Kirjoittaja Sands » 21 Joulu 2012, 02:13
Roswell hymisi vain toisen suhistessa uhkailunsa, vihdoinkin saadessaan tarpeekseen siitä iänikuisesta alistamisesta, mitä vanhempi miehistään sanoilla kokoajan teki ja ehdotteli. Mutta hänestä kun oli vain niin mukavaa laittaa tämä ylpeä "herransa" matelemaan jaloissaan ja nuolemaan lattiaa, mutaisten kenkien nuoleskelu olisi vieläkin huvittavampaa... Vaikka kenties se olisi mennyt jo liian pitkälle, eikä demoni olisi siitä voinut nauttia säälin takia. Samanlaista sadistia hänestä ei ilmeisesti tulisi, kuin velhosta, mutta nyt piti leikkiä mukana ja olla enemmän, kuin olikaan. Kynnet kävivät puristamaan otettaan, yrittäen päästä kankaan lävitse iholle, mutta onneksi paksuutta riitti tarpeeksi, ettei ihoa saatu rikki. Eniten tällä hetkellä sattui vanhat haavat, Blackin käsien kokoajan puristellessa ja raapiessa niitä, ihon ollessa herkkänä muutenkin. Vaikka keho jännittyi haluamattaan, mölyt pidettiin mahassa, vaikka hyvinkin sitä oltaisiin voitu päästää ilmoille älähdys tai pari kivusta, jota koettiin. Velho halusi leikkiä, tämän vallassa olevan henkilön päästessä omasta mielestään liian harvoin huvittelemaan. Kärsivällisyyttä ei löytynyt, hupia pitäisi tapahtua nyt heti, tällä sekunnilla. Ehkäpä demoni voisi leikkiä mukana, mutta vähän erilaista leikkiä.
Henkäys karkasi Blackin huulilta käden seikkaillessa sinne, minne sitä varmasti oltiin jo kaivattukin, koventuvan otteen saaden sen tosin muuttumaan ynähdykseksi. Luulisi sen olleen jo varoitus, mutta toinenhan oli kovin innostunut ajatuksesta ja kivusta. Yhtä innostunut Roswell ei voinut sanoa olleensa kivusta, jota velho aiheutti omansakin kasvaessa, kynsien pureutuessa syvemmälle selkään. Se kirveli jo, mutta ääntäkään ei suostuttu päästämään. Mitä nyt jo valmistauduttiin pahempaan ja hengitettiin hampaiden välistä. Tällainen olisi velhon reaktio tulevaan, joten piti olla valmis kestämään se.
"Velhosemme sanoo teidän olevan sama henkilö. Oletteko eriä mieltä, herrani?" Sarvipää kysyi hieroessaan omaa poskeaan vasten toisen, miksipä sitä ei saman tien kysyttäisi sitä mieltä painanutta kysymystä tältä Blackiltä. Mitähän erilainen vastaus kertoikaan näiden kahden tilanteesta, jos kehossa tosiaan oli kaksi henkilöä? Kovastihan se siltä kyllä näytti. Velho keksi syitä saadakseen haluamansa, lantionkin toisella liikkuen siihen malliin, että jotain haluttiin ja sitä haluttiin pian. Tiukka ote toisen etumuksesta pidettiin yhä, eikä kiemurtelu saanut sitä lainkaan helläämään.
"Sanotaanko sitten ystäväni siskon miehen kanssa, herra?" Roswell kehräsi toisen korvaan, edelleenkin leikkien hankalastisaatavaa, mutta jotenkin kiinnostunutta, pysyen yhä niin lähellä toista. Ei hän tiennyt, että Lily suorastaan pelkäsi häntä, jos Black puhui totta. Monihan demonia pelkäsi, eikä siitä voinut syyttää ketään, vaikkei hän erityisemmin nauttinut sellaisesta huomiosta. Prinsessa kuitenkin oli tuntunut uteliaalta ja uhmakkaalta tapaukselta, suorastaan haasteelta, mutta eipä tyttöä pahemmin ollut missään hänen ympärillään näkynytkään. Kenties tapaaminen toisenlaisissa merkeissä olisi suositeltavaa...? Mieluummin hän tulevaisuudessa todellakin pystyisi kutsumaan Lilyä ystäväkseen, kuin keksien jotain muuta syytä.
Velho ei aikonut antaa helpolla periksi. Jos toinen ei saanut sarvipäätä mukaan leikkeihinsä, yrittäisi tuo sitten mitä ilmeisemmin kiristää toisen mukaan. Ja olihan prinsessa tietenkin aina toisena vaihtoehtona, jos mikään ei onnistuisi, mutta sitä Roswell ei aikonut antaa tapahtua. Päätä pudistettiinkin hymyillen, ei hän tiennyt Lilyn ja Blackin suhteesta oikeastaan mitään, eikä alkanut nyt ongelmia selvittelemään. Tärkeää oli pitää hullu pois tytön kimpusta, sitä se rauhallisempikin velho varmasti haluaisi enemmän, kuin saamaansa nautintoa. Niin sitä ainakin haluttiin uskoa. Niinpä päänpudistusta seurasikin entistä kovempi puristus toisen sukukalleuksille, eikä sen kanssa pelleilty. Vanhoista ranteista löytyi kyllä ruista, eikä nyt voimia säästelty lainkaan. Ei haitannut, vaikka Blackiin sattuisi, ei vaikka sattuisi todella paljon. Jotain voisi mennä rikki mutta... Ainakin sitä toivottiin, ettei mikään menisi rikki lopullisesti. Se olisi enemmän kuin ikävää. Nyrkki puristui kiinni, eikä aikonut hellittää lainkaan. Kynnet saisivat repiä selkää niin paljon kuin halusivat, se kestettäisiin. Jos ei kenenkään muun takia, niin ainakin Lilyn.
((Garrettilla oli peili sänkynsä yläpuolella, mutta sitten yöt vain menivät alastomana sängyssä peilailuun ja poseeraamiseen. Ei saanut unta ollenkaan raukka, joten peili piti viedä pois. Siitä tapeltiin, mutta oli se loppujen lopuksi oikea ratkaisu. Alkoi jo unettomuus käydä niin fyysiselle kuin henkisellekin terveydelle. Hyvä loppu Roswellille. Tietenkin Marduk saa silmänsä takaisin, mutta sitten Garrett kävelee ohi ja Marduk ei kestä sellaista kauneutta, sokaistuen taas. Millaisenahan Marduk edes näkee Roswellin, kun ei silmiä omaa.))