Illan hämärtyessä //Nyyyaaa ft. K18//

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Illan hämärtyessä //Nyyyaaa ft. K18//

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Tammi 2013, 18:55

Soul Safer

Soul Safer kulki hitaasti kohti ihmisten kylää, täysin epävarmana mitä sieltä oikein edes haki. Hänellä ei ollut nälkä ja vaikka olisi ollutkin, tämä olisi ollut viimeinen paikka, mistä hän olisi ruokaa lähtenyt etsimään. Toisihan sielujen syöminen aikaan jonkinlaista paniikkia ja piankos olisi joku haluamassa hänen kaulansa katkaistavaksi. Tämän ns. tempauksen syy oli luultavasti vain tylsyys.
Ainoa pojan varotoimi oli se, että hän liikkui koirana. Ainoa mikä toisi ihmetystä olisi huivi hänen silmillään, mutta tuskin kukaan menisi tuntematonta koiraa kiusaamaan, vaikka tuolla olisikin huivi silmillään. Sitäpaitsi, nyt alkoi olla jo hieman hämärämpää ja Safer uskoi, ettei kaduilla liikkunut enää paljoakaan porukkaa.
Ulkona oli viileä, mutta se ei haitannut poikaa. Tai no haittasi se enemmän kuin yleensä, enemmän kuin ennen, ennen Misuten tapaamista ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen poika oli tuntenut olevansa.. lämpimämpi. Piti enemmän lämpimästä eikä kestänyt niin hyvin kylmää. Tämä oli jokseenkin harmittava takaisku ja osaksi myös pelottava, sillä sehän teki pojasta heikomman. Misutea ei Soul käynyt kuitenkaan syyttämään. Misute.. aivan niin. Pian Soul Safer tajusi mistä tyttö olikaan tullut hänen mieleensä. Soul pystyi selvästi haistamaan tytön.
Tuoksu, jota Soul ei voisi koskaan unohtaa leijaili hänen sieramisiinsa ja poika nautti siitä hetkestä. Samalla häneen iski ikävä ja koira lähtikin nuuskien kohti paikkaa, josta neidon tuoksu tuli.
Soul ei tiennyt oliko tuo kaukana vai lähellä, mutta uskoi toisen kuitenkin olevan kylällä, joka sai hännän heilumaan pienen innostuksen voimasta.
Pian Soul haistoi tuoksun paljon vahvemmin kuin äsken ja uskoi olevansa todella lähellä tyttöä.. kunpa hän vain olisi nähnyt toisen..

//Ja näin lähti tämä peli rullaamaan~ Nyaa ja Misutea odotellen. .3 //
Viimeksi muokannut Templer päivämäärä 31 Elo 2013, 00:05, muokattu yhteensä 2 kertaa
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Tammi 2013, 13:30

Misute

Tyttö oli jo jonkin aikaa istunut ihmistenkylän katolla katsomassa auringon laskua. Hän uneksi. Vaalen punaisista kukkasista, puiden oksilla. Sinisestä taivaasta, jossa oli valkoisia hattaroita. Vihreästä ruohosta paljaiden jalkojen alla. Ajatus sai tytön hymyilemään. Hän avasi silmänsä. Hän katsoi sinertävää taivasta. Kaunista. Aivan. Luonto ja sen ihmeellinen muuttuminen oli joitakin aivan erilaista kuin taiat, joita hän oli opiskellut jo jonkin aikaa.
Tyttö liikautti korviaan, joidenkin äänten tullessa hänen korvaansa. Askeleita. Pehmeitä, eläimen tekemiä askeleita. Misute korotti kasvojaan ja nousi äkisti seisoman. Ihmisiä ei ollut kamalasti, ellei sitten kapakkaan meneviä laskettu. Oli mjuutenkin jo melko myöhä. Tytön eriväriset silmät tuijottivat maastoa herpaantumatta, mutta jokin sai hänet rentoutumaan. Liian tuttu haju. Soulin haju. Siinä oli sekoitettuna koiran hajua, joten tytön oli hieamn oltava varuillaan, mutta tyttö innostui kuitenkin hieman. Hän hyppäsi katolta kevyesti alas ja kuunteli niitä pehmeitäö askelia.

Missä? Misute lähti juoksemaan hiljaa ja seuraamaan ääntä. Hän pysähtyi. Varjo kajasti seuraavalta kujalta ja pojan sekä koiran haju olivat vahvat. Misute kurkisti hiljaa kujalle ja näki mustan koiran, jolla oli sininen huivi silmillään. Tyttö ei vaistonnut vaaraa, joten hän mietti hetken ennen kuin toimi. Misute tuli hiljaa toiselta kujalta ja kallisti päätään. "Soul? Oletko se sinä?" Misute kysyi arka hymy kasvoillaan. Hän oli kaivannut poikaa jo pitkään, hyvin pitkään.

//Ja näin Misute löysi Soulin.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 14 Tammi 2013, 20:10

Soul Safer

Poika kuuli tutun äänen kysyvän häntä hänen nimellään. Tietenkin tuo kaunis ja soljuva ääni sai pojan mielialan kohoamaan ja jos hän olisi vain koiranhuulillaan pystynyt, hän olisi hymyillyt. Ei sillä, miksipä Soulin pitäisi jäädä koiraksi? Paljoakaan siitä, näkikö joku, joka ei olisi saanut, poika ei välittänyt. Hän muutti muotoaan siinä samassa takaisin ihmiseksi ja riensi halaamaan tyttöä. Tämä tapa oli käynyt yhä vain tutummaksi, vaikkei poika sitä sinänsä tehnytkään sen takia, että tykkäsi siitä, vaan sen takia, että se yleensä miellettiin iloiseksi eleeksi ihmisten kesken.. luultavasti myös haltioiden.
"Minäpä minä. Ihka elävänä, kuten näemmä sinäkin." Soul sanoi pienesti naurahtaen. Jälleen näkeminen oli mukavaa, erittäin mukavaa, vaikka poika miettikin, entä jos Misute ei pitäisikään hänestä enää? Entä jos.. tuo olisi vaikka.. löytänyt jonkun toisen? Ei, Soul päätti, ettei rupeaisi miettimään moisia asioita. Misute oli hänen ja jos joku toinen olisi, menettäisi tuo sielunsa. Kyllä, näin olisi tapahtuvan.
"Siitä on jo pitkä aika, kun viimeksi tapasimme." Soul sanoi. "Mitä olet tehnyt?" Poika kysyi, silkkaa uteliaisuuttaan, jonka hän jopa antoi paistaa äänestään. Kakki oli hyvin, ainakin tällähetkellä. Kukaan ei uhannut heitä, Soulilla ei ollut nälkä ja jälleennäkemisen riemu oli suuri.
Ei Safer tietenkään unohtanut kuulostella ympäristöään, jos joku käveli turhan läheltä tai puhui kuiskasten, poika kyllä piti huolen, että seurasi juuri tuollaisia hiippareita, kunnes he katosivat kapakan tai kotinsa hälinään. Tarkkaavaisuutta poika ei kuitenkaan näyttänyt kasvoillaan, osasihan hän taitavasti tehdä monta asiaa kerralla.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Tammi 2013, 17:16

Misute

Misute otti koirasta muuttuneen pojan iloisin vastaan otoin syliinsä. Hän nauroi jälleen näkemisen takia. "Niin näen! Minulla oli kamala ikävä sinua!" Misute sanoi ja puristi pojan lämpimään syliinsä. Hän suukotti tuon poskea hymy kasvoillaan.
"Tosiaan, siitä on tosiaan pitkä aika, kun viimeksi tapasimme." Tyttö totesi ja Soul kysyi äkkiä uteliiaana, mitä hän oli ehtinyt puuhailla. "Noh, minä olen opiskellut, tehnyt töitä ja pääni on ollut ihan täynnä vain ja ainoastaan sinua!" Misute hihkaisi iloisena ja hieman punastui. Päänä täynnä häntä. Kyllä Misutella ei ollut muuta ajateltavaa kuin Soul. Hänellä oli ollut niin kamalan ikävä poikaa, hän oli vain ajatellut sitä milloin hän taas tapaisi pojan. Tyttö suukotti pojan otsaa. "Entä sinä? Mitä olet puuhaillut?" Tyttö kysyi vuorostaan ja hymyili. "Olen niin kaivannut sinua, että pitää otta oikea aimo annos Soulia!" Misute sanoi ja kiehnäsi pojan rintaa vasten, kuin pieni kissan pentu. Hän naurahti ja päästi lopulta irti pojasta. "Mikä oikein tuo sinut tänne ihmisten kylään? Itse oli täällä vain katsomassa ihmisten touhuja..." Misute sanoi ja katsoi sitten vielä kerran taivasta. Hän hymyili.

Tyttö silitti pojan hiuksia. "Pidän hiuksistasi." Misute sanoi ja naurahti iloisesti. Hänen pirteyttään ei voisi enää tappaa, kun hän oli Soulin kanssa. Soul sai hänen olonsa aina vain paremmaksi. Misute hymyili ja katseli poikaa, oikeammin sanoittuna silmäili, jotta voisi taas ottaa tuoreen muisti kuvan pojasta ja halata sitä sitten kuvitteellisesti niin paljon kun oli tarvetta, kun he olivat erossa toisitaan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 17 Tammi 2013, 18:57

Soul Safer

Tyttö sanoi, että oli ajatellut häntä paljon ja Soul muokkasi kasvoilleen lämpimän hymyn. Ainakin uskoi muokkaavansa, siitä, onnistuiko se, hän ei tiennyt. Olihan se ihanaa, että toinen oli ajatellut häntä, mutta Soul tunsi asiasta jonkinlaisia omantunnon tuskia, jos se nyt oli mahdollista hänen kohdallaan. Olihan toinen kuitenkin elänyt muutenkin kuin vain pää pilvissä.. ajatukset hänessä.
"Minäkin olen ajatellut sinua." Soul sanoi, vaikka tämä oli enemmänkin kohteliaisuus kuin tosi. Olihan Misute hänen mielessään pyörinyt useina päivinä, useampina kuin hän oli koskaan ketään ajatellut, mutta hänen elämänsä ei antanut suurta saumaa ajattelemaan toisia paljoakaan. Ja Misute ajatukset kävivät aina tuppaamaan tilaisuuksiin, joissa pitäisi olla ajatukset kirkkaina. Ja yleensä kun nämä ajatukset vielä tuppasivat syrjäyttämään kaiken muun, eikä Soul enää keskittynytkään mihinkään, joten hän enemmänkin varoi ajattelemasta tyttöä, ellei hetki sitten ollut siihen sopiva, kuten jokin yksinäinen yö, puunrungon kolossa vietettynä.
Pian Soul sai kuitenkin tuntea neidon suukottavan hänen ostaa, joka sai aidon ja lempeän hymyn nousemaan pojan huulille. Sitten kuuluikin kysymys ja Soul kävi siihen vastaamaan.
"Sitä sun tätä." Hän sanoi aluksi ympäripyöreästi. "Enimmäkseen olen vain elänyt.." Tähän väliin pääsi pojan huulilta pieni naurahdus, joka oli melko teennäinen, sillä Soul ei tiennut mitä sanoa. "En mitään mainitsemisen arvoista." Soul päätti lyhyen kertomuksensa. Eipä hän halunnut mennä toiselle sanomaan, että oli vain riistänyt toisten sieluja ja muuta sen kaltaista..
Misute rupesi kiehnäämään pojan rintaa vasten, joka ei Soulia haitannut lainkaan. Hän otti toisen vastaan ja laski kätensä toisen selälle sitä hellästi silittäen. Naurahduksen kera tyttö lopulta irtaantui hänestä.
"Kunpahan ympäriinsä tallustelen.. tylsyys sattui pukkaamaan minua tähän suuntaan." Safer kävi vastaamaan tytön kysymykseen hymyillen. "Ehkä se oli se kohtalo, joka minut tänne toi, että taas tapaisisimme." Nyt kävi poika aidosti naurahtamaan.
Pian neidon käsi kävi haromaan pojan hiuksia ja sanoi, että piti niistä. Soul nosti oman kätensä neidon takaraivolle silittelemään tuon hiuksia. Hiljaa poika siinä vain oli, kunnes hänen hymynsä hävisi ja poika otti neidon käden toiseen käteensä, tämän, joka silitteli hänen hiuksiaan. Poika asetti kämmenen kasvoilleen ja haisteli neidon tuoksua. Voi kuinka hän oli ikävöinyt toisen läheisyyttä, tuota neitoa.
Hetken päästä Soul päästi käden irti ja hymyili pienesti vetäen nyt Misuten naamaa takaraivosta lähemmäs, jotta poika pystyi painamaan huulensa pehmeästi toisen huulille. Suudelma ei ollut pitkä taikka intohimoinen, mutta sitä poika oli ikävöinyt myös. Olisi hän voinut tunteeseen heittäytyäkin, mutta Soul ei halunnut, että syöksyisi heti suutelemaan toista, kun nuo olivat vasta toisensa tavanneet.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 18 Tammi 2013, 16:16

Misute

Pojan puhuessa kohtalosta, tytön kasvoille levisi hellä hymy. "Ehkä, ehkä ei. Kukan sen tietää?" Misute sanoi ja hymyili pojalle aurinkoisena, vaikka olikin jo ilta. Misute rakasti Soulia, poika oli hänen elämänsä pieni tuli, joka lämmitti mukavasti. Ei liian kuumasti eikä liian kylmästi, juuri sopivasti ja rakastavasti. Misute kuuli pojan naurahduksen, joka levitti iloisen hymyn tytön kasvoille. Hän rakasti kaikkea pojassa. Aivan liian paljon, että hän olisi siitä luopunut. Äkkiä Soul otti hänen kädestään kiinni ja nuuhki sitä siinä hetken, ennen kuin päästi irti hänen kädestään. Vaikka ele tuntuikin jonkun toisten mielestä oudolta, Misutelle se merkitsi paljon. Hän hymyili hennosti ja kuvitteli hieman. Miten paljon hän itse oli poikaa kaivannut? Joka ikinen ilta, kun hän oli mennyt nukkumaan. Hän olisi halunnut olla pojan lämpimän kyljen vieressä nukahtamassa. Joka ikinen aamu hän olisi halunnut herätä poika viereltään löytyen ja silitellä tuon vaaleita ja kauniita hiuksia.
Aina kun hän näki haltiakylässä rakastavaisia, hän kaipasi lämmintä syliä ja pojan kaukaiselta tuntuvaa tuoksua. Niin paljon Misute oli halunnut pojan olevan lähettyvillään, niin paljon hän oli Soulia kaivannut. Nuo mietteet keskeytti se, että pojan käsi tuli hänen niskansa taa ja ohjasi lähemmäs pojan kasvoja. Automaattisesti tyttö tavoitteli pojan huulia ja sai pienen tyydytyksen ikäväänsä. Pienen, mutta merkittävän. Vaikka suudelma ei kestänyt pitkään, eikä se ollut kovin intohimoa täynnä, se ritti kyllä tähän alkuun, sillä nyt tyttö halusi vain ladata itseensä niin paljon kuvia ja hajuja Soulista, että voisi taas jaksaa seuraavaan tapaamiseen.

"Olen kaivannut noita." Misute kuiskasi pojan korvaan ja silitti hänen kasvojaan. Misute halasi vielä kerran poikaa oikein tiukasti ja päästi tupn sitten irti. "Haluatko mennä jonnekkin? Voitaasiin vaikka ihan kävellä parempaan paikkaan. Tänä yönä kun taivas on aika selkeäkin." Misute ehdotti ja katsoi taivaalle päin, hän toivoi, että poika saattoi nähdä jo pari tähteä sielunsa silmin. Ainakin tyttö toivoi niin.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 28 Tammi 2013, 17:28

Soul Safer

Soul ei kommentoinut muuten kuin hymyilemällä neidon sanomiselle suudelmian kaipauksesta. Poika oli kuitenkin hyvillään, että toinen ei ottanut näinkin "nopeasti" etenevää ja läheistä kontaktia pahasta, olihan nyt kuitenkin vasta toinen kerta kun he tapasivat. Safer otti halauksen lämpimästi vastaan ja halasi tyttöä takaisin. Samalla poika hengitti keuhkonsa täyteen toisen tuoksua, hän rakasti sitä.
parempaan paikkaan, toinen ehdotti ja Soul alkoi miettimään minne he voisivat mennä, mutta tyttö jatkoikin kertoen, että tänä yönä pilvet eivät olisi tähtien tiellä.
"Tietenkin voidaan!" Soul sanoi reippaasti, tarrautui tytön käteen ja mietti yhä minne he voisivat mennä katsomaan tähtiä, ainakin tyttö voisi. Safer nauttisi tytön läheisyydestä varmasti yhtä paljon kuin tyttö noista tähdistä. Eipä poika koskaan ollut kiinnostunut kaukaista valopisteitä koskaan niin paljoa, että olisi niitä tiiraillut. Pari sanaa matkamiehiltä oli tähdistä kuullut, muttei niistä sen enempää tiennyt, taikka muistanut.
"Tule." Safer sanoi lopulta ja lähti hellästi saattamaan toista pois sivukujalta. Hän ei vieläkään oikeastaan tiennyt minne he voisivat mennä, mutta päätti "tarkkailla" ympäristöä ja päättää samalla kun he kävelivät.
Pojalla ei ollut kylmä, mutta hän päätti painautua toista vasten, ihan vain luodakseen jonkinlaista tunnelmaa.
"Kummasta sinä pidät enemmän, talvesta vai kesästä?" Soul kysyi aloittaakseen jonkinlaista keskustelua.
"Minä pidän enemmän.. talvesta." Soul sanoi hymyillen. "Se on toki hieman kylmä, mutta ainakaan ei ole ötököitä ja muita häirikköjä ympärillä." Poika naurahti kepeästi.
"Onko sinulla mitään ehdostusta minne mentäisiin?" Soul kysyi, mutta samalla tajusi minne he voisivat mennä ja huudahtikin "Tänne!" lähtien hieman ripeämmin askelein yhdelle sivukujalle.
Eihän hänen ajatuksensa ollut jäädä tänne, toiselle kujalle, vaan hän näytti puisia tikkaita, jotka veivät talon katole.
Soul Safer kävi kiipeämään tikkaita pitkin melko innoissaan. "Täältä on varmasti hyvät näkymät." Poika sanoi ja oli jokseenkinylpeä itsestään, että oli löytänyt tällaisen paikan.
Katolle päästyään Safer juoksi savupiipun taakse, piiloon. Miksi? Sitä Safer ei tiennyt itsekään, huvikseen. Ehkä säikyttääkseen toisen, ehkä vain pilaillakseen. Tietenkin lumessa näkyisivät hänen jälänjälkensä, mutta siitä poika nyt vähät välitti, ilta alkoi todella pimenemään, hän pystyi tuntemaan sen, eikä uskonut, että toinen välttämättä näkisi näitä jälkiä. Sitäpaitsi, jos näkisi, ei se nyt niin kauheaa ollut, pilaahan tämä vain oli, ei mitään selviytymisen takia tehtyä puolustustoimintaa.

//viivästyi, sorii D: //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 29 Tammi 2013, 18:46

Misute

Misute hymyili ja lähti pojan mukaan. Hän katseli hiljalleen vaihtuvia maisemia, kun Soul johdatti hänet kujalta kuljalle ja talot vilistivät tytön iloisissa silmissä. Hän oli taas yhdessä hänen rakkaimpansa kanssa. Soul kysyi häneltä ties mitä, mutta tytöstä oli mukavaa vastata niihin. "Kesästä ja keväästä. Ei se haittaa jos kesällä on hyönteisiä ja muita elukoita, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että elämää on tässäkin osassa maailmaa." Misute sanoi hymyillen. Hän mietti jo seuraavan kysymykseen vastausta. "Ööh, johonkin korkealle ja laajalle näköalalle, en oikein tiedä. Olen kyllä asunut täällä, mutta en kuitenkaan ole saanut tehdä ihan kaikkea mitä olisin halunnut tehdä." Misute sanoi ja naurahti helpottuneen kuuloisesti.

Soul ohjasi hänet tikkaiden luo ja osoitti sitten menemistä katolle. "Selvä!" Misute nauroi ja lähti Soulin perään. Hän kiipesi varovasti luikkaissa tikkaissa ja nousi sitten lumiselle katolle. Näköala oli mitä mainioin, sekä varsinkin seura. Soulin seuraa ei olisi korvannut sitten mikään. Hän huomasi kuitenkin, ettei poikaa näkynyt, ehkä poika oli mennyt jonnekkin piiloon. Tyttö vilkuili ympärileen. Katolla oli hiljaista. "Soul." Misute sanoi ja virnisti. "Tiedän, että olet siellä jossakin, ei katolla ole muita piiloja kuin savupiiput." Tyttö selosti ja odotteli sitten hetken aikaa, jos poika vaikka tulisi esiin, hän istui alas lumee. Tyttö suuntasi katseensa ylös tähti taivaan auetessa hänen silmiensä edessä. "Minäpä esitän sinulle kysymyksen. Mitä tulee kun lumi sulaa?" Tyttö kysyi ja kääntyi sinne missä luulisi pojan nyt olevan.
Hän hymyili vaisusti, mutta sitten hän kuuli jotakin. Rasahduksen. Eikä seollut minkä tahansa hiiren kävelyä katon alla. Rasahdus kuului alhaalta, eikä se, niintä oli yksi, ei niitä oli ainakin kymmenen. Misute laski ja kuunteli ääniä. Tyttö asettui makuuleen katon reunaa vasten ja vilkuili varovasti reunan yli. Alhaalla näkyi yhdeksän kännipäistä viisikymppistä ukkoa, jotka näyttivät isottelevan nuoremma, ehkä noin viisitoista vuotiaalle pojalle. Vai oliko se sittenkään poika? Ukot peittivät näkyvyyden. Misuten silmät menivät viiruiksi tarkkaillessaan tilannetta. "Soul... Pitäisikö mennä väliin?" Tyttö kuiskasi varovasti.

//Eipä mitään.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 06 Helmi 2013, 19:57

Soul Safer

Misute sanoi tietävänsä, että hän oli jossain täällä, joten Soul päätti vain astua virnistäen esiin. Ainakaan Misute ei pienistä hetkähtänyt, vaikka seuralainen katosikin, vaikka sen Soul jo tiesikin. Eihän Misutea mikään pikku seikka näyttänyt saavan pois tolaltaan ennenkään. Soul asteli tytön viereen ja kuunteli neidon kysymyksen.
"Ööö.." Soul sanoi hieman miettien, mitä toinen tarkoitti. "No tuota.. vettä?" Poika kysyi hieman epävarmasti tunnustellen lunta kädellään. Ihmisen kädellä se varmasti sulaisi nopeammin, mutta hänen kädellään sillä tuntui menevän enemmän aikaa. Poika uskoi tämän johtuvan alhaisesta ruumiinlämmöstään, joten heitti lumen pois ja istuutui Misuten viereen.
Neito kuuli ruskahduksia. Soulille ne eivät olleet uusi juttu, joten hän oli kerrankin koettanut hiljentää turhat äänet mielestään. Kun Misute sitten muutti asentoaan ja kaikinpuolin kuulosti siltä, että Misuten naama taisi nyt olla maahan päin.
Tytön kuiskaus sai Soulin kuuntelemaan ääniä tarkemmin. Monen vanhemman puoleisen ja möreä äänisen miehen äänet kantautuivat melko helposti Soulin korviin, eikä tämä yksi nuoremman puoleinen jäänyt myöskään huomaamatta. Tilanteessa oli selvää kireyttä ja Soul kuunteli tämän nuorimmaisen kiivasta hengitystä, josta pystyi jo kertomaan paljon.
Soul ei tiennyt halusiko Misute hänen menevän tuonne vai mitä neito tarkoitti, mutta Misutea Soul ei sinne päästäisi. Tiesihän hän sentään, ettei moisten röykäleiden kanssa keskusteleminen koskaan olisi hyvä ajatus.. keskusteleminen taikka tappeleminen. Yleensä Safer ei kuitenkaan työntänyt nokkaansa muiden asioihin, joten väliin lähteminen tuntui vain typerältä.
"Haluatko.. että minä menen tuonne?" Soul kysyi hieman epävarmasti. Ei peloissaan, mutta epävarmana ja tiedottomana, mitä neito halusi hänen tekevän. Nyt kuitenkin alkoi kuulostaa siltä, että miehet eivät aikoneet jättää tätä vain uhottelevaksi sanotteluksi, vaan todella aikoivat käydä käsiksi nuoreen.
Safer päätti nopeasti liittyä seuraan. "Pysy täällä." Safer sihahti tytölle, vaikkei tiennyt uskoisiko toinen häntä. Soul hyppäsi katolta pehmeästi, miltei äänettömästi hieman kauemmas miehistä ja kulki sitten noiden lähelle.
"Mitä täällä tapahtuu?" Soul kysyi vakavasti ja koetti jopa naamaltaan näyttää vakavalta. Kuitenkaan tällaisen ruipelopojan sanat eivät tuntuneet tehoavan miehiin vaan nuo räjähtivät nauramaan Soulille. Soul ei oikeastaan sitä helposti sulattanut, joten hän otti ja potkaisi yhtä miehistä polveen, jonka johdosta tämä mies kaatui voihkaisten.
Paljoakaan Soulin lihasvoimilla ei miestä saatu kaatumaan, mutta vihat kyllä.. tämä mies, jota Soul oli juuri potkaissut lähti murahdellen kohti Saferia, joka taasen peruutti, sillä pelkäsi näyttää "voimaansa" täällä, ihmisten kylässä ja samalla Misuten katsoessa.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 08 Helmi 2013, 16:24

Misute

Ensinnäkin. Misute hämmentyi kokonaan, kun Soul kysyi ja lähti sitten kuin luoti alas. Toiseksi. Poika jäi vielä alakynteen kännipäisten miesten vyöryyn. Kohtahan Soul jyrättäisiin ja hänestä varmasti jäisi enää musta läikkä muistoksi. MIsutehan ei voinut sitä katsoa. Vaikka he molemmat halusivat varmasti suojella toisiaan, oli pakko ottaa riski. Tyttö otti toisen selän takana olevista miekoista, joka oli pituudeltaan 58cm pitkä, jonka hän sitten heitti ensimmäisen miehen eteen, joka oli lähestymässä Soulia. "Älä koske häneen käsilläsi!" Misute huusi ja hyppäsi joustavasti alas pojan viereen, ennen kuin hän asettui paikoilleen hän haki nopeasti toisen miekoistaan. "Soul ota tämä!" Misute sanoi ja antoi pojalle toisen miekoistaan. Hän tiesi, että Soul voisi hyvinkin tappaa miehet hetkessä, mutta hän myös arveli, että poika saattoi aristella näyttävänsä raa-an kykynsä hänelle. Misute tiesi riskit ja yritti kaikin puolin olla niin, ettei se häirinnyt häntä.
"Mennään Soul, vai osaatko käyttää miekkaa?" Tyttö kysyi ja miehet näyttivät närkästyneiltä, jopa humalatilassa. Sittenh yksi hymyili ja kävi kimpuun. Misute väisti nopeasti ja näki kuinka yksi toinen mies kävi nyt raahaamaan nuorempaa pois tieltä. Jättäisivät varmaan myöhempään. Tyttö mietti nopeasti, heidän romantinen ja iloinen jälleen tapaaminen oli keskeytetty, tosin. Misute oli aina ollut hyvä sydämminen ja hän tunsi velvollisuudekseen auttaa hädässä olevia. Nyt Misute otti ponnistus voimaa seinästä ja ponnisti siitä sen miehen luo, joka raahasi jo poikaa pois. "Päästä irti!" Misute sanoi ja viilsi miehen käden irti. Veri roiskahti jatyttö laskeutui alas. Hänen silmissään ei näkynyt pilkahdustakaan järkytyksestä tai pelosta. Siinä leimusi ainoastaan määränpään tieto ja se oli tämän typeryyden lopettaminen. Poika huusi kauhuissaan, kun hänen kädestään riippui toinen irtoinainen ja verinen käsi. Misute otti sen nopeasti pois ja katsoi poikaa. "Juokse! Äläkä palaa, tai sinulle käy h´vielä huonosti!" Tyttö käski ja poika ottikin jalat alleen. Miehet vihastuivat. Kahdeksan muuta hyökkäsivät nyt täysillä eteen päin. Silmissä vain vihaa. Misute juoksi nopeasti Soulin luo. "Juostaan! Noepasti!" Misute huusi hiki virraten. Hänen naamallaan oli verta. Eikä se ollut hänen omaansa.

Hän juoksi henkensä edestä ja tarttui Soulin käteen. Kun poika oli kerran pelastettu, voisivat hekin lähteä ja nopeasti. Misuten oli jossakin vaiheessa pysähdyttävä. hän huohotti ja pyyhki naamaansa. "Olen pahoillani..." Tyttö kuiskasi hiljaa. Hän näytti vasta nyt todelliset tunteensa, kun oli hieman rauhallisempaa. "Ei minun tarkoitukseni ollut..." Misute mutisi ja hänen kätensä tärisivät, toinen käsi puyristi rystyset valkoisina miekan kahvaa. Hän hengitti hiljaa ja raskaasti.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 20 Helmi 2013, 18:12

Soul Safer

Soul oikein säikähti neidon hypätessä alas ja huutaessa jotain, mikä meni pojalta kuitenkin täysin ohi korvien. Misute kuitenkin sanoi, että heidän olisi mentävä.. minne? Soul ei tajunnut, mutta kun Misute kysyi miekan käyttämisestä, Soul tajusi, että nyt ei lähdettäisi pakoon, ei ei todellakaan. Soul ihmetteli neitoa ja tuon tarmokkuutta, kun tuo väisti humalaisen hyökkäyksen ja lähti sitten seinästä ponkaisten luultavasti muiden miesten päälle. Soul hyökkäsi lähimmäisen miehen kimppuun ja vaikkei miekan käsittely ollutkaan hänen leipälajinsa, se sujui häneltä melko hyvin.
Misuten huuto kantautui Soulin korvaan ja samalla sivaltava ääni ja ison miehen karjunta. Soul haistoi veren..
Misute oli kuitenkin kunnossa, tuo huusi pojalle ja käski tuota juoksemaan. Loittonevista ja ripeään tahtiin kulkevista askelista Soul pystyi päättelemään, että poika oli todella ottanut neuvosta vaarin. Soul ei ollut oikeastaan kuin väistellyt ja hieman viilellyt miehiä, kun Misute käski häntä juoksemaan.
Soul ei yleensä alentuntu käskyihin, mutta hei! olihan kyseessä sentään Misute ja tuo varmasti tiesi tilanteesta enemmän kuin hän. Soul ottikin ja juoksi niin kovaa kuin vain pystyi kiroten sitä, ettei sattunut olemaan koira. Koiraksi muuttuminen olisi kuitenkin liian riskialtista ja typerää, joten Soul joutui kärsimään ja juoksemaan ihmishahmossaan. Misute juoksi nopeampaa, Soul tunsi neidon käden, joka oikeastaan jollaintavalla veti häntä, sillä pakkohan se oli pojan tunnustaa, hän ei ollut mikään nopea juoksemaan ihmisenä.

He pysähtyivät, Misute huohotti, mutta Soul ei tuntenut lainkaan hengästyneisyyttä, hänen jalkoihinsa särki, mutta ei, hän ei ollut hengästynyt. Tyttö sanoi olevansa pahoillaan, mutta Soul vain kurtisti kulmiaan, miksi? Tyttö jatkoi, mutta Soul vain naurahti hiljaa, melko ontosti.
"Sinulla ei ole mitään syytä olla pahoillasi." Soul sanoi astuen neidon eteen. Pojan käsi laskeutui neidon kädelle, joka yhä piti tiukassa otteessaan miekkaa. Soul alkoi pikkuhiljaa irroittaa neidon kättä miekasta, mutta hän kuuli, kuinka miehet olivat vielä heidän kannoillaan.
"Tule!" Soul sihahti pienesti naurahtaen. Hän ei ollut tilanteesta yhtään hermostunut, hän ei pelännyt miehiä, varsinkaan nyt, kun Misutekin oli osoittanut, ettei ollut täysin hyödytön. kun näistä asioita puhuttiin. Eikä Soul osakseen enää pelännyt näyttää omaa itseään, tiesihän toinen siitä, miksi Soul häpeäisi sitä? Pelkäisi sitä?
" Tänne." Poika vielä lisäsi ja vetäisi neidon mukaansa pienemmälle kujalle. Hän veti Misuten tiiviisti viereensä ja käveli tavallisesti kuunnellen koko ajan tarkkana miehiä.
"He lähenevät." Soul naurahti kepeästi.
Nyt miehet olivat lähellä ja olivat päässeet jo kujan alkupäähän, jolloin kuului yhden miehen mylväisy siitä, että he olivat löytäneet kohteensa.
"Odota." Soul kuiskasi ja pysähtyi odottamaan.
"Jos he koskevat sinuun, sinä otat miekkasi.. ja tämän." Soul ojensi neidolle tuon miekan, jonka neito oli hänelle hetki sitten luovuttanut. "Sitten sinä opetat, miten kohdellaan niin hienoa neitoa kuin sinä.. ja mitä siitä tapahtuu, kun seuraa toisia näin pimeälle kujalle." Soul sanoi hartaasti, kuiskaten.
Sen sanottuaan, kun miehet olivat päässeet jo lähelle, mutta ihmettelivät parivaljakon pyshätymistä, Soul kääntyi miehiin päin ja käveli pari pitkää askelta heitä päin, poispäin Misutesta. Soul ei koskaan ollut tottunut juoksemaan karkuun ja varsinkin nyt, kun typerykset eivät olleet tajunneet lähteä takaisin, Soul ei jaksanut juosta.. kuin jänis, ehei. Jos neito oli vaarallinen, olisi hänelläkin lupa olla.. kai?
"Pyydän teitä lähtemään." Soul sanoi melko vahvalla ja vakaalla äänellä miehille. Vastaukseksi hän sai pelkkää naurua miesten kesken. Soul nauroi myös mukana, mutta paljon ivallisempaa ja hiljempaa.
"Selvä, tehkäämme pelisäännöt selviksi. Jos joku koskee minuun, hän kuolee, jos joku koskee tyttöön, hän kokee kipua ja kuolee. Ja jos tapan yhden teistä, se tarkoittaa sitä, että minun on pakko tappaa kaikki, sillä enhän voi jättää ketään kertomaan minusta.." Soul sanoi melko leikkimielisellä äänellä ja odotti hämmentyneiden miesten reaktiota. Yksi heistä kuitenkin hermostui ja lähti Soulia kohti, mutta poika ei liikkunut. Vasta kun mies oli kosketusetäsiyydellä, poika väisti ja sanoi "varohan vähän, melkein törmäsit." Mies ärsyyntyi tästä lisää ja lähti uudestaan yrittämään pojan jyräämistä.
"Haluatko todella lähteä tähän?" Soul kysyi hieman ivallisesti, sillä ei itsekään halunnut viedä toisen sielua, ei Misuten katsoessa.. vai halusiko? Jollain tasolla hän halusi, että neito tietäisi, mutta jollain tasolla pelkäsi toisen reaktiota, kyllä ja paljon.
"Oikeasti?" Poika kysyi, kun mies jatkoi tykistystään. Nyt muutkin miehet alkoivat huomata, ettei mitään vaaraa ollut, joten tämä korsto ei ollutkaan enää ainoa, joka aikoi käydä Soulin kimppuun. Poika huokaisi ja otti huivin nopeasti silmiltään pois.
"Minähän varoitin." Soul sanoi ja piti silmiään tiiviisti kiinni, kunnes joku tarttui häneen ja pelkästä säikähdyksestä pojan silmät revähtivät auki. Suora katsekontakti mieheen ja tömähdys, mies oli kuollut.
"Ei.." Soul huokaisi kuiskaten. "Ei, ei näin."
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Helmi 2013, 18:34

MIsute

Tyttö rauhoitti itsensä, hän tiesi,e ttä sodan aikana veri lentäisi vaikka kuinka monta kertaa. Ennen hän kyllä oli haavoittanut, muttei leikannut keneltäkään raajoja irti saatika tappanut, mutta nyt ei tuntunut olevan mitään muuta vaihtoehtoa. Varsinkaan silloin, kun Soul sihisi, että miehet olivat perässä. Poika otti tytön ranteesta kiinni ja ohjasi häntä. Misute juoksi nyt paljon rauhallisemmin tuon mukana. Hän hengitti pariin kertaan syvään, ennen kuin he sitten pysähtyivät. Äkkiä Soul vetäisi hänet vasten itseään. Kuka tahansa tyttö olisi siinä vaiheessa punastunut, mutta halaaminen Misutelle oli normaalia, varsinkin Soulin suhteen, joten hän vain tunsi turvallisuuden tunnetta.
Soul selitti hänelle jotakin, jonka tyttö kyllä ymmärsi täysin. "Selvä." Misute kuiskasi kurottautui pojan kasvojen korkeudelle ja suuteli tätä nopeasti. Miehet tulivat esiin ja poika meni leikkimielisesti noiden luo. Misute pysytteli kaumpana ja sitoi nopeasti hiuksensa korkealle, jotta ne eivät olisi tiellä. Hän piti miekoistaan tiukasti kiinni ja kuunteli keskustelua. Sitten yksi mieheistä lähti tulemaan kohti poikaa, Misute ei odottanut mitään ihmeellistä. Mies yritti tykittää poikaa parhaansa mukaan, mutta mitä hyötyä sillä oli kun ei pystynyt hallitsemaan liikeitään humalassa? Noh sitten loputkin miehistä lähtivät hyökkäämään närkästyneinä. Misute pysytteli sillä aikaa hieman sivummassa, mutta hänen huomaamattaan yksi miehistä oli hiipinyt hänen taakseen. Soul otti huivin pois. Misute tiesi silloin mitä oli tapahtumassa. hän yritti valmistautua tapahtumaan parhaansa mukaan, mutta se tuli niin nopeasti, niin että tytön oli aivan pakko vavahtaa hieman. Misute pudisteli kuitenkin päätään. Kun poika tuijotti kuolutta ruumista miehet hyökkäsivät. Misute reagoi nopeasti. "Soul! Var-!" Hänen lauseensa loppui äkisti, kun Yksi miehistä otti hänet tiukasti syliinsä. Suun peittäen. Misuten ääni tukahtui siihen, mutta hän pyrki irti miehen otteesta.

"Irti!" Misute pääsi huutamaan, mutta mies vain nauroi. Toiset miehet yrittivät saada Soulin maahan. Misuten kädet eivät liikkuneet, miekoista puhumattakaan. Tätä menoa Soul joutuisi kättämään sitä. Misute ei tiennyt, miten poika reagoisi, joten hän puraisi miestä käteen. Mies naurahti vain, ku veri virtasi hänen kädestään. "Ei satu! Olet saalliimme ja raiskaamme ja tapamme sinut tyttö hyvä." Mies nauroi. Misute murisi kuin susi, oikestaan hänhän oli susi. "Päästä saatanan mies irti minusta!" Tyttö huusi hieman matalalla äänellä ja suden hampaat ilmestyiväht hänen suuhunsa. Hän puraisi miehen ranteen irti. MIes karjasi. Misute pääsi irti. hän henkaisi ja hymähti. "Tylyä hommaa! Kehtasitkin koskea minuun!" Misute sanoi julman kuuloisena ja sivalsi miehen rinnan auki, sitten hän syöksyi Soulin avuksi. Katsomatta tuon kasvoihin, siltä varalta, ettei kuolisi itse.
Hän leikkasi yhden miehen pään irti. Tyttö hyppäsi hieman kauemmas. Hänen otsallaan valui kylmä hiki. Hän katsoi tapahtuma paikkaa, kohta kikki miehet olisivat kuolleet, aivan kuin Soul oli luvannutkin, jos he näkisivät tuon kyvyn.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 28 Helmi 2013, 20:05

Soul Safer

Miusten huuto oli ainoa asia, minkä Soul kuuli ennenkuin hänet otettiin kiinni ja painettiin maahan. Poika olisi palavasti tahtonut katsoa mitä tytölle tapahtui, miksi huuto loppui kesken, mutta pelkäsi katsoa tuon suuntaan, joten tyytyi vain pitämään katseensa maassa. Hän ei halunnut tappaa ketään.. vai halusiko? Soul ei voinut kaikkien ihmisten äänien seasta olla kuulematta kuinka joku mies puhui Misutelle.. neito oli siis pulassa. Miehen sanat eivät olleet kauniit ja vain ajatus siitä, mitä tuo tekisi neidolle, riitti pumppaamaan poikaan lisää energiaa ja hän riuhtaisi itsensä selälleen ja otti ensimmäiseen mieheen katsekontaktin, kuollut.
Tällävälin Misutekin oli kerennyt jo päästä irti miehen otteesta, josta Soul oli erittäin tyytyväinen. Kyllä tuolla riitti sisua ja puhtia tällaisissa tilanteissa. Neito nähtävästi tappoi yhden miehistä, joten he olivat harvenneet jo melko mukavasti. Loput näyttivätkin enemmän jo olevan pelokkaita kuin uhmakkaita, mutta kyllä yksi humalaisista uskoi päihittävänsä pojan ja juoksi tuota päin.
Virhe, mies oli pian halaamassa maata. Soul tunsi ikävän muljahduksen ruumiissaan. Hänellä ei ollut nälkä, ei tietenkään, hän oli juuri syönyt kahden, suuren miehen sielut, mutta peto, joka hänen sisällään eli, halusi yhä ilmoille, se halusi lisää.
"Ei.." Poika kuiskaisi heikosti ja pidätteli tunnetta, joka sai hänen ruumiinsa melkeinpä värisemään. Enää vain tarvittaisiin kunnon virike ja peto olisi vapaa.. ja siinä se oli, yksi miehistä juoksi pakoon. Soulin ei tarvinnut paljoakaan ajatella, ei hän ajatellut mitään.
"Et pääse pakoon!" Poika huudahti ivallisesti, ilkeästi ja muuttui koiraksi. Se voisi olla kohtalokasta, jos joku ulkopuolinen näkisi hänen muuttuvan, mutta Soul ei ajatellut moista. Hän halusi saada miehen kiinni.
Kepper muodossaan poika oli nopeampi ja humalainen oli helppo saada kiinni, tuo ei päässyt edes kujalta pois. Soul hyppäsi miehen selkään, puraisi häntä niskaan ja miehen huudon saattelemana hyppäsi pydähtyneen humalaisen eteen muuttuen vauhdissa takaisin ihmiseksi. Ivallinen hymy kasvoillaan Soul suorastaan leikki miehen kanssa, nautti tuon pelosta ja esti miehen yristykset paeta.
Kun Soul oli saanut tästä tarpeekseen, hän avasi silmänsä ja tappoi uhrinsa silmänräpäyksessä.
JA niinkuin tämäkään ei olisi ollut tarpeeksi, Soul otti kohteekseen seuraavan miehen, joka näytti vain jääneen pelosta paikoilleen.
Soul juoksi miehen luo, virnisti ja nosti katseensa, mies oli kuollut.
Tässä oli viimeinen elossa oleva mies.. kuolleena. Enää paikalla ei ollut ketään muuta kuin Misute ja hän.. ja peto.

Soul haisteli hieman ilmaa ja siirsi päänsä kohti Misutea. Peto hänen sisällään käski tappamaan toisen, mutta Soul itse.. hän ei halunnut tehdä sitä, ei todellakaan. Pikkuhiljaa Soul alkoi astelemaan kohti neitoa.
"Mitä pidit esityksestä?" Soul kysyi hieman vienosti, astetta kimeämmällä äänellä kuin yleensä. "Piditkö siitä?!" Poika kysyi melkeinpä karjaisten ja otti pari ripeää juoksuaskelta kohti neitoa, katse kuitenkin laahaten maassa.
"Mutta sehän ei ole loppunut vielä.."
"Ei." Soul sanoi taas normaalillä äänellään, mutta hänen oli vaikea taistella petoa vastaan, jonka hän oli koko elämänsä ajan päästänyt melkeinpä mielellään valloilleen.
"Se on ohi." Soul sanoi ja pysähtyi. Hän nosti kädet silmilleen ja vaikka peto estelikin häntä, hän onnistui siinä melko hyvin.
"Juokse." Soul parahti ja kumartui maahan. Hän teki kaikkensa, jotta peto ei ohjaisi häntä, ei enää.
"Älä juokse.." Soulin taas korkeaksi muuttunut ääni sanoi. "Älä jätä minua."
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Maalis 2013, 16:26

Misute

Tyttö huomasi kuinka Soulin luonne jotenkin muuttui. Hänen äänensä ei kuulostanut kovin kohteliaalta vaan ivalliselta ja pelottavalta. Sitten tuo tappoi taas ja kun yksi miehistä lähti pakoon. Poika seurasi ja leikki verisesti miehellä, kunnes tuo kuoli. Misute ei pystynyt liikkumaan paikaltaan. Hän pelkäsi. Pelkäsi niin, ettei pystynyt liikkumaan paikaltaan. Olihan hän nähnyt juuri pojan koiramuodonkin, mutta se mitä tuo nyt teki sai tytön korvat alistuvaan asentoon.
Pian viimeinenkin mies oli kuollut. Vain hän ja Soul. Kahden, ruumien ympäröimänä. Sieluttomien sellaisten. Hän säpsähti, kun poika alkoi puhumaan hänelle korkealla äänellä. Hän ei vastannut pojan kysymyksiin. Ennen kuin poika sitten lähes karjaisi jotakin, joka sai tytön taas värähtämään.

Nuorukainen sitten siitä lähti laahaamaan hitaasti tyttöä kohti. Misute liikahti, muttei lähtenyt karkuun. Häntä pelotti, tunteet olivat pinnassa. "Soul..." Hän kuiskasi kerran. Sitten Soul puhui taas normaalilla äänellään ja nosti kätensä omiensa päälle. Misute tuijotti liikahtamatta poikaa. Tuo käski hänen juosta. Hän ei pystynyt. Jalat eivät halunneet liikkua. Eikä Misute olisi varmaankaan juossut. Ei edes, jos poika hänet olisi tappanut.
Sitten taas ristiriitainen yksinpuhelu. Soul käski ensin juosta, sitten ei pitänyt juosta. Misute pysyi hiljaa, kun tuo pyysi, ettei jättäisi häntä. Pojalla oli vain hän, ei ketään muuta. Niinhän?

"Typerys..." Misute kuiskasi ja noukki maasta sinisen huivin. Hän lähti varovasti kohti poikaa. "Miksi minä jättäisin sinut? Kun tarvitset minua nyt kaikista eniten?" Misute kysyi lempeällä äänellä. Hän piti kyyneleet kurissa, jotka tahtoivat lähteä ja helpotuksesta vierimään poskille. Misute laskeutui pojan tasolle. Misute koski pojan hiuksia, varoen katsomasta häntä silmiin, vaikka mieli olisi tehnyt. "...Soul..." Misute kuiskasi pojan korvaan ja halasi tuota tiukasti. Hän piti tiukan otteen tuosta, jos vaikka tuo yrittäisi riuhtaista itsensä irti, mutta hän pitäisi pojan kyllä paikallaan. "Minä rakastan sinua... Älä siis koskaan käske minua pois luoltasi! Älä työnnä minua pois luoltasi! Minä kyllä rauhoitan sinut! Voit luottaa minuun!" Misute huudahti ja kyyneleet lähtivät vierimään hänen poskiaan pitkin. Hän ei pystynyt enää pidättelemään niitä. "...Minä olin jo ensimmäisestä kerrasta hyväksynyt sen riskin, että saattaisit tappaa minut, mutta en halunnut jättää sinua. En halunnut, että sinusta tulee taas onneton ja yksinäinen!" Tyttö itki ja piti poikaa sylissään.

Hän siirsi kätensä pois pojan ympäriltä ja otti tuon kädet tuon silmiltä pois. Sitten Misute sulki nopeasti silmänsä ja suuteli toista. Pikku hiljaa hän siirsi kätensä ja sinisen huivin pojan silmille. Lopulta hän oli saanut huivin sidottua tuon kasvoille ja päästi sitten irti. Tytön kädet ottivat tuon kasvot ja Misute katsoi Soulia tiukasti. "Älä pelkää näyttää heikkouksiasi ja muuta osaa itsestäsi. Anna minun rauhoittaa jokaikinen osa sinusta. Anna minun rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Ilman, että häpeät itseäsi, ilman, että työnnät minut pois luoltasi." Tyttö sanoi hiljaa ja pyyhki kyyneliään.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 15 Maalis 2013, 23:02

Soul Safer

Neito sanoi poikaa typerykseksi, joka sinänsä oli erittäin huvittavaa pojan mielestä, sillä tässä tilanteessa, juuri tällä hetkellä poika ei odottanut moisia sanoja kumpuavan kenenkään suusta, ei edes Misuten, vaikka tuo oli monta kertaa osoittanut luottavansa, ettei Soul tekisi mitään. Siksi Soul yrittikin, niin ankarasti, ettei vahingossakaan antaisi sisäisen, nyt jo hiljemmaksi käyneen pedon koskaan satuttaa neitoa.
Poika tunsi neidon läsnäolon, kuuli hänen hengityksensä ja haistoi hänen ihanan tuoksunsa. Yksi pieni hetki ja poika tunsi neidon kädet hiuksissaan. Se oli vahva tunne, turvallisuuden tunne, mutta se tuntui myös väärältä ja poika tiesi, että tuon tunteen sai aikaan vain alitajunnassa velluva tunne siitä, että peto oli yhä täällä. Ei se koskaan lähtisi pois, se oli osa poikaa, mutta nyt se voisi yhä saada pojan valtaansa.
Neito kuiskasi hänen nimeään, se sai pojan värähtämään ja Misute halasi häntä tiukasti. Soul ei sanonut mitään, hän vain oli siinä ja kuunteli neidon sanoja, jotka tuntuivat rohkaisevilta, mutta myös pelottavilta, Soul pelkäsi, että Misute luottaisi häneen liikaa, entä jos hän ei pystyisikään tähän?
Soul kuuli neidon itkevän, eikä tiennyt mitä tehdä, ei ollut edes täysin varma miksi neito itki, eikä edes koettanut ymmärtää. Neito silti jatkoi puhumista ja jokainen sana rohkaisi Soulia taistelemaan itseään vastaan, kunnes peto tuntui olevan kuin poissa kokonaan.
Misute irrottautui hänestä ja irroitti hänen kätensä silmien päältä. Soul piti silmiään silti kiinni, peläten, että Misute ei saattaisi älytä vaaraa ja voisi jopa pitää silmiään auki. Samassa poika kuitenkin tunsi neidon huulet omillaan ja kuin jonkinlaisen refleksin kautta pojan silmät rävähtivät katsomaan neitoa, jonka silmät olivat kuitenkin suljetut. Hetken poika katsoi hämärää kuvaa neidosta, joka näytti hieman erilaiselta, jota hän oli kuvitellut, mutta silti niin samalta, ettei poika tiennyt mitä ajatella. Pikkuhiljaa suudelman tuoman kiihkon vallassa poika sulki silmänsä tajuten vaaran, jonka juuri neidolle aiheutti.
Neito sitoi siteen pojan silmien eteen ja Soul tunsi, että neito oli turvassa, ainakin häneltä itseltään. Soul ei kuitenkaan voinut liikuttaa kasvojaan, sillä Misuten kädet pitivät niitä paikoillaan. Neito puhui hänelle taas noita sanojaan, jotka saivat koko pojan tuntemaan itsentä vahvemmaksi.

"Minä rakastan sinua niin paljon." Soul lopulta sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hän tunsi iloa siitä, että hänen äänensä oli entisensä, peto oli jossain muualla.
Soul painoi huulensä neidon huulille ja nautti hetken siitä turvallisesta suudelmasta, kuin hän ei voisi enää koskaan, ikinä, satuttaa toista, kuin toinen olisi tehnyt hänestä hyvän. Poika upotti kätensä neidon hiuksiin ja irrottautui suudelmasta jääden kuitenkin nojaamaan neitoon ja haistelemaan tuon tuoksua. Hän pelkäsi nousta, pelkäsi, että menettäisi itsehillintänsä, kun lähtisi kauemmas neidosta, mutta lopulta poika päätti nousta ja ojensi samalla kätensä neidolle, jotta tuo voisi nousta myös.
"Älä itke." Poika kuiskasi hiljaa ja suuteli tytön poskea, jolla suolaisia pisaroita oli vyörinyt. "Hymyile." Poika sanoi ja hymyili neidolle siirtäen toisen kätensä neidon huulille ja muokaten niistä hymyn.
"Mutta ymmärräthän, että minä en aina ole niin hyvä kuin nyt?" Soul sanoi hja vakavoitui hieman, mutta koetti pitää hymyään yllä.
"Jos.. jos tämä toistuu.." Poika aloitti ja sylki sanan "tämä" suustaan kuin vihaisi itseään eniten maailmassa. "pyydän, ettet jää luokseni." Poika lopetti ja nyt jopa hymy suli pois, tämä aihe oli Soulin mielestä erittäin vakava.
"En halua työntää sinua pois, mutta minä.." Viimeinen sana takertui pojan kurkkuun, eikä Soul olisi halunnut sanoa sitä millään, mutta loåpulta melkein parkaisi sen ulos. "pelkään!"
"En minä itseni takia, ainahan minä olen pärjännyt.. mutta sinä, sinä olet.. liian tärkeä.. liian haavoittuvainen." Soul sanoi, eikä tarkoittanut sitä tietenkään loukkauksena pitäen sanaa kuitenkin täysin oikeana kyseiseen lauseeseen. Soul ei tiennyt mitä Misute ajatteli, mutta Soul pelkäsi, ettei tuo tajunnut sitä piilveää, vahvaa pelkoa, joka hänen sydämessään sykki. Pelkoa, että hän menettäisi Misuten.. vieläpä omien tekojansa kautta.
Templer
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron