Pojasta polvi paranee || Ros || K-18

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Pojasta polvi paranee || Ros || K-18

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2013, 23:48

Henry

Jälleen oli yksi kaunis, kipakka pakkaspäivä kääntymässä iltaan. Koko päivän oli aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta ja nyt kun tuo suuri valoilmiö taivalla painui jo horisonttiin, valtasivat tähdet ja puolikuu maiseman. Mitä kaunein sää oli ollut ulkoilulle, mutta valitettavasti siitä varmasti eniten nauttiva henkilö ei päässyt lähellekään ulkoilmaa. Henry vietti yhä päiviään vuodepotilaana, eikä täten voinut kuin ihailla kaunista säätä huoneen ikkunasta, jonka näki juuri ja juuri sängyltä. Henry olisi yhä antanut mitä vain, jotta pääsisi ulkoilemaan. Valitettavasti se ei tullut kuuloonkaan, kuninkaan ollessa vielä toipilas. Pian Henry saisi kuitenkin koettaa jo kävelemistä kainalosauvojen kanssa. Sen tiedon saaminen oli piristänyt, joskin nyt kun tiesi odottaa jotain innolla, tuntui aika kuluvan erittäin hitaasti.
Hitaasti, varsinkin kun Roswellkaan ei ollut kuninkaan luona. Demoni oli lähtenyt jonnekin, eikä Henry sen pahemmin kyseenalaistanut sarvipäisen miehen menoja. Roswell oli sanonut mutta ei luvannut palaavansa mahdollisimman pian. Henry myös uskoi tuon palaavan, ennemmin tai myöhemmin. Demoni saisi kyllä jälkikäteen selittää minne oli mennyt ja mitä tekemään, mikäli poissaolo kestäisi kauankin. Tyhmänähän Henryä pidettäisi, jos hän ei kävisi edes vähän kyseenalaistamaan demonin menoja.

Jo tutuksi käyneeseen tapaansa Henry oli viettänyt päivän lähinnä lueskellen. Roswellilta saatu kirjanraato oli mielenkiintoista tutkittavaa, vaikkei Henry siitä pahemmin mitään ollut saanut irti. Kirjan tekstit olivat kuluneita ja erikielellä, käännössivuja löytyi toki irtopaperina, mutta eivät nekään kovin kauniissa kunnossa enää olleet.
Oli Henryllä käynyt jälleen vieraitakin. Jonkun piti juoksuttaa tärkeitä kirjeitä kuninkaalle ja tuon lähettämiä kirjeitä toisille. Kommunikointi onnistui näinkin, vaikka mieluusti Henry olisi lähtenyt itse henkilökohtaisesti tapaamaan henkilöä jos toistakin. Jos totta puhuttiin, hän olisi mieluummin vaikka pitämässä niitä kamalan ahdistavia ja tukahduttavia kokouksiakin, kuin istuisi päivät pitkät vuoteellaan!
Kerta päivä oli jo iltaan kääntynyt, oli Henry alkanut vähentämään vaatettaan. Vuodepotilas vaati sentään saada pukeutua päivän ajaksi kunnolla, vaikka pyörikin vuoteessaan tai omassa huoneessaan. Yksin kuningas ei kuitenkaan vuoteestaan voinut poistua, vaikka olikin silloin tällöin kokeillut tuen kanssa seisomista.

Päällimmäinen vaatekerrasto oli löytänyt tiensä sängyn viereiselle tuolille, Henryn istuessa nyt sängynreunalla. Pitkiä housuja ei enää jaloista löytynyt ja yläkroppaa verhosi vain löysä, pitkähkö paita. Jälleen kerran oli nuori monarkki unohtunut tuijottamaan omia jalkojaan.. tai no, jalkaansa ja sitä tynkää, mikä toisesta oli jäljellä. Uskalsi Henry siihen tynkään jo koskea kunnolla, mutta yhä tuon katkenneen jalan katsominen ja koskettaminen masensi. Kuinka sitä osasikaan olla avuton ilman yhtä raajaa.
Katse nousi kuitenkin omasta jalasta ovelle koputuksen myötä, jonka jälkeen sisään astui tuttu henkilö. Automaattisesti kasvoille nousi se perushymy, mutta Henryn tunnistaessa sisään astuneen henkilön, kävi hymy leviämään aidoksi, lempeäniloiseksi.
Kerensa Henry kävi hymähtämään puolisonsa nimen, samalla kun vetäytyi hieman kauemmaksi sängyn reunasta. Jo liian monta kertaa oli Henry saanut huomata sen, että ovesta astuvat henkilöt kiirehtivät heti eteen seisomaan ja panikoimaan, jos kuningas liian lähellä reunaa roikkui.
Miten päiväsi meni?


