Kirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2012, 13:53
Henry kävi hymähtämään pienesti, Ikolokin todetessa, etteivät ihmiset yleensä huomanneet kauneutta ympärillään. Se piti valitettavan hyvin paikkansa, joskin ei itse Henryn kohdalla. Hän ihaili milloin mitäkin. Aina luonnosta rakennelmiin, sen takia hän olikin nuorempana samoillut yksinään pitkin Cryptiä. Vuorilla hän ei kuitenkaan koskaan ollut käynyt. Ei Mor, eikä Kleth. Mor vuorille vaeltaminen yksin olisi silkkaa itsemurhaa, siellä joutuisi lohikäärmeiden ruuaksi alta aikayksikön! Kleth taas oli aina ollut niin kovin kaukana Paitsi nyt sinne matkaaminen ei tuntunut yhtään vaaralliselta, vaivalloiselta, saatikka sitten mahdottomalta. Ja täällähän sitä nyt oltiin.
Henry seurasi kiltisti Ikolokia tuon johdattaessa nuoremman kuninkaan perässään jonkinlaiseen ruokailusaliin. Siinä missä Ikolok, kävi myös Henry vähentämään vaatekerrastoaan. Kaksikerroksinen, korea viitta sai luvan lähteä yltä, siinä missä nahkaiset, pitkävartiset käsineetkin. Tosin, vaatekerraston vähentämistä ei tehty sen takia, että nuorella kuninkaalla olisi kuuma ollut. Itse asiassa tuo paleli pienesti, mutta äkkiäkös sitä alkoi lämmetä tulisijaisissa huoneissa.
Monarkki suuntasi istumaan tuolille, vastapäätä kääpiökuningasta, niin kuin tuo oli viittonutkin. Viittansa ja hanskansa Henry asetteli lepäämään viereisen tuolin käsinojalle, samalla kun itse istahti alas ja seurasi vanhemman kuninkaan touhuja. Henry ei voinut muuta kuin pienesti hymähtää Ikolokin toteamukselle hyvästä vuosikerrasta. Hän ei yhäkään ollut juomamiehiä, eikä tiennyt oikeastaan alkoholinsuhteen pahemmin mistään. Aina hän kuitenkin oli valmis maistamaan kaikkea uutta.
Palveluspojat saivat Henryltä osakseen kiittävän nyökkäyksen, tuodessaan parhaimpia antimia kuninkaiden pöytään. Nuorempi kuninkaista ei kuitenkaan käynyt vielä maistamaan mitään, sillä ei ollut oikeastaan nälkäinen. Rumaahan se olisi jättää kuitenkin syömättä, kun ruokaa tarjottiin, joten Henry aikoi kyllä maistaa. Kuitenkin haltioiden seurassa vietetty aika oli opettanut nuorelle mielenkiintoisia pöytätapoja: Ruokaan ei aina käyty heti ensimmäisenä koskemaan, vaan pöydän ääressä saatettiin viettää muutama tovi vain jutellen, ruokaa alettiin maistelemaan vasta muutaman turinan jälkeen.
Ikolok kuitenkin päätti pitää huolen, ettei hiljaiset hetket jatkuisi. Tuo aloitti keskustelun kyselemällä nuorimman Scarlingtonin vointia.
Sisareni voi ihan hyvin, kiitos kysymästä. Hän olisi varmasti halunnut mukaan tänne, mutta isäni olisi kääntynyt haudassaan, mikäli sen olisin sallinut Henry naurahti, ehkä jopa hieman kiusaantuneena. Siskonsa oli aina ollut Haraldin rakkain jälkeläinen ja Henry uskoi sen johtuvan.. no, hänen omasta käytöksestään ja siitä faktasta, että Lily oli muistuttanut ulkonäöllisesti erehdyttävän paljon edesmennyttä äitiään Olen kyllä yllättynyt, ettei hän paljoa puhunut siskostani teille Kai se ei sitten ollut tärkeää tai asiaan kuuluvaa. Enhän minä tiedä mistä te olette aikananne keskustelleet, isäni ei koskaan pahemmin kertonut teistä.. kaiketi siksi, etten yleensä ollut paikalla kuuntelemassa.
Pieni pelko siitä, että isänsä oli kertonut Ikolokille poikansa jopa hävyttömästä kapinasta isäänsä kohtaan. Mutta nehän olivat jo menneitä, turha niistä huolestua. Henryn ja Haraldin välit olivat loppu viimein lämmenneet.. ennen kuin kuningas kaatui tantereella. Hetkeksi nuoremman kuninkaan ilme vakavoitui, katseen kohdistuessa pöydän pintaan.
Pian nuorempi kuitenkin havahtui hetkellisestä omasta mietiskelystään.
Mikäli ette pahastu, haluaisin kysyä teiltä yhtä asiaa: Kuinka paljon.. te tiedätte minusta isäni kertomana? Kai se oli parasta hoitaa saman tien pois alta, ettei nuori kuningas menettäisi yöuniaan pohtien moista.
Kysymyksensä myötä kävi myös nuorempi kuningas ottamaan lautaselleen kalaa, sekä tummempaa leipää.