Kirjoittaja Lörri » 03 Maalis 2013, 18:24
Jeremiah ei saanut kääpiöstä minkäänlaista otetta, joskaan ei sekään hänestä. Muutaman hyvän iskun Jeremiah sai perille, mutta nekään eivät osuneet aivan sinne, minne hän olisi halunnut. Jos hän olisi osunut aikomaansa kohtaan, se olisi aiheuttanut kääpiölle vakavia sisäisiä vammoja, tajuttomuuden taikka hervottomuuden osaan ruumista...mutta Jeremiah ei siis onnistunut. Haavoittuiko Aella pahoin? Miksei hän auta minua!? Jeremiah ehti miettiä taistelun tiimellyksessä. Samassa Grimmnur tarttui häntä voimakkaasti käsivarresta, ja rottamies tunsi tempaantuvansa kaaressa eteenpäin. Sitten hän iskeytyi karjahtaen vasten jotain kovaa, siis jotain, joka oli ilmassa, ja mätkähti taas kerran lumihankeen. Yllättyneenä hän haukkoi taasen ilmaa takaisin äkisti tyhjentyneisiin keuhkoihinsa, ja katseli Grimmnurin lumisia, ja ärjyviä, kasvoja aivan vierellään.
Jeremiah ei jäänyt enää odottamaan sitä, että itse, tai kääpiö, tajuaisi tilanteen, vaan loikkasi nopeasti kahareisin kääpiön pyöreän vatsan päälle, ja iski tätä tarkasti kaulaan sellaiseen kohtaan, että taju lähti saman tien. Grimmnur ei olisi kauaa tajuttomana, mutta sen aikaa, että hänet ehdittäisiin sitoa tukevasti, ja kapuloida vielä suukin, ettei hän pääsisi vahingossakaan käyttämään loitsujaan!
" Aella!?" Jeremiah huusi kysyen, ja tähyili ympärilleen hämärtyvässä illassa." Missä sinä olet?! Ja mitä sinä oikein teit?! Tai siis oli se mitä tahansa, niin se toimi hienosti, hyvä juttu!"