// Ros rakas cmere! //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 29 Kesä 2013, 19:36, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 14 Tammi 2013, 00:31

Kerri oli poistunut Henryn rinnalta antaakseen miehelle omaa rauhaa, Henry kaipasi sitä. Mies ei voinut tietenkään olla morsiammensa nähden heikko, hänen täytyi kätkeä todelliset tunteensa naamion taakse.
Nainen oli hoitanut hieman puutarhaa joka oli hänen huostaansa annettu ja vetäytynyt sitten maalaamaan. Talviaurinko olisi tavallisesti inspiroinut häntä menemään ulos maalaamaan mutta nykyään Kerri tunsi olonsa turvallisemmaksi sisätiloissa. Hän oli menettänyt osan naiiviudestaan ja varmuudesta siitä, että hän kykenisi selviämään mistä tahansa. Turvallisuudentunne josta hän oli aikaisemmin nauttinut ja tieto siitä, että kaikki tapahtui aina jollekulle toiselle oli kadonnut.

Tummatukka katsoi itseään peilistä. Henry kaipaisi jotain iloisempaa, ehkä hänen pitäisi pukea jotain tavallisesta poikkeavaa päälleen? Kerri katsoi vaatekaappiaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan edes miettien mitä laittaisi päälleen, valitsi hieman enemmän poveaan esittelevän asun tietämättä mitä muutakaan valitsisi jottei näyttäisi... liiankin viettelevältä. Hänen kaltaisensa rintava nainen valitsi mieluusti omia avuja paremmin esiin tuovan asun mutta hänen täytyisi kutienkin pitää jonkinlaista hyvää makua yllä. Tapansa mukaan nuori nainen valitsi kuitenkin punaista päälleen.

Kerri koputti oveen kuuluvasti ja astui sisälle. Hän kaipasi Henryä joka hetki mutta tunsi välillä läsnäolonsa liian tungettelevaksi. Miehellä oli tarpeeksi mietittävää ilman että vaimoke pyöri jatkuvasti ympärillä sotkemassa tilannetta hössöttämällä siitä, että kuningas meni istumaan liian lähelle sängyn reunaa tai kysymään tarvitsiko mies jonkun syöttämään itseään, kuin Henry olisi jalkapuolen lisäksi ollut myös kädetön.
"Henry", tyttö sanoi ja hymyili. Hän käveli lähemmäs sänkyä ja istui sen reunalle. Hän tunsi luontaisen suojeluvaistonsa nostavan heti päätään nähdessään jälleen kerran miehensä huonon kunnon. "Olen hoitanut puutarhaa ja maalannut, saat nähdä mitä olen saanut aikaan sitten myöhemmin."
Tyttö kurottautui silittämään Henryn hiuksia. Hän ei ollut vieläkään täysin varma, miten uskalsi koskettaa miestä vaikka tiesi, ettei hänestä ollut äkkiä tullut mitenkään haurasta tai särkyvää vaikka yksijalkainen olikin.
"Tulin toivottamaan sinulle hyvää yötä ennen kuin menen itse nukkumaan", Kerri sanoi. Hän oli tarkka tästä, hän halusi toivottaa Henrylle hyvää yötä, kertoa mihin oli menossa, ehkä se johtui kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. "Sinunkin pitäisi yrittää nukkua."
Kuinka usein hän olikaan harkinnut että nukkuisi täällä.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Tammi 2013, 02:19

Henry hymähti pienesti Kerensan kertoessa hoitaneensa puutarhaa ja maalanneensa. Ei sinänsä yllättävät aktiviteetit kuningattarelta, mutta olihan se aina mukava kuulla toisen kertovan päivästään, kuin lähteä olettamaan tai arvailemaan, mitä oli tapahtunut. Ilmeisesti mitään sen suurempaa ei päivään ollut sisältynyt, sillä Kerri ei muusta käynyt kertomaan. Ehkä se oli vain hyvä, ettei joka päivä sattunut ja tapahtunut. Juuri tällaisia turhankin tavanomaisia päiviä sitä kaipasi aina välillä. Varsinkin nyt, Henry toivoi, ettei mitään suurta tulisi tapahtumaan, ennen kuin hän oli kykeneväinen liikkumaan omin avuin ainakin linnalla. Tuntui vallan turhauttavalta vain istua täällä, jos huoneen ulkopuolella tapahtui!
Harmi, olisin halunnut nähdä saman tien Henry hymähti Kerensalle, tuon ilmoittaessa, että kuningas saisi nähdä puolisonsa aikaansaannokset myöhemmin. Eihän Henry varsinaisesti taiteen päälle pahemmin ymmärtänyt, mutta kyllähän kuvia oli aina mukava katsella.
Hymy huulilla kävi jälleen leviämään, Kerensan käydessä silittelemään Henryn hiuksia. Toinen kuninkaan käsistä kohosi Kerrin silittelevälle kädelle, tarttuen siitä hellästi kiinni, samalla kun kuningatar ilmoitti tulleensa toivottamaan hyvät yöt, ennen kuin itse kävisi nukkumaan.

Mitä, nyt jo? Henry kävi hivuttautumaan lähemmäksi Kerriä, samalla kun kävi kietaisemaan toisen käsivartensa kuningattarensa ympärille Eihän kello ole vielä edes paljoa.. kai ajantaju tässä katoaa.
Kasvot kävivät painautumaan vasten Kerensan hiuksia, samalla kun naiselle suotiin pieni suudelma poskelle.
Jäisit vielä hetkeksi Tai mikset saman tien nukkuisi täällä Kuningas kehräsi puolisonsa korvanjuurella, samalla kun toisen ympärille kierretty käsi kävi silittelemään naisen käsivartta. Kerta Roswell oli matkoilla, ei Henry odottanut ketään vierailevan luonaan enää illasta. Siitä oli jo liian kauan, kun Henry viimeksi oli Kerrin vieressä yönsä nukkunut. Ainakin näin Henryn mielestä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 14 Tammi 2013, 12:02

Kerri kallisti päätään.
"Et olisi saanut nähdä niitä vielä", nuori nainen vastasi huulillaan lempeä hymy. "Vasta kun kaikki on valmista." Eihän Henry mitään maalaamisesta itsestään ymmärtänyt mutta silti teoksiensa näyttäminen rakkaalleen sai Kerrin iloiseksi. Ja kyllähän Henry hänen töitään arvosti vaikkei osannut arvioida niiden värimaailmoja tai siveltimenvetojen tarkkuutta kuten joku taiteeseen enemmän tutustunut oli osannut. Kerri ei odottanutkaan mieheltä mitään sellaista.
Puutarhasta Kerri ei ollut läheskään niin ylpeä kuin maalauksistaan mutta oli tehnyt parhaansa. Hänessä taisi kuitenkin olla pientä viherpeukalon vikaa, niin leppoisasti tuokin homma tuntui sujuvan.

Nainen nojautui lähemmäs Henryä.
"On tarpeeksi myöhä", tummatukka kuiskasi huulillaan tyytyväinen hymy tuntiessaan miehen lämpimän hengityksen ihollaan. Hän käänsi paremmin Henryn puoleen kuultuaan miehen ehdotuksen. Käsi hakeutui haparoiden miehen kädelle. Nämä olivat sanat, joita Kerensa olisi itsekin mieluusti lausunut muttei ollut saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta.
"Pyörin unissani..." nainen vastasi katsellen rakkaansa kasvoja. "Ahh, ei sillä ole väliä. Haluan olla lähelläsi."
Kerri kurottautui painamaan suudelman Henryn huulille.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Tammi 2013, 21:27

Tietenkään taiteilija ei halunnut näyttää keskeneräisiä töitään, sen verran Henry ymmärsi asian päälle. Tai no, tiesi, olihan hän siitä saanut kuulla taholta jos toiseltakin aikanaan. Henry ei voinut muuta, kun hymähtää pienesti, huvittuneesti Kerrin ilmoittaessa, että kuningas saisi nähdä työt vasta sitten, kun kaikki olisi valmista.
No, uskon että se on odottamisen arvoista Varmasti oli, olihan Kerri taitava maalaaja. Jopa Henry, näin taidetta ymmärtämättömänä henkilönä, osasi nauttia niistä kuvista, joita Kerri maalasi. Ei ehkä niin syvällisesti, mitä taiteentuntijat, mutta silti.
Kerrin sanojen mukaan oli jo tarpeeksi myöhä, että nukkumaan voisi kömpiä. Ehkä se oli totta, todennäköisesti Henrykin olisi jo nukkumaan menossa, ellei arkensa olisi nykyään alituista lepäämistä. Kerta energiaa ei kulunut kuten ennen, ei sitä myöskään tuntenut itseään uneliaaksi, kuin vasta yön pikkutunneilla.

Pieni naurahdus karkasi nuoren monarkin huulilta, Kerensan ilmoittaessa pyörivänsä unissaan.
Luuletko, että se haittaisi näin isossa vuoteessa? Henry hymähti, samalla kun kävi vastaamaan siihen suudelmaan, jonka Kerensa painoi nuorenmiehen huulille. Pieni, kevyt mutta silti lämmin suudelma, jota seurasi toinen, ennen kuin Henry vetäytyi pienesti kauemmaksi.
Sitä paitsi sinun seurasi kelpaa aina. Ajasta ja paikasta riippumatta Ote Kerensasta kävi irtoamaan, kuninkaan käydessä työntämään itsensä nyt kunnolla keskemmäksi sänkyä. Jälleen kerran hän kävi nojautumaan selkänojaksi kasattuihin tyynyihin sängyn päässä, päätyen näin puolimakaavaan asentoon, samalla kun kävi siirtämään niitä muutamia kirjoja pois sängyltä, jotka päivän aikana olivat tiensä hyllystä tai pöydältä löytäneet kuninkaan luokse vuoteelle. Eihän Henry niitä itse ollut hakenut, vaan aina oli joku palvelija kiikuttamassa Henrylle kirjoja pyynnöstä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 22 Tammi 2013, 20:12

Kerensa hymyili.
"Mutta haluan näinkin isossa sängyssä nukkua kiinni sinussa", tummatukka sanoi huulillaan vieno hymy. "Joten sängyn koolla ei ole väliä, haluan olla lähelläsi." Tietenkin hän mieluummin nukkuisi niin isossa sängyssä ettei joutuisi pelkäämään putoavansa pyöriessään sängyn laidan yli.
Tyttö katseli Henryä katseensa pehmentyneenä. Hän olisi voinut auttaa kunigasta tavaroiden raivaamisessa mutta uskoi miehen tekevän sen mieluummin itse. Miehet osasivat välillä olla turhankin tarkkoja omasta kunniastaan - ja vaikka jalan menetys olisi ollut hyvä syy ottaa apua vastaan ei sitä varmasti haluttu omalta rakastetulta.

Kerensa liikahti kevyesti lähemmäs poikaa.
"Oletko tehnyt mitään muuta kuin lukenut noita hankalan näköisiä kirjoja?" nainen kysyi ja laski kätensä Henryn rinnalle. "Kun olet paremmassa kunnossa me menemme kävelylle, haluaisin käydä katsomassa merta." Kerensa oli aina pitänyt merestä, hän rakasti merta - se muistutti tyttöä vanhemmistaan jotka olivat kadonneet noiden vesien kuohuihin yhdessä pienessä hetkessä.
Tummatukka nojautui vasten Henryä. Hänellä oli ollut ikävä poikaa vaikka he tapasivatkin päivittäin.
"Ja olen kaivannut että saan olla kahden kanssasi."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2013, 18:14

Henry ei voinut olla naurahtamatta pienesti Kerensan sanoille, samalla kun nojautui tyynyihin.
Noo.. onko se sitten paha asia? Nuorimies kysyi hymähtäen, katsoessaan, kuinka Kerensa siirtyi lähemmäksi. Kerensa oli viimeinen henkilö, jonka Henry olisi läheltään kauemmas häätänyt, joten hiljaa mielessään nuori monarkki oli vain mielissään siitä, kun kumppaninsa lähemmäksi tuli ilman pyyntöä. Kasvoillaan Henry säilytti sen lempeän pirteän hymyn, joka näytti jokseenkin kummalliselta väsyneennäköisillä kasvoilla. Henry ei ollut siinä siisteimmässä kunnossa, mutta pystyikö petipotilaalta odottamaan viimeisenpäälle laittautumista joka päivä?
En oikeastaan. Lukenut kirjeitä ja vastannut niihin, valitettavasti tehtävät eivät odota, vaikka sänkypotilaana olisin Henry hymähti Kerensan kysymykseen, vilkaisten kirjojen puoleen Nyt kun Roswellkin on lähtenyt jonnekin, pitää minun itse hoitaa asioitani.. onneksi luotettavia juoksupoikia löytyy.

Henryhän olisi mielellään yrittänyt jo kävelyä tukien kanssa, mutta sitä riemua ei vielä nuorelle miehelle suotu. Jos totta puhuttiin, oli Henry turhautunut ja tylsistynyt tilanteeseensa ja se näkyi helposti nuoresta miehestä silloin, kun olisi pitänyt päästä tapaamisiin tai kokouksiin, mutta se ei ollut mahdollista.
Veisin sinut saman tien katsomaan merta, jos se olisi mahdollista Kerensalle naurahdettiin pienesti, neidon ilmoittaessa, että he lähtisivät katsomaan merta, jahka Henry olisi paremmassa kunnossa Tosin, meri on kauniimpi kesäisin. Ehkä vien sinut retkelle sitten, kun lumet ovat sulaneet.
Kerensan viimein nojautuessa Henryä vasten, kävi nuorimies kietomaan käsivartensa hellästi Kerensan ympärille. Toinen käsistä eksyi hellästi silittelemään tummatukkaisen niskaa, Henryn katsellessa lempeän rauhallisesti puolisoaan.
Siitä taitaakin olla jo aikaa Henry ei edes äkkiseltään muistanut, milloin he viimeksi olivat saaneet olla kahden, rauhassa. Surullista sinänsä, mutta sen tärkeämmiltä nämä harvat hetket tuntuivat.
En voi kieltää, ettenkö itsekin olisi jo kaivannut tätä Pieni suudelma laskettiin Kerrin poskelle, Henryn käydessä pienesti tiukentamaan otettaan naisesta.

Vaikka tilanne olikin rauhallinen ja toivottu, tuntui se silti pienesti oudolta. Henry oli yhä kovin varovainen katkaistun jalkansa suhteen, eikä halunnut itsekään koskea siihen kunnolla. Nyt jos joku oli lähellä ja saattoi vahingossa tai tarkoituksella koskea, ei Henry tiennyt, miten siihen olisi reagoinut. Pienesti nuorimies varoikin tätä jalantynkäänsä, koettaen kuitenkin ennemmin keskittyä Kerensaan, kuin jalkaansa..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 21 Helmi 2013, 19:23

Kerensa hymyili.
"Ei, ei taida olla", tyttö sanoi. Henryn tuoksu ympäröi hänet - hän tunsi äkkiä suurta kaipuutta vaikka oli nyt lopulta pojan vierellä. Hän halusi tuntea Henryn kosketuksen, haistaa hänen tuoksunsa, tuntea hänen lämpönsä mutta hillitsi ahnaat himonsa ja tyytyi ainoastaan siihen läheisyyteen, mitä hän kehtasi ottaa.
Tyttö katseli haikeasti hymyillen nuoren monarkin väsyneille kasvoille sopimatonta hymyä. Henry näytti uupuneelta, ei siltä mieheltä jonka tyttö oli tottunut hänessä näkemään mutta kuka olisi ollut täysissä voimissa jalan menetettyään.
"Ilmoita jos kaipaat minun apuani." Kerri auttaisi mielellään vaikka Henryllä tuskin olisi paljoakaan sellaista, mihin vaadittaisiin juuri hänen panostaan. "Autan sinua mielelläni - ja kaipaat lepoa!"

"Meri on upea myös talvella", taiteilija sanoi hymyillen hienoisesti. "Sinun pitäisi käydä katsomassa sitä niin näkisit. Sieppaan sinut mukaani katsomaan sitä, kun olet tarpeeksi parantunut." Kerri painoi kasvonsa vasten kuninkaan hartiaa. Hän silitteli miehen rintakehää pystyen nyt haistamaan entistä paremmin Henryn aisteja hyväilevän tuoksun, johon hän halusi hukkua. Suudelma painettiin Kerrin poskelle mikä sai nuoren naisen myhäilemään tyytyväisenä

Kerri hyväili miehensä kaulaa kevyesti huulillaan. Hän ei ollut ennen Henryn tapaamista edes ajatellut miehiä tällä tavalla - hän taisi olla Henryseksuaali. Tai ehkä Henry oli vain sattunut paikalle oikeaan aikaan - tuskin sillä kuitenkaan oli sen kummemmin väliä.
"Voisin yrittää piristää sinua lisää", tyttö kuiskasi, poskillaan pieni punastus. Hän ei ollut mikään rohkeapuheinen vietteliätär mutta yritti silti parhaansa.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2013, 12:10

Henry kävi naurahtamaan pienesti, Kerensan tarjotessaan apuaan kuninkaalle. Suloinen ajatus, mutta ei Henry voinut rasittaa Kerriä pyytämällä tuon apua. Hänellä oli jo auttajia, joiden apua hän huoli aina silloin tällöin, mutta Kerri oli eri asia.
Katsotaan sitä sitten mutta usko pois, lepoa olen saanut jo tarpeeksi.. tulen hulluksi, jos vielä yhtään pidempään joudun lepäämään! Henry naurahti jokseenkin surkuhupaisasti, antaen asian sitten omalta osaltaan olla. Hän oli jo monta kuukautta ollut petipotilaana, ei hän enää kauaa kestäisi tätä. Silloin tällöin Henry oli päässyt niin sanotusti jaloittelemaan, mutta se ei tuntunut olevan tarpeen. Henry halusi liikkua itse, yksin, ilman että oli toisista riippuvainen. Se toive tuntui kuitenkin olevan liikaa pyydetty tällä hetkellä. Tosin, eipä Henry kovin kiltisti pysynyt sängyssä, vaikka lääkärit kertoivat sen olevan nyt parasta. Aina silloin tällöin oli Henry koittanut ainakin seistä yksinään.

En usko että ehdin tämän talven aikana merta katsomaan Tummanruskea katse laskeutui Kerensan puoleen, Henryn hymähtäessä kommenttinsa merenkatseluun Talvi on kohta jo ohi, kai tämä on sitten kilpajuoksua ajan kanssa, jos meinaat toteuttaa suunnitelmasi Kädet kävivät silittelemään Kerensan alaselkää.
Kerensan huulten kosketus kaulalla sai Henryn hymyilemään pienesti, nuorenmiehen sulkiessa silmänsä hetkeksi. Sen pienen levollisenlempeän hetken kävi kuitenkin keskeyttämään Kerrin kommentti, joka sai Henryn vilkaisemaan puolisoaan kulmiaan kohottaen, pienesti virnistäen.
Ai? Mitähän mahtoi sitten olla mielessäsi?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 04 Huhti 2013, 21:47

Kerensa kohautti olkiaan hymyillen. Hän ei tosiaan tulisi voittamaan tätä kilpailua aikaa ja kohti tulevaa kesää vastaan muttei vaikuttanut olevan pahoillaan siitä. Miehen kosketus sai hänet mutristamaan huuliaan hienoisesti.
"Onneksi meillä on vielä monta yhteistä talvea edessä joten voimme tehdä sen joku toinen talvi", tummatukka myönsi pehmeästi. Hän halusi, että heillä olisi yhteisiä vuosia vielä edessä mutta vieläkin tilanne oli epävarma. Nyt hänellä kuitenkin oli Henry vieressään ja kaikki nuo melankoliset ajatukset, joita hän yleensä hautoi mielessään tuntuivat armollisesti kadonneen.

Kerri siveli Henryn poskea ja suukotti kevyesti kuninkaan kaulaa. Hän ei tosiaankaan ollut mikään vietteliätär mutta Henry saisi nyt tyytyä siihen, mitä oli mennyt itselleen hankkimaan!
"Ehkä minulla on kylmä", taiteilija kuiskasi. "Sinun pitäisi pitää minusta parempaa huolta tai jäädyn." Nuoren naisen kädet siirtyivät hyväilemään miehensä rintakehää lempeästi. Kerri ei tiennyt kuinka hyvä ajatus tämä oli ja kuinka lähelle Henry oli valmiina päästämään hänet, oliko jalan menetyksestä vielä liian lyhyt aika jotta hän haluaisi rasittaa itseään lempimällä vaimokettaan?
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Touko 2013, 00:37

Henry kävi naurahtamaan leppoisasti Kerensan huomauttaessa, että heillä oli vielä monta yhteistä talvea edessä. Henry todellakin toivoi niin. Viime syksyn hyökkäys oli kuitenkin ollut karu muistutus siitä, ettei Henry enää ollut niin turvassa, mitä ennen oli uskonut. Nyt vanhat ystävätkin olivat vaarallisia, eikä Henry uskonut syksyisen hyökkäyksen olleen viimeinen haltiakuninkaan osalta Piti olla varovainen. Mutta sitä enemmän Henry pelkäsi, että iskut tulisivat tavalla tai toisella kohdistumaan Kerensaan. Hän ei kestänyt ajatusta Kerrin menettämisestä, eikä halunnut edes miettiä sitä sen koommin. Henry oli viimein löytänyt kumppanin, jota rakasti monella eri tavalla, ei hän halunnut, että Kerensaa riistettäisiin häneltä millään tavalla.
No, sovitaan, että ensi talvena menemme Henry hymähti ja antoi asian sitten olla siltä erää. Tämän talven retki se ei kuitenkaan tulisi olemaan hänen osaltaan, valitettavasti.

Pieni hymy säilyi kuninkaan kasvoilla, Kerensan sivellessä nuorenmiehen poskea. Kuitenkin, neidon laskiessa pienen suudelman Henryn kaulalle, kävi nuorimies henkäisemään pienesti. Ehkä Henryssä oli pientä neitsytmielen vikaa, mutta pikku hiljaa alkoi jalkapuoli arvailla, mitä Kerensalla saattoi olla mielessä. Sen myötä se pieni hymy olikin muuttunut vinon kujeilevaksi, Kerensan käydessä kuiskaamaan seuraavat sanansa.
Puoliaukinainen katse kääntyi naisen puoleen tuon sanojen myötä.
Ai? Ehkä sinun pitäisi pukea enemmän päällesi? Henry hymisi Kerrin korvan juuressa, samalla kun toinen käsistään kävi kevyesti koskemaan sormenpäillä naisen kaulaa. Siitä sormet lipuivat hitaasti solisluun yli risteilemään runsaan avoimen kaula-aukon reunoja pitkin. Kyllä Henry oli huomannut Kerensan asuvalinnan, mutta hänellä ei ollut tapana tuijottaa naisten antimia Oli kyseessä oma vaimo tai vieras.
Vai pitäisikö minun kääriä sinut peittoon? Henry jatkoi lempeänrauhallista hyminää, suoden aluksi pienen, sitten rohkeamman suudelman Kerensan kaulalle.
Vai oliko sinulla jotain muuta mielessä, hmm?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 29 Kesä 2013, 18:53

Kerensa tiesi, että Henry osasi olla viaton. Osasi hänkin, mutta ainoastaan muiden kuin Henryn seurassa, jonka läheisyyttä hän janosi kuin ilmaa keuhkoihinsa. Nyt poika oli aivan lähellä häntä ja esitti, kuin ei olisi tajunnut, mitä mielitiettynsä mielessä liikkui, mikä sai hienoisen naurahduksen Kerensa huulilta. Kujeileva hymy paljasti onneksi Henryn, muuten Kerensa olisi saattanut erehtyä luulemaan, ettei jalkapuoli vieläkään ymmärtänyt, mitä hän ajoi takaa.
Henryn kisoitteleva kosketus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin nuoren naisen kehoa, hän ei voinut olla henkäisemättä raskaasti, yleensä kuvittelisi miehen ennemmin olevan tässä tilanteessa.
"Peitto kuulostaa hyvältä", Kerensa kuiskutti hienoinen hymy huulillaan. Hänessä oli vielä sen verran siveyttä, että hän pelkäsi jonkun astuvan ovesta kesken kaiken, haluten olla edes peitolla peitetty. "Voin kätkeä meidän molemmat sen alle."

Sen sijaan, että olisi kääriytynyt tiukasti peittoon Kerensa avasi mekkoaan selkäpuolelta. Hän ei osannut olla viettelevä sillä tavalla kuin moni muu nainen mutta hänen edesmennyt veljensä oli kerran sanonut ettei hänen kaltaistensa rintavien naisten tarvinnut olla.
Kerri tarttui nuoren miehen käteen ja kuljetti sitä pitkin kehoaan, aloittaen paljaalta vyötäröltä ja siirtäen sen hitaasti ylemmäs, rinnoilleen.
"Ehkä voisit... lämmittää minua?" Sanojen sanominen ääneen sai hienoisen punastuksen tytön kasvoille - hän ei tosiaan ollut mikään viettelijä.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2013, 19:58

Peiton alle kätkeytyminen kuulosti sangen ujolta ratkaisulta, jos sitä nyt halusi ajatella hieman kaksimielisemmin. Henry kuitenkin kävi vain virnistämään pienesti Kerensan toteamukseen, jättäen asian sikseen. Ehkä peitosta puhuminen ei tällä hetkellä ollut se kaikkein paras tapa jatkaa tilannetta, jos Henryltä kysyttiin. Tietenkin, jos hän ei olisi halunnut tilanteen jatkuvan arvattuun suuntaan, olisi Henry jo keksinyt ties mitä aiheita, mistä puhua, sen sijaan että olisi millään tavalla läheisyyttä edes osoittanut.
Ennen kuin Henry ehätti edes mitään fiksua sanomaan, kävi Kerensa avaamaan mekkonsa. Henry oli vain tavallinen mies loppujen lopuksi, joten ei se katse voinut olla käväisemättä rauhallisesti vaatekappaleen paljastaman alueen puolella. Olisiko se sitten ollut törkeää, olla vilkaisematta, vai vielä törkeämpää vilkaista?

Katse kuitenkin kohosi takaisin naisen kasvoihin, Kerensan käydessä tarttumaan kiinni Henryn kädestä, antaen tuon käden koskettaa kehoaan alhaalta ylöspäin. Henry kävi päästämään henkäisyn ja naurahduksen välimuodon, kämmenen laskeutuessa naisen rintakehälle, johon se jäikin. Kerensan kysymys sai Henryn hymyilemään lempeästi, kuninkaan tarkkaillessa punaa tummemmilla poskilla.
Teidän, kuningattareni, ei tarvitse edes kysyä moista Henry totesi leikkisästi, samalla kun kävi nojautumaan eteenpäin, suudellakseen Kerensaa jälleen. Suudelma kävi suorastaan vaatimaan vastakaikua naisen pehmeiltä huulilta, kielen käydessä liittymään leikkiin. Rinnalla levännyt käsi kävi tekemään hidasta, lempeänhierovaa liikettä, toisen käden noustessa lepäämään Kerensan lantiolle. Lantiolta käsi kuitenkin lähti vähän väliä seikkailemaan nuorennaisen pakaran puolelle.
Huomaamattaan kävi kuningas myös tekemään pientä, eteenpäin työntyvää liikettä lantiollaan, veren käydessä pakkautumaan paikkaan, jonne sen oli suotavaa eksyäkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 18 Heinä 2013, 19:47

Kerri ei voinut olla huokaisematta nautinnosta tuntiessaan Henryn käden jäädessä hetkeksi lepäämään hänen rinnalleen. Pian hänen rakastettunsa jo kumartui lähemmäs ja painoi huulensa vaativasti vasten Kerrin huulia, suorastaan janoten vastausta huulilleen. Sen Henry myös sai, Kerensa janosi juuri nyt suudelmia noilta huulilta - hänhän muutenkin oli ollut tällä kertaa se aloitteen tehnyt.
Kerri kuljetti käsiään pitkin Henryn kehoa, selkää, rintakehää kiskoen kuninkaan paitaa auki lempein ottein. Hän halusi juuri nyt enemmän kuin mitään muuta tuntea Henryn paljaan, lämpimän ihon vasten omaansa. Hän oli kaivannut nuoren miehen huomiota ja kosketusta aivan liian pitkään.
Onneksi hänen odotuksensa tulisi nyt loppumaan.

Eteenpäin työntyvät liikkeet kertoivat siitä, ettei Kerri ollut tämän hetkisen kiihottumisensa kanssa yksin ja hän rohkaistuikin suutelemaan nuorukaista entistä kiihkeämmin. Hän suorastaan repi paitaa Henryn päältä ja hyväili miehen rintakehää tyytyväisenä.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2013, 22:13

Se hetken huuma suorastaan tempaisi nuoren monarkin mukaansa, Henryn käydessä jälleen osoittamaan tapojensa vastaisesti intohimoista läheisyyttä rakastettuaan kohtaan. Henry harvemmin edes puhui mitään vihjailevaa, joten kai tämän hurmion saattoi laskea harvinaisemmaksi reaktioksi kuninkaan osalta. Kerensan onneksi tai epäonneksi nainen oli ainoa, joka moisen reaktion sai aikaan kuninkaassa.
Kosketus rintakehällä sai kuninkaan hymähtämään ja kavahtamaan pienesti, nuoren miehen antaessa omien käsiensä lipua rauhallisesti edes takaisin Kerensan keholla. Lämpötila tuntui vain nousevan entisestään, samalla kun Henry irrottautui intohimoisesta suudelmasta. Monarkin huulet kävivät suomaan huomiota neidon suupielelle, sieltä jakamaan pehmeän lämpimiä suudelmia Kerensan kaulalle ja hartialle, sekä solisluun ylle.

"Riisuudu" Henry henkäisi suudelmiensa lomasta, kunnes kävi vetäytymään hieman kauemmaksi Kerensasta. Nuoren miehen lantio kuitenkin kävi tekemään vaativampaa liikettä naisen alla, kertoen siitä malttamattomuudesta joka alkoi kasvaa nuoren miehen sisällä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron