//anteeksi kesto, on ollut hieman inspiraatiot kadoksissa
Ivor
Lumi oli tullut jo tullakseen Cypritin saarelle ja peittänyt saaren lumivaippansa alle, joulukin oli saapumassa hiljalleen mutta se paljoa kenenkään mieltä helpotti näinä synkkinä aikoina. Vähiten ihmisiä jotka olivat loukussa kuin rotat pesässään melkeinpä. Ivor siis kiitti tällä kertaa valintaansa puolueettomuudestaan että sai olla melko rauhassa moisista ongelmista omassa kodissaan, vaikka saikin valintansa takia varo kumpaakin osa puolta etenkin näin metsässä liikkuessaan. Se olikin ainoa syy miksi demoni kantoi päällään painavaa haarniskaansa, että kahta miekkaansa selässään painamassa oman elopainonsa lisäksi. Muuten demoni olisikin voinnut varautua huomattavasti kevyemmin tavalliseen kävelyyn metsässä, mutta tilanne oli mitä oli.
Edessä näkyi mökki, vanha ja varmasti parhaansa päivänsä nähnyt sellainen ja näyttikin siltä että vanha asumus romahtaisi minä hetkenä hyvänsä oman painonsa takia.. silti tuo rotisko pysyi pystyssä ja oli pysynyt pystyssä niin kauan Ivor itse jaksoi muistaa ja elännyt tällä mantereella. Mökistä myös liikkui huhuja että tuo olisi kirottu, sillä kukaan joka sinne oli astunut ja jäännyt yöksi ei ollut poistunut mökistä ja palannut omiensa luokse. Se oliko huhussa mitään perää ei demonia kiinnostanut sen pahemmin, sillä nyt tämä vanha rotisko sai toimia punaturkin levähdys paikkana. Lunta pyyhittiin hieman pois vanhoilta kuluneilta laudoilta pois, että Ivor sai laskettua karvaisen takamuksensa kuistille, sekä ruskean nahkasta tehdyn reppunsa viereensä josta demoni kävi itsekseen evästelemään kera leivän, sekä lämpimän mehun kera jota kaadettiin puiseen mukiin vielä lämpimästä pullosta.