpotuksesta toisen kehujen saattelemana... Mutta pulloa yhtäkkiä työnnettiinkin syvemmälle. Liian syvälle, pullonkaulan tunkeutuessa sisälle, nielun tullessa kutitelluksi. Suuta pakotettiin auki äärimmilleen, eikä Roswell voinut kun yrittää perääntyä, ennen kuin oksennusrefleksi iski päälle. Velhon ote sarvesta oli kuitenkin tiukka, eikä minnekään päästy ilman, että kädestä päästäisiin kiemurtelemaan irti. Ja kiltti orja ei tehnyt niin. Kädet olivat nousseet jo yrittämään päästä pelastamaan tilanteen, mutta ne eivät käyneet kiinni pulloon saati katosta roikkuvan miehen käteen. Demoni aikoi pysyä roolissaan ja kestää naurunsäestämän kidutuksen kiltisti loppuun asti. Vastustelu loppui kuin seinään, vaikkakin pieni äännähdys pääsi kurkusta ilmoille kertomaan, ettei arvostanut toisen tekoa erityisemmin.

Blackin ote irtosi niin sarvesta kuin pullosta, Roswellin heti napatessa pullon käsiinsä, ennen kuin se tippuisi ja särkyisi. Vihdoin kaula saatiin ulos suusta ja henkeä saatiin taas vetää syvään, ilman häiriötä. Tuli syttyi taas takkaan, tuoden valon mukanaan ja näyttäen velhon uuden olinpaikan nojatuolissa takkatulen ääressä mukavasti köllötellen.
"Mutta herrani, olen vain teidän lelunne," sarvipää hymähti, asettaen tyhjän viinipullon pöydälle. Se oli paljon viiniä yhdellä kulauksella, hankala ajatella, että hän totta tosiaan oli juonut tuon kaiken! Se... Kyllä tuntuikin hieman, niin vatsassa kuin päässäkin.
"Tämän päivän loppuun asti, se oli sopimuksemme," kehräys kävi, askeleen lähestyessä nojatuolia. Toiseen ei luotettu sen vertaa uhkaustensa jälkeen, että uskallettaisiin jättää yksin valvomatta. Demoni pysyisi "herransa" vierellä niin kauan, että tuo kävi taas, no, "normaaliksi". Blackin vierelle päästyään tuo kävi kontalleen, ryömien toisen eteen jalkojen alle mukavaksi jalkarahiksi. Selkä oli edelleen kovin kipeä ja jalat yhtä tuskaa levätessä sen päällä, eikä asento muutenkaan ollut mukava selälle tai millekään osalle kehosta, mutta siitä pienestä tuskasta vanhoilla kasvoilla velho varmasti pitäisi. Ehkä se olisi tarpeeksi alentavaa ja hyvä kosto aikaisemmasta, toisen tullen niin tyydytetyksi.
"Jos haluatte levätä, minua ei haittaa. Pysyn hiljaa, herrani."




((Muistakin! Vie se mittanauha pois! Marduk tekee aivan tahallaan, puristelee pyllyjä ja kukaan ei usko, ettei se ollut tuo syntinen demoni sokean vanhan herrasmiehen sijaan. Roswell-parka on liian kiltti sanoakseen mitään vastaan. Marduk ja Roswell ovat olleet pelilistalla jo kauan aikaa.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Joulu 2012, 03:07

Sethin käänsi katseensa takaisin demoniin, kun tuo ei lähtenyt kehotuksen myötä. Velho ei osannut päättää, oliko demonin valitan fiksu vai typerä. Velho ei selvästikään halunnut enää leikkiä nätisti, vaan kaipasi sitä rajumpaa leikkiä. Demonin oma häpeä, kun päätti jäädä paikalle. Ei Seth tietenkään valittanut, vaikka jossain mielensä sopukoissa oli toivonut Roswellin lähtevän, jotta hän olisi saattanut mennä riehumaan itsekseen minne ikinä halusi!
Luuletko muka kestäväsi vuorokauden loppuun asti? Seth hymisi nojatuolista, sarvipäisen lähestyessä velhoa. Punainen katse kävi seuraamaan, kuinka sarvipäinen lankesi kontalleen ja ryömi velhon jalkarahiksi. Virne Sethin kasvoilla kertoi enemmän, kuin tyytyväisyydestä toisen eleeseen. Alistumien jos jokin oli hullun mieleen juuri nyt. Varsinkin, kun kyseessä oli vanha ja ylpeä demoni.

