Tieto tuo tuskaa vai tuska tuo tietoa?// Forte

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Forte » 17 Helmi 2013, 01:15

Rimedur hymyili tyytyväisenä ja heilautti häntäänsä. Nähtävästi Mae voisi tulla kylään, kerta oli ollut siellä jo aikaisemmin. Nainen saisi turvallisen paikan nukkua kipunsa pois. Rimedurin asunto ei ehkä ollut mikään aateliskartano, mutta hän pyrki tekemään Maen olon mahdollisimman mukavaksi.
"Sitten meidän on paras lähteä samantien. Matka ei ole pitkä, mutta voin kantaa sinua."
Rimedur ehdotti ystävällisesti ja mahdollisimman kohteliaasti. Jonkun mielestä ehdotus nimittäin olisi voinut olla sangen loukkaava ja ehdotteleva, joten Rimedur teki parhaansa, pitääkseen äänensä luotettavana ja vailla mitään taka-ajatuksia. Mutta kerta Mae oli tähän asti antanut puoliverisen auttaa, tuskin hän nyt äkkiä oli mikään uhka.

Rimedur poimi maasta aikaisemmin pudottamansa jousen ja oli pian valmis lähtöön, mutta katsahti sitten Maeta. Jos hän olisi ollut yhtään sarkastisempi, hän olisi voinut sanoa naiselle 'Todella? Mikä oli ensimmäinen vihjeesi?', mutta sellaiseen Rimedur ei alentunut. Puoliverinen hymyili pikkuisen ja nyökkäsi kysymykselle.
"En ainakaan kokonaan. Äitini epäilee verenperintöni tulleen myös demonien parista."
Rimedur huokaisi pikkuisen. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun asiaa kysyttiin. Kun Rimedur oli ollut tarpeeksi vanha tajuamaan, miksi muut haltialapset pelkäsivät häntä, hänen äitinsä, tai oikeastaan ottoäiti, oli halannut puoliveristä tiukasti ja kertonut Rimedurin olevan kauneinen hänen näkemänsä asia. Siitä oli kauan, suurin osa kylän väestä oli tottunut hyvin Rimedurin olemassa oloon, mutta kysymys esitettiin aina välillä. Ei sillä, että se olisi ollut loukkaava.
"Oletko itse myös kenties jostain muualta? Et taida asua haltiakaupungissa, kerta olet käynyt siellä vain kerran?"
Rimedur kysyi vuorostaan, samalla viittoen olevansa valmis lähtemään.
Forte
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 23 Helmi 2013, 16:19

Mae häkeltyi hieman Rimedurin ajatukseen, että tämä kantaisi naisen kylään. Vaistomainen kieltäytyminen oli jo tulla ilmoille, mutta viisaat mietteet pysäytti kovan Ein tulon. Mae oli vieläkin huonossa kunnossa ja se ei kyllä auttaisi yhtään, jos hän vastustaisi hoito-ohjettaan. Lepoa ja vettä.
Kuitenkaan Mae ei uskaltanut avata suutaan, koska ei ollut varma mitä sieltä tulisi, joten hento nyökkäys saisi riittää Rimedurille.

Vakaat ja uteliaat silmät huomasivat komean jousen, kun Rimedur nosti sen maasta. Mae tiesi, että tuo oli laukaissut sen nuolen, joka oli tehnyt tuhojaan naisen olkapäässä, mutta hän ei pelännyt sitä. Mieluusti Mae olisi hivellyt sitä ja vaikka piirtänyt siitä mallikuvan oppilailleen, mutta ei tällä erää kehdannut kysyä jousta itselleen. Se voisi vaikuttaa hassulta toisen mielestä, koska Maehan pitäisi nyt pelätä jousta, eikä olla perin kiinnostut siitä.
Jousessa askartelevat ajatukset katkesivat, kun mies vastasi shawán uteluihin myöntävästi tai oikeasti puoliksi myöntävästi.
"Ooh! En ole tavannut ennen sinunlaista" Mae henkäisi aluksi ja tajusi heti, että oli varmaan ollut erittäin luokkaava toista kohtaan. "Tuota olen pahoillani, kun kysyin. Mutta olet niin kaunis ja väsyneet aivoni eivät oikein aina kerkeä toppuuttelemaan minua," Mae pahoitteli vakaa ilme kasvoillaan. Mae kohautteli olkiaan varmistaakseen, että ne olivat paranemaan päin ennen kuin vastasi toisen heittämään kysymykseen.

" Kotikyläni hmm... Miten sanoisi on, vaikka veden äärellä. Olen shawá," Mae vastasi verkkaalleen, koska hän ei mielellään kertonut asuvansa joessa. Se oli vain hankala selittää maalla asuville, miksi pöllönä liitelevä neito asui joessa. Mae päätti hymyillä pienesti kuin se olisi pieni muuri, jonka takaa Mae tarkasteli toista. Kun toinen viittoi lähtemään, Mae otti pari hataraa askelta ja pysähtyi nopeasti tykyttävän kivun takia.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Forte » 23 Helmi 2013, 21:30

Ei ollut mitenkään outoa Rimedurille, että hänen ulkonäköönsä kiinnitettiin eniten huomiota. Mutta puoliverinen todella hämmästyi, Maen kutsuessa häntä kauniiksi. Omaa perhettään lukuunottamatta kukaan ei ollut ennen sanonut häntä millään tavalla miellyttäväksi olennoksi.
"Kaunis? Todellako No..kiitoksia."
Rimedur mutisi hieman vaikeasti, hän ei oikein osannut suhtautua tällaisteen kehumiseen mitenkään.
"Mutta älä turhaan pyytele anteeksi."
Rimedur nosti torjuvasti kättään. Hän ei kokenut oloaan millään tavalla loukkaantuneeksi tai edes kiusalliseksi, joten Maen anteeksipyynnöt olivat vähän kummallisia. Uteliaisuus kuului monen olennon perusolemuksiin, varsinkin, jos kohtasi jotain uutta. Rimedur tiesi, ettei ollut ihan tavallinen ilmestys, hän ei ollut vielä kertaakaan tavannut toista, yhtä tummaa demonia.

Rimedur ei kysellyt enempää Maen taustoista, nainen ei vaikuttanut olevan täysin halukas puhumaan niistä, joten puoliverinen antoi asian olla. Mutta kieltämättä hän ei ollut ennen kuullut kansasta nimeltä shawá, ainakaan hän ei muistanut sellaista.
"No, ehkä olemme molemmat sitten samassa tilanteessa. Kohtaamme jonkun aivan uuden rodun edustajan."
Rimedur hymyili varovaisesti. Mae voisi toki halutessaan kertoa enemmän, kunhan he pääsisivät haltiakylään. Se ei kyllä ihan onnistunut Maelta.
"Jos et pahastu, kantaisin sinut mielelläni."
Rimedur oli saanut luvan, mutta vielä varmuuden vuoksi kysyin uudelleen, ennen kuin nosti Maen syliinsä. Hän kantoi selässään jo jousta ja nuolikoteloa, muuten hän olisi kantanut Maen reppuselässä. Mutta kävihän se toki näinkin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 02 Maalis 2013, 21:08

Maesta oli hassua tai ei oikeastaan hassua, se sana ei kuulunut Maen pääpiirteisiin, mutta se kuvaa parhaiten Maen tunnetta, kun Rimedur otti hieman vaikeana Maesta niin selvä tosiasian. Jos toinen oli kaunis, niin sitten oli ja se siitä. Opettajakokelaana nainen oli keksinyt, että rehellisyys maan perii vieraitten kanssa. Ja pieni hymy suojasi itseään, niin ettei kukaan oikestaan tiennyt mitä toinen voisi ajatella, joten Mae piti nostamaansa hymyä suojanaan.

Toinen kumma asia oli Rimedurissa shawán mielestä se että anteeksi pyynnöt eivät tavallaan merkinneet mitään, koska mitään anteeksi pyydettävä ei ollut. Haluan tutustua tähän valloittavaan persoonaan, Maen seikkailumielinen puolisko huudahti ajatuksissaan. Onneksi Rimedur jatkoi jutusteluaan uusien rotujen edustajista, muuten Mae olisi ruvennut tekemään kolmannen asteen kuulustulua innoissaan. Nainen nyökkäsi hyväksyttävästi tummahipiäiselle auttajalleen ja koitti taas lähteä liikkeelle huonoilla tuloksilla.
Maen ei tarvinnut paljon ponnistella, kun hän huomasi olevansa toisen sylissä.

Mae tunsi kuinka pieni puna nousi hänen poskilleen hämmennyksen ja oudon tilanteen takia. Mae ei tainut olla kenenkään sylissä sitten vauvaikänsä ja silloinkin niin vähän kuin mahdollista. "öh... Enhän ole rasite?" Mae kysyi vieläkin posket helottaen, joka nolotti tätä suuresti ja tämä toivoi heidän olevansa todella pian kylässä.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Forte » 02 Maalis 2013, 21:41

Oli hyvin omituista olla näin lähellä toista olentoa, Rimedur niin harvoin oli kanssakäymisissä muiden kuin perheensä kanssa. Ja ollessaan lisäksi vielä ujo, koko tilanne tuntui vähän kiusalliselta puoliverisen mielestä. Mutta itse hän oli koko farssin aiheuttanut, joten hän voisi edes yrittää siistiä sitä, tavalla tai toisella.
"Et tietenkään. Tämä nyt on vähintä, mitä voin tehdä."
Rimedur vastasi kohteliaasti kysymykseen, muttei muuten juuri puhunut matkalla. Hän ei luottanut sanoihinsa sillä hetkellä, ties mitä pääsisi vahingossa ulos. Sentään Mae oli kaikkea muuta kuin painava, puoliverinen tuskin edes tunsi naisen painoa käsillään, joten matka, ja samalla hiljaisuus, eivät olleet kovin pitkiä.

Koska oli jo suhteellisen myöhä ja hämärää, liikkeellä oli enää harvoja haltioita. Mutta ne jotka olivat, katsoivat vähän hämmentyneenä puoliveristä ja tämän sylissä olevaa naista. Kieltämättä sellainen herätti uteliaisuutta, mutta onneksi kukaan ei sanonut mitään. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin Rimedur toivoi omistavansa hevosen, olisi ollut paljon soveliaamman näköistä, jos hän olisi taluttanut hevosta ja sen selässä istuvaa ratsastajaa. Asialle tosin ei voinut mitään.
"Olemme pian perillä."
Rimedur kertoi jossain vaiheessa, hymyillen ystävällisesti. Puoliverinen pysähtyikin pian kaksikerroksisen rakennuksen kohdalle, jonka oven yläpuolella roikkui puinen jousi. Se kertoi Rimedurin ammatin.

Jotta puoliverisen ei olisi tarvinnut laskea Maeta sylistään, tämä avasi oven näppärästi pitkällä hännällään. Oven toisella puolella avautui jousisepän kauppa, seinällä oli valmiita ja keskeneräisiä, hyvin koristeellisia jousia sekä nuolikoteloita valmiina käyttöön. Mutta Rimedur käveli kaupan läpi sen kummempia jäämättä esittelemään paikkoja, ja vei Maen toiseen kerrokseen, jossa hän asui. Se oli melko pieni, mutta mukavan kodikas asunto. Se koostui oikeastaan vain yhdestä huoneesta, jossa makuuhuone oli erotettu pelkällä sivuun vedettävällä kankaalla. Muuten oleskelutilat ja ruuanlaittamiseen tarkoitettu alue olivat melko yhtenäisiä.
"Haluaisitko jotain, kenties teetä tai syötävää?"
Rimedur laski Maen lopulta sohvalle istumaan.
Forte
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 18 Maalis 2013, 14:50

Matka meni rauhallisessa hiljaisuudessa, josta Mae oli kiitollinen. Tilanne oli niin outo ja uusi naiselle, ettei tämä oikein tiennyt miten tälläistä pitäisi käsitellä. Ja koska he eivät puhuneet paljon mitään matkan aikana Mae vaipui ajatuksiinsa, jossa hän liiteli pitkin puitten latvoja etsien sieltä uutta ja mielenkiintoista tietoa. Hän taisi hieman torkahtaa, kun Rimedurin ääni kertoi heidä olevan perillä, niin Mae säpsähti pienesti. Tokkurassa toinen ei voinut kuin ynähtää ja katsella ympärilleen tunnistaen ystävllisen hymyn Rimedurin kasvoilta ja hulppean ison rakennuksen tai siis Maen mittakaavalla ainakin talo oli valtava, olihan siinä kaksi kerrosta.
"Upea," Mae kuuli sanovansa talosta hiljaisella äänellä.

Kun Rimedur jatkoi matkaa sisälle, niin Maen olisi tehnyt mieli hypätä kyydistä pois ja mennä tutkimaan jousia ja kaikkea mitä siellä oli. Se oli niin lumoavaa, mutta Rimedur vaan jatkoi suoraan ylös, ettei Mae kehdannut pyytää toista laskemaan häntä alas. Ja hetken kuluttua Mae ei ollut pahoillaan asiasta, että he olivat menneet ylös, eivätkä jääneet alas tutkimaan jousia, koska Mae huomasi penkin, joka näytti pehmeältä ja ystävälliseltä, sekä uudelta tuttavuudelta. Ja pian hänet laskettiin tähän kapineeseen istumaan.
Kun Maen väsymyksestä riutunut keho kosketti sohvaa tältä pääsi syvä huokaus. "Ooh! Mikä tämä on?" Mae kysyi salamana Rimedurilta silmät leikuen tiedonhalusta samalla unohtaen toisen esittämän kysymksen ruuasta. Mae siveli penkkiä hymynkare suupielessään ja sitten hänen päähänsä hypähti ajatus. "Voitko kertoa pari asiaa minulle? Tietäisit varmasti?"

//Anteeksi kun kesti. En ole saanut itseäni narrattua koneelle niin pitkäksi aikaa, että oisin saanut inspiraation kiinni//
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Forte » 18 Maalis 2013, 20:55

Joskus Rimedur oli kuullut sanottavan, että koti kertoi paljon asujan persoonasta. Tiedä häntä miten paikkansa se piti, mutta kuten Rimedur itse, myös hänen asuntonsa oli rauhallinen, hillitty ja vailla mitään turhaa. Puoliverinen ei juurikaan omistanut mitään koriste-esineitä. Hänellä oli seinällään, hienosti takan yläpuolella koristeellinen ja suurikokoinen sotajousi. Lisäksi hänellä oli seinällä muutamien kaatamiensa eläinten kalloja sekä niiden vuotia sohvalla ja tuoleilla, mutta siihen koristelu jäikin. Rimedur ei viihtynyt liian täyteen ahdetussa asunnossa, se tuntui ahdistavalta ja suljetulta. Sen sijaan kirjahyllyjä, jotka olivat lähes täynnä, oli kaksi kappaletta. Vapaa-ajallaan Rimedur luki mielellään sankaritarinoita ja sen sellaisia, hän kun itse oli niin ujo.

Mae ei vastannut kysymykseen syötävästä, vaan keskittyi johonkin aivan muuhun.
"Mitä mahdat tarkoittaa? Tuskin sentään sohvaa."
Rimedur epäili, että jokainen olento, joka oli joskus talossa käynyt, oli nähnyt sohvan. Toisaalta, ei saisi koskaan pitää mitään itsestäänselvyytenä. Toisen tieto oli toiselle salaisuus.
"Tietysti voin yrittää kertoa, mutten ole varma, osaanko. Jos haluat, samalla voisin keittää meille sitä teetä."
Rimedur ehdotti, ehkä myös itsensä takia. Hän nautti teehetkistä, se rauhoitti häntä ja sai unohtamaan ikäviä asioita, kuten Maen haavan ja veritahrat.
"Oletko muuten varma, että jaksat keskustella? Sano vain, mikäli sinua väsyttää tai haava on kipeä, saat nukkua vuoteellani."
Puoliverinen vielä ennätti sanomaan.
Forte
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 31 Elo 2013, 21:47

Mae nautiskeli sohvan pehmeästä syleilystä. Sohva oli Maen mielestä niin pehmoinen että se tuntui nielevän tytön sisäänsä. Se oli kutkuttava tunne ja sen tunteen kanssa Shawá katseli Rimedurin seiniä. Jos Mae olisi ollut paremmassa kunnossa, olisi hän pyrähdellyt pitkin asuntoa hivelemässä kaikkea kiinnostavaa. Miehen koti oli täynnä mielenkiintoista katseltavaa, varsinkin jousi kiinnosti Maeta. Se oli komea ja suuri, että tyttö epäili ettei jaksaisi kantaa sitä pitkään.
Eläinten kallot kuvottivat tyttöä, kallot olivat niin lopullisia ja niin tylsiä. Pelkkää luuta ja muotoja. Hyh, ei niistä opi mitään tarpeellista Mae ajatteli ja siirsi katseensa nopeasti kirjahyllyihin. Niitä Mae rakasti ensi silmäyksellä.

Shawá oli kummissaan, kun Rimedur pudotti sohva sanan. "Ai tämän pehmeän... Hhmmm.. Sammalten tuntoisen penkin nimi on sohva? Oi kuinka kekseliästä! Pehmeä sana pehmeälle tavaralle!" Mae puheli pieni innostus äännessään ja rupesi heiluttelemaan jalkojaan, niin kuin pieni lapsi. Se ei ollut mikään paras idea kipeän jalan kanssa, joten heiluttelu loppui yllättävän lyhyeen. Viiltävä kipu kävi ja se näkyi myös Maen kasvoilla.
"Tee kuullostaa ihanalta ajatukselta, jos siitä ei ole sinulle liikaa vaivaa," Mae myöntyi vetäen äkkiä kohteliaan hymyn huulilleen, ei ollut kohteliasta irvistellä toiselle syystä tai toisesta. Ajatus lämpimästä nesteestä kuullosti taivaalliselta "Voin kyllä antaa pari yrttiä jotka rauhoittaa, tämä päivä on ollut niin vauhdikas, että se voisi auttaa?" tyttö jatkoi samaan hengen vetoon.
"Niin kyllä jaksan keskustella." shawá aloitti ja mietti miten saisi asiansa kysyttyä, ettei loukkaisi toista."Hhmm... Tiedät varmaan paljon mielenkiintoisia asioita, huomasin sinulla olevan paljon jousia. Olisi mielenkiintoista kuulla niiden tarinoita ja anteeksi näin etukäteen, mutta haluaisin kuulla sinusta jotain" Mae hekäisi lauseen lopen nopeasti pahoitteleva hymy huulillaan. Rimedur oli niin valloittavan näköinen, ettei utelias opettajanalku voinut väistää kysymästä toisen alkuperästä.
"Olen typerä kun kysyn, mutta tämä on niin ainutlaatuinen tilaisuus, etten osaa edes käyttäytyä tahdikkaasti" Mae selitteli, mutta kuitenkin odotti toiveekkaana vastausta tiedon nälkäänsä.

// Olin masentua tässä päivällä, kun sain melkein vastauksen valmiiksi ja syystä puhelin lähinkin hetkeksi koneelta pois. Niin mitä äiti heti valtasi koneen ja sammutti koko nettiselaimen samalla hävitäen vastauksen. Nyyyh... Noh sain väsättyä sen uudestaan, paitsi tais lyhetä tän takapakin takia.. //
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Forte » 25 Syys 2013, 17:37

Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Mae jaksoi yhä puhua, hyvin paljonkin vielä. Rimedur itse olisi varmaan tuossa vaiheessa jo valunut sohvan pohjalle kärsimään kipeästä jalasta, ja saattoihan sitä samalla kärsiä kaikista kuvitelluista vaivoista myös. Rimedur hymyili itsekseen, valmistaessaan teetä itselleen ja vieraalleen. Oli edelleen vaikea ymmärtää, miten Mae tiesi niin vähän yksinkertaisista asioista, kuten sohva.
"Ei toki. Minusta on mukavaa välillä saada vieraita."
Rimedur vastasi. Hänen luonaan ei juurikaan käynyt ketään, ellei velipuolia laskettu. Mae jatkoi puhumistaan, Rimedurin valmistaessa teetä. Hän tuli juuri parahiksi takaisin sohvan luokse, kuullessaan kysymyksiä itsestään. Rimedur hämmästyi vähän, hänen asiansa eivät yleensä olleet niin kovin mielenkiintoisia, jousien ehkä, muttei hänen.
"No, en tiedä, onko minussa mitään erityisen kiinnostavaa. Olen ihan tavallinen. Mutta ehkä voin kertoa jotain jousistani."
Rimedur laski puhuessaan teekupit sohvan edessä olevalle pöydälle ja palasi sitten hakemaan hyvin suuren ja vahvan jousen seinältä.
"Tämä on minun metsästysjouseni. Sen jännittämiseen tarvitaan uskomaton määrä voimaa, eikä kumpikaan veljistäni ole kyennyt sitä jännittämään."
Rimedur oli ainoa heidän perheestään, joka siihen pystyi, koska demoniveren ansiosta hän oli tavallista voimakkaampi. Rimedur ojensi jousta Maen katsottavaksi. Se oli tavallista jousta paksumpi, koska kieli oli jännitetty niin voimakkaasti, ettei tavallinen marjakuusen oksa olisi pitänyt sitä kasassa.
"Nuo muut seinällä olevat jouset ovat nykyisen edeltäjiä. Sitä mukaan mitä taitoni kehittyi ja vahvistuin, tein aina uuden jousen ja säilytin vanhan muistona."
Forte
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 23 Loka 2013, 16:08

Rimedur näytti kovin hämmästyneeltä, että Maeta hävetti oma uteliasuutensa. Pitikö sitä olla niin töykeä ja udella toisen asioita? Mihin ne hyvät käytöstavat olivat hävinneet. Mae ajatteli, mutta olihan hän jo pyytänyt anteeksi töykeytensä. Sillä Mae lohdutti itseään, eihän toisen olisi pakko vastata. Mutta naisen onneksi Rimedur vastasikin puoliksi myöntyvästi. Vaikka tämä vähättelikin itseään rajusti, joka harmitti Maen uteliasta puolta. Toinenhan suorastaan huokui kaikkenlaisia mielenkiintoisia tarinoita, kuten kuka tahansa elävä olio, jokaisen tarina oli uniikki seikkailunsa. Olipa se sitten ruuanlaittaminen tai petoa vastaan tappeleminen.
Shawá oli jo huudahtaa ajatuksensa ilmoille, mutta nipisti huulensa tiukaan yhteen, kun Rimedur alkoi kertoa jousistaan. Se pieni harmi Rimedurin vähättelyä kohtaan suli innostuksen tieltä, Mae värisi innostuksensa voimasta. Jos naisen paikat eivät olisi olleet niin kipeät äskeisestä rymyämisestä, Mae olisi hypännyt pystyyn ja pyrähtänyt toisen mukaan hakemaan suurta jousta. Se oli niin komea ja jännittävä. Ooh. Mae vain henkäisi kuunnellessaan ja saadessaan tämän suuren jousen käsiinsä. Pienet kädet hivelivät jousen pintaa vikkelästi ja koittaen oppia tästä jousesta kaiken mitä pystyi. Onnellinen ilme kasvoillaan neito katsahti Rimeduriin. Olet todella taitava, en ole ennen nähnyt näin vahvaa ja hmmm vetovoimasta jousta. Meidän kylässä olevat jousientekijät varmasti laulaisivat kiitosta, jos saisivat sinulta oppia. shawá julisti totisena ja käänsi katseensa takaisin jouseen. Voi kuinka paljon tietoa ja tarinoita Mae saisi tästä hetkestä kerrottavaksi pienille oppilailleen ja ystävilleen. Sitten ajatukset palasivat aikaisemman kysymyksen torjumiseen.
Mae heilutteli vieläkin jalkojaan. Haluaisin sanoa erään asian, nainen aloitti ja katsoi hieman vakammin Rimeduriin tumman harmailla silmillään. Odottamatta toisen reagtiota Mae jatkoi kiireisen kuuloisena. Olen erittäin kiitollinen, kun kerroit ja näytit jousiasi. Ja annat minun levätä täällä. Se on suuri kunnia minulle. Mutta sanoit aikaisemmin, ettet ole kiinnostava ja se jäi.. neito jäi hakemaan hetken sanojaan, kuinka ilmaista asia kohteliaasti. Vaivaamaan suoraan sanottunut, koska se ei voi olla totta. En ole vielä koskaan tavannut sellaista olentoa tai eliötä, joka ei olisi kiinnostava. Tämän halusin sanoa, Maelta loppui jo sanat millä ilmaista itseään. Ruumis kaipasi nestettä ja lepoa. Naisen katse harhaili teekuppeihin.
tynnyri
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron