Raella
Ei tämäkään sovi! Sininen ei ole värini! Jo kymmenes valittava parkaisu karkasi kääpiöprinsessan suusta, siniverisen jo selvästi alkaessa närkästymään koko tilanteeseen.
Oli jälleen koittanut aika uusia hieman vaatevarastoa, mistä Raella taas ei pitänyt niin kovasti. Totta kai hän oli valmis kantamaan yllään arvolle sopivia vaatteita, mikäli se isää miellytti, mutta mekkojen sovittaminen ja niiden hankkiminen ei ollut tälle menosta pitävälle naisenalulle sitä mieluisinta puuhaa. Malttamaton sielu ei olisi jaksanut vetää ylleen mekkoa jos toistakin ja kuluttaa aikaansa tuntitolkulla tässä räätälinliikkeessä, jonne kuninkaalliset saattoivat ylpeänä astella. Vähempään ei tyydytty, kuin kaupungin parhaaseen. Luvassa oli tärkeitä juhlatilaisuuksia ja tapaamisia, joihin prinsessakin saisi ottaa osaa. Täytyihän neidon näyttää hyvältä, kerta vielä naimatonkin oli. Asemansa puolesta Raellan ei ollut vaikea löytää sitä kumppania, mutta neito itse halusi pysyä vielä villinä ja vapaana. Tosin, jos kuningas päättäisi, että nyt oli aika naittaa tytär hyvälle vävylle, ei Raellalla ollut valtaa alkaa vastaan väittämään. Raella ei pitänyt ideasta, mutta ei myöskään aikonut uhmata isänsä tahtoa. Jos hän jotakuta kunnioitti, arvosti ja halusi miellyttää, niin isäänsä.
Lämpimästi sisustetun, kivisen huoneen väki alkoi jo pikkuhiljaa turhautua nirppanokkaisen prinsessan kanssa, joka ei vaikuttanut olevan kovin yhteistyöhaluinen tilanteen suhteen. Ehkä Raella oli vain lähtenyt väärällä jalalla liikkeelle ja oli tarkoituksella hankala, vain, koska ei itse pitänyt tästä tilanteesta. Mutta Raella ei edes ajatellut olla helppo tässä tilanteessa, vaan kiukutteli omalla tavallaan, kapinoiden jokaista ehdotusta vastaan. Kaikesta löytyi muka vikaa, paitsi vanhoista vaatteista, jotka jo omistettiin. Kangas oli väärän väristä tai väärää materiaalia, helma oli liian lyhyt tai pitkä, mekko liian löysä tai liian kireä. Aina jos prinsessa hetken oli hiljaa peilin edessä, mekkoa katsellessaan, etsi tuo vain jotain, mistä valittaa. Se saattoi olla hankalampi tehtävä, jos oikeasti sattui pitämään mekosta
Mukaansa linnalta Raella oli totta kai ottanut kamarineitonsa. Eihän prinsessa nyt tällaiseen tilanteeseen ilman moista voisi mennä!
Emmekö voisi pitää taukoa? Raella puuskahti päästessään irti sovitetusta mekosta, oikoen samalla alushameensa helmoja.
Avustajat pyörittelivät turhautuneena silmiään katsellessaan toisiaan, samalla kun Raella marssi huoneessa sijainneen alkovin puoleen ja lässähti jykevälle penkille, ilmoittaen näin, että hänen mielestään tauko oli paikallaan. Se, kauanko tauko kestäisi, riippui täysin prinsessasta. Mitä kauemmin tuo kiukuttelisi, sitä kauemmin kaikki he viettäisivät päiväänsä täällä.
// Nipustiiiiiinnn. ota tylsä aloitus ja tule Oamin kanssa paikalle pelastamaan päivä //