Ylimielinen katse seurasi demonia, tuon ilmoittaessa voivansa olla hiljaa, mikäli velho niin toivoi.
hah! Minäkö muka lepäisin? Minäkö muka antaisin sille toiselle mahdollisuuden päästä valtaan? Seth myhäili nojatuolissa, hieroessaan jalkojaan vasten demonin jo valmiiksi kärsinyttä selkää Ei, minä en poistu vielä hetkeen.
Mutta ehkä sinä tunnet olosi kohta omituiseksi, merkkinä siitä, että jokin on väärin. Seth jatkoi, samalla kun yksi monista hyllynovista kävi avautumaan. Hyllystä lennähti pieni, lasinen putkilo velhon käteen. Putkilo sisälsi jotain turkoosin sinistä nestettä, jota Seth kävi kääntelemään tutkivaisenoloisesti kasvojensa edessä, kunnes ojensi putkiloa demonin puoleen.
Juo tämä Seth tokaisi putkiloa tarjotessa, mitä omahyväisimmin virnuillen Se ei tapa mutta ei myöskään vahvista Seth tiesi tasan tarkkaan, mitä sininen rohto aiheuttaisi. Huippausta, heikentymistä, koordinaatiokyvyn menettämistä ja lopulta tajuttomuuteen vaipumista, kenties hallusinaatioita. Se, miten myrkky demoniin vaikutti, oli kuitenkin kysymys sinänsä. Ottiko demonin mieli myrkyn vastaan samalla tavalla, mitä melko tavallisen humanoidin? Vai oliko sarvipäinen kenties immuuni myrkyille ja vastaaville litkuille?


// Vien mittanauhan kiltisti pois! Marduk on Cryptin suurin trolli, katsos vain. Kyllä Roswellkin saa sen huomata. Heti tämän pelin jälkeen Roswell & Marduk? VAI JOKO ALKAA KYLLÄSTYTTÄMÄÄN AKSUN SEURA?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 22 Joulu 2012, 05:40

"Voimme vain toivoa sitä, herrani. Kunnialleni olisi aikamoinen kolhu, jos en kestäisi ja jättäisin oman puoleni sopimuksesta täyttämättä," Roswell naurahti, ottaen haasteen vastaan turhankin tyytyväiseltä ja hyväntuuliselta kuulostaen, tilanteen jos otti huomioon. Haastava asenne ei luultavasti saisi velhoa kuin yrittämään parhaansa tai pitämään huolen saadakseen orjansa lopettamaan tai särkymään ennen sovittua aikaa. Jo nyt selkää käytiin hiertämään lepäävillä jaloilla, ikävästi painaen kipeitä haavoja aivan tahallaan, saadakseen jonkinlaisen reaktion aikaiseksi. Pientä yninää pääsi demonin huulten välistä, hampaiden purressa toisiaan yhteen, koko kehon jännittyessä ja käsien puristuessa lattialla nyrkkiin kipua kestääkseen. Blackiä ei innostanut lepo, vaikka nojatuoliin oli majoittautunutkin takkatulen lämpöön. Sinänsä harmi, helpompihan loppuilta olisi tullut olemaan, jos toinen olisi vain lepuutellut jalkojaan tai jopa nukkunut se oli yksi syy, miksi velhon oloa yritettiin tehdä mahdollisimman mukavaksi tuolissa ja vanhus löytyi nyt nelinkontin lattialta toisen jalkojen alta. Kai siihen aina olisi mahdollisuus, jos leikittäisiin kiltisti mukana, mutta jotain odotusta ja tylsyyttä löytyisi vielä ilmasta...

Virne käväisi sarvipään kasvoilla. Nuo sanat omituisesta olosta kuulostivat mitä tutuimmilta korviin, katseen kääntyessä kohti avautuvan kaapin ovennarinaa seuraamaan lasisen putkilon ilmalentoa hyllyn kätköistä Blackin käsiin. Jotain nestemäistä sen sisällä oli, tuikkien takan elävän loimun osuessa siihen. Ei ollut kovin hankala arvata mitä se oli, vaikkei sen vaikutuksia voitu kuvitellakaan sen kaikista yleisimmän epäilyn lisäksi. Velho kävi tarjoamaan hetken tarkastelun jälkeen putkiloa, kehottaen demonia juomaan sen sisällön, eikä kuolemasta pitänyt huolehtia... Jos hulluun halusi uskoa. Eihän hän erityisemmin kuolemanmahdollisuudesta olisikaan huolestunut, huolestuttavampaahan jokin muu ja mahdollisesti toteutuva sivuvaikutus oli. Mutta leikkiin oltiin jo ryhdytty, eikä Roswell voinut kuin hymähtäen napata tarjotun juoman käteensä, tuoden sen myös läheisemmän tarkastelun alaiseksi kasvojensa eteen. Nestettä se totta tosiaan sisältä, mutta oliko se enemmän sinistä vai vihreää jääköön jokaisen omaksi päätettäväksi. Korkki napattiin suuhun ja se vedettiin irti yhdellä, nopealla liikkeellä, miehen sylkäistessä sen sitten lattialle pois suustaan.

Seuraavia tekojaan demoni ei voinut sanoa järkeväksi, eikä voisi kukaan muukaan. Hullun leikkeihin ei pitäisi koskaan lähteä mukaan, eikä mitään epämääräisiä aineita käydä syömään tai juomaan, jos tarjottiin. Putkilon suu asetettiin huulille ja sisältö kallistettiin suuhun, nielaisun käydessä. Keho jalkojen alla kavahti, sarvipään yskäistessä, pyyhkien sitten suupielensä niistä aikaisemmista viinitahroista kädellään, ennen kuin asetti putkilon lattialle viereensä. Maku oli kovin kitkerä, eikä sitä voitu kuin ihmetellä, josko kenenkään oli tarkoitus juoda sitä paljaaltaan tai edes noin suurta määrää kerralla. Olo ei tuntunut ainakaan heti mitenkään omituiselta ja se oli hyvä merkki. Ehkä. Ainakaan käsivarret eivät alkaneet kasvamaan suomuja täyteen tai jotain muuta älytöntä.
"Toivottavasti keitoksenne eivät usein ole maultaan tuollaisia, herrani," Roswell virnisti, vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa.




((Minä olen suurin rölli ja näytän Mardukille, heti kun ovesta läpi pääsen. Juutuin kiinni mahastani. Roswell ja Marduk voivat katsella toisiaan ja tuumata, kuinka toinen muistuttaa itsestään/nuoruudestaan/vanhuudestaan/????. Kummatkin ovat tuollaisia vanhoja pieruja kuitenkin. En tiedä lähteekö Roswell taas heti Henryn viereltä minnekään ja johonkin väliin pitäisi Tsytaniakin kurittaa ja huhhuh jos on kaksi aktiivista peliä käynnissä samaan aikaan tai jotain. Pitää alkaa suunnitella jotain aikajanaa, ettei kaikki mene aivan höpsösti. Mutta pian. Hyvin pian. Marduk ja Roswell riehumassa. Nukuin ja heräsin ja päätin kirjoittaa viestin hip hei.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Joulu 2012, 17:11

Niiiin olisi kovin sääli, jos joku jättäisi puolensa sopimuksesta täyttämättä.. Seth naureskeli katsellessaan sarvipäistä jalkarahiaan. Kyynärpää kävi nojautumaan käsinojaan, velhon käydessä nojailemaan rystysiinsä. Pää kallellaan valkohapsi seuraili virnuillen Roswellin reaktioita selän hiertämiseen. Jalat jatkoivat pientä liikehdintää toisen selällä, pitäen huolen siitä, että olotila tulisi olemaan mahdollisimman epämukava. Mitäs oli ryöminyt jalkarahiksi!
Sarvipää otti kiltisti putkilon vastaan, irrotti korkin ja kävi juomaan sisällön sen kummemmin kyselemättä. Velho hymyili tyytyväisenä, näyttäen kuitenkin samaan aikaan kiinnostuneelta toisen reaktioihin. Tietenkään litku ei mukavalta maistunut, eikä kuulunutkaan. Se oli epäonnistunut erä myrkkyä, jota ei voinut oikeastaan salakavalasti missään käyttää. Maku tunkisi läpi kaikesta.
Voi ei, yleensä ne maistuvat vielä pahemmalta Seth naurahti sarvipäiselle, jalan käydessä polkaisemaan voimakkaammin, kantapään reunalla demonin selässä koreilevia arpia. Tietenkin velho halusi jälleen nähdä kipureaktioita sarvipäisessä, pitääkseen itsensä virkeänä ja tyytyväisenä. Jos Seth pitkään olisi istuskellut toimettomana, olisi myös mielentila laantunut ja haihtunut pois. Liian levolliseksi ei sopinutkaan siis käydä.

En kyllä tiedä miten myrkky reagoi viinin kanssa Seth tuumasi nojautuessaan demonin puoleen ja kävi jälleen tarraamaan kiinni toisen sarvesta. Roswellin pää vedettiin lähemmäksi nojatuolia, eikä demonilta taaskaan kyselty mitään. Kun demonin pää oli saatu tarpeeksi lähelle, irtosi ote sarvesta. Käsi lipui poskea pitkin toisen leualle, josta otettiin nyt kiinni, jotta Seth saattoi katsoa suoraan Roswellin silmiin.
Ehkä se tappaakin. Anteeksi Mutta kuolonkorahtelut voisivat olla kaunista musiikkia illan päätteeksi Hitaasti ote vanhemman leuasta irtosi, luisevien sormien seikkaillessa kasvoja pitkin sukimaan demonin lyhyitä, tummia hiuksia. Kasvojaan koristi yllättäen astetta levollisempi ilme, Sethin näyttäen jopa kohtuullisen rauhalliselta henkilöltä.


// Röllien kamppailu. Sen haluan nähdä, odota, haen popparia. Roswell ja Marduk kehittää bromancen. Ja jatkaa naisten pyllyjen läpsimistä. Mitä ihmettä sä tohon aikaan oot vastannut, häpeä. Minä kun olin juuri 20 minuuttia ennemmin sulkenut koneen >:
Minulla meinasi elämä taas iskeä. Jouduin taistelemaan tieni vapauteen, kun se kidnappasi //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 22 Joulu 2012, 20:15

Roswell olisi hymähtänyt toisen kommenttiin kokkauksistaan ja niiden yleisestä mausta, ehtipä tuo hieman jo virnistää aloittaessaan, mutta kovempi isku suorastaan terävä potku selkään sai sen yrityksen loppumaan, muuttuen älähdykseksi matkallaan, kunnes hampaat purtiin yhteen kivusta äänen hiljentyessä. Black ei aikonut tehdä tätä yhtään sen helpommaksi, ja työ oli jo valmiiksi kovin raskasta. Selkä oli vanhalla miehellä heikko jo ylipäätään, haavojen ja arpien tehdessä jalkojen painosta iholla vieläkin kivuliaamman, asennonkin ollessa kovin epämukava. Pari tuntia tätä ja paikat olisivat todella kipeät, jos pelkästä jäykästä asennosta. Mutta sehän olisi helppoa, aivan liian helppoa. Hänhän pääsisi vähällä.

Käsi kävi tarrautumaan sarveen päässä, vetäen demonia lähemmäs itseään ja nätistihän se pää kääntyi haluttuun suuntaan, ennen kuin miehen eturuumis seurasi, myötäillen mukana. Toinen oli ilmeisesti tykästynyt vetämään orjansa sarvista luokseen pyytämisen sijaan. Olivathan ne mainiot tehtävässään ohjaustankona, mutta Roswell tulisi nätisti myös pyydettynä... Ja pitäisi siitä tavasta enemmän. Mutta se taisi olla Blackin perimmäinen tarkoitus; jos häntä pyydettäisiin ja hän sen tekisi, tekisi sarvipää sen omasta tahdostaan. Mutta näin hänet pakotettiin, eikä vaihtoehtoja annettu, kolhuja ylpeydelle. Niin kuin ylpeys ei jo kolhuilla olisi, hymy käväisi huulilla.
"Voi olla, että joudun aiheuttamaan pettymyksen sen suhteen, herra," demoni hymähti, luisevan käden vaihdettua otteensa sarvesta leualle, pidellen kulmikkaita leukaperiä paikoillaan. Keltainen katse vastasi ujostelematta tuijotukseen, kasvojen pysyessä liikkumattomina toisen kosketuksen alla. Päänsilittelyt otettiin vastaan mieluusti, pään lievästi kallistuen vasten sukivia sormia. Outo teko mielipuolelta sadistilta, mutta lahjahevosta ei katsottaisi nyt suuhun. Mitä luultavimmin hetkessä tämä rauhallisuus oli ohitse ja Roswell saisi taas tuntea kivun nahoissaan.

"Mutta eihän se hauskaa olisikaan, jos leikki loppuisi liian nopeasti," sarvipää virnisti silmiään siristäen. Kuolema ei koskaan huolestuttanut, elämää oli takana jo sen verran. Jos hän olisi ottanut kuollakseen, olisi se jo tapahtunut. Mutta silmät tuntuivat omituiselta ja raajat lyijynraskailta muusta kehosta puhumattakaan. Silmät ummistettiin silittelystä nauttiessa, käsien keskittyessä kannattelemaan yläruumista.




((Minä söin kaikki popcornit valmistautuessani. Marduk ei voi mitään mahalleni, sille jättimakkarakin joutuu alistumaan. Pyllyjen läpsiminen on kivaa, etenkin kun nyt Mardukilla on joku, jonka päälle vierittää syyt. Ja Roswell vain leikkii mukana. Saan vastata milloin haluan, vaikka näin myöhään.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron