Roherdiron ei ollut yllättynyt ollessaan ensimmäinen, joka piti Mornaa siedettävänä, mutta kieltämättä hän oli siitä melkoisen ylpeä. Ei sitä joka päivä törmännyt kummalliseen mielipuoleen, jonka kanssa tuli toimeen. Mutta asiaa oli parempi olla sanomatta ääneen, Roherdiron ei halunnut vaikuttaa itserakkaalta henkilöltä.
Roherdiron naurahti pikkuisen, Varnefindonin tapellessa riimunnarun kanssa.
"Kyllä sen noinkin voi tehdä, mutta tämä on parempi, jos pitää lähteä nopeasti."
Roherdiron näytti varmuuden vuoksi yksinkertaisen tallisolmun, joka aukesi yhdellä nykäisyllä.
"No sitten sinulla näyttää olevankin kaikki tarpeellinen."
Haltia katsahti ystävänsä miekkaan ja nyökkäsi hieman. Se, että Varnefindonilla oli aseistus, ei ollut paha asia. Paha oli se, että saman aseen jakoi myös Morna.
"Näytän sinulle kerran, sitten sinun pitää muistaa itse. En voi olla aina paikalla suitsimassa hevosta."
Roherdiron otti suitset käteensä ja näytti hyvin yksityiskohtaisesti, miten ne pujotettiin hevosen päähän ja missä järjestyksessä remmit laitettiin kiinni ja kuinka tiukalle. Sen jälkeen Varnefindon taisikin olla valmis lähtemään, epäilemättä.
"Voit aina tulla takaisin, jos sinulla ei ole muuta paikkaa."
Roherdiron halusi vielä kerran muistuttaa ystäväänsä.