Kirjoittaja Sands » 11 Joulu 2012, 17:36
Garrett käveli haltian vierellä vailla pelkoa, kovin tyytyväinen hymy kasvoillaan. Eipä tuo tainnut edes huomata suurinta osaa ympärillään tapahtuvasta, keskittyen vain kävelyynsä ja unelmointiin siitä kylvystä ja pehmeästä sängystä. Vaikka se oli vain kävelymatkan päässä, tunsi kreivi kuitenkin itsensä kovin malttamattomaksi, olisihan hän halunnut päästä kylpyyn nyt heti. Kai hänen piti kerrankin olla kärsivällinen, eiväthän suippokorvat koskaan voisi niin vieraanvaraisia olla, että täyttäisivät kaikki hänen tahtonsa. Se oli osa niille, jotka huonommiksi syntyivät. Eihän haltioilta voisi vaatia liikoja, tai mokomat vain masentuisivat mitä kunnioitetuimman vieraansa tyytymättömyydestä. Se olisi liian julmaa häneltä, edes tuolle rodulle, kidnappauksenkin jälkeen. Matka oli suuntautunut ylöspäin, mikä oli hyvä merkki. Jos portaita oltaisiin käyty alas kävelemään, olisivat hälytyskellot voineet soida jo niinkin itseään täynnä ja pahaa-aavistamattoman olevan nuorukaisen päässä.
"Oi kyllä, tahdon ehdottomasti aamiaisen vuoteeseeni, haluan herätä vasta, kun ruoka on valmista," Garrett myhäili Aranin kysyessä matkan aikana aamupalastaan ja jos vieraansa kenties halusi sen vuoteeseen. Siitä ei tältä mieheltä olisi pitänyt kysyäkään, ilmiselväähän se oli. Ainakin hänen ja kaikkien palvelijoidensa mielestä.
"Mutta minun täytyy herätä aikaisin, täytyyhän minun laittautua," kreivi ilmoitti kuitenkin vielä, pöyhien hiuksiaan hymyillen. Se oli kovin tärkeä aloitus päivälle ja jokainen miehen tunteva henkilö tiesi siinä menevän tunteja. Joka aamu laittautumiseen tuhlaantui pitkiä toveja, eikä Garrett nähnyt tätä tilannetta lainkaan erilaisena, vaikka vieraana olikin oudossa paikassa, vihollisten kynsissä. Vailla omia palvelijoitaan tai välineitään.
Viimein saattava haltia kävi pysähtymään, näyttäen niin oikean oven ja sen huoneen, mikä kreiville oltiin valmistettu yöpymistä varten. Matkan aikana jo kovin väsyneeksi käynyt mies sai uutta puhtia siitä tiedosta, että pääsisi aivan kohta lepuuttamaan jalkojaan, silmien syttyessä innosta, huulienkin hymyillessä entistä enemmän. Kahdesti Aranin ei tarvinnut häntä huoneeseen kehottaa, Garrettin ollessa matkalla jo. Olihan huone korea, tietenkin. Hänelle annetaan vain parasta, mutta tällä hetkellä sänky kutsui kokeilemaan, haltian kysymys jäädessä nyt taka-alalle sen kovin kuumaksikäyneen, tumman samettitakin tipahtaessa nappien aukaisun ja yhden pudottavan liikkeen avulla lattialle mytyksi. Kreivi ei tarvinnut sitä enää, eikä hänen tehtävänsä ollut noukkia vanhoja vaatteita lattialta. Muutenkin, hänhän oli pitänyt samoja vaatteita jo yhden päivän ajan, kuinka kauheaa! Vaatteethan olisivat olleet likaiset, vaikka tätä koko kidnappausta ei olisi tapahtunut!
Jäljellä oleva hansikas myös heitettiin siihen samaan kasaan takin seuraksi, Garrettin käydessä nyt istumaan sängynreunalle. Se oli tarpeeksi pehmeä. Kädet kävivät samalla jo avaamaan hiuksia, vedellen pidikkeitä jos minkälaisia hiustensa sisältä, asetellen niitä sängylle vierelleen. Valkoinen röyhelöpaitakin vedettiin vihdoin päältä lattialle, lämpimän huoneilman tuntuessa oikein miellyttävältä paljasta ihoa vasten. Kreivi kaatui selälleen sängylle nautiskelemaan pehmeydestä, aloittaen rentoutumisensa jo siinä. Ehkä sitä rentoutumista oli turhankin paljon, silmien sulkeutuessa ja miehen jäädessä paikoilleen makaamaan, evääkään väräyttämättä, kädet pään yläpuolelle venytettyinä. Tätä menoa alkoi kovasti näyttää siltä, ettei Garrett sinne kylpyyn pääsisi, jos nukahtaisi jo nyt. Elonmerkkejä tuosta kuitenkin hetken hiljaisuuden jälkeen näkyi, jalkojen käydessä hivuttamaan kenkiä irti, hitaasti, eikä yläruumis tehnyt elettäkään auttaakseen. Kädet kävivät kuitenkin kenkien jälkeen laskemaan housuja alas, miehen selvästikin valmistautuessa edelleen sitä kylpyä varten, vaikka silmät olivat pysyneet ummistettuina jo tovin.
"Niin, omaa rauhaa, se olisi oikein hyvä ajatus," kreivi mutisi hiljaisena hymy huulillaan riisuutuessaan. Tuntui kovin rahvaalta pestä itse itsensä, mutta täältä ei muita, kuin saastaisia friikkejä löytynyt. Sotkisivat vain hänen herkän hipiänsä heti, kun koskivat...
((Garrett vielä luulee, että haluaisi nukkua itsensä kainalossa, sillä ei ole kokeillut Arania. Kyllä prinsessat huomaavat, kun kerran kunnolla kokeilevat, sitten ei muu kelpaakaan. Roswell leikkii kyllä heti kun Henry on jakamassa. Eli ei ikinä. Voi meidän Aran-parkaa.))