Ajan tappoa

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Darayka » 14 Heinä 2008, 22:35

Réhn

Réhn lähti kävelemään Fugun rinnalla, mutta jäi sitten hieman tämän jälkeen, ja käveli muutan metrin päässä tämän takana. Puut kahisivat hiljaa, uhkaavasti. Réhnin silmät välkkyivät innostuksesta.
Pian Fugu sanoi löytäneensä olennon, ja Réhnin innostus vain kasvoi. Hän katsoi käärmeen näköistä kuvatusta, ja veti nopeasti miekkansa esiin.
Olento hyökkäsi ensin Fugua kohden, mutta ei onnistunut tekemään vahinkoa. Sitten se vaihtoi suuntaansa, ja tuli häntä kohden. Ja kovalla vauhdilla. Se aukaisi suunsa, paljastaen pitkän rivin terävän näköisiä hampaita.
Réhn hyppäsi pois olennon tieltä, ja onnistui samalla huitaisemaan tätä miekallaan. Olennon nahka oli kovaa, eikä iskusta jäänyt kuin pieni haava. Seuraavaan iskuun tarvitsisi enemmän voimaa.
Olento ei kuitenkaan pitänyt siitä, että sitä tökittiin terävillä kepeillä, vaan raivostui vielä enemmän. Se päästi oudon huudon, jollaista Réhn ei olisi uskonut käärmeen suusta kuulevansa. Sitten se pyörähti ympäri, ja syöksyi uudestaan Réhniä päin. Vampyyrin onnistui väistää tämäkin isku, tosin täpärästi, eikä hän edes ehtinyt miettiä iskemistä, kun olento vaihtoi taas suunnitelmaa ja syöksähti Fugua kohden.
"Äkäinen on, joo!" Réhn huusi, nauru äänestään kuultaen. "Ja taitaisi haluta meidät vaan käärmeenruokana. Ei oikein tykännyt miekasta."
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 17 Heinä 2008, 21:21

Fugu, Khiar

Fugu kerkesi vain täpärästi pois olennon tieltä. Nopeasti mies veti viikatteen selästään ja löi sen käärmeolentoa kohti. Kunnollista vahinkoa hän ei kuitenkaan saanut aikaiseksi, kiitos suomujen. Oikeastaan hän sai aikaiseksi vain pienen haavan ja sen, että käärme oli nyt entistäkin ärtyisämpi. Se ei todellakaan pitänyt siitä, että saalis tökki sitä inhottavilla, terävillä kepeillä.
Joo, pahus sentään. Suomujen lävistäminen vaatii paljo voimaa
Käärme huitaisi jalallaan Fugua kohden ja tällä kertaa osuikin ja kunnolla. Fugun vasempaan käteen oli ilmestynyt syvä haava. Käärme ei kuitenkaan tähän kiinnittänyt sen enempää huomiota vaan lähti hyökkäämään Réhniä kohden. Fugu vilkaisi haavaa ja oli kiitollisen siitä, että käsi oli vielä edes paikoillaan. Haavan hän pystyisi korjaamaan, mutta irtonaista kättä ei.
Miten olis silmät? Ne ei oo suojatut.
Ehkä olentoa olisi helpompi vahingoittaa, kun se olisi sokea? Tosin silmiin iskeminen olisi aikamoinen haaste.
Khiar kuuli taistelun äänet aivan selvästi. Harmillista ettei hänestä ollut mitään hyötyä. Tulen sytyttämisestä tuskin suurta apua olisi, hän saattaisi polttaa Fugun ja Réhninkin. Rukoilukaan ei tässä tilanteessa oikein hyödyttänyt, ikävä kyllä.

// Anteeksi että on kestänyt. Netti ei muuton takia ole toiminut //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 18 Heinä 2008, 12:21

Réhn

Käärme kääntyi, ja huitaisi Réhniä pyrstöllään. Tämä peruutti niin nopeasti kuin pystyi, mutta sai silti iskun vatsaansa. Hän lensi iskun voimasta selkä edeltä päin yhtä metsän puista. Réhn hoippui pystyyn, ja mulkoili käärmettä murhanhimoisesti. Isku oli varmasti murtanut jonkun kylkiluun.
"Se voisi olla hyvä idea", Réhn huusi, ja mietti, miten pääsisi käsiksi olennon silmiin. Se oli nopea, ja huitoi ympäriinsä aina vain vihaisempana. Edestä päin hyökkääminen saattaisi kaatua siihen, että olento nappaisi kiinni terävillä hampaillaan. Réhn virnisti, ja päätti yrittää jotain vähän muuta.
Käärme oli pysähtynyt hetkeksi, ja vilkuili nyt epäluuloisesti Fugua ja Réhniä, miettien kumman kimppuun kävisi seuraavaksi. Kun Réhn sitten lähti juoksemaan sitä päin, se päätti, että tuohon mokomaan miekanheiluttajaankin täytyisi saada jonkin näköinen vahinko aikaiseksi.
Réhn nappasi vyöltään pari heittotähteä, ja viskasi ne päin käärmettä. Sillä välin kun olento pudisteli metalliesineet irti suomuistaan, Réhn hyppäsi kiinni tämän niskaan. Käärme yritti huitoa häntä alas, muttei ylettänyt. Réhn ryömi olennon kasvojen päälle, ja sen suuremmin miettimättä iski miekkansa tämän toiseen silmään.
Tämäkin vaihtoehto osoittautui pian huonoksi, sillä raivostunut käärme heilautti päätään niin, että Réhn lensi varovattomuutaan sen selästä. Kun Réhn oli noussut ylös, olenti ehti vielä raapaista tätä selkään, ennenkuin se kääntyi jälleen juoksemaan kohti Fugua, entistäkin ärsyyntyneenpänä.
"Eei ehkä ollut niin hyvä idea tehdä sitä ihan noin", Réhn naurahti hengästyneenä. Lämmin veri valui hänen selkäänsä pitkin, niskasta toisen käden alle ulottuvasta haavasta.
"Mutta toinen silmä vielä, niin sitten se ei ainakaan näe mihin hyökätä. Joka toivon mukaan on hyvä asia."

//Eipä tuo mitään : ) //
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 18 Heinä 2008, 13:11

Fugu, Khiar

Auts
Fugu mutisi, kun Réhn lensi puuta päin. Tuon oli täytynyt tehdä jo kipeää. Käärme oli hetken aikaa paikoillaan, miettien seuraavaa siirtoaan. Kauaa sen ei tarvinnut miettiä, kun Réhn jo lähti juoksemaan sitä kohti. Oli aika ovelaa käyttää heittotähtiä hämäyksenä. Niskaan hyppääminen oli uhkarohkeaa, vaarallista, mutta kieltämättä todella upean näköistä. Oli huvittavaa katsella, kun iso käärme yritti ravistella miehen pois niskastaan, onnistumatta kuitenkaan sitten millään. Réhn sai kuin saikin iskettyä otusta silmään, mutta siitä se raivostui vain enemmän. Ihmekös tuo, kuka nyt haluaisikaan miekkaa silmäänsä. Réhn kuitenkin lensi komeassa kaaressa käärmeen selästä ja sai vielä ilkeän raapaisun osakseen. Fugulle ei tosin jäänyt aikaa sellaisen ihmettelyyn, sillä ylisuuri sisilisko suuntasi nyt häntä kohden. Fugu kierähti nopeasti pois sen tieltä sille puolelle, jossa vielä ehjä silmä oli. Nyt vain tarvitsisi keksiä jokin erityisen nerokas suunnitelma silmän puhkaisemiseksi. Selkään ei kannattaisi enää mennä, se oli varmaa.
Joo, toivon mukaan toimii.
Fugu kerkesi huikata Réhnille vastaukseksi, ennen kuin väisti kiireellä olennon häntää. Mies lähti juoksemaan liskon ehjää silmää kohden, miettien samalla jotain älyttömän toimivaa tapaa olennon sokaisemiseksi. Käärme näki tämän ja yritti napata Fugun suuhunsa. Mies kerkesi täpärästi sivuun ja heitti viikatteen käärmeen silmään.
Hah!
Luojan kiitos viikate oli osunut. Käärmeotus ei vain pitänyt siitä, että ensin se oli tehty sokeaksi ja sitten terävä keppi oli vielä jätetty sen silmään roikkumaan. Lievästi sanottuna raivostunut otus riuhtoi ensin viikatteen irti silmästään ja lipoi sitten kielellään ilmaa. Fugu ryntäsi viikatteensa perään ja tarkisti sen olevan kunnossa.
Sokee on. Mut onkoha sillä kauheen hyvä hajuaisti tai jotai?
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 18 Heinä 2008, 14:46

Réhn

Réhn katseli, miten Fugu väisteli käärmeen hyökkäyksiä. Tämä oli taitava taistelemaan, vampyyri myönsi mielessään. Ei hän yksin olisi pärjännyt tätä mokomaa elukkaa vastaan.
Fugun idea heittää viikate olennon silmään epäilytti Réhniä hieman. Mitä jos sitä ei enää saisikaan takaisin? Taistelukyvyttömänä Fugusta ei olisi hänelle mitään hyötyä, ja kaiken huomioon ottaen hän varmaan häviäisi yksin. Onneksi käärme oli kuitenkin sen verran raivostunut silmässään roikkuvaan aseeseen, että heitti sen sopivasti pois. Réhn virnisti. Nyt se oli sokea, pitäisi vain keksiä mihin kannattaisi iskeä seuraavaksi.
"Saattaa olla. Toivottavasti ei", Réhn vastasi Fugulle, ja käveli hitaasti miestä kohden, pitäen silmänsä kuitenkin jatkuvasti ilmaa lipovassa käärmeessä.
"Vatsapuolella ja kaulassa suomut ei ehkä ole niin kovia kuin selässä, mutta en kyllä tiedä miten saataisiin iskettyä sitä sinne", Réhn sanoi. Hän ei aikonut ottaa valtavia riskejä, mutta pakeneminenkaan ei ollut vaihtoehto. Se olisi jo häpeällistä.
Lisko näytti saaneen jonkinlaisen hajun heidän olinpaikastaan, sillä se lähti kävelemään heitä kohden. Se ei nyt rynninyt, kuten äsken, vaan lipui hitaasti, kieltään lipoen eteenpäin, ja huitoi hännällään ympäriinsä.
"Onko ideoita?" Réhn kysyi, ja nosti miekkansa valmiiksi eteen, siltä varalta että olento päättäisi jälleen rynnistää päälle.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 19 Heinä 2008, 16:57

Fugu, Khiar

Fugu tarkkaili käärmeen liikkeitä tarkkaan. Se oli vihainen ja se puhui hyvin ikävään sävyyn siitä, kuinka aikoisi hitaasti nautiskellen syödä heidät kaksi.
Oooon mulla paljonki ideoita. Niiden toteuttaminen on vaan sitten vähän vaikeampi juttu.
Hmm, olikohan lisko vain aluksi noin hidasliikkeinen? Entäpä, jos se tottuisi sokeuteensa ja alkaisi luottamaan kunnolla hajuaistiin? Se olisi muuten aika paha juttu. Äkisti käärme päätti olevansa tarpeeksi lähellä ja syöksähti Fugua ja Réhniä kohden suu ammollaan. Fugu kerkesi kyllä syrjään, mutta sai inhottavat haavat selkäänsä ja jalkaansa. Toivottavasti käärmeen hampaissa ei todellakaan ollut myrkkyä, sillä sitä hän ei kyennyt poistamaan.
Revitään siltä suomut irti! Kaivetaan pois kaikki se, mitä silmistä on jäljellä ja hakataan sitä kautta ton aivot muussiks. Iha mitä vaan, mun suunnitelma on päästää toi vaa päiviltään.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 20 Heinä 2008, 17:33

Réhn

Réhn ehti hypätä pois käärmeen iskun alta, ja selvisi tällä kertaa paremmalla tuurilla kuin Fugu, eikä saanut lisää ruhjeita. Käärme kierteli taas ympäriinsä hitaammin, ilmaa lipoen.
"Ihan mitä vaan kuulostaa hyvältä", Réhn totesi kevyeen sävyyn, ja työnsi kätensä vyölaukkuunsa etsiäkseen jotain, mitä käyttää aseena miekan lisäksi. Pussissa ei kuitenkaan heittotähtien ja -veitsien lisäksi ollut mitään hyödyllistä, eivätkä nekään luultavasti kevyinä aseina tekisi olennolle juurikaan vahinkoa.
"Hyökätään nyt, kun se on vielä noinkin rauhallinen", Réhn sanoi, ja vilkaisi Fugua nopeasti. Hän ei kuitenkaan jäänyt odottamaan tätä, vaan syöksähti olentoa kohti niin nopeasti, kuin vain pystyi. Ja puoliksi vampyyrinä se oli melko nopeaa.
Réhn puristi miekkaansa molemmin käsin, juoksi käärmeen oikealle puolelle, sivalsi sitä sen etujalan takaa, mahdollisimman alas. Hänen arvauksensa oli osunut oikeaan, ja suomut olivat tosiaan hieman pehmeämpiä ja heikompia vatsan puolella. Miekka upposi nyt syvemmälle, ja olennon tumma, tahmainen veri purskahti Réhnin käsille. Olento kiljahti jälleen, ja syöksähti kita ammollaan Réhniä päin. Tämä loikkasi sivuun aivan viime hetkellä, ja onnistui juuri ja juuri väistämään käärmeen hampaat. Käärme näytti nyt linkuttavan aavistuksen verran, ja Réhn toivoi tämän liikkeiden olevan nyt hitaampia.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 21 Heinä 2008, 09:13

Fugu, Khiar

Fugu nyökkäsi vastaukseksi Réhnille ja lähti itsekin juoksemaan käärmettä kohti. Réhn oli kuitenkin nopeampi, mikä tosin ei ollut kamala ihme, ja kerkesi käärmeen luo aikaisemmin. Toisen isku osui ja käärme ontui hieman. Otus yritti syödä Réhnin, mutta Fugu ei jäänyt katselemaan miten miehen kävi, vaan juoksi kohti käärmeen vasenta takajalkaa. Viikatteen terä upposi ja syvälle ja miekkonen kerkesi vain juuri ja juuri vetäistä sen pois ja väistää häntää.
Sokea ja ontuu. Lähes surullista.
Käärme sähisi vihaisena. Fugu ei laisinkaan pitänyt siitä, että otus vieläkin uhkaili syövänsä heidät hitaasti, mahdollisimman tuskallisesti. Käärme huitaisi taas hännällään Fugua, eikä mies tällä kertaa kerinnyt väistää. Hän sai kuitenkin tartuttua hännästä kiinni ja roikuttua siinä, vaikka otus kovasti yrittikin ravistaa hänet irti. Kun käärme toi hännän selkänsä päälle, Fugu päästi irti. Tätä hän ei kyllä ihan ollut suunnitellut, mutta mikäs tässä. Mies tasapainotteli nopeasti selkää pitkin pään luo, mietti hetken mitä tekisi ja iski sitten viikatteensa hieman silmän yläpuolelle. Se ei ehkä uponnut järin hyvin tai syvälle, mutta silti se sai käärmeen suuttumaan. Fugu vetäisi viikatteen nopeasti irti, hyppäsi alas ja juoksi kauemmas.
Ei välttämättä nii hyvä idea.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 22 Heinä 2008, 17:17

Réhn

"Lähes, mutta ei ihan", Réhn vastasi, ja oli juuri lähdössä juoksemaan uudestaan käärmettä kohti, kun olento päättikin huitaista Fugua hännällää. Puolivampyyri katseli kulmat kohollaan, miten Fugu taiteili olennon selässä ja iski olentoa jälleen silmien kohdalle.
"Nyt se ainakin on raivoissaan", Réhn nauroi silmät kiiluen. Käärme heilui nyt kuin mielipuoli, sivaltaen hännällään ilmaa, ja yrittäen selvittää, missä päin sen viholliset olivat. Réhn juoksi käärmeen luo, suoraan sen edestä, ja sai pienen osuman sen etujalasta käteensä. Hän kumartui käärmeen pään alle, ja löi tätä miekallaan kaulan alueelle. Olento kavahti kauemmas, ja hyökkäsi jälleen kita auki Réhniä kohti. Tämä yritti lyödä olennon miekallaan kauemmas, mutta käärme ei moisesta välittänyt: se iski hampaillaan kiinni suoraan siihen käteen, jossa Réhn piti miekkaansa. Miekka meni läpi olennon alaleuasta, ja kivusta hämmentyneenä se löyhensi otettaan Réhnin kädessä. Réhn yritti vetää miekkansa irti, mutta käärme aloitti jälleen huitomaan ympäriinsä, joten hän tyytyi pelastamaan vain kätensä. Miekka jäi töröttämään verisen käärmeen suuhun.
Réhn juoksi kauemmas, ottaen vyöllään roikkuvan puukkonsa terveeseen käteensä. Käärmeen puremassa kädessa oli molemmin puolin ainakin kahden hampaan jättämät, syvät jäljet, ja puolivampyyri kirosi sihahtaen. Hän oli erittäin tyytyväinen siitä, että oli onnistunut iskemään käärmeoliota kaulaan ennekuin se oli yrittänyt jälleen syödä hänet.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 24 Heinä 2008, 09:43

Fugu, Khiar

Fugu seurasi mielenkiinnolla, kun Réhn hyökkäsi käärmettä kohti. Isku kaulaan oli loistava ajatus, vaikkakin käärmettä se ei ilahduttanut. Fugu värähti hieman, kun käärme iski hampaansa Réhnin käteen. Tuollainen otushan voisi helposti kiskaista koko käden irti! Niin se ei tosin onneksi tehnyt, kun Réhnin miekka lävisti olennon alaleuan. Mies sai siis kätensä pelastettua, mutta miekka jäi törröttämään käärmeen suuhun. Fugu vilkaisi vielä ohimennen Réhnin haavoja. Kyllä ne parantaa pystyisi, jos toinen antaisi. Miekkonen lähti juoksemaan käärmettä kohti ja kiersi sen oikealle puolelle. Muutaman sekunnin mietinnän jälkeen Fugu pujahti vihaisen otuksen alle ja upotti viikatteensa tämän vatsaan. Käärme ei siitä oletettavastikaan yhtään pitänyt, joten Fugu riuhtaisi viikatteensa nopeasti irti, katseli muutaman sekunnin sadasosan aiheuttamaansa syvää haavaa ja kiiruhti sitten pois. Käärme huitoi raivoissaan hännällään, eikä pysynyt hetkeäkään paikallaan. Se pyrki kaikin tappamaan vastustajansa. Fugu ei täysin onnistunut väistämään käärmeen kynsiä, vaan sai uudet haavat selkäänsä. Verenhukkaanhan tässä varmaan kuoltaisiin. Fugu juoksi Réhnin vierelle ja vilkaisi käärmettä.
Mitenkäs ajattelit miekkas saada takas?
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 24 Heinä 2008, 10:51

Réhn

Réhn katsoi tyytyväisenä käärmeen kärsimystä, kun Fugu lävisti tämän vatsan. Todella hyvä idea. Käärme olisi varmasti pian kaadettu, toivon mukaan ainakin, tai tässä ei kävisi kovin hyvin. Haavoja oli paljon sekä hänellä, että Fugulla.
"Ei hajuakaan", Réhn sanoi, ja virnisti Fugulle. Hänen miekkaansahan tuo ällötys ei veisi! Hän ottaisi sen takaisin, vaikka se pitäisi sitten kaivaa ulos olennon likaisista suomuista.
"Elättelin toivoa, että se jo kuolisi, mutta ei hyvältä näytä", puolivampyyri jatkoi, eikä tilanteeseen sopimaton virnistys lähtenyt kasvoilta. Kaikesta huolimatta tämä oli omalla tavallaan hauskaa.
"Täytynee kai tyytyä tähän jonkin aikaa", hän tokaisi vielä, ja heilautti kädessään olevaa puukkoa. Se ei ollut pitkä, mutta terävä silti. Jos hän vain pääsisi tarpeeksi lähelle, niin hän voisi hyvin huitoa olentoa silläkin.
Käärme lähti jälleen rynnistämään heitä päin. Se ontui aavistuksen verran, ja vuosi verta ympäriinsä, mutta muuten sen valtava tappamisen halu ja raivo eivät olleet laantuneet. Réhn hyppäsi sivuun olennon hyökkäyksen edestä, ja syöksyi samantien uudestaan tämän kaulan alle. Hän teki nopean viillon, ja juoksi sitten nopeasti pois olennon alta. Sitten hän juoksi olennon vatsan alle, ja näki siellä Fugun tekevän haavan. Se oli syvä, ja vuosi varmasti litroittain verta. Réhn virnisti, ja iski puukkonsa siitä samasta haavasta sisään, tunkien kätensä niin syvälle olion sisäelimiin kuin vain pystyi. Hänen kätensä upposi olkapäätä myöten eliön vatsaan, ja hän veti sen sitten samantien ulos. Käsi oli aivan olennon veressä. Viiltäen käärmeelle vielä ohimennen uuden haavan, hän juoksi pois tämän alta. Hän sai kuitenkin tämän takajalasta iskun niskaansa, ja lennähti sen voimasta maahan. Hän nousi nopeasti ylös, ja onnistui juoksemaan kauemmas ennen uutta iskua. Réhn kokeili niskaansa purrulla kädellään. Sinne oli tullut pieni haava, lähinnä naarmu, mutta enemmän vahinkoa oli saanut aikaan itse tärähdys. Hänen näkökenttänsä tuntui hieman sumuiselta, ja huomenna, adrenaliinin vaikutuksen haihduttua, hänellä olisi varmasti aikamoinen päänsärky.
Aivan kuin olennossa ei muuten olisi ollut tarpeeksi, niin Réhn huomasi vielä yhden tämän eduksi käyvän asian: aurinko pilkisti taivaanrannasta aavistuksen verran puiden läpi. Muutama heikko säde ei vielä haitannut, mutta aamu koittaisi pian, ja kunnon auringon paisteessa taisteleminen ei tulisi olemaan kovin mukavaa.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 25 Heinä 2008, 14:58

Fugu, Khiar

Fugu nyökytteli toiselle miehelle vastaukseksi ja tarkkaili käärmettä. Hieman ontuen ja verta vuotaen se lähti rynnistämään heitä kohti. Fugu kerkesi juuri ja juuri syrjään, vilkaisi nopeasti että Réhn oli kunnossa ja iski viikatteensa käärmeen etujalkaan. Nähtävästi Réhnkin oli saanut jotain vahinkoa aikaiseksi, sillä käärme sähisi vihaisena. Fugu vetäisi viikatteen pois jalasta pyrkien samalla aiheuttamaan mahdollisimman paljon tuhoa. Kieltämättä mies kavahti hieman, kun näki Réhnin käden. Itse hän ei sentään olisi kättään käärmeen sisään työntänyt! Fugu kiirehti kauemmas käärmeen luota ja pisti merkille erään erittäin mielenkiintoisen seikan: alkoi olla valoisaa. Aamu koittaisi pian. Miekkonen vilkaisi Réhniä, joka oli selvästi huomannut saman asian.
Kuinkas paljon aurinkoo kestät?
Fugu kysäisi saavuttuaan toisen luo. Oli aika selvää, ettei heillä loputtomasti aikaa ollut.
Khiar kuuli vihaista karjuntaa, muttei oikein pystynyt sanomaan, mistä ihmeestä ääni oli lähtöisin. Suunta oli kuitenkin hyvin selvä, erehtymisen mahdollisuutta ei ollut. Asiaa helpotti tietenkin hänen jaloissaan kiehnäävä Coco, joka pyrki hermostuneesti omistajansa luo. Khiaria ei taistelualueelle päätyminen erityisemmin kiinnostanut, mutta silti hän seurasi kissaa. Ehkä se olisi fiksu ja pysähtyisi hyvän välimatkan päähän.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 25 Heinä 2008, 15:24

Réhn

Réhn mulkoili ärtyneenä käärmettä. Oli se vaan pirun sitkeä otus! Hän oli varmasti vaurioittanut ainakin joitain sisäelimiä, mutta tuo vain jatkoi riehumistaan. Ja vielä hänen miekkansa suussaan!
Jos katse voisi tappaa, niin olentoparka olisi kupsahtanut maahan kymmenen kertaa, ennenkuin olisi edes huomannut heittäneensä veivinsä. Réhn pyyhkäisi enimmät veret kädestään, ja nyrpisti nenäänsä. Hän virallisesti inhosi tuota käärmettä nyt.
"Kestän kyllä muutamia tunteja, mutta valoisassa taisteleminen ei kuulosta kovinkaan lupaavalle..." hän mumisi, ja tarkkaili käärmeen liikkeitä. Onnistuisikohan hän saamaan miekan irti, jos yrittäisi?
"Pitää vaan yrittää saada tuo hengiltä ennen kun aurinko nousee kokonaan."
Réhn päätti hankkia aseensa takaisin, ja juoksi jälleen käärmettä päin. Sen liikkeet olivat kyllä hidastuneet, mutta niin olivat hänenkin. Haavat ja salakavalasti puiden takaa hiipivä aurinko eivät olleet lainkaan hyväksi tässä tilanteessa. Réhnin onnistui päästä olennon pään viereen, ja väistää uutta puremisyritystä. Hänen miekkansa törötti ulos käärmeen alaleuasta. Réhn syöksyi eteenpäin, ja iski veitsellään oman miekkansa viereen, yrittän suurentaa haavaa. Miekka valui alsapäin, mutta jäi silti kahvastaan kiinni olennon suuhun.
"Saamari", Réhn kirosi, ja hyppäsi kauemmas olennon luonta, karkuun tämän etujalkojen teräviä kynsiä. Miekka heilui nyt löysästi kiinni olennon leuassa. Jos hän saisi kätensä tuon suuhun, niin miekka olisi pian hänellä. Kyseinen ajatus ei kuitenkaan ollut kovin houkutteleva, joten Réhn vetäytyi jälleen hieman kauemmas, miettimään mitä tehdä seuraavaksi.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 28 Heinä 2008, 21:33

Fugu, Khiar

Fugu nyökytteli mietteliäänä. Hän ei kuitenkaan järin pitkälle mietteissään edennyt, ennen kuin Réhn jo ryntäsi käärmettä kohti. Mies kuitenkin palasi ilman miekkaansa, joten Fugu jatkoi mietintäänsä.
Sainpas kerrassaan veikeän idean
Fugu vilkaisi Réhniä ja otti hopeisen huilunsa. Aivan muutaman sekunnin mies mietti, mitä sanoja käyttäisi ja alkoi sitten soittamaan. Soitto oli yllättävän hiljaista, lähes lumoavan kuuloista. Se toisti samaa, kiemurtelevan ja ovelan oloista sävelkaavaa. Käärme oli hämmentynyt, sillä eihän se ollut odottanut saalin juttelevan sille. Fugu asteli hieman lähemmäs, varoen kuitenkin koko ajan liikkeitään. Käärme oli hetkeksi rauhoittunut, vaikka se vaikutti olevan valmis koska tahansa syömään kummatkin miehistä. Fugu pysähtyi muutaman metrin päähän käärmeestä ja soitti nyt jo huomattavasti kovempaa. Välillä, kun käärme liikahti epäilyttävästi johonkin suuntaan, sävelet olivat särähtäviä, lähes käskevän oloisia. Fugu asteli hitaasti, hyvin varovaisesti käärmeen vierelle ja pysähtyi siihen. Hän näki Réhnin miekan nyt, mutta sen poissaamiseksi täytyisi työntää kätensä käärmeen kitaan. Temppuhan oli vähintäänkin uhkarohkea! No, mikäs siinä. Fugu lopetti soittamisen ja laittoi huilun nopeasti piiloon. Käärme oli hieman hämmentynyt, eikä enää niin varma siitä, tulisiko kahta miestä sittenkään syödä. Fugu kuitenkin helpotti tätä päätöstä iskemällä viikatteensa käärmeen alaleukaan. Käärme suuttui tästä valtavasti joten Fugu vetäisi kiireellä aseensa irti ja tunki kätensä käärmeen suuhun. Se oli veikeä, tosin typerä idea. Muutaman hetken hätäisen etsimisen jälkeen Fugu sai kiinni miekasta ja vetäisi sen irti. Kiireellä mies juoksi takaisin Réhnin luo, ojensi miekan tälle ja älysi vasta sitten tutkia kättään.
Ajai, se suuttu pahemmin
Fugu mutisi hiljaa samalla kun tutkaili kättään. Luojan kiitos hän ei ollut käyttänyt sitä kättä, jolla hän pääosin käytti viikatetta. Vasen käsi oli kokonaan veren peitossa ja Fugu oli hämmentynyt siitä, että hänellä yleisesti ottaen oli enää vasenta kättä. Häntä ei todellakaan kiinnostanut tietää, kuinka pahat haavat hän oli saanut. Järki kertoi, että jos käsi yllättäen oli kokonaan veren peittämä, niin kyse ei ollut ihan mistään pikkuisesta viiltohaavasta. Fugu kuljetti hitaasti oikeaa kättään vasemman päällä ja paransi syvimmät haavansa.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 01 Elo 2008, 12:26

Réhn

Puolivampyyri katseli kiinnostuneena Fugun soittamista. Kerrassaan erikoinen idea. Mies ilmeisesti keskusteli hirviön kanssa jollain tapaa musiikkinsa välityksellä, ja kuin ihmeen kautta käärme näytti tosiaan hieman rauhoittuvan. Réhn seurasi silmä kovana sekä Fugun että käärmeen liikkeitä, ja virnisti kun Fugu hyökkäsi hämmentyneen käärmeen kimppuun. Sitten hänen hymynsä kuitenkin pyyhkiytyi, vaihtuen erittäin epäuskoiseen ilmeeseen, kun Fugu työnsi kätensä olion suuhun. Pian hänen miekkansa oli Fugun kädessä, ja toinen kiiruhti hänen luokseen.
Réhn otti miekan käteensä, ja totesi sen olevan kunnossa. Sitten hän vilkaisi kättään tutkivaa miestä.
"Hullu", hän naurahti päätään pudistaen. Hän katsoi, miten toinen kuljetti kättään toisen kätensä yli. Olikohan tämä kenties jonkinlainen parantaja? Réhn päätti syventyä sen miettimiseen myöhemmin, ja pyyhkäistyään nopeasti enimmät veret miekan terältä hän kääntyi jälleen seuraamaan hirviön liikkeitä.
"Niin suuttui", Réhn tokaisi. Hän nosti miekkansa käärmettä kohti, ja lähti jälleen kulkemaan tätä päin. Hän vilkuili olennon kaulaa. Saisikohan tämäm pään hakattua irti? Puolihaltija syöksyi toisen päätä kohti, ja sai tehtyä viillon tämän leuan alle. Verta pulppusi ulos yhä enemmän, ja olento olisi varmasti pian hengetön. Réhn oli syöksymässä poispäin olennosta, mutta puiden takaa pilkottava aurinko osui hänen silmilleen. Äkillinen valo sai hänet hätkähtämään, ja säteiden kirvellessä hänen silmiään, hän näki hetken pelkkää mustaa. Tämä hetki oli tarpeeksi pitkä aika kuolemaa lähestyvälle käärmeelle huitaista häntä jälleen hännällään. Réhn kompuroi taaksepäin iskun voimasta, ja nosti kätensä silmiensä eteen. Auringon valo pisteli hänen ihollaan pimeän yön jälkeen, ja vasta pästyään puiden varjoon Réhn laski kätensä silmiensä edestä. Hän oli ollut pimeyden suojissa metsässä sen verran pitkään, että auringon valo tuntui nyt todella ilkeältä. Réhn katsahti käärmettä, ja hymähti tyytyväisenä älytessään, että tämä vuosi verta lähes joka paikasta. Niin tosin vuotivat hekin... Réhn venytteli käsiään. Niiden iho tuntui hieman kireältä, ja kasvojen iho myös aralta, mutta muuten auringonvalo ei häneen vielä vaikuttanut, eikä vaikuttaisi pariin tuntiin.

//Takaisin taas. Anteeksi että kesti, mutta olin tosiaan reissussa melkein viikon//
Darayka
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron