Kirjoittaja Nya » 20 Joulu 2012, 13:40
Rave & Kettu
Yoh naurahti hymyillen. Hän näytti pirteältä, mutta kuitenkin jo melko tylsistyneeltä, ei se johtunut heistä, vaan siitä, ettei hän ollut tottunut keskustelemaan pitkään kenenkään kanssa. Varsinkaan kun hän oli mies muodossa. Ei sille vain voinut mitään. Yoh nousi sohvalta ja hymyili hieman anteeksi pyytelevästi. "Kiitos, mutta minun pitää nyt ihan totta lähteä. Ei ole hyvä, että minunlaiseni henkiolento on kauaa täällä... Olisin hyvin kiitollinen jos te päästätte minut kotiini. Pahoittelen häiriötä." Yoh sanoi ja kumarsi Fionalle ja kävi sitten keittiöön, jossa pariskunta halaili hellyyttävän näköisenä. "Oli mukavaa tutustua, toivottavasti kohtaamme uudemman kerran. Nyt joudun kuitenkin sanomaan hyvästit ja pyytämään anteeksi, että joudun näin lähtemään." Yoh pahoitteli ja kumarsi pariskunnalle, hän meni ulkooven luo ja avasi sen. Hän hymyili Fionalle. "Ei hätää. Olet kaunis kukan nuppu, joka kukkii ainoastaan sille, joka sen saa kukkimaan kaikella rakkaudellaan. Ehkei ole vielä aika kukkia, mutta pian. Uskon että pian joku saa sinut kukkimaan kauniisti, jos vain annat hänen tulla tarpeeksi lähelle, ilman että pistät terävillä piikeilläsi häntä." Yoh sanoi kuin tietäjä konsonaan, Kuin sananlaskun saattelemana hän katosi metsän siimeksiin.
Rave katsoi vaimoaan rakastavasti, kun heidät sitten keskeytettiin hän ymmärsi kyllä, etteti mies ehkä jaksanut heidän puheitaan. Olihan mies jonkinsortin toinen olento, jonka ajanvietettä Rave ei ehkä tulisi koskaan ymmärtämään. "Kiitos ja näkemiin" Rave toivotti Yohille. Hän hymyili, kunnes kuuli oven menevän kiinni. Rave suukotti Eveä otsalle. "Mikä päivä..." Mies kuiskasi naisen korvaan. "Rakastan sinua kultaseni, kunis kultapiiskuni." Rave hyräili vaimonsa korvaan, sulkien silmänsä hetkeksi jääden unelmoimaan.
//Sori kesto! ><