Varnen kävi pakostakin Rabania sääliksi, oli varmasti rankkaa olla täysin koditon. Hänen onnistui kuitenkin hymyillä kodin kehunnalle ja vastata:
"Kiitoz." Mutta mitä hän vain siinä pällisteli paikallaan, kun pitäisi muistaa juotavaakin tarjota. Nopeasti suippokorva käveli keittiön puolelle ja alkoi tutkia talon kaappeja. Kyllä täältä kaikenlaista löytyi, valikoima oli laaja:
"Haluaisitko jotain juotawaa? Teetä, kahwia taikka-", Varne nuuhkaisi löytämäänsä maitokannua. Antaapas sen vaihtoehdon olla. Hänelle itselle ainakin kelpasi nyt kupillinen teetä. Kaksinaama alkoi asetella teevettä kiehumaan ja etsimään pusseja, sekä sokeria, jos tästä kuiva-aineiden sekasorrosta sellaista löytäisi.
"Istu toki zohvalle, minä tulen aiwan pian", Varnefindon kannusti vielä ja viittoi vähän kädellään suuntaa. Hänen pitäisi takkakin ehtiä sytyttää, niin kyllä sitten kelpaisi istuskella ja jutella eri asioista.
"Zokeri, zokeri", hän mutisi ja siirteli pieniä suolapusseja sivummalle, muttei nähnyt maustetta missään. Sitäpaitsi mukitkin oltiin piilotettu niin hyvin, että tuntui kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta.
Vesi lämpeni itsekseen hyvää tahtia ja Varnefindon äkkäsi vihdoin sokerikulhon pippurien ja muiden ihmejauheiden takaa. Hän asetteli tarvikkeet siistiin riviin tarjottimelle, ja tutkiskeli keksien varalta kaappeja, muttei ainakaan sillä silmäyksellä niitä nähnyt. Ei hän kuitenkaan ollut odottanutkaan Critin talosta kaikkia maailman herkkuja löytyvän.
"Toiwottawasti täällä on myöz polttopuita", hän mutisi ja nosti teekannun kantta kurkatakseen miltä vesi näytti. Melkein valmista, mutta antoi sen nyt lämmetä oikein kunnolla.
"Näetkö ziellä puita, joilla woisimme zytyttää takan?" hän kysyi Rabanilta, samalla kun syventyi alakaappeja katsastamaan.
//Ja näin olemme taas vauhdissa :>