Vanha ja nuori kuningas

Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Syys 2012, 19:22

Matka jatkui päättäväisesti kohden vartiotornia. Ei siinä kauaa mennytkään, kun saattue nousi jo kapeahkonoloisia polkuja pitkin kohden tuota vaatimatonta, mutta strategisesti näyttävää rakennelmaa. Henry ei voinut keskittyä muuhun kuin maisemien ja rakennuksen ihailemiseen. Hän oli aina uneksinut pohjoisessa käymisestä ja nyt hän viimein oli päässyt käymään täällä, itse kääpiöiden kuninkaan kanssa. Saattueen saapuessa rakennuksen sisäpihaan, laskeutui itse kukin ratsujensa selästä. Kuningas Ikolokia kunnioitettiin täällä, sen näki sotilaiden suhtautumisesta ja tervehdyksestä. Ikolok kuitenkin käski sotilaat takaisin toimiinsa, sen suuremmitta mutkitta. Henry oli siitä mielissään, hän ei toivonut turhan muodollisia tapahtumia. Hän oli täällä Ikolokin vieraana, joka ei toivonut turhaa huomiota. Henry muutenkin oli kovin vaatimaton persoona, hän ei halunnut suurempia juhlatilaisuuksia järjestää saatikka joutua moisten järjestämisen kohteeksi.
Selvästi ylempiarvoinen kääpiö kävi kertomaan, että saattueelle oltiin järjestetty yösija ja lämmin ateria, kuten toivottukin. Kun tuo uutinen oltiin saatu pois alta, poistui tämä korkea-arvoisempi ainakin sotilaallisesti kääpiö kuninkaiden luota.

Sitä en epäillytkään Henry tokaisi Ikolokille tuon huomautellessa ratsusta. Sen suuremmitta mutinoitta nuorempi kuninkaista lähti seuraamaan vanhempaansa. Kerta nyt oltiin Ikolokin mailla, antoi Henry tuolle täydet vallat suunnitelmien ja tapahtumien suhteen. Hän oli vieras, yhä, eikä isäntä. Oli Henrylle kovasti koetettu huomautella että hän olisi ollut kuninkaista se suurempi, ennen kuin nuori monarkki oli lähtenyt matkalleen kohden kääpiöiden kaupunkia. Siihen hän ei kuitenkaan halunnut uskoa. Isänsä oli kunnioittanut Ikolokia, niin aikoi hänkin. Ikolok oli kuningas siinä missä Henry, ei hän nähnyt mitään syytä vähätellä kääpiötä. Tuolla ei ehkä ollut niin suurta osaa ainakaan vielä ihmisten ja haltioiden sodassa, mutta ei tuon asemaa saanut vähätellä! Ei ainakaan Henryn mielestä.

Sisätiloissa oli lämmintä. Päivä oli iltaa kohden käynyt kylmemmäksi ja kylmemmäksi, näin pohjoisemmassa ollessa lämpötilat olivat muutenkin alhaisempia, mitä itse ihmisten kaupungin suunnassa. Lämpö kuitenkin oli tervetullut ilmiö pitkän matkan jälkeen. Jokainen oli varmasti enemmän tai vähemmän uupunut matkasta, niin myös Henrykin, vaikkei sitä myöntänyt, saatikka huomannut. Hän oli liian keskittynyt katselemaan rakennuksien sisustusta. Kuten todettu, ei Henry koskaan ollut kääpiöiden rakennelmia nähnyt sisältä saatikka ulkoa joten oli hän utelias moisten suhteen.
Tiedän että tulen toteamaan tämän vielä moneen otteeseen vierailuni aikana, mutta teidän rakennelmanne ovat niin kovin näyttäviä. Hienoja, upeita.. Kuulostan varmasti yli-innokkaalta lapselta, mutta sitä taidankin olla
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Mohnake » 07 Loka 2012, 11:02

Ikolok

Nuori kuningas ihasteli ja kehui rakennuksen aulaa. Se todellakin oli näyttävä. Katto oli korkealla jopa ihmisille. Seinät olivat kiveä ja niihin oli kaiverrettu erilaisia kuvia kertomaan kääpiösankareista. Aina muinaisista legendoista nykypäivään. Yksikin kaiverrus esitti Ikolokia lähettämässä sisaruksiaan ottamaan omat istuimensa hänen valtakunnassaan. Se oli kaikista tuorein kuva ja se oli kaiverrettu pienelle alueelle. Ikolok itse oli nähnyt kääpiöiden rakennuksia jo pienestä pitäen joten hän ei osannut muutakuin hymähtää hyväksyvästi. Hänen mielestään ne eivät olleet niin erikoisia. Hänelle tuli nopeasti kuuma täällä. Palvelusväki oli sytyttänyt monta takkaa ja tulipesää. Seinillä olevat kynttilät eivät paljoa lämmittäneet, mutta nekin varmasti lisäsivät hänen tukalaa tunnettaan. Ikolok päätti avata viittansa kiinnikkeen. Huolellisesti hän asetteli sen käsivarrelleen ja ryhtyi nyppimään paksuja hanskojaan pois käsistään. "Kyllä minäkin ihailen joka kerta maisemia lapsen tavoin poistuessani vuoren sisältä", hän totesi nuorelle kuninkaalle kuin yrittäen tasoittaa tuntemuksia. "Te ihmiset ette tunnu huomaavan kuinka paljon kauneitta välillä ympärillänne on", kääpiö jatkoi.

Sanattomasti Ikolok ohjasti Henryn yhteen rakennuksen saleista. Se ei ollut mikään kovin iso, mutta riitti kahden kuninkaan illastukselle. Salissa oli iso takka jossa tuli roihusi iloisesti. Yhdellä seinällä oli karhujen ja hirvien täytettyjä päitä. Toisella taas kaksi ikkunaa joista näki pihamaalle. Keskellä salia oli pitkän mallinen pöytä jonka äärelle mahtui kaksitoista henkeä. Pöydän vierelle oli tuotu oluttynnyri jalustoineen. Ikolok tunnisti tynnyrin samantien. Hän asteli pöydän ääreen, viskasi kantamuksensa tuolille ja istui seuraavalle, heti oluttynnyrin viereen. Henryä hän viittoi istumaan häntä vastapäätä. Kääpiö nappasi toisen pöydällä olleen tuopin käteensä ja vei sen tynnyrin hanan alle. Tynnyristä valui tuoppiin tummaa nestettä. Kääpiö sulki hanan vasta, kun tuoppi oli täynnä melkein piripintaan asti. Vieden tuopin huulilleen, Ikolok otti ensimmäisen siemauksensa. Hän maiskautti huuliaan kuuluvasti ja päästi tyydytetyn äänen. "Mainiota. Hyvää vuosikertaa."

Pian saliin astui kaksi palveluspoikaa. He kantoivat mukanaan leipää, niin tummaa kuin vaaleaa, erilaisia marjoja, pieniä paistettuja kaloja ja omenoita. He asettivat antimet pöydälle kuninkaiden eteen, kumarsivat ja astelivat takaisin keittiöön. Ikolok leikkasi omalle lautaselleen palan vaaleampaa leipää ja otti sen vierelle muutaman marjan sekä pari kalaa. Hän päätti avata taas keskustelun: "Kuinka sisaresi voi? En ole kuullut hänestä vähään aikaan. Isäsi ei kovin usein maininnut häntä kirjeissään."
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2012, 13:53

Henry kävi hymähtämään pienesti, Ikolokin todetessa, etteivät ihmiset yleensä huomanneet kauneutta ympärillään. Se piti valitettavan hyvin paikkansa, joskin ei itse Henryn kohdalla. Hän ihaili milloin mitäkin. Aina luonnosta rakennelmiin, sen takia hän olikin nuorempana samoillut yksinään pitkin Cryptiä. Vuorilla hän ei kuitenkaan koskaan ollut käynyt. Ei Mor, eikä Kleth. Mor vuorille vaeltaminen yksin olisi silkkaa itsemurhaa, siellä joutuisi lohikäärmeiden ruuaksi alta aikayksikön! Kleth taas oli aina ollut niin kovin kaukana Paitsi nyt sinne matkaaminen ei tuntunut yhtään vaaralliselta, vaivalloiselta, saatikka sitten mahdottomalta. Ja täällähän sitä nyt oltiin.
Henry seurasi kiltisti Ikolokia tuon johdattaessa nuoremman kuninkaan perässään jonkinlaiseen ruokailusaliin. Siinä missä Ikolok, kävi myös Henry vähentämään vaatekerrastoaan. Kaksikerroksinen, korea viitta sai luvan lähteä yltä, siinä missä nahkaiset, pitkävartiset käsineetkin. Tosin, vaatekerraston vähentämistä ei tehty sen takia, että nuorella kuninkaalla olisi kuuma ollut. Itse asiassa tuo paleli pienesti, mutta äkkiäkös sitä alkoi lämmetä tulisijaisissa huoneissa.

Monarkki suuntasi istumaan tuolille, vastapäätä kääpiökuningasta, niin kuin tuo oli viittonutkin. Viittansa ja hanskansa Henry asetteli lepäämään viereisen tuolin käsinojalle, samalla kun itse istahti alas ja seurasi vanhemman kuninkaan touhuja. Henry ei voinut muuta kuin pienesti hymähtää Ikolokin toteamukselle hyvästä vuosikerrasta. Hän ei yhäkään ollut juomamiehiä, eikä tiennyt oikeastaan alkoholinsuhteen pahemmin mistään. Aina hän kuitenkin oli valmis maistamaan kaikkea uutta.
Palveluspojat saivat Henryltä osakseen kiittävän nyökkäyksen, tuodessaan parhaimpia antimia kuninkaiden pöytään. Nuorempi kuninkaista ei kuitenkaan käynyt vielä maistamaan mitään, sillä ei ollut oikeastaan nälkäinen. Rumaahan se olisi jättää kuitenkin syömättä, kun ruokaa tarjottiin, joten Henry aikoi kyllä maistaa. Kuitenkin haltioiden seurassa vietetty aika oli opettanut nuorelle mielenkiintoisia pöytätapoja: Ruokaan ei aina käyty heti ensimmäisenä koskemaan, vaan pöydän ääressä saatettiin viettää muutama tovi vain jutellen, ruokaa alettiin maistelemaan vasta muutaman turinan jälkeen.

Ikolok kuitenkin päätti pitää huolen, ettei hiljaiset hetket jatkuisi. Tuo aloitti keskustelun kyselemällä nuorimman Scarlingtonin vointia.
Sisareni voi ihan hyvin, kiitos kysymästä. Hän olisi varmasti halunnut mukaan tänne, mutta isäni olisi kääntynyt haudassaan, mikäli sen olisin sallinut Henry naurahti, ehkä jopa hieman kiusaantuneena. Siskonsa oli aina ollut Haraldin rakkain jälkeläinen ja Henry uskoi sen johtuvan.. no, hänen omasta käytöksestään ja siitä faktasta, että Lily oli muistuttanut ulkonäöllisesti erehdyttävän paljon edesmennyttä äitiään Olen kyllä yllättynyt, ettei hän paljoa puhunut siskostani teille Kai se ei sitten ollut tärkeää tai asiaan kuuluvaa. Enhän minä tiedä mistä te olette aikananne keskustelleet, isäni ei koskaan pahemmin kertonut teistä.. kaiketi siksi, etten yleensä ollut paikalla kuuntelemassa.
Pieni pelko siitä, että isänsä oli kertonut Ikolokille poikansa jopa hävyttömästä kapinasta isäänsä kohtaan. Mutta nehän olivat jo menneitä, turha niistä huolestua. Henryn ja Haraldin välit olivat loppu viimein lämmenneet.. ennen kuin kuningas kaatui tantereella. Hetkeksi nuoremman kuninkaan ilme vakavoitui, katseen kohdistuessa pöydän pintaan.

Pian nuorempi kuitenkin havahtui hetkellisestä omasta mietiskelystään.
Mikäli ette pahastu, haluaisin kysyä teiltä yhtä asiaa: Kuinka paljon.. te tiedätte minusta isäni kertomana? Kai se oli parasta hoitaa saman tien pois alta, ettei nuori kuningas menettäisi yöuniaan pohtien moista.
Kysymyksensä myötä kävi myös nuorempi kuningas ottamaan lautaselleen kalaa, sekä tummempaa leipää.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Mohnake » 18 Loka 2012, 21:59

Ikolok

Kääpiö nyökytteli Henryn kertoessa siskonsa voivan hyvin. Hän naurahti Henryn kanssa samaan aikaan. Harald tosiaan oli suojellut tytärtään visusti, ainakin sen mukaan mitä hän tiesi, ja varmasti tahtoi myös poikansa tekevän samoin. Ikolok aikoi avata taas suunsa Henryn ihmetellessä, ettei hänen isänsä kertonut kovin paljon hänen siskostaan, mutta hän päätti antaa pojan jatkaa. "Totta puhuen en ole käynyt teidän maillanne vuosiin. Nekin harvat kerrat, kun olen käynyt olen käynyt salaa. Pienellä saattueella." Ikolok totesi Henryn puhuttua puheenvuoronsa. Hän nappasi toisen lautasellaan olleen kalan pyrstöstä ja haukkasi siitä puolet suuhunsa. Takan lieskat lämmittivät huonetta vähän liikaa hänen makuunsa. Hän kohotti toisen käden sänkiselle päälaelleen ja pyyhkäisi hikeään pois.

Ikolok huomasi kuinka Henryn katse vakavoitui. Se oli niin tuttu näky kääpiöiden kesken, joten se oli helppo huomata. Pienen hetken hiljaisuus tuntui jopa kiusalliselta. Henry esitti haluavansa kysyä häneltä jotain, hän nyökkäsi. Nuorukainen halusi tietää, että kuinka paljon Harald oli hänestä kertonut. Ikolok arvasi, että mistä oli kyse. Sen verran vakava oli nuoren kuninkaan katse sekä äänensävy. Ikolok Tornhelm ei ollut valehtelija. Hän ei myöskään ollut kylmä. Ainoastaan totuuden mukainen ja hän tiesi, että nuorukainen tahtoi ainoastaan totuuden. Hän otti siemauksen tuopistaan huuhtoen kuivuuden pois kurkustaan. Katsoessaan Henryä silmiin, hän aukaisi suunsa puhuakseen: "Totta puhuen tiedän melko paljonkin. Eniten hän otti minuun yhteyttä sinun käydessä haltiakuninkaan luona. Hän kysyi minulta paljon neuvoja, että miten sinut saisi aisoihin ettet tekisi mitään typerää. Ilmeisesti Aran sai sinut otteeseensa pahemmin mitä olin arvellut. Haltiat taitavat kieroilun ja mielen haltuun ottamisen. Eli sinua syyttäisin vain turhaan. Sitä paitsi olit vasta poikanen ja tuskin ymmärsit oikean ja väärän rajaa silloin." Hän katsoi tiukasti Henryä silmiin. Katseellaan hän yritti kertoa välittämisestä. Hän ei tiennyt miltä tuntui tulla loukatuksi ja petetyksi niin verisesti, mutta hän tiesi, että Henry tarvitsi tukea. Paljon.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Marras 2012, 16:24

Henry ei ollut yllättynyt tiedosta, ettei Ikolok ollut vieraillut ihmistenilmoilla vuosiin. Kuitenkin, tieto siitä, että tuo oli salaa käynyt pienien saattueiden kera, sai Henryn kurtistamaan kulmiaan pienesti. Nuori monarkki yritti ymmärtää tilannetta Ikolokin kannalta, mutta samalla hän ei voinut olla pienesti loukkaantumatta siitä, että Kääpiöiden kuningas oli vieraillut heidän maillaan ilman, että hänelle oltiin kerrottu. Tosin, ottaen huomioon Henryn ja edesmenneen kuninkaan välit, Henry ei yhtään ihmetellyt. Totta kai jos hänelle oltaisiin kerrottu, olisi noussut pelko siitä, että hän menisi kielimään haltioiden kuninkaalle ja siten vaarantaen Ikolokin saattueen ja itse kääpiökuninkaan hengen. Sellaista Henry ei kuitenkaan voinut kuvitellakaan tekevänsä.
Kävi kuitenkin ilmi, että Ikolok tiesi yllättävänkin paljon Henryn villeistä nuoruusvuosista. Ei sinänsä yllätys. Pieni melankolinen hymy hiipi nuoren miehen kasvoille vanhan kuninkaan puhuessa. Ikolok ei kuitenkaan käynyt syyttämään nuorta teoistaan, ainakaan kovin aggressiivisesti.
Ja minä kun luulin heidän olevan erilaisia Henry kävi tokaisemaan, viitaten haltioihin Loppupeleissä se olin minä, jota puukotettiin selkään.
Mutta virheistään oppii. Joskus pitää vain oppia kantapään kautta Hetkeksi muualle jopa häpeillen eksynyt katse palasi takaisin Ikolokiin Ja virheitäni minä en tule toistamaan.

Käsi kävi poimimaan lautaselta leivänpalan, josta revittiin irti pienempi pala.
anteeksi, kyseinen puheenaihe ei ollut kovin.. mieluisa. Ehkä parempi unohtaa kaikki mieltä madaltava, en haluaisi viettää vierailuani masentavissa merkeissä Henry kävi tokaisemaan ennen kuin leipäpala löysi tiensä suuhun.

// Pahoittelen kestoa! Joos ei keksitä mitään ohjelmaa tähän illalle, niin mun puolesta voidaan vaikka jättää noi juttelemaan kunnes ne meni nukkumaan ja sitten jatketaan taas aamusta. Voidaan toki miettiä asiaa paremmin yksäreillä.
Mut Henryn ja Ikolokin pitää ottaa juomakilpailu. Vaikka tiedetään kuka sen voittaakin. Ikolok yllyttää, eikö? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Mohnake » 08 Marras 2012, 23:19

Ikolok

Kääpiö kävi nyökkäämään myöntevästi Henryn todetessa, että virheistään oppii. Ja ettei tämä tule toistamaan niitä. Hän hörppäsi taas oluestaan. Eipä hän tullut ajatelleeksi, että Henry pysyisi näinkin vakavana asian suhteen. Poika, oikeastaan mies, ei näyttänyt herkistyvän laisinkaan. Tämä piirre miellytti Ikolokia.

Katse hieman seurasi kuinka nuorempi heistä kävi nyhtämään palan lautasella ollutta leipää. Samalla Henry kertoi, ettei äskeinen puheen aihe ollut mieluisa, jonka Ikolok ymmärsi täysin. Eipä hänkään mieluusti asiasta sen enempää puhuisi. Mieluummin hän antaa toiselle mieluisan vierailun sen sijaan, että karkottaisi tämän ikävillä asioilla. Hän nyökkäsi taas äänettömästi ja hymyili hieman isällisesti.

Hetken aikaa he ruokailivat rauhassa ja hiljaisuudessa. Jonkin ajan kuluttua sisään astuivat taas samat kaksi palvelijapoikaa. Tällä kertaa he kantoivat pöytään paistettua jänistä, jonka ympärille oli aseteltu paistettua naurista ja lanttua. Poikien laskettua tarjottavan ruokalajin pöydälle toinen heistä jäi hetkeksi lisäämään muutaman klapin puuta takkaan ennen poistumistaan. Ikolok kiitti kohteliaasta eleestä vaikkei hän itse välittänyt lämmön lisäämisestä. Hän kävi leikkaamaan itselleen muutaman palan jänistä ja nosti lautaselleen myös lanttua.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Marras 2012, 14:19

Tovi kului täydessä, lempeän rauhallisessa hiljaisuudessa. Kun alkupaloja oli hetken nyhdetty, kävi kaksi palvelijapoikaa jälleen kantamaan kuninkaille ruokaa. Kääpiöiden tarjoilut olivat eittämättä hieman erilaista, mihin Henry oli tottunut. Ei sillä, että tämä olisi mitenkään vähäpätöistä tai huonoa. Ruoka kyllä maittoikin pitkän taipaleen jälkeen, lämminruoka varsinkin. Ruokailun edetessä intoutui Henry luomaan jälleen keskustelua. Nuorempi monarkeista kävi kyselemään Ikolokilta hänen kansansa vanhoista taruista, myyteistä ja legendoista. Henryä oli aina kiinnostanut kaikki kansantarut, olivat ne sitten tosiperäisiä tai silkkaa satua. Niistä yleensä oppi harvinaisen paljon koko kansasta jotain. Ilta etenikin noissa merkeissä tovin jos toisenkin, Henryn kuunnellessa tarkkaan Ikolokin tarinointia, samalla kun itse kävi tuttavallisemmin kyselemään ja ehkä jopa kyseenalaistamaan mahdollisia epäkohtia taruissa. Silkkaa mielenkiintoaan, ei loukkaavasti tai vähätellen. Keskustelun sävy pysyikin rentona ja mitä enemmän alkoholia peliin lisättiin, sitä leppoisammaksi keskustelu muuttui, ainakin Henryn osalta. Eipä tuolla nyt kovin hyvä viinapää ollutkaan.

Lopulta kello lähenteli jo yölukemia, joten kuninkaat kävivät toivottamaan toisilleen hyvät yöt, jonka jälkeen jokainen vetäytyi yöpuulle. Vain yövartijat ja satunnaiset palvelijat pysyivät hereillä yön yli.
Kääpiöiden vuoteet olivat eittämättä mielenkiintoisia, ei ehkä niin mukavan pehmeitä ja koreita, mihin Henry oli ihmisten linnalla tottunut. Tosin, nuorta kuningasta moiset turkiksilla ja heinällä pehmustetut sängyt eivät haitanneet, sillä hän oli aikanaan suosinut nukkuessaan riippumattoja. Vaeltaessa sitä tuli nukuttua milloin missäkin, joten Henryä ei ainakaan mukavuudella oltu pilattu.
Uni tulikin yllättävän äkkiä, vaikka Henry oli luullut, ettei mokomasta mitään olisi tullut. Hän uskoi olevansa liian innoissaan koko reissusta ja siitä, että alettiin olla jo loppusuoralla. Päivä oli kuitenkin ollut raskas ja lämmin, hyvä ateria kaiken päälle pisti väsyttämään yllättävän hyvin


// Vastasimpas muah! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Mohnake » 17 Marras 2012, 16:01

Ikolok

Hän seisoi keskellä pimeää metsää. Eksyksissä. Taivas näkyi puiden lehvistöjen lomasta. Se oli musta. Ei kuuta eikä tähden tähteä. Ilma oli hyytävän kylmä. Silti maa oli paljas eikä lunta ollut missään. Hän yritti kävellä. Jalat tuntuivat tosi raskaille. Aivan kuin ne olisi täytetty kivillä lihan sijaan. Missään ei näkynyt ristin sielua eikä kuulunut hiiskaustakaan. Edes lehdet hänen jalkojensa alla eivät kahisseet. Jokin silti tuntui olevan läsnä hänen lisäkseen. Aivan kuin hänen niskaansa olisi hengitetty. Hän käänsi nopeasti päätään, mutta siellä ei ollut ketään. Samalla tuo omituinen tunne kaikkoni. Hänen täytyi varmasti vain kuvitella. Jalat lähtivät taas tallaamaan metsän lattiaa. Jokaisella askeleella ne tuntuivat yhä raskaammilta ja hän uupui joka kerta, kun jalka nousi uuteen askeleeseen. Sama tunne siitä kuinka, joku olisi hengittänyt hänen niskaansa palasi. Tällä kertaa hän yritti nopeammin kääntää päätään, mutta se ei onnistunut. Kylmät ja tahmeat kädet olivat tarttuneet hänen kurkkuunsa. Ne puristivat hetki hetkeltä lujempaa. Hänen ilman saantinsa lakkasi. Hän tunsi kuinka hänen niskansa oli lähellä katkeamista.

Torven kumea ääni kajahti ulkona. Ikolok heräsi kylmän hien peittämänä turkistensa seasta. Aamu aurinko ei vielä ollut noussut, mutta ulkona oli jo hieman valoisaa. Jo neljäs yö peräkkäin..., hän ajatteli epämieluisasti. Noustessaan ylös hän huikkasi palvelijapoikaa luokseen. Nopeasti ovi lennähtikin auki ja sisään astui toinen niistä eilisistä pojista jotka olivat tarjoilleet kuninkaille illallisen. Hän pyysi poikaa antamaan hänelle hänen paremman villatunikansa, nahkaisen kaksiosaisen liivinsä ja vaalean harmaat, meilkein hopeiset, villasta olevat housut. Poika teki työtä käskettyä ja pian poika auttoi liiviä kuninkaan ylle. Asu ei ollut mitenkään häikäisevä. Mustaa ja hopeaa. Silti siitä huokui kallis ja hyvä maku. Viittansa Ikolok sai itse laitettua päälleen. Hän vielä vetäisi tutut hansikkaansa käteensä ja saappaat jalkaansa. Poikaa hän pyysi käymään auttamaan Henryä. Samalla hän käskytti poikaa kertomaan, että hän toivoi Henryn pukeutuvan parempaan kuin matkanteko kerrastoon. Hän myös sanoi pojalle mistä nuorempi kuningas hänet löytäisi ja missä he aamiaisen jakaisivat.

Ulkoilma tuntui sieraimissa mukavan raikkaalle. Pieni tuuli kävi hänen astuessaan ulos. Viittojen helmat hieman lepattivat, mutta hänen viittansa oli liian raskas tuulelle. Ikolok antoi sotilaallisia nyökkäyksiä muutamille upseereille joita linnakkeen pihamaalla käyskenteli. Askeleensa hän suunnisti ylös muurille. Aurinko ei vieläkään ollut noussut, mutta pilvien reunat olivat värjäytyneet vaaleanpunaisiksi. Kaunis näky kerrassaan. Päästyään muurin päälle, hän katsoi kauas taivaanrantaan. Yksittäinen kääpiöpartio oli palaamassa kaukana metsän reunassa. Hänen katseensa siirtyi kohti Laurina-aroja. Mitä oikein odotat? Voisit marssia tänne ihan koska tahansa. Pian hänen jälkeensä muurille kannettiin pieni pöytä ja kaksi tuolia. Tuoleille aseteltiin vuohen taljat pehmusteiksi. Hän siirtyi istumaan toiselle tuoleista ja jatkoi taivaanrannan tuijottamista mietteissään.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Marras 2012, 00:10

Hyvin nukutun yön jälkeen oli hyvä herätä paikkojen kolotukseen. Siitä oli aivan liian pitkä aika, kun Henry viimeksi oli vaellellut ja matkustellut ympäri Cryptiä, ilmeisesti. Kylkeä käytiin kääntämään kerran jos toisenkin, ennen kuin nuori monarkki päätti vihdoin ylös kammeta. Tosin, sekin onnistui vain painostuksella, Henryn lähimmäksi henkivartijaksi nimitetty vanhempi ihmissotilas oli jo herännyt aikoja sitten herättelemään nuorta monarkkia. Tuo lähes täysin mustiin pukeutunut harmaaparta oli erittäin mieluisaa seuraa, mutta toisinaan osasi olla erittäin no, vaativa. Kasvot käytiin pesemään huoneen vesikulhossa, ennen kuin mitään muuta aamutoimia edes harkittiin.
Henryn kiskoessa ensimmäistä vaatekerrastoa päälle, kävi oveen koputtamaan yksi eilisistä palveluspojista. Palveluspoika kertoi ihmistenkuninkaalle ja tuon henkivartijalle joka huoneessa yhä kädet puuskassa Majesteettiaan hoputti että nuoremman kuninkaan olisi suotavaa pukeutua hieman koreammin ja hakeutua sitten Ikolokin seuraan, kertoen, mistä kääpiöiden kuninkaan löytäisi. Tiedot kerrottuaan palveluspoika poistui paikalta, jättäen Henryn valmistautumaan henkivartijansa avustuksella. Ylle käytiin vetämään mustat housut ja musta, pitkähihainen paita. Noiden ylle heitettiin polviin asti yltävä, viininpunainen ja kauniisti kirjailtu takki, jonka kaulus ylsi lähes Henryn poskien korkeudelle. Takin ylle heitettiin paksu, tummanpunainen viitta. Vyötärölle kiinnitettiin asevyö, jossa roikkui suvussa kulkenut, koristeellinen pitkämiekka. Sitä tuskin tulisi tarvitsemaan, mutta käytön lisäksi se oli myös koristeasuste.

Etuhiukset käytiin sukimaan taaksepäin ja kiinnitettiin löysästi lepäämään takahiuksien ylle. Vielä ennen huoneesta poistumista Henry jalkaansa mustat nahkasaappaat ja käsiinsä pitkävartiset, nahkaiset hansikkaat. Kun nuorimies oli vihdoista viimein valmis, pääsi henkivartija hätyyttelemään tuota liikkeelle. Koko nopeahkon pukeutumissession ajan oli vanhempi mies ja monarkki vaihtaneet sanoja kärkkäästi siitä, milloin olisi pitänyt olla ja missä. Heidän välinsä olivat kuitenkin hyvät, vaikka vanhempi mies kävi joskus turhankin nuhtelevaksi, ainakin Henryn mielestä.
Askel vei seuraavaksi linnakkeen muureille, jossa Ikolokin oli määrä olla. Pihamaalla henkivartija jäi matkasta, sillä hän ei katsonut kuuluvansa kuninkaiden tapaamiseen. Ihmissotilaat olivat kömpineet jo ylös sängyistään, osa jo näkyi linnakkeen pihamaalla.

Huomenta Kuului toteamus kera pienen nyökkäyksen, Henryn saapuessa Ikolokin luokse. Muureilta avautuva näkymä oli jälleen jotain, mikä piti vähintään kerran elämässään kokea. Henry jäikin hetkeksi seisoskelemaan muurille, katsellen tuota henkeäsalpaavaa näkyä.
Nukutteko hyvin?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Mohnake » 21 Joulu 2012, 00:14

Ikolok

Kääpiö havahtui ajatuksistaan, kun Henry seisoi hänen edessään toivottaen samalla hyvät huomenet. Hajamielisenä hän mutisi takaisin: "Huomenta..." Pian perään kyseltiin unen saannista. "Ihan hyvin, kuten tavallisesti", hän valehteli, "Entä te?" Samalla hän osoitti vapaata tuolia pöydän ääressä, jolle Henry voisi istua.

Melko pian muurille ähelsi kolme kääpiönuorukaista, jotka toivat mukanaan polttopuuta, paistinpannua ja tarjotinta. Yksi heistä kävi sytyttämään tulta miltein kuninkaiden aamiaispöydän viereen, toinen katseli vierestä paistinpannun kanssa ja kolmas asetteli tarjottimen pöydälle. Onneksi muurien kävelyväylät oli tehty aikoinaan niin leveiksi, että niille mahtuisi jopa kolme hevosta vierekkäin ilman ongelmia. Pöydälle asetellulla tarjottimella oli perinteisiä aamiaisantimia. Kalaa, pekonia, leipää, juustoa, voita, hunajakennoja, munia ja simpukoita. Juotavaksi oli tuotu kannullinen vuohenmaitoa ja toinen kannullinen mietoa olutta. Ikolok päätti tällä kertaa juoda aamiaisensa kanssa vuohenmaitoa ja kaatoi itselleen mukin täyteen. Poikia hän pyysi paistamaan kolme siivua pekonia, kaksi simpukkaa ja yhden munan.

"Oletteko ikinä maistaneet vuohenmaitoa?" kääpiö kysyi ihmiseltä. Hän itse otti siemauksen mukistaan. "Minusta se on parempaa kuin eteläisten lehmien maito mitä olen maistanut."

Poikien saatua hyvä tuli aikaan nuotiossa, Ikolok leikkasi itselleen leipää ja siveli sille reiluhkon kerroksen voita. Hän oli yhä hieman liikaa mietteissään, sillä ensin hän aikoi leikata veitsellä raakaa kalaa voin sijaan. Nopeasti hän kuitenkin korjasi tilanteen ja yritti näyttää, että hän olisi vain isoin elkein aikonut ottaa voita.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2012, 16:45

Kääpiökuningas tuntui olevan omissa maailmoissaan Henryn saapuessa paikalle. Eipä se Henryä haitannut, hän oli elämänsä aikana ollut monta kertaa sellaisten henkilöiden seurassa, jotka vähän väliä viihtyivät paremmin omissa aatoksissaan, vaikka seuraa oli tarjolla, kuten esimerkiksi edesmennyt kuningas.
Suhteellisen hyvin, ottaen huomioon tilanteen Unenlaadussaan ei ollut valittamista, mutta uusi paikka tuntui aina oudolta nukkua.
Henry kävi istahtamaan pöydän ääreen, samalla kun kolme kääpiönuorukaista kiiruhti paikalle valmistaakseen kuninkaille aamiaista. Palvelijoita tervehdittiin pienellä nyökkäyksellä, Henryllä kun oli tapana tervehtiä kaikkia, asemasta tai tilanteesta riippumatta. Tai no, ehkei hän vihollisia käynyt tervehtimään, mutta eipä hän ollut törmännytkään tilanteeseen, missä olisi vihollisien kanssa ehättänyt edes pari sanaa vaihtamaan, ennen kuin piti joko juosta henkensä edestä tai taistella.

Palvelijat kävivät valmistamaan kuninkaille haluamansa aamiaisen, jonka jälkeen Ikolok tiedusteli, oliko Henry maistanut ikinä vuohenmaitoa.
En.. En ainakaan myönnä maistaneeni. Ehkä olisi jo korkea aika, hm? Henry hymähti pienesti, käyden kaatamaan itselleen vuohenmaitoa nyt, kun siitä puhe oli. Muki käytiin nostamaan huulille, samalla kun nuoremman katse seuraili Ikolokin puuhia. Kääpiö vaikutti jokseenkin poissaolevalta, kuten aikaisemminkin. Ikolok ei kuitenkaan ennen ollut osoittanut jokseenkin hajamielisenoloista poissaolemista, oliko tuo vielä puoliunessa?
Painaako jokin mieltänne? Henry kysäisi ykskaks mukin laskeutuessa huulilta, samalla kun nuorempi miehistä kävi leikkaamaan itselleen leivänsiivun Vaikutatte poissaolevalta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Mohnake » 23 Joulu 2012, 21:57

Ikolok

Henry olikin tarkkasilmäisempi mitä Ikolok oli kuvitellut. No samapa tuo, nuorukainen vaikutti muutenkin todella fiksulta. "Hän on painanut mieltäni jo jonkin aikaa", hän totesi. "Hänellä olisi varmasti tarpeeksi voimaa ja miehiä marssiakseen tänne. Aran kuitenkin varmasti tietää, että olemme liittoutuneet, eikä hän pidä kääpiöitä juuri minään." Yksi pojista hieman vavahti kuullessaan haltiaruhtinaan nimen. Ikolok vilkaisi nuorukaista hieman tuimasti, mutta jätti tämän muuten rauhaan. Hän siemaisi mukistaan. "Tosin hän varmasti tulee katumaan sitä päivää, kun hän päättää suunnata pohjoiseen. Mies määrällä nimittäin ei ole väliä, jos hän pääsee tämän linnakkeen ohitse. Tunnelit ovat tämän vuoren oikea vahvuus. Ja me kääpiöt tiedämme parhaiten kuinka taistella niissä. Me osaamme myös ansoittaa ne täydellisesti."

Ikolok sai melko nopeasti lautaselleen pekonia. Vaikkei hänellä uniensa takia ollutkaan kovin nälkä, hän asetteli yhden siivun leipänsä päälle ja kävi haukkaamaan siitä.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2012, 22:35

Henry nojautui paremmin vasten tuolin selkänojaa, kuunnellakseen kääpiökuninkaan murheet. Jokin tuon mieltä paino ja Henryn onneksi Ikolok suostui myös jakamaan sen. Yllätyksenä kuitenkin tuli Aran, joka vanhemman kuninkaan mieltä tuntui painavan. Sinänsä ihan aiheellinen huoli, mutta Henry ei osannut nähdä Arania uhkana näin kaukana pohjoisessa. Aluksi Henry ei vastannut Ikolokin avautumiseen mitään, kävi kuitenkin kiittämään palveluspoikaa, joka asetti ihmisen lautaselle tuon pyytämän kalan ja simpukat.
En usko, että Aranista on uhkaa täällä.. Ei, ennen kuin ihmiset ovat kaatuneet Nuorimies aloitti, voidellessaan leivänviipalettaan ja leikkasi juustoa myös lautaselle Tähän asti haltiat ovat jättäneet kääpiöt rauhaan ja vaikuttaa, että he keskittyvät enemmän meidän kyliimme, kuin teidän ainakin tietojeni mukaan, onko haltioita liikkunut näin pohjoisessa? Henryllä ei ollut hajuakaan, kuinka pohjoisessa haltiat liikkuivat.. ainakaan nykyään.

Uskon, että kaupunkisi on turvassa, niin kauan, kuin meidän kaupunkimme seisoo pystyssä. Aran on kovin kärkäs persoona jos et anna hänelle henkilökohtaista syytä käydä kimppuunne, oletan, ettei hän myöskään käytä voimavarojaan Klethin valloittamiseen Tai niin Henry ainakin uskoi.. mistä sitä tiesi, vaikka Aran olisi jo suunnitellut hyökkäystä pohjoiseen, ihmistenliittolaisten kimppuun.
Sitä paitsi haltiat valittavat kovin usein, kuinka korvansa jäätyvät pakkasessa. Ei heistä ole vaeltamaan tänne Pieni virne suotiin vitsin perään, Henryn jopa kuulostaessa isältään sanojensa puolesta. Hän kyllä oli saanut vuosien varrella kuunnella yhden jos toisenkin haltian valitusta tai vitsailua siitä, kuinka pitkät, suipot korvat olivat jäätyä kovissa pakkasissa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Mohnake » 03 Tammi 2013, 01:18

Ikolok

"Hmmph... Voit olla oikeassa..." Ikolok totesi Henryn todetessa, että haltiat keskittyisivät toistatteeksi enemmän ihmisiin kuin kääpiöihin. "Harvemmin heitä näin pohjoisessa kieltämättä liikkuu. Suurin osa heistäkin kiertäviä kauppiaita tai harmittomia metsästäjiä." Pojat nostivat loput hänen ateriastaan hänen lautaselleen. Hän otti toisen simpukoista ja kumosi sen sisällön kerralla suuhunsa. Henryn kertoessa kuinka haltiat ovat valittaneet korvien jäätymistä kylmässä säässä, Ikolok naurahti hieman. Henryn läsnä-olo sai hänen olonsa hieman mukavammaksi ja rennommaksi.

Kuninkaiden päätettyä aamiainen oli aika jatkaa eteenpäin. Kaikki ihmissotilaat tulisivat heidän mukanaan, mutta kääpiöistä vain kourallinen olisi läsnä. Kääpiöt hakivat soihtuja ja asettautuivat saattueeseen niin, että joka kymmenennen sotilaan jälkeen olisi yksi soihdun kantaja. Kuninkaat olivat totutusti saattueen keskellä. Dan-Daaaa, kuului, kun torveen puhallettiin ja seurue lähti liikkeelle.

"Jännittääkö teitä?" Ikolok kysyi Henryltä, vaikka hän tiesikin vastauksen. "Uskon, että näkemänne tulee miellyttämään ja hämmästyttämään teitä", hän lisäsi, hieman myhäillen.

//Laita seuraava viesti vaan suoraan tuonne "Luolastot ja käytävät"-osioon.//
Mohnake
 


Edellinen

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron