Kirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2013, 23:48
Henry
Jälleen oli yksi kaunis, kipakka pakkaspäivä kääntymässä iltaan. Koko päivän oli aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta ja nyt kun tuo suuri valoilmiö taivalla painui jo horisonttiin, valtasivat tähdet ja puolikuu maiseman. Mitä kaunein sää oli ollut ulkoilulle, mutta valitettavasti siitä varmasti eniten nauttiva henkilö ei päässyt lähellekään ulkoilmaa. Henry vietti yhä päiviään vuodepotilaana, eikä täten voinut kuin ihailla kaunista säätä huoneen ikkunasta, jonka näki juuri ja juuri sängyltä. Henry olisi yhä antanut mitä vain, jotta pääsisi ulkoilemaan. Valitettavasti se ei tullut kuuloonkaan, kuninkaan ollessa vielä toipilas. Pian Henry saisi kuitenkin koettaa jo kävelemistä kainalosauvojen kanssa. Sen tiedon saaminen oli piristänyt, joskin nyt kun tiesi odottaa jotain innolla, tuntui aika kuluvan erittäin hitaasti.
Hitaasti, varsinkin kun Roswellkaan ei ollut kuninkaan luona. Demoni oli lähtenyt jonnekin, eikä Henry sen pahemmin kyseenalaistanut sarvipäisen miehen menoja. Roswell oli sanonut mutta ei luvannut palaavansa mahdollisimman pian. Henry myös uskoi tuon palaavan, ennemmin tai myöhemmin. Demoni saisi kyllä jälkikäteen selittää minne oli mennyt ja mitä tekemään, mikäli poissaolo kestäisi kauankin. Tyhmänähän Henryä pidettäisi, jos hän ei kävisi edes vähän kyseenalaistamaan demonin menoja.
Jo tutuksi käyneeseen tapaansa Henry oli viettänyt päivän lähinnä lueskellen. Roswellilta saatu kirjanraato oli mielenkiintoista tutkittavaa, vaikkei Henry siitä pahemmin mitään ollut saanut irti. Kirjan tekstit olivat kuluneita ja erikielellä, käännössivuja löytyi toki irtopaperina, mutta eivät nekään kovin kauniissa kunnossa enää olleet.
Oli Henryllä käynyt jälleen vieraitakin. Jonkun piti juoksuttaa tärkeitä kirjeitä kuninkaalle ja tuon lähettämiä kirjeitä toisille. Kommunikointi onnistui näinkin, vaikka mieluusti Henry olisi lähtenyt itse henkilökohtaisesti tapaamaan henkilöä jos toistakin. Jos totta puhuttiin, hän olisi mieluummin vaikka pitämässä niitä kamalan ahdistavia ja tukahduttavia kokouksiakin, kuin istuisi päivät pitkät vuoteellaan!
Kerta päivä oli jo iltaan kääntynyt, oli Henry alkanut vähentämään vaatettaan. Vuodepotilas vaati sentään saada pukeutua päivän ajaksi kunnolla, vaikka pyörikin vuoteessaan tai omassa huoneessaan. Yksin kuningas ei kuitenkaan vuoteestaan voinut poistua, vaikka olikin silloin tällöin kokeillut tuen kanssa seisomista.
Päällimmäinen vaatekerrasto oli löytänyt tiensä sängyn viereiselle tuolille, Henryn istuessa nyt sängynreunalla. Pitkiä housuja ei enää jaloista löytynyt ja yläkroppaa verhosi vain löysä, pitkähkö paita. Jälleen kerran oli nuori monarkki unohtunut tuijottamaan omia jalkojaan.. tai no, jalkaansa ja sitä tynkää, mikä toisesta oli jäljellä. Uskalsi Henry siihen tynkään jo koskea kunnolla, mutta yhä tuon katkenneen jalan katsominen ja koskettaminen masensi. Kuinka sitä osasikaan olla avuton ilman yhtä raajaa.
Katse nousi kuitenkin omasta jalasta ovelle koputuksen myötä, jonka jälkeen sisään astui tuttu henkilö. Automaattisesti kasvoille nousi se perushymy, mutta Henryn tunnistaessa sisään astuneen henkilön, kävi hymy leviämään aidoksi, lempeäniloiseksi.
Kerensa Henry kävi hymähtämään puolisonsa nimen, samalla kun vetäytyi hieman kauemmaksi sängyn reunasta. Jo liian monta kertaa oli Henry saanut huomata sen, että ovesta astuvat henkilöt kiirehtivät heti eteen seisomaan ja panikoimaan, jos kuningas liian lähellä reunaa roikkui.
Miten päiväsi meni?
// Ros rakas cmere! //
Viimeksi muokannut
Aksutar päivämäärä 29 Kesä 2013, 19:36, muokattu yhteensä 1 kerran