Kirjoittaja Forte » 21 Tammi 2013, 18:17
Rimedur harvemmin liikkui yksin nykyään. Enemmän hän vietti aikaa veljiensä kanssa, mutta kerrankin hän oli päättänyt lähteä matkaan yksin. Tämä oli ollut yksi ainoita päiviä, kun puoliverinen oli suostunut pitämään lomapäivän ja lähtenyt kokeilemaan uutta joustaan. Se oli mahtava, hyvin jäykkä ja suurikokoinen jousi, joka oli tarkoitettu suurriistan metsästykseen, mutta Rimedurin taitavissa käsissä, hän saattoi metsästää pieniä ja huomaamattomiakin eläimiä. Metsästys oli luultavasi demoninpuolikkaalla verissä, mutta Rimedur oli rotuisekseen hyvin säyseä, joten hän ei koskaan metsästänyt mitään turhaan. Tälläkin kertaa kyseessä oli vain harjoittelu, ehkä johonkin puuhun tai käpyihin ampumista, ne eivät ainakaan kuolleet tai tunteneet kipua.
Rimedur liikkui hyvin tottuneesti metsässä, hänen mustavalkea kuvioitinsa sulautui varjoihin lähes täydellisesti, joten ristiverisen oli helppo mukailla maastoa. Lisäksi hän osasi liikkua miltei täysin ääneti, kuunnellen tarkasti ympäristöään. Kuulo oli jousiampujalle elinehto, aina ei nimittäin voinut nähdä, mihin oli ampumassa. Rimedur olikin näön lisäksi opetellut metsästämään myös kuulon avulla. Puoliverinen kiipeili välillä puissa tähystämässä, jos samalla sattuisi löytämään päivän aterian harjoituksen lomassa. Hänen jokainen aistinsa oli valppaana. Ehkä liiankin valppaana, puoliverinen ei huomannut lainkaan päivän kulkevan eteenpäin, ja lopulta kääntyvän iltaan. Aurinko alkoi jo laskea. Rimedur ei suuremmin pitänyt pimeästä, joten hän mieluummin lähti ajoissa takaisin kotiin.
Matka taittui nopeasti, mutta jossain vaiheessa Rimedur äkkiä havahtui. Hän kuuli ääniä, ei ollut täysin varma, mitä ääniä, mutta ne vaikuttivat siiveniskuilta. Ehtimättä sen enempää tulkita, Rimedur kääntyi ympäri ja ampui nopeasti viritetyn nuolen kohti äänen aiheuttajaa. Ampuminen ei ollut tarkoituksellinen, Rimedur oli vain säikähtänyt, joten hän lähti katsomaan, mihin oli ehkä osunut.