I will show you! (sovittu)

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

I will show you! (sovittu)

ViestiKirjoittaja Niehku » 19 Touko 2013, 21:16

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

"Saamarin ihmissaastat!" yksi väsyneestä haltioiden rykmentin miehistä manasi ja sylkäisi nuotioon päin. Elwyn viskaisi kalikan tuleen ja muutamat kipinät lennähtivät ylöspäin. Olisi pian ilta, mutta näin kesällä valoa riittäisi pitkälle yöhön.
"Älä jaksa, hävitty mikä hävitty. Kohta saadaan ruokaa." toinen äyskäsi nuotion toiselta puolelta. Ei kannattanut enää voivotella tapahtunutta kun uusi päivä se olisi huomennakin. Kestäisi vielä tovi, ennen kuin nuotioon saataisiin mukava hiillos. Suuri lumitiikeri haukotteli makeasti emäntänsä vierellä ja painoi rentoutuneena päänsä tassujensa väliin. Elwyn oli sitonut harson sen toiseen takajalkaan, johon oli ilmeisesti osunut miekan terä, saaden lihaan nätin viillon. Naiseen itseensä ei ollut tullut sen vakavampia vammoja kuin väistämättömät mustelmat, lukuisat ruhjeet, joista osasta olikin vuotanut verta, mutta ne oli saatu tyrehdytettyä helposti. Äkkiä katsottuna näytti että nuotion ympärillä olisi pelkkiä miehiä, mutta pidempään katsottuna Elwyn erottui miesmassasta ainoana naisena pienempänä ja sirompana. Ja tietysti silloin kuin tämä puhui.

Pari päivää sitten Elwyn ja tämän lemmikkiratsu Akashi oli pestattu armeijan joukkoon, jonka tehtävänä oli eliminoida tai vähintäänkin häätää sieltä mistä tulivatkin vakoojien mukaan vihollisryhmä, joka oli uskaltautunut liian lähelle haltioiden aluetta. Niinpä tänään aamunkoittaassa tämä kyseinen rykmentti lähti kohtaamaan vihollistaan. Yllättäminen oli onnistunut, mutta ihmisten joukossa olikin muutama eliittisoturi sekä kaiken huipuksi heidän kenraalinsa. Tämä hankaloitti siis paljonkin lähinnä tavallisisista sotilaista koostunutta haltioiden joukkoa, vaikka mukana oli myös muutama kokeneempi taistelija. Ennen kuin koko porukka olisi murskattu, haltiat vetääntyivät metsään suojiin ja kiireisimmät kiidätettiin haltioiden piilopaikkaan, joille pelkkä ensiapu ei olisi riittänyt. Samalla reissulla hälytettiin lisäapua tälle rykmentille, jotta uusi hyökkäys saataisiin alkuun. Sininen Kuiskaus- nimisestä eliittiryhmästä vastattiin onneksi myöntävästi ja myös heidän johtajansa; Darius Winder saapuisi paikalle.

Elwyn rouskutti leipää, siinä missä muut nauttivat vasta paistetusta lihasta.
"Syöhän likka sinäkin lihaa, niin jaksat." yksi miehistä hörähti ja tarjosi sitä samaa palaa, mistä oli juuri itse haukkaussut.
"Turpa kiinni, syön mitä haluan. Ei sitä lihaa sitä paitsi jäisi teijän sikojen jälkeen." Elwyn vastasi tyypilliseen turhautuneeseen sävyynsä. Hän ei jaksanut sitä, että häntä kutsuttiin "likaksi", se oli ala-arvoista. Hän oli nainen. Haltian kommentille kuitenkin repesivät nauramaan pari miestä. Ilmeisesti heistä oli kiva härnätä porukan ainoaa naista. Elwyn tunsi heistä jokusen jo ennestään, sillä olivat joutuneet taistelemaan samoissa porukoissa ennenkin.

//Aksua ja Dariusta odotellaan! :3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Touko 2013, 12:57

Darius Winder


Jokseenkin kenraali ei ollut yllättynyt komennosta lähteä auttamaan rivisotilaita, näiden kohdattua ylittämättömän esteen vihollisen taholta. Syndrae tamman askel kulki hiljaisesti, verkkaisesti vihreäksi puhjenneessa metsässä, sinisen kuiskauksen taittaessa matkaa haltioiden piilopaikasta sovitulle tapaamispaikalle. Oli kai onni onnettomuudessa, että kuiskaus oli sattunut olemaan kylässä, eikä kaupungissa. Tosin, ehkä juuri siitä syystä heidät oli komennettu toisen rykmentin avuksi. Jos Dariukselta olisi kysytty, olisi kenraali Authion sopinut parhaiten tähän tehtävään. Kertoman mukaan ihmisten mukana oli itse kenraali Fritz ja ainakin osa hänen rykmentistään, mikä tarkoitti sitä, että ihmiset olivat valmistautuneet raskain varustein. Darius oli tantereella nähnyt Fritzin, eikä varsinaisesti voinut sanoa, että olisi kovin innoissaan kyseistä kenraalia kohtaamassa. Heidän taistelutyylinsä olivat liian erilaiset, Frtiz oli liian raskaasti varustettu ja suojattu Dariuksen hyökkäyksille Mutta toisaalta, Haukansilmä oli jo pitkään odottanut kunnon haastetta.

Matka sovitulle tapaamispaikalle sujui rauhallisesti, hiljaiseksi käyvässä metsässä. Tuttuun tapaansa koko Kuiskauksen ryhmä liikkui niin hiljaa ja varovasti, ettei edes toinen haltiarykmentti huomannut heidän saapumistaan, ennen kuin ratsuilla liikkuvat eliittiryhmä oli saapunut lähietäisyydelle.
Kuonoonsa ottaneesta rykmentistä vastaava kapteeni tuli tervehtimään saapunutta eliittiryhmää, asiaankuuluvalla tavalla tietenkin. Darius laskeutui alas ratsunsa selästä ja vilkaisi mitä mitäänsanomattomimmalla katseella ympärilleen. Kenraalista suorastaan huokui pieni vastenmielisyys epäonnistunutta rykmenttiä kohtaan. Yksisilmäisen katse kuitenkin nauliutui massasta erottuvaan yksilöön parin sekunnin ajaksi. Tietenkään Haukansilmä lisänimeä kantavalta haltialta ei jäänyt huomaamatta nuotion ääressä istuva, näemmä rykmentin ainoa naispuolinen edustaja.
Darius tunsi muutamankin erittäin hyvä ja pätevän naispuolisen taistelijan, esimerkiksi tämänhetkinen kreivitär, mutta siltikään hän ei luottanut kauniimman sukupuolen edustajiin saatikka noiden taistelutaitoihin. Varsinkaan noin hennon oloisiin yksilöihin.

Ei ihme että hävisitte Oli kenraalin ensimmäinen kommentti, Dariuksen sivuuttaessa täysin kaikki tervehdykset ja kuulumiset, siirtäessään katseensa naispuolisesta sotilaasta takaisin rykmentin kapteeniin Olette varustautuneet liian kevyesti Eivätkö vakoojat muka osaa enää raportoida oikein vihollisen vahvuudesta ja varustuksista? Vai luulitteko pärjäävänne näillä varustuksilla?
Tylysti ja rauhallisesti puhuva kenraali lähti kävelemään nuotion äärelle. Rivisotilaiden rykmentti oli yllättäen hiljentynyt eliittien saavuttua ja eliittikenraalin tylyn tilityksen myötä. Tosin, se ei ollut mitenkään salaisuus, että Haukansilmä omasi erittäin tylyn ja jäätävän ulkokuoren. Kuten myös kuiskauksen sotilaat näyttivät omaavan. Lienikö sitten Kuiskauksen standardi olla kivikasvoinen törkimys?
Huomen aamulla ennen auringonnousua hyökkäämme. Te saatte hoitaa harhautuksen, sillä välin kun minun sotilaani valmistautuvat nopeaan, fataaliin iskuun Kenraali jatkoi puhumista hiljaisuudessa, joka leirissä vielä vallitsi Ja jättäkää Fritz minulle Haukansilmä lisäsi vilkaisten nyt omien miestensä puoleen. Pienen puheensa jälkeen kenraali antoikin käskyt omille miehilleen valmistautua huomiseen, huolehtia ratsuista ja varusteista, jonka jälkeen muutama tusina sotilaita saisivat rentoutua ja tehdä mitä mielivät, kunhan eivät liian pitkälle leiristä poistuneet. Myös pari sotilasta käskettiin vartioon leirin lähettyville, siltä varalta, että vihollinen päättäisikin yllättää.

Pikku hiljaa jokainen alkoi keskittyä siihen, mitä oli tekemässä ennen eliittien saapumista tai aloittivat uuden tekemisen kenraalin käskyjen myötä. Oli sanomatta selvää, että komento oli nyt siirtynyt Winderille, ilman sen kummempia valtaselkkauksia. Darius kävi tämän hitaasti jatkuvan tilanteen myötä istahtamaan nuotion lähellä olevalle kivelle, samalla kun seuranhakuinen, isännästään tarkka ratsu kävi askeltamaan kenraalin taka-alalle ja pisti sinne maaten.


// TÄÄLLÄ ON AKSU JA HOMOJEN HERR--- EIKUN SIIS DARIUS! Pahoittelen vielä kerran .3. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Niehku » 16 Kesä 2013, 18:22

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Rykmentti nautiskeli viimeisiään eväitään, kun sininen kuiskaus saapui paikalle hiljaiseen tapaansa. Kapteeni meni tapojen mukaan vastaanottamaan heidät ja suurin osa nuotion piirin kasvot kääntyivät katsomaan uljaita eliittisotureita. Elwyn vilkaisi joukkoon päin, laskeakseen apuryhmän lukumäärän. Heitä näytti olevan tarpeeksi, ainakin toivon mukaan. Akashi avasi silmänsä, muttei vaivautunut edes nostamaan päätään.

Kaikkien päät kääntyivät kenraaliin päin vasta tämän tultua nuotion lähelle, ensimmäinen lause sai jotkut närkästymään, toiset taas häpeämään entisestään. Elwyn katsoi muutaman sekunnin ajan kulmat kurtussa kenraalia. Oliko tämä tarkoittanut vain häntä, syyksi rykmentin häviöön? Kuitenkin mies puhui myös joukon varustuksesta, mutta sekin saattoi tarkoittaa vaikka mitä. Toisaalta Elwyniä huvitti. Tietenkin niinkin mahtavan järjestön, kuin sininen kuiskauksen, yksi eliittikenraali oli juurikin niin kylmä, kunnianhimoinen, ylimielinen ja törkeä, kuin saattoi olettaa. Mies sotki vakoojatkin tähän asiaan. Tässä tunnelmassa kaivattiinkin juuri noita sanoja, eikö kenraali itse ollut koskaan tehnyt yhtään virhearviointia? Huomiselle sovittiin - tai no, kenraali itse sopi, taistelisuunnitelman. Kukapa nyt siihen panisi vastalausetta, joten ne jotka uskalsivat, nyökkäsivät hiljaa. Elwyn ei tehnyt edelleenkään minkäänlaista elettä, hän kuunteli kyllä, mutta tuijotti ilmeettömänä nuotioon.

Nyt vain pidettäisiin nuotiota yllä ja odoteltaisiin huomista. Kukaan ei vielä nukkunut, muutamat kyllä etsivät ensimmäiset parhaat makuupaikat. Lumitiikeri nousi jaloilleen, venytteli kuten kissojen kuului suuren haukotuksen kera ja palasi takaisin makuulle.
"Ai niin, voisi teroittaa miekat vielä kuntoon huomista varten." Elwynin vieressä istuva mies tokaisi yhtäkkiä, kävi varusteet siihen ja hioi pitkää miekkaansa. Moni muu teki saman.
"Etkö sinä teroita? Kannattaisi." yksi kysyi naiselta.
"Ei sitä tarvitse niin usein raastaa kuin teidän. Tiedän kyllä, kuinka aseet huolletaan, kiitos vain." Elwyn vastasi rauhalliseen sävyynsä. Hänen miekkansa ei oltu tehty pelkästä raudasta, vaan siihen oli sekoitettu muitakin metalleja.

//Uhh, kaikenlaiset herrat + Aksu kuulostaa aina hyvältä ;3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Kesä 2013, 14:27

Haukankatse kävi tietenkin huomaamattomasti, mutta tarkasti läpi lähettyvillä olevia sotilaita. Valitettavasti silmätikuksi kuitenkin jäi se rykmentin ainoa naispuolinen sotilas. Darius toki tunsi naisia, jotka olivat arvonsa ansainneet korkeissakin asemissa armeijassa, mutta valitettavan usein nämä rivisotilaiden seasta löytyvät neitoset olivat niitä tyhmänrohkeita, nuoria maailmanvalloittajia, jotka väkisin halusivat näyttää pärjäävänsä miesten maailmassa ja lopputuloksena eivät sitten pärjänneetkään vaan saivat surmansa tai joutuivat pelastetuksi. Ehkä tämä ennakkoluulo Haukansilmän päässä oli juuri se syy, miksei yhtäkään naista löytynyt sinisestä kuiskauksesta.
Myös tämän naisen oletettavasti mokoma kissapeto oli naisen lemmikki, vai ratsuko tuo nyt oli, kiinnitti kenraalin huomion itseensä, kissapedon käydessä venyttelemään ja laskeutumaan takaisin makuulleen. Myös Nárohte, Dariuksen ratsu, kiinnitti huomiota tuohon kissapetoon. Hiljalleen isäntänsä takana seistessä, alkoi syndrae hyräilemään mitä miellyttävintä melodiaa, joka ääneltään kuulosti aivan valaiden laululta. Darius itse kuitenkin pysäytti ratsunsa hempeänrauhallisen hyräilyn, äännähtämällä terävästi ja napauttamalla olentoa turvalle. Syndrae hirnahti kapinoivasti, mutta lopetti äännähtelynsä sitten siihen paikkaan. Tietenkin Darius pysäyttäisi Nárohten, jos mokoma meinasi tuudittaa saaliinsa uneen ja hyökätä. Nárohte oli iskenyt silmänsä tuohon kissapetoon, aikeinaan syödä mokoma pois leiristä mutta sitä tuskin kukaan arvostaisi. Kenraalin olikin siis parempi pitää kaakkiaan silmällä.

Winder kävi nousemaan ylös kiveltä ja astahti ratsunsa viereen, alkaen riisumaan tuolta satulaa. Sivukorvalla kenraali kuunteli nuotion ääressä keskustelevia sotilaita, joista yksi äänessä oleva oli nyt tuo neitokainen.
Ja sitten se tuli. Darius ei voinut enää kätkeä sitä pientä itseriittoista halveksuntaansa sotilasuralle pyrkiviä naisia kohtaan, vaan kenraali kävi äänekkäästi, erittäin halveksuvasti pärskähtämään naisen kommentoidessa osaavansa kyllä huoltaa aseensa.
Sietäisikin, kerta siinä istut sievällä takamuksellasi Kenraali kävi kommentoimaan satulan riisumisen yhteydessä, suoden nuotion äärellä istuville vain satunnaisia, nopeita vilkaisuja.
Tosin, ei rykmenttisikään taida luottaa sinuun turhan paljoa, kerta ohjeistavat koko ajan. Ei kai taistelussakin sinua pidä ohjeistaa kädestä pitäen? Kenraali jatkoi mitä halveksuvimmalla olemuksella naiselle puhumista, samalla kun taustalla yksi jos toinenkin kuiskauksen miehistä huokaili ja pudisteli päätään pienesti. Kyllä he tiesivät, millainen kenraalinsa oli naisia kohtaan. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi puuttua asiaan, sillä alemman rykmentin sotilaat eivät kokeneet heidän tehtäväkseen puuttua kenraalin puheisiin ja kuiskauksen sotilaat taas pitivät moista nälvimistä vielä harvinaisen pienenä, eivätkä siten nähneet syytä puuttua asiaan.


//nähänä, Täältä tulee kenraali mulkku. Pahoittelen vastauksen kestoa xOx //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Niehku » 29 Kesä 2013, 19:33

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Mokomat miehet! Kas kun eivät käske Elwyniä harjoittelemaan heidän kanssaan, siis, että hän sitä harjoitusta muka kaipaisi. Tämäkin parin päivän kestävä keikka tuntui yhdeltä tuskaiselta viikolta näiden näsäviisaiden kanssa. Elwyn tuhahti. Hän antaisi kyllä samalla mitalla takaisinkin. Voi, milloin hän saisi todistaa olevansa enemmän? Milloin hän voisi kumota kaikki ennakkoluulot häntä ja sen aatteen, että kaikki naiset ovat jollain asteella pelastettavia prinsessoja? Elwyn oli koko nuoruudestaan lähtien joutunut huolehtimaan itsestään, oli selvinnyt monesta pahasta pinteestä, silloinkin kun Akashi ei ollut paikalla. Kai se jotain merkitsee? Tokihan, oli saavutus päästä edes armeijan leiviin, vaikka siellä olikin muutama muu nainen jo riveissä. Tietenkin myös hän oli epäonnistunut joissakin annetuissa tehtävissä - niin kuin nytkin - mutta ei haltia siitä lannistunut. Saarnoja tuo oli kuullut, mutta sen jälkeen homma hoidettiinkin paremmin kuin mitä piti, joten kai siitä syystä Elwyn oli edelleen yksi niistä halutuimmista palkatuista.

Akashin korvat värähtivät heti sen kuultuaan tuon oudon hyräilevän melodin. Suurimmaksi osaksi kuin eläin oli itsekin, tuo vaistoi muutaman metrin päässä olevan syndraen eikä sen mielessä hyvät olleet. Pitkään ei ehtinyt Elwynkään moista ihmetellä kun kenraali lopetti ratsunsa aikeet. Haltia vilkaisi vielä uudemman kerran syndraeta. Hän siristi silmiään ja totesi itselleen mielessään, ettei oikeastaan ollut koskaan tuota nähnyt. Se oli kieltämättä kaunis ja mielenkiintoinen. Sen täytyi olla harviainen, mutta erikoinen se myös oli. Elwynin katse siirtyi lumitiikeriin. Mutta niin myös tuo oli erikoinen.

Kenraalin jo ensimmäinen kommentti sai koko nuotiopiirin seisahtumaan ja Elwynin silmät suurenemaan ja synnyttämään jäätävän, lasisen katseen. Akashi nosti päänsä ja luimuili ilkeälle miehelle. Se ei mielellään kuunnellut pahaa sanottavaa emännästään. Toisen kommentin jälkeen lumitiikeri murisi hiljaa matalimmallaan äänellään mitä vain sai kuulumaan. Se sai sen vieressä istuvalle miehelle nousemaan karvat pystyyn, vaikkei uhkaus ollut hänelle tarkoitettukaan. Jollei kyseessä olisi ollut hyvinkin arvostettu ja taidokas kenraali, Akashi olisi jo syöksynyt tuon kimppuun ja samoten Elwyn. Molemmat kuitenkin tiesivät sen olevan hyvinkin epäkypsää ja väärin. Nyt haltia puolestaan komensi ratsuaan nostamalla etusormensa pystyyn. Lumitiikerin pinna oli kovilla, mutta se totteli ja pysyi hiljaa. Elwyn ajatteli kenraalin kenties testaavan häntä. Tämä ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta. Ei ollut hänen ensimmäisen kerta sekään, että häntä nälvittiin tuohon happamaiseen sävyyn. Mutta nyt se oli jotenkin erilaista.
"Siinä tapauksessa eivät taida ylemmässä tahossakaan luottaa minuun, joiden palveluksissa olen ollut monta vuotta. Harmillista. Ja kummallista." Elwyn näpäytti kylmällä äänensävyllään ja oli rauhallinen ulkoa päin, vaikka sisällä tuo roihusi silkkaa vihan tulta.
"Ja jos minua pitäisi ohjeistaa taiteluissa kädestä pitäen, miksi olisin täällä?" hän jatkoi. Olisi tuo osannut sanoa pahemminkin, mutta hän ei halunnut joutua tuomioon kenraalin haukkumisesta. Kukaan piirissä istuvista miehistä ei uskaltanut tietenkään sanoa mitään. He ihmettelivät Elwynin rauhallisesta olotilaa ja joidenkin teki kyllä mieli tehdä kenraalille selväksi, ettei Elwyn ollut mikä tahansa naapurin likka. Ei sitä Elwyn halunnutkaan, ei häntä tarvinnut puolustaa sanoin.

//Löylyä lissää, ei tunnu missään! ;)//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Heinä 2013, 12:57

Tiikerin käydessä murisemaan, soi Darius tuolle pedolle vain nopean, välinpitämättömän vilauksen. Antaa tulla vaan, jos luulee pärjäävänsä Haukansilmälle. Kissa olisi taljana ennen kuin ehtisi loikasta laskeutua. Jos ei Dariuksen, niin Náron toimesta. Syndrae oli enemmän kuin ylisuojeleva isäntänsä suhteen, eikä aikonut tässäkään tilanteessa tehdä poikkeusta. Jos tiikeri edes liikahtaisikaan lähemmäksi, olisi syndrae jo iskenyt kielensä tuohon. Hevoseläimen varoittava katse olikin nauliintunut tuohon uhkista suurimpaan syndraen arvion mukaan.
Nainen ei tyytynytkään osaansa ja ollut hiljaa, mikä sai kenraalin taas vilkaisemaan toisen sukupuolen edustajaa, samalla kun nosti satulan ratsunsa selästä alas läheiselle kivelle. Jos tyttö olisi ymmärtänyt paremmin, olisi tuo pitänyt alun alkaen suunsa kiinni.
Minä en sinua ole valinnut saatikka sotilaaksi päästänyt, joten älä yhtään vetoa siihen, että ylemmät tahot eivät luota sinuun. Kaikki mitä sinusta tiedän, on se, että istut siinä inisemässä ärsyttävällä äänelläsi ja olet mukana epäonnistuneen rykmentin seurassa, lieneekö edes sattumaa? Kenraali kävi vastaamaan naiselle, kääntyen nyt kunnolla tuon puoleen. Tottahan se oli, ei hän ollut päättänyt, että tuo likka armeijaan pääsi. Ei hän koskaan ollut ilmaissutkaan luottamustaan tuon taitoihin, saatikka sitten nähnyt naisen taistelevan. Hänelle tämä tyttö oli vain yksi tuntematon sotilas, joka yritti pelkkien puheiden ja erittäin turhanpäiväisten sellaisten kautta saada kenraalilta jonkinlaista kunnioitusta. Se ei kuitenkaan toiminut, sillä tuttuun tapaan ei Darius vakuuttunut mistään muusta, kuin itse näkyvistä todisteista.

Ja mistä minä tiedän? Kenties ruinasit päästä mukaan, vakuuttaen, että olit valmis tehtävään? Kenties isäsi on korkeassa asemassa ja päästää pikku prinsessansa miesten leikkeihin mukaan, koska ei omaa minkäänlaista kontrollia lapseensa? Tai kenties olet täällä vain helpon rahan perässä, kuvitellen, että sotilaana on helppo tienata kun vähän vain kävelee metsässä ja hieman huitoo miekallaan minne sattuu Ivallinen ääni jatkoi vastaamista kenraalin pysähtyessä nyt vain muutaman metrin päähän naisesta, katsellen alaviistoon enemmän kuin halveksuen mokomaa räkänokkaa.
Turhana yrität edes selittää, äänesi vain vihloo korvia ja puheesi ovat yhtä tyhjän kanssa. Olet minulle yhtä hyödytön ja mitätön, kuin tuo kääpä kaatuneen puun rungossa kenraali jatkoi Enkä antanut sinulle lupaa puhutella itseäni, sotilas
Vaikka seisoikin paikoillaan normaalisti, oli Darius silti valmis väistämään mahdolliset raivonpurkaukset, mitä nainen saattoi näiden sanojen jälkeen tehdä Tai mitä tuon tiikeri mahdollisesti juoni. Mikäli naisella kuitenkin jonkinlaista älliä oli ja halu säilyttää ehkä vaivalla ansaittu paikkansa armeijassa, pitäisi tuo suunsa kiinni tai kävisi vain pahoittelemaan. Dariuksella oli valtaa käydä passittamaan tämä tyttö heti takaisin kylään, luopumaan virastaan ja sen Darius tekisikin, ellei sotilas palaisi takaisin maanpäälle. Ehkä juuri tämän vallan takia kukaan muukaan ei avannut suutaan ja käynyt naista puolustamaan, sillä kukaan ei halunnut ottaa sitä riskiä, että yhden pienen sanasen takia menettäisivät työnsä, elantonsa.


// MOAR! Hei hei hei tiedätkö mitä? Akashin ja Náron pitäis seikkailla yhdessä sitten kun nää kaks käy uimassa ja menee seikkaileen 8> Ne vois lähtee yhdessä ettimään, team animuls go //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Niehku » 04 Heinä 2013, 15:46

Elwyn Arthendálion

Ehkä joku toinen olisi hävennyt silmänsä päästään kuultuaan kenraalin puheet, Elwyniä sen sijaan alkoi suorastaan jo huvittaa toisen kommentit, joten tämä sai sillä hillittyä paremmin vihaansa sekä pysymään aloillaan. Tietenkään nainen ei näyttänyt miehelle tunteitaan, vaan omassa mielessään haltia mietti mitä sanoisi. Ensinnäkin, Elwyn oli viitannut 'ylemmällä taholla' todellakin muita samassa sarjassa olevia. Luuliko herra olevansa koko se ylin taso? Jos mies ei tiennyt tuon taivaallista Elwynistä, kuin mitä juuri antoi ymmärtää, pitäisi jo pelkästään siksi suunsa kiinni. Oli haltian mielestä suunnattoman raivostuttavaa ja naurettavaa aukaista päänsä henkilöstä, josta ei tiennyt edes nimeä. Millä helvetin taidoilla tuo oli ylennetty kenraaliksi? Toisaalta, eihän tuollaisessa ammatissa ollutkaan tärkeää käytöstavat, vaan taistelutaidot. Mistään muusta ei tarvinnut välittää, ei kanssakäyvien sotilaiden tunteista tai ylipäätään mistään, mikä liittyisi sosiaalisuuteen. Kaikkein hauskinta tässä ehkä oli se, että Elwyn luuli olevansa se kylmin henkilö. Ehei, tämä herra vei siinä kirkkaasti voiton. Ehkä niin parempi, Elwyniltä löytyi sentään hivenen enemmän inhimillisyyttä.

Jep, ja lisää haukunnan aihetta löytyi. Arvoisa kenraali Winder olisi varmasti koko illan jaksanut nälviä koko porukan silmätikkua, jonka syytä tämä epäonnistuminen varmasti oli, ihan varmasti. Kaikki oli aina naisten syytä, eivät he mitään järkevää osanneetkaan tehdä, paitsi ehkä siivota ja tehdä ruokaa? Totta, Elwynin isä oli korkeassa asemassa. Vaikka tuo olisi nytkin, saisi Elwyn silti ponnistella yksin tässä miesten maailmassa. Haltia lähes naurahti ilmaisulle 'pikku prinsessa'. Hän ei ollut koskaan sitä, hän ei ollut koskaan isän suosiossa eikä tulisi olemaankaan ikinä mikään pikku prinsessa. Ja nimen omaan Dáremilla oli kontrollia lapsiinsa, liiankin. Ainakin vanhempaan. Tuostakin asiasta, olisi kenraalin pitänyt olla hiljaa, ei tiennyt tuon taivaallista naisen isästä. Eihän Elwynkään edes suonut ajatuksia herran vanhemmille, millaisia he olivat tai ovat. Rahan perässä Elwyn ei niinkään ollut. Hän ei halunnut olla rikas, vaikka sitä joskus aina olikin, sillä teki aika ajoin niin vaarallisia keikkoja, että niistä maksettiinkin hyvin. Hänelle riitti raha vain toimeentuloon, mitään turhaa tuo ei juurikaan ostellut. Elwyn säästää alati rahaa, vaikkei vielä edes tiedä mihin. Kaipa hän joskus sijoittaa ne johonkin järkevään.

Lopultakin, kun kenraali sai tähän hätään pahimmat nälvimmänsä suustaan ulos, nosti Elwyn hetken päästä molemmat kätensä hitaasti pystyyn ilmoittaen ääneti - sillä ilmeisesti olihan hänen äänensä 'korvia vihlova', joten miksi rasittaa enää suuren herran herkkiä korvia - että ikään kuin antautuisi, muttei kuunaan pyytäisi anteeksi. Pienen virneen kera haltia laski kätensä rennosti polviensa päälle muuttaen asentoaan risti-istuntaan. Onneksi kenraali ei nähnyt hänen kasvojaan, siitä jos mistä olisi tullut jälleen sanomista. Elwyn ei aikonut hyökätä miehen kimppuun, saatikka puhua tälle enää mitään. Hän ei halunnut antaa itsestään niin naurettavaa kuvaa kuin mitä juuri tämä eräs herra oli tehnyt, ainakin sellaisen kuvan tuo oli naiselle antanut. Hän oli siis jälleen tyyni, odotti vain mitä tulevan piti. Akashilla sen sijaan riitti vielä vihaa, muttei sitä näyttänyt, eikä aikonut tehdä mitään, mitä emäntä ei käskisi tehdä. Muutamat sanat sen teki mieli laukoa epätiikerimäisesti, haltian roolin noustessa pintaan, mutta ei.

//Woou wou wou, let's just caaalm down xD No kyllähän nyt tokihan pistetään elukatkin yhteistyöhön kurr.//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Heinä 2013, 18:28

Nainen hiljeni, kumma kyllä. Mutta hyvä vain, Darius ei olisi kuunnellut enää yhtäkään solvausta tai pihahdusta tuon suusta, vaan hiljentänyt mokoman kerta heitolla omatoimisesti. Naisen tehtyä ah niin dramaattisen antautumiseleensä, kävi Haukansilmä vain halveksuen tuhahtamaan ja käänsi selkänsä tuolle selvästikin ala-arvoiselle ipanalle. Ihan sama mitä mokoma ajatteli ylemmistä tahoista, hän ei koskaan ollut päättänyt, että tämä nainen saisi armeijaan astua, joten tuon oli myös turha odottaakaan, että hän arvostaisi mokomaa millään tasolla. Muuta ajatelkoot mitä ikinä halusivatkaan, mutta Winderiltä tuon naisen oli turha odottaa minkäänlaista kunnioitusta tuollaisella käytöksellä. Pelkkää suunsoittoa tuntemattomalta rivisotilaalta, jolla ei ollut minkäänlaista näyttöä itse toiminnasta.
Sen enempää ei sanoja vaihdettu illan aikana tämän kaksikon toimesta. Ne jotka jaksoivat, keskustelivat lähinnä telepaattisesti äskeisistä tapahtumista, mutta kukaan ei sen pahemmin ääneen mokomasta yhteenotosta maininnut. Darius vetäytyi kapteeninsa kanssa keskustelemaan omassa rauhassa sivummalle, muun kuiskauksen pitäessä jonkinlaista hajurakoa näihin rivisotilaisiin, ihan kuin äskeisen johdosta olisi julistettu koko rykmentti tautiseksi. Yö kuitenkin sujui kaikessa rauhassa, jokaisen pitäessä matalaa profiilia ja puuhaten mitä milloinkin oli käsketty. Myös lepo oli tarpeen, itse kullekin, kaikkien vuorotellessa nukkumisen suhteen.

~~

Aamu oli noussut usvaisena ja hiljaisena, lintujen visertäessä aamuisessa metsässä. Aurinko ei vielä ollut kunnolla noussut taivaalle, mutta silti haltiat olivat jo liikkeellä. Leiripaikka oli jätetty taakse, Kuiskauksen sekä toisen rykmentin liikkuessa täydessä hiljaisuudessa metsässä. Edellä menevät vakoojat palasivat vähän väliä sotilaiden luokse, kertoakseen, mitä ihmisten leirissä tapahtui. Mitä ilmeisimmin ihmiset olivat yhä leirissään joen varrella, valmistautumassa itse liikkeelle. Haltioiden piti vain yllättää nämä ihmiset, ennen kuin nuo ehättäisivät täysin valmiiksi.
Mitään turhia ei matkan aikana rupateltu, käskyjen käydessä välittymään päästä toiseen telepatian avulla. Mitään ääntä ei saanut pitää ja jokaisen piti katsoa askeliaan. Ratsut oli jätetty metsään, kauemmaksi, yhden sotilaan vahtiessa niitä. Kaikki, paitsi yksi ratsu. Dariuksen syndrae tuli mukaan, mutta vain, jotta se pystyisi luomaan harhautuksen. Olento oli tarpeeksi uniikki ja näkyvä, jotta se kiinnittäisi useammankin ihmisen huomion, ennen kuin haltiat pääsisivät yllättämään. Tarkoituksena oli luoda syndraen avulla harhautus ja sitten lähettää tavalliset sotilaat uuteen hyökkäykseen tätä ihmisrykmenttiä vastaan. Kuiskaus seuraisi perästä heti, kun ensimmäinen kontakti olisi luotu. Kuiskaus kun oli tunnettu yllättävästä tavastaan saapua paikalle aina, kun sitä vähiten odotettiin. Tämä pelästyttäisi vihollisen ainakin hetkeksi ja mahdollisesti aiheuttaisi pientä sekasortoa heidän riveissään.

Darius ei kuitenkaan käynyt aliarvioimaan toista eliittijoukkoa, joka ihmisten puolella oli. Fritzin joukot tuskin olivat mitään tavallisia tumpeloita ja siitä kertoikin heidän joukkojen eilinen tappio. Kyllä ihmisetkin osasivat hommansa.
Kun paikalle päästiin, käytiin asettumaan asemiin. Kaikessa hiljaisuudessa ja varovasti, ettei vihollinen näkisi saatikka kuulisi ympäristöön levittäytyneitä haltioita. Náro kipitteli omalle paikalleen, toiselle puolelle voimakkaana virtaavaa jokea, jossa se viimein astui pois piilosta ja alkoi kiinnittämään ihmisten huomiota. Laulaen, tepastellen edestakaisin vastarannalla, aivan kuin ärsyttääkseen ihmisiä olemassaolollaan. Täällä minä olen, mutta ettepä saa minua.
Kun ihmisistä suurin osa oli telttojen lomasta käynyt katsomaan tuota outoa, kauniisti kujertavaa olentoa, antoi Darius käskyn toiselle rykmentille käydä hyökkäykseen



// NEVER CALM DOWN NÄNÄNÄNÄNÄ! Sori tein aika hypyn, mutta musta vähän tuntu, et tossa illassa nyt ei enää mitään muuta tähdellistä kommunikointia meidän hahmojen välillä olis, ni tuntu turhalta vaan jättää se siihen >: Heitän sit seuraavassa viestissäni Constan mukaan painiin, jos käy? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Niehku » 08 Heinä 2013, 18:26

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Ehkä kaikkien onneksi, mutta tällä hetkellä ainakin Elwynin; kenraali myös -halventavan tuhahduksen kera - päätti olla hiljaa. On se kumma kun aletaan toista nälvimään, vaikkei toinen ollut edes ehtinyt tehdä mitään. Ellei siis lasketa sitä, että nainen oli ollut mukana epäonnistuneessa rykmentissä, mutta silloin olisi pitänyt muitakin sättiä. Elwyn ei aikoisi myöskään kunnioittaa Winderiä, enemmän kuin siis mitä piti ellei mies muuttaisi mielipidettään naisesta, viimeistään huomisen taistelun jälkeen. Hän kyllä näyttäisi, hän hitto vie näyttäisi mokomalle kenraalille, mistä tämä nainen on tehty! Siitä ajatuksesta Elwyn sai lisää puhtia ja oikein odotti innolla huomista. Myöhemmin muutamat telepaattiset kysymykset löysivät tiensä myös haltian päähän, muttei nainen vastannut niihin mitään tai vastasi hyvin lyhyesti. Ainakaan hän ei halunnut enää jatkaa tätä showta 'äännettömästi', joten tuo pysyi hiljaa myös mieleltään. Saattaa kuitenkin olla, että Elwyn myöntää vasta huomenna olleensa tyhmä ja että olisi pitänyt turpansa kiinni. Mutta, sen verran itsepäisyyttä ja kunnianpitämistä hänestä löytyi, ettei tuo niin vain voinut niellä äskeisiä sanoja. Tai no, tässä tapauksessa kunnianloukkaamisesta saatettiin olla montaa mieltä. Ja haltia uskoi myös sen, ettei kenraalikaan pitänyt kunnianloukkaamisesta, etenkään siitä että alempiarvoisempi melkein hyppi nenille. Mutta, joku raja sentään tuollaiseen tyhjästä temmattuun.
Vihdoin tuli aika Elwynin ja Akashin yöpuulle ja molemmat vajosivat uneen onneksi suhkot nopeasti, sillä uni oli tärkeää sotilaille. Nainen ei ollut sitä tyyppiä, joka jäisi murehtimaan, miettimään tai jossittelemaan jotain ikävää tapahtumaa, josta syystä valvoisi. Tietenkin, olihan Elwyn viettänyt monen monta -ehkä liiankin monta- unetonta yötä niinä vaikeina aikoina. Kun tätä pidettiin orjana pakkotyössä, kun tämän paras ja ainoa ystävä toimi koekaniinina ja kun kerrottiin vuosia myöhemmin ihmisten surmanneen omat vanhemmat. Ne veivät niin paljon pois inhimillisyyttä sekä voimia, että nainen alkoi uskoa, ettei enää mitään kamalaa voisi tapahtua. Siksi hän ei osannut eikä osaa vieläkään, miettiä asioita, joita ehkä pitäisi.

Operaatio alkoi hyvinkin varhaisena aamuna, mutta siitä huolimatta kaikki ainakin näyttävät jokseenkin hyvin nukutuilta. Tarpeeksi hyvin. Suunnitelma vaikutti ainakin vielä tässä vaiheessa sujuvan kuten pitikin, sillä nyt vasta ihmiset olivat pakkaamansa kamppeitaan kasaan kun heitä vaani jo hyvin lähellä läjä haltioita. Syndraeta lukuunottamatta kaikki muut ratsut jäivät leiriin, jopa Akashi, ainakin vielä hetkeksi. Jos lumitiikeri olisi tullut alusta pitäen mukaan, olisi se paljastanut koko joukon nopeasti johtuen sen turkin väristä. Ilman muuta kissapedon omistaja oli ollut samaa mieltä, mutta muistutti, että se osasi tehdä kyllä muutakin hyödyllistä kuin vain juosta jolkottaa. Päätettiin niin, että taistelun alettua, yksi vakoojista rientäisi leiriin antaakseen merkin tiikerille, jotta tämä voisi myös osallistua tappeluun.

Ennen eilistä päivää Elwyn oli kuullut muutaman kerran nimen Fritz ja silloin oli myöskin tullut selväksi tämän ammatti että asema ihmisten puolella. Eilen hän pääsi näkemään kyseisen henkilön ja tänään tulisi toinen kerta, vaikkei heidän oman kenraalin mukaan saanut tuohon koskea. Pitäkööt Winder mokoman hyvänään.
Elwyn asettui omalle paikalleen ja odotti hyökkäyskäskyä kaikessa rauhassa miekka valmiina toisessa kädessä. Hän tarkkaili syndraen puuhia ja ihmisten reagointia. Täytyi myöntää, että otus oli oiva houkutuslintu, sillä se toimi. Ennen kuin ihmiset näyttivät edes ehtivän epäillä mitään yllätystä, kuului kenraalin käsky ja näin toinen rykmentti lähti nopeasti liikkeelle.

Ihmiset näyttivät todellakin yllättyneitä, vaikkei pahin ollut edes vielä tullut; nimittäin kuiskaus. Pian rivisotilaat olivat kaikessa vauhdissaan leirissä ja jokaiselle oli ainakin yksi vastus. Vakooja oli jo matkalla leiriin ja pian tantereelle loikkaisi karjuva tiikeri. Elwynin liikkeet olivat sulavia ja nokkelia ja saivatkin hyvää aikaan; ainakin haltioiden puolesta. Ihmisistä oli tänäänkin vastusta, mutta se oli pikemminkin mukava haaste.
Heti kun Akashi oli nähnyt vakoojan, se oli ampaissut juoksuun sinne suuntaan, jonne vakooja oli viitannut. Lumitiikerin juostessa saattoi kuulla pientä suhinaa, mutta sen näki kyllä helposti.

//Darius: "Ole jo hiljaa NAINEN!" Joo eipä mitään, koska itse juurikin ajattelin samaa ja jollet ois tässä töpössä sitä tehnyt niin oisin sit ite :D Jostain syystä nauran aina kun kirjotan/luen tätä.. Heh! Niin vaikea vaan kuvitella et tämmösen yhteenoton jälkee nää kaks tekee YHTEISTYÖTÄ whaaa. Ja tein ton kisun kanssa tollai, ellei haittaa? Joo Consta on tervetullut tittidii~//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Heinä 2013, 12:17

Darius, Constantine

Käsky kävi ja rivisotilaat tottelivat, kuiskauksen seuratessa hetken päästä perästä. Ihmiset olivat luonnollisesti yllättyneitä, osa jopa pelästyneitä, tästä hyökkäyksestä. Kauaa ei kuitenkaan se yllätys ja pieni sekasorto vallinnut ihmisten seassa, kun nuo jo kävivät järjestäytymään ja pistämään kampoihin, siinä missä haltiat yrittivät mokomia saada pois päiviltä.
Tietenkin myös Constantine oli mukana, kuten haltioiden lähteet sanoivat. Kenraali tosin oli majaillut teltassaan aamu tuimaan muutaman kapteenin kanssa, mutta kuullessaan kahakan alkavan, oli myös tuo kaapin kokoinen järkäle astunut ulos piilostaan. Ehkä oli onni onnettomuudessa näin ihmisten kannalta että Fritz oli jo ehättänyt vetää ylleen haarniskansa. Kun tuo raskasrakenteinen, paksu peltipuku oli yllä, ei kenraalia heti käynyt kukaan kaatamaan. Sänkipartainen kävi kuitenkin huokaisemaan turhautuneena katsellessaan hetken tätä käynnistynyttä, jokseenkin kaoottista taistelua, kunnes kävi tarttumaan kiinni tapparaansa ja jakelemaan käskyjä omille joukoilleen, sekä mukana olevalle toiselle rykmentille.

Constantine oli yksi niistä kohteista, joita ei voinut olla huomaamatta. Iso, kovaääninen ja ennen kaikkea lujaa lyövä lihaskimppu oli vastustaja, jonka lähellä ei kannattanut olla, ellei omannut kunnon suojausta. Tämä Kenraali oli erikoistunut murskaamaan silkalla lihasvoimalla suurienkin otusten kalloja, joten yhden, huonosti varustautuneen haltian runnominen puolikuoliaaksi ei ollut mikään ongelma kotkannenäiselle. Fritzin astuessa taisteluun, kävi se myös selväksi. Tapparan heilautuksella kävi kaksi lähintä haltiaa saamaan fataalimpaa osumaa, haarniska järkäleen tehdessä tietään kohden sinipukuisia haltioita. Kyllä hän Sinisen Kuiskauksen tiesi ja nyt etsikin katseellaan sen kenraalia.
Kauaa ei Constantinen tarvinnut etsiä, kun Darius omatoimisesti hankkiutui toisen kenraalin vastustajaksi. Kuten Haukansilmä oli uhonnut, aikoi hän myös hoidella Fritzin. Siinä missä Fritz oli kuin pysäyttämätön, runteleva voima, uupui tuolta se vauhti, johon Haukansilmä kykeni. Kun nämä kaksi ottivat yhteen, näytti se yllättävän tasaväkiseltä. Dariuksen harmiksi Constantine tosiaan oli päästä jalkoihin haarniskan peitossa. Paksun suojan, jonka läpi Haukansilmä ei ihan heti suhteellisen kevyillä, sivaltavilla hyökkäyksillään kyennyt pureutumaan. Näiden kahden yhteenotto näyttikin siltä, kuin karhu olisi yrittänyt saada kiinni jaloissaan hyppivää kissaa, joka kävi raapaisemaan silloin tällöin, kun ehätti.

Kissoista puheen ollen, paikalle saapunut lumitiikeri sai aikaan pienen epäjärjestyksen ihmisten riveissä. Ei sitä joka päivä noin isoa ja erikoista kissapetoa nähnyt, mutta eipä se Fritzin joukoille ollut mikään kummallinen vastus. Iso peto siinä missä muutkin, äkkiä matalaksi, jos vain kykeni. Samaa ei voinut sanoa tavallisista rivisotilaista ihmisten puolella. Kuitenkin, Nárosta oli hyvin epäreilua, että hän joutui vain toisella puolella virtaavaa jokea tepastelemaan, eikä saanut osallistua hauskanpitoon kissapedon tavoin. Sehän ei käynyt päinsä. Niinpä syndrae kävi ottamaan vauhtia ja hypähti yllättävän kepeästi monen metrin levyisen joen yli, käyden petomaiseen tapaan hyökkäämään eteensä sattuvien ihmisten kimppuun.

Taistelu oli täydessä vauhdissa, eikä näyttänyt ihan heti loppuvan. Molemmat osapuolet olivat yllättävän tasaväkisiä, kukin omalla tavallaan. Darius oli täysin keskittynyt tähän kuolemantanssiin Constantinen kanssa, ettei edes huomannut, kuinka kaksikko ajautui hieman kauemmaksi muusta porukasta. Kauaa eivät he kuitenkaan kaksin ehättäneet olemaan sivummalla, kun paikalle lähti rynnimään muutama Constantinen alainen. Reilupeli ei tietenkään käynyt päinsä tilanteessa, jossa oli mahdollisuus kaataa vihollisen yksi eliiteistä! Myös osa kuiskauksen miehistä huomasi tämän tilanteen, mutta yrityksistä huolimatta, eivät kyenneet nopeasti siirtymään avuksi. Taistelutantereella kun oli muitakin, vihollisia välissä.


// Darius tokaisee Nainen takaisin keittiöön Ja sitten Darius saikin paistinpannusta päähän. Koska Elwyn varmaan kantaakin paistinpannuja aina mukana, onhan hän nainen! Mut joo, arvaa onko kauhee psyykkaus jo käynnissä sen suhteen, että Dariuksen pitää pyytää ANTEEKSI tota ranttaustaan. Mutta, kai niitä ihmeitäkin tapahtuu. Anyways, ei haittaa että kisu tuli, mukaan vaan riehumaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Niehku » 11 Heinä 2013, 16:51

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Akashi pysähtyi hetkeksi paikantamaan emäntänsä ja sen paikan, minne hyökkäisi ensimmäisenä. Kosken ylihän piti tietenkin ensin päästä, muttei se olisi ongelma sille, moiset koivet ja voimat kun omasi. Sen muutaman mietintä sekunnin jälkeen lumitiikeri ampaisi jälleen juoksuun, jottai saisi vähän vauhtia loikkaan. Pienen tömähdyksen jälkeen se olikin täydessä vauhdissa karjumassa, puremassa sekä kynsimässä vihollisia. Elwyn huomasi pikku lemmikkinsä ja virnisti itsekseen.

Kenraali Fritz liittyi myös taisteluun -ja kuten eilenkin- tuota ei voinut olla huomaamatta. Haltia soi tuolle pienen vilkaisun ja jo pelkkä näkyhän teki selväksi, miksi moinen järkäle oli kenraali. Pian kenraalit paikansivat toisensa ja heidän oma pieni mittelönsä alkoi. Olisihan sitä ollut jännittävää katsella, mutta siinä tapauksessa Elwyn olisi jo kaatunut. Akashi oli hakeutunut tapansa suurin piirtein naisen lähettyville, sillä kaksikko oli tottunut taistelemaan yhdessä, jolloin heidän omilla hiotuilla taisteluliikkeillään saivat yllättävänkin paljon tuhoa aikaan. Esimerkiksi Akashi on taitava yllättämään vihollisensa takaa päin, jolloin se hyppäsikin suoraan toisen niskaan, jolloin vihollinen yllättyneenä kaatuu hyvin äkkiä maahan moisen katin painosta ja ennen kuin raukka ehtii edes nousta jälleen jaloilleen, on Elwyn tehnyt yhdellä tarkalla sivalluksellaan selvää siitä. Syndraen tavoin lumitiikeri toimi joissain tapauksissa myös harhauttajana, jolloin haltia pääsi jälleen vihollisensa yllättämään.

Winderin ratsu liittyi myös taisteluun. Mikäpä siinä, niin isolla otuksella oli paljon voimaa, joten yksikin kunnon tapapotku suoraan päähän olisi jo kuolemaksi tai ainakin uhri olisi poissa pelistä pitkään. Taistelua oli jatkunut hyvän ajan, joka oli pistänyt jokaiselle varmasti jo hien pintaan ja joillekin jo lievää väsymyksen tunnetta. Mutta, kukapa sitä jäi miettimään kun kyse oli omasta hengestä? Elwyn oli tähän saakka saanut pieniä haavoja itseensä, muttei yksikään niistä ollut mitenkään vaarallinen. Akashi oli saanut muutamia kunnon tönäisyjä vatsansa seudulle, joka ei tehnyt hyvää sisuskaluille, mutta siitä huolimatta taistelua oli jatkettava. Verta roiskui hyvään tahtiin -jos nyt näin voitiin sanoa- ihan molemmilta puolilta.

Selätettyään jälleen yhden ihmisistä, Elwyn katsahti pienen hetken ympärilleen tehden itselleen jonkinlaista tilanteen tajua. Tasaista näytti yhä olevan, eivätkä haltiat tällä kertaa olleet alakynnessä. Huomio siirtyi kuitenkin kenraali Fritziin näyttävyydensä takia ja silloin Elwyn huomasi jotain hälyttävää; Winder oli yhä taistelemassa yksin tätä vastaan eikä menisi kauan, kun Fritzille saapuisi vähän apua. Tietenkin sinipukuiset haltiat olivat tietoisia samasta asiasta ja yrittivät koko ajan päästä tasoittamaan moista tilannetta. Se näytti olevan kovin hidasta, vaikkei Elwyn tietenkään olettanut noin monen ihmisen selättämisen ensin tieltä olevan mukavan nopeaa ja helppoa toimintaa. Haltia ei ollut edes ajatellut eilistä iltaa ja Winderin töykeitä sanoja, sillä suorastaan Fritzin alamaisten touhu oli sen verran epäreilua ja pian myös vaarallista Winderin osalta, että Elwynin oli keksittävä jotain. Kun tarkemmin ajatteli, tuohan oli aika nokkela veto ihmisiltä, totta kai -kun siihen nyt mahdollisuus olisi- päästää haltioiden puolelta kenraali pois päiviltä.

Elwyn käski telepaattisesti Akashia tulemaan luokseen ja vähän äkkiä ja sen perään sanoikin vain yhden suuntaa antavan sanan; Winder. Lumitiikeri tiesi sillä sekunnilla naisen aikeet ja niin haltia hyppäsi ratsunsa selkään. Akashi oli liian nopealiikkeinen juostessaan ja loikkiessaan kohti muutamaa vihollista, ettäkö siihen olisi kukaan ihminen ehtinyt osua. Muutamat viholliset olisivat juuri saavuttaneet kenraalikaksikon ja näin auttaneet kenraaliaan, mutta Elwyn ja Akashi ehtivät juuri heidän välilleen. Hieman hämillään ihmiset olivat tuosta näystä, mutta sen kaksikko otti vain edukseen. Ensimmäistä kertaa tässä taistelussa Elwyn päätti käyttää jääloitsujaan, jotta pärjäisi paremmin enemmän kuin yhdelle ihmisille. Se oli toinen asia, josta he hämmentyivät, mutteivat antaneet sen vaikuttaa vaan ainakin yrittivät antaa samalla mitalla takaisin. Tosin, yksikin jalka tai käsi umpijäässä tuntui ikävältä ja raskaalta, ettei sen kanssa voinut tehdä mitään. Kaatuminen se kappale edellä teki homman selväksi tai Elwynin miekan sivallus.


//No totta kai, paistinpannut kuuluu Elwynin vakiovarusteisiin ;) Uskon! Ja sitä ihmettä odotellessa...//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2013, 13:01

Darius tuskin oli ehättänyt tiedostaa kunnolla selväksi käyvää alivoimaansa, kun Elwyn päätti liittyä taisteluun. Haukansilmä päätti olla sen pahemmin noteeraamatta naista, vaikka olikin valmis tuon kanssa yhteistyötä tekemään, jos tilanne sitä vaati. Lapsellistahan se olisi tässä vaiheessa alkaa kiukuttelemaan avunannosta Jota tosin ei pyydetty, mutta mitä sitä nyt nirsoilemaan. Olihan Elwyn jo osoittanut osaavansa taistella, kerta vielä oli elossa ja pärjäsi ihan hyvin itsekseen, mikä taas teki selväksi sen, että Darius oli aliarvioinut mokoman eilen.
Constantine oli Dariuksen kanssa samalla linjalla uuden taistelijan ja tuon lemmikin suhteen. Alaisille annettiin käsky hankkiutua noista eroon, sillä välin kun kenraalit koittivat nirhata toisiaan parhaansa mukaan. Suurin osa tässä sivummalle ajautuneessa kamppailussa mukanaolevista alaisista keskittyikin tuon tiikerin alas tuomiseen, sillä se koettiin nyt suurimpana uhkana. Lähinnä siksi, että toinen haltioista oli kenraali, joka ei näyttänyt keskittyvän muuhun kuin Fritziin ja toinen haltioista oli no, nainen. Tietenkin tuota aliarvioitiin heti, kun mokoma huomattiin. Mutta se taisi ollakin se kohtalokkain virhe tässä tilanteessa.

Taistelu jatkui tasaväkisempänä, mitä äsken, Elwynin liityttyä seuraan. Loppua ei kuitenkaan tälle kamppailulle näyttänyt tulevan ihan heti, sillä Constantine ja ne muutamat alaisensa eivät olleet helppoja tuoda alas ison kokonsa ja massiivisten panssareidensa takia. Ne ihmistenpuolen sotilaat, jotka kuuluivat tavalliseen rykmenttiin ja olivat tähän syrjätaisteluun eksyneet, saivat kyllä kokea äkkiä fataalimpaakin iskua, mikäli eivät tarkkoina pysyneet.
Ennen kuin kukaan olikaan huomannut, oli tämä taistelu ajautunut jyrkänteelle pauhaavan kosken ääreen. Tietenkin Darius oli ajatellut käyttää sitä jyrkännettä hyväkseen, jos Fritz putoaisi koskeen tuossa varustuksessa, hukkuisi jätti ennen, kuin kukaan ehättäisi edes auttamaan. Haltiat oli kuitenkin ajettu ahtaalle, taistelutilan pienentyessä koko ajan. Lopulta tultiinkin siihen pisteeseen, että Elwyn, sekä Darius oli ajettu selkä selkää vasten toistensa lähelle. Darius osasi kyllä tässäkin tilanteessa vielä pysyä vauhdissa, jos parina olisi ollut joku tuttu, mutta nyt kun pariksi oli valitettavasti iskeytynyt lähes tuntematon sotilas, jonka taistelutyylistä Darius ei tiennyt yhtään, oli tilanne hieman pulmallisempi. Asiaa ei yhtään auttanut se, että toiset ihmisten sotilaista pitivät Elwynin lemmikin kiireisenä, varmistaen, ettei tuo ainakaan liittyisi emäntänsä taisteluun.

Tilanne ajoi kuitenkin Dariuksen luopumaan vain Fritzin mätkimisestä, Kenraalin käydessä väistellen tuon jätin hyökkäyksiä, itse hyökkäämään Fritzin alaisten kimppuun. Tilaa piti saada mahdollisimman pian, tai muuten he olisivat kirjaimellisesti ihmisten alla.
Väistä Darius kävi telepaattisesti Elwynille, alkaessaan pyörivännopeilla liikkeillään keihäänsä kanssa hyökkäämään muihin vihollisiin. Tietenkin Darius vältti kaikin mahdollisin keinoin Elwyniin osumista, mutta Haukansilmä saattoi vain toivoa, että nainen osasi myös ennakoida hänen liikeratojaan, jotka tässä vaiheessa kävivät laajan sivaltaviksi pitkällä aseella, jotta vihollisia saisi edes peloteltua kauemmaksi.

Ehkä Fritzin sivuuttaminen olikin se suurin erhe. Siinä missä huomio keskittyi sen sekunnin ajan muualle oli Fritz astunut lähemmäksi ja nyt vuorostaan kävi heilauttamaan massiivista tapparaansa vaakatasossa, kohteenaan ollessa yllättäen Elwyn. Sellaisella voimalla ja korkeudella, ettei sitä oikeastaan voinut näin pienessä tilassa väistää.
Isku ei kuitenkaan koskaan osunut Elwyniin, jonkin tullessa väliin. Tietenkin Haukansilmä oli huomannut vastapuolen kenraalin hyökkäyksen ja käynyt puuttumaan peliin. Ei hän oikeastaan Elwynistä yhäkään välittänyt, mutta ei Darius antanut tuon kuolla tilanteessa, johon oli joutunut oikeastaan hänen takiaan. Vaikkei Darius yhäkään ollut apua pyytänyt. Ennen kuin isku ehätti kohteeseensa, oli Darius pyörähtänyt Elwynin ja tapparan väliin, kietaisten nopeasti kätensä naisen ympärille. Fritzin isku kävi osumaan voimalla Dariuksen selkäpanssareihin, saaden kevyen panssarin painumaan vasten Haukansilmän selkää, jopa hieman rikkoutumaan. Mutta koska Darius ei ollut vasten vakaata pintaa, ei tuo isku käynyt murskaamaan kevytrakenteisempaa haltiaa täysin. Mikäli Darius olisi maassa maannut ja ottanut kyseisen iskun samalla tavalla vastaan, olisi Haukansilmä todennäköisesti jo kahtena kappaleena.

Sen sijaan isku aiheutti horjahtamisen. Valtavan sellaisen. Tuon voimakkaan iskun johdosta kävi Darius parahtaen lennähtämään Elwyn mukanaan suoraan jyrkänteeltä alas, siihen alhaalla raivoavaan koskeen

Taistelu reunalla pysähtyi heti, kun kaksi haltiaa oli kadonnut jyrkänteeltä. Constantine käveli kurkkaamaan alas pauhaavaan koskeen, mutta äkkiseltään kumpaakaan haltioista ei näkynyt pinnalla. Constantine laski sen voitoksi. Ne suippokorvat olivat varmaan hukkuneet tai tekivät sitä paraikaa, ei tuosta voinut selvitä. Tietenkin Fritz oli tyytyväinen, hän oli juuri tappanut Haukansilmän, yhden eliiteistä.
Sen tapahtuman oli myös huomannut kauempana olevat kuiskauksen jäsenet, jotka menivät nyt jokseenkin kaoottiseen tilaan. Mitä he nyt tekivät? Kenraali oli alhaalla, jos ei kuollut niin ainakin kadonnut tästä tilanteesta. Pitikö heidän jatkaa vielä? Vai pitikö perääntyä? Kukaan ei ollut komentamassa ja kapteeneilta vaadittiin nyt pikaista päätöstä sen suhteen, mitä tultaisiin tekemään.


// Olisi nyt vain ollut se paistinpannu mukana, sillä olisi voinut mojauttaa Constaa naamaan! Sainpas viimein vastattua! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Niehku » 23 Heinä 2013, 15:09

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Ei mennyt kauan, kun ne ihmiset, joita vastaan nainen ja lumitiikeri taistelivat, ajattelivat Akashin olevan juuri nyt hivenen suurempi uhka kuin pieni ja sievä haltia. Siinä he todellakin tekivät virheensä; sillä välin kun iso kokoinen kissaeläin oli saanut miltein kaiken huomion itseensä vihollisilta, sai Elwyn tulla kirjaimellisesti selkäänpuukottajaksi peliin. Pian miehet olivatkin vähän paniikissa ja hämillään, aivan kuin heillä olisi sitä tiettyä hyvää taktiikkaa tuolle kaksikolle. Aina jompi kumpi heistä pääsi yllättämään.

Se kiehtova ero ihmisten ja haltioiden välillä näkyi myös näiden taisteluvarustuksissa -kuin tekniikoissakin. Haltiat olivat syntyneet jotenkin jänteviin ja kevyen näköisiin kehoihinsa, jonka avulla heidän liikkeet olivat jopa tyrmäävän nopeita ja sulavia. Juuri sen takia he yleensä suosivat kevyempää vaatekerrosta, vaikkei tietenkään jonkinlaisilta suojapanssareilta voitu välttyä -mikäli siis tahtoi hengissä pysyä kauemmin. Ihmiset oli taas tehty kuin puusta; he ovat vankkoja ja kookkaita, mutta eivät niin nopeita kuin haltiat. Voimaahan heillä piisasi ja nopeutta paikkaakin yleensä paremmat panostukset panssareihin. Ja koska tilanne oli nytkin tämä, ulkopuolisen silmissä se saattoi näyttää jännittävältä, varsinaiselta paini-ottelulta. Jos nyt näin voitiin sanoa.

Kumpikaan, ei emäntä eikä hänen lemmikkinsä jostain syystä huomanneet ajautuvansa toisistaan, suorastaan vaarallisen välimatkan toisistaan. Ilmeisesti taistelu oli niin kovaa, että huomaamattaan Elwyn oli ajautunut ilman Akashia, Dariuksen kanssa samaan veneeseen. Haltia tiedosti kyllä, että oli jyrkänteellä ja vieläpä ajettuna. Tässä voisi käydä nyt joko hyvin tai todella pahasti ellei ihmettä tapahdu. Tässä tapauksessa ihmiset vetivät pidemmän korren siinä, että todellakin pitivät lumitiikerin kiireellisenä, eikä se mitenkään päässyt emäntänsä apuun, vaikka tiedosti vallan hyvin millaisessa ahdingossa tuo nyt oli.

Myös kenraali taisi huomata saman, että pian heillä kahdella ei olisi mitään etulyöntiasemaa, ei todellakaan. Mies käski Elwyniä väistämään, ja totta kai nainen sen myös teki parhaansa mukaan, samalla kun itse heilutteli myös miekkaansa. Darius teki jonkinlaista laajaa ja tappavaa taisteluliikettä, joka itse asiassa hieman auttoikin. Mutta koska se auttoi vain hieman, tuli isompi ongelma vastaan. Elwyn huomasi yhtäkkiä olevansa kenraali Fritzin maalitauluna ja nielaisikin pienesti nähdessään tämän tapparan ja sen liikkeen, joka osuessaan todellakin sattuisi. Haltialla ei ollut edes mitään kilpeä, jota käyttää, joten ainoa keino mitä tuo olisi saattanut tehdä, olisi vain yrittänyt epätoivoisesti vaimentaa iskua hakkaamalla oman miekkansa vasten tapparaa. Mutta sitten jotain odottamatonta tapahtui- ainakin Elwynin mielestä. Darius oli syöksynyt hänen ja tapparan väliin ja varmuuden vuoksi vielä veikin kädet Elwynin ympärille. Ennen kuin haltia oli ehtinyt mitään suuressa hämmennystilassaan ihmettelemään asiaa ääneen tai edes mielessään, osui tappara kenraalin selkäpanssareihin, saaden naisen sydämen hypähtämään pari kertaa. Se iskui tuntui naisessa asti, mutta haltia pystyi vain kuvittelemaan, kuinka paljon se sattui toiseen, vaikka tällä panssarit olikin. Horjahdus oli kaksikon kannalta varsin ikävää ja koska se oli ollut niin valtaisa, ei siinä olisi kukaan pysynyt ihan suorassakaan.

Ilmalento koskeen ei kestänyt kauan, mutta siitäpä ne ongelmat vain jatkuivat. Elwynin läsähdettyä kylmään veteen tuo painuikin vähän veden alle, mikä oli normaalia aina veteen syöksyessä. Normaalisti siitä olisikin muutaman sekunnin päästä oltu kunnolla pinnalla, mutta nyt ei oltukaan. Kosken pohjalla oli lukuisia kiviä, niin isoja kuin pieniäkin eli ainoa positiivinen asia tässä oli enää se, ettei nainen loukannut niihin itseään pudotessaan. Mutta, hänen toinen jalkansa oli potkiutuessa jäänyt kivien väliin. Ja syvälle. Elwyn ei siksi saanut kunnolla päätään pinnalle, sillä kosken kuohuessa koko ajan, vettä tunki suuhun. Haltia pinnisti ja veti henkeä parin sekunnin ajan, sukelsi ja yritti näin molemmin käsin vetää jalkaansa pois. Se ei tuntunut onnistuvan ja happi alkoi taas loppua. Nainen ei paniikkinsa takia saanut kunnolla mitään huudettua suustaan, osittain myös sen vedenkin takia. Tuosta saattoi kuulua vain pärskähdyksen ääniä ja vaimeita ähkäisyjä. Enää Elwyn ei yrittänytkään mitään huutaa, sillä ehkä juuri nyt piti keskittyä siihen hengittämiseen, vaikka se olikin liian vaikeaa sen yskimisen lomasta.
"Auta!" oli vain yksi telepaattinen sana, jonka Elwyn sai lähetettyä ja tuo nyt toden teolla toivoi, että sen joku kuulisi. Haltialla ei ollut aikaa jäädä tähystelemään, näkyikö Dariusta, tuntui ettei näkökentässä ollut muuta kuin vettä.

Akashi oli kuullut kenraali Winderin huudahduksen, josta hätääntyneestä syystä oli kääntynyt katsomaan jyrkänteelle päin ja näkikin vain pienen joukon ihmisiä. Fritz oli mennyt kallion reunalle ja katsonut varmuuden vuoksi alas, josta lumitiikeri sai varmistuksen, mitä oli todellakin tapahtunut. Sen tapahtuman myötä taistelu seisahtui, sillä haltiat ja etenkin kuiskauksen jäsenet olivat pahassa jamassa, sillä kukaan ei oikein tiennyt mitä tulisi tehdä. Tätä päätöstä näyttivät odottavan myös ihmiset, ilmeisesti he antoivat haltioiden 'antautua' ja luikkia pois, mikäli tahtoivat. Se, kumpi tässä taistelussa nyt voitti, oli jokaisen oma kysymys ja päätös, sillä tästä voitiin olla montaa mieltä. Haltioiden eliittikenraali oli nyt poissa, muttei välttämättä kuollut, mutta haltioita oli määrällisesti enemmän nyt jäljellä kuin ihmisiä. Kapteeni olikin nyt seuraava 'päätösvaltainen' kenraalin jälkeen ja tämä mietti paniikissaan, mitä tulisi tehdä. He saattaisivat voittaa vielä ihmiset, mutta Fritz tulisi olemaan kova vastus heille. Ja koska ei oltu varmoja sotilaan ja kenraalin tilasta, he saattoivatkin olla jopa hengissä, joten etsintäpartio alas jokea pitkin voisi olla viisasta.

Akashi yritti telepaattisesti tavoittaa emäntäänsä, muttei saanut siihen vastausta. Joko kantamus oli liian pitkä tai sitten jotain pahempaa oli tapahtunut... Tokihan peto oli raivoissaan, mutta huoli vei pitemmän korren sen tunteista, eikä se enää mäiskinyt ihmisiä. Se ei auttaisi Elwyniä, eikä siitä olisi muutenkaan mitään hyötyä, kun kukaan muukaan ei taistellut.

//Sen mojautuksen jälkeen hyvä paistinpannu olisi rutussa! Pirun ukkonen, painuisit muualle kun yritän vastata, räyh!//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Elo 2013, 18:40

Hetkeksi jäätynyt tilanne selvitettiin sillä, että kuiskauksen kapteeni antoi perääntymiskäskyn. Oli turha tässä tilassa jatkaa taistelua, kun suurin osa ainakin Kuiskauksesta mietti paraikaa sitä, mitä kenraalille oli tapahtunut. Ei taistelu onnistuisi, kun miehet halusivat vain rynnätä koskenrantaa pitkin alaspäin, etsimään yhtä eliiteistä. Ihmiset eivät tietenkään antaneet haltioiden lähteä rauhassa. Fritz antoi käskyn tappaa jokaisen, joka edes pyrki pois paikalta, joten poistuminen tilanteesta ei ollut niin helppoa. Osa ihmisistä lähti jopa metsään, perääntyvien haltioiden perään.
Náro oli yksi niistä harvoista, jotka eivät lähteneet perääntymään. Siinä missä tiikeri, oli myös syndrae huolissaan omistajastaan. Eikä Náro aikonut jättää asiaa sikseen. Sen sijaan elegantti otus loikahteli pujotellen yhteen ottavien ihmisten ja haltioiden välistä, ohimennen puraisten petomaisilla hampaillaan liian lähelle eksyneitä ihmisiä. Náro otti suunnaksi Akashin, käyden paikalle saavuttuaan potkimaan ja pelottelemaan kissapedon lähellä pyöriviä sotilaita. Yhä nuo isoihin petoihin erikoistuneet ihmiset olisivat halunneet päästää tiikerin päiviltä, kuten käsky oli käynyt, mutta nyt kun paikalla oli kissapedon lisäksi tuntematon taruolento, joka oli osoittautunut jo vaaralliseksi, käytiin hyökkäämistä harkitsemaan toiseen kertaan.
Náro ravaili hetken ympyrää Akashin ympärillä, ihmisten vielä harkitessa, josko uskaltautuisivat hyökätä tuohon kaksikkoon. Lopulta Náro kuitenkin lähti loikkimaan kauemmaksi, vilkaisten tiikeriin. Syndrae kävi nykimään päätään, aivan kuin kutsuen Akashia seuraamaan itseään. Heleästi laulellen syndrae lähti loikkelehtimaan kauemmas tilanteesta, kohden kosken alajuoksua.

Sillä välin Darius ehätti vain kirota itsekseen, ennen kuin paiskautui seuran kera kosken hyytävään veteen. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kenraali koskessa ui syystä tai toisesta jonkun toisen henkeä pelastaessaan. Haukansilmä ei kyllä yhtään pitänyt tästä jo tavaksi muodostuvasta tapahtumasta. Nyt Darius ei kuitenkaan ehättänyt sen pahemmin miettiä tai murehtia karua kohtaloa, vaan keskittyi vain selviämiseen. Kaksikon osuessa veteen kävi Darius päästämään irti Elwynistä, jonka seurauksena kenraali ja sotilas erosivat. Ehkä pahin virhe siinä tilanteessa. Iskun yhteydessä kävi haarniskaan pukeutunut kenraali paiskautumaan syvemmälle koskeen. Voimakas virtaus tempaisi haltian heti mukaansa, iskien silmäpuolen päin terävää, suurehkoa kiveä. Otsa otti yhteen tuon teräväreunaisen kiven kanssa, aiheuttaen Haukansilmälle epämukavan tällin päähän, sekä suurehkon, vuotavan haavan otsaan. Eihän sitä tietenkään vedessä huomannut, veren käydessä vain leijailemaan virtauksen mukana.

Mahdollisimman nopeasti Darius kuitenkin pyrki pintaan haukkaamaan happea. Pinnalle päästyään henkeä vedettiinkin syvään, ennen kuin pää uudestaan pinnan alle painuisi. Ehkä Darius sai kiittää onneaan siitä, että ylleen oli valinnut kevyemmän haarniskansa. Tosin, ei se pinnalla pysyminen tämänkään kanssa kovin helppoa ollut.
Vaikka ensimmäisenä mielessä olikin oma nahka, kävi kenraalia huolestuttamaan myös Elwynin tilanne. Olihan hän syypää aikalailla sotilaan putoamiseen, joten jonkinlainen vastuullisuudentunne heräsi ja kenraali halusi varmistaa mahdollisimman nopeasti toisen rykmentin sotilaan turvallisuuden. Se tietenkin oli helpommin sanottu, kuin tehty, sillä alati pinnan alle vajotessa oli vaikea tähystää kuohuista yhtikäs mitään.

Kuitenkin, kenraali kävi kuulemaan naisen telepaattisen avunhuudon, eikä tarvinnut kahdesti arvata, tarvitsiko Elwyn apua vai ei. Darius ei kuitenkaan nähnyt naista, joten oli kovin vaikea syöksyä apuun. Tilanneessa ei kuitenkaan ollut aikaa hukattavana, vaan kenraalin piti toimia nopeasti, sillä Elwynillä saattoi hyvinkin nyt olla hengenhätä kyseessä.
Paiskautuessaan vasten seuraavaa suurempaa kiveä, kävi kenraali tarraamaan teräväkyntisillä hansikkaillaan kiveen, pysäyttäen näin oman etenemisensä koskessa siihen paikkaan. Vaivalloisesti, veden paiskautuessa vasten selkää valtavalla voimalla, painaen näin kenraalia vasten kiveä entistä lujemmin, kävi Darius kuitenkin kapuamaan sen muutaman kymmenen senttiä ylöspäin, jotta saattoi nähdä edes jotain koskessa. Haukansilmä joutui nopeasti toisella kädellään pyyhkäisemään märkiä, kasvoille valuneita hiuksia pois kasvoiltaan jotta näkisikin jotain ainoalla toimivalla silmällään. Jos Winder ei olisi omistanut lisänimeä Haukansilmä syystä, ei hän kyllä varmaan olisi löytänyt Elwyniä niin nopeasti, mitä nyt kykeni. Selvästi nainen oli jäänyt kiinni johonkin, eikä päässyt itse liikkumaan eteenpäin virran mukana. Onni onnettomuudessa, Elwyn oli edempänä virrassa, mitä Darius. Vastavirtaan kulkeminen olisi ollut nyt sula mahdottomuus.

Nopeasti Darius skannasi ympäristön katseellaan, kunnes päästi irti kivestä, ponnistaen seuraavalle, pinnan päällä näkyvälle kivelle. Virta tempaisi kenraalin jälleen mukaansa, mutta Darius sai kuitenkin otteen uudesta kohteestaan, käyttäen hansikkaitaan kuin kissa kynsiään, tarttuessaan kiveen. Pikku hiljaa, mutta silti ripeästi, Darius eteni kohden Elwyniä, kunnes oli aivan tuon vieressä sijaitsevan kiven luona. Lipsumisiin ei nyt ollut varaa, sillä jos virta tempaisisi kiven kylkeä halailevan kenraalin nyt mukaansa, jäisi Elwyn omilleen. Ja sitä Darius ei halunnut, vaikka olikin aikaisemmin ilmaissut toisenlaista mielipidettä tästä naisesta.
Ilmeisesti Elwyn oli jäänyt jalastaan kiinni, joten jos Darius halusi tuota auttaa, oli kenraalin sukellettava. Ja sen Darius tekikin. Mies veti henkeä syvään, ennen kuin kävi laskeutumaan pinnan alle. Nopeasti Darius kävi siirtymään Elwynin luokse, tarraten tuon jalasta kiinni. Omat jalkansa kenraali iski kosken kiviseen pohjaan siten, että pysyisi edes hetken paikoillaan, ennen kuin virta tempaisi mukaansa. Nopeasti ja mahdollisimman varovasti kävi kenraali hivuttamaan naisen kiviin kiilautunutta jalkaa irti ansastaan, joutuen jopa työntämään Elwyniä itseään vastavirtaan. Se hetki tuntui kestävän ikuisuudelta ja toivottomalta, kunnes viimeisen rykäisyn myötä, Darius sai kuin saikin Elwynin irrotettua kivistä Ja sillä samalla sekunnilla kävi virta paiskaamaan Elwynin vasten kenraalia.

Iskun voimasta, menetti Dariuskin otteensa pohjasta ja kaksikko lähti jälleen kulkeutumaan kosken mukana. Darius kävi kietaisemaan kätensä Elwynin vyötärön ympäri tykkäsi tuo siitä tai ei sillä viimeinen asia mikä nyt kiinnosti, oli erilleen ajautuminen. Darius kuitenkin ponnisti heti kohden pintaa, kun siihen tilaisuus oli tullut, suoden näin itselleen ja Elwynille mahdollisuuden vetää keuhkoihin veden sijasta happea.
Pysy lähellä Oli suorastaan käskyltä kuulostava telepaattinen viesti naiselle, kosken kuljettaessa kaksikkoa entistä pidemmälle.

Haukansilmä etsi jälleen katseellaan tilaisuutta tarttua johonkin, sillä koskessa lilluminen ei tuntunut pidemmän päälle hauskalta, jos edes alkuunsakaan. Se tilaisuus tulikin kuin toiveesta, kun jokeen kaatunut puunrunko lepäsi kivikkoisen osan päällä ja puoliksi vielä kosken törmällä.
Puunrunkoon käytiin tarraamaan vapaalla kädellä ja Elwyn suorastaan painettiin vasten liukasta puuta. Ei tietenkään tarkoituksella, mutta kosken yhä painaessa vasten kaksikkoa, ei tässä kyennyt kovin hellästi toista kohtelemaan. Jahka Darius oli varmistanut, että Elwyn oli omilla voimillaan ottanut kiinni puusta, kävi kenraali irrottamaan otteensa sotilaasta.
Kiipeä ylös! Ripeästi! Jälleen telepaattiset käskyt kävivät painumaan sotilaan päähän, sillä puhuminen tai huutaminen tässä kosken pauhussa olisi ollut typerää ja jopa hyödytöntä.

Darius kävi siirtymään Elwynin tieltä, jotta nainen voisi mennä ensimmäisenä kuivalle maalle. Se oli kuitenkin väärä liike Haukansilmältä, sillä hivuttauduttuaan Elwynin ohi tuon takaa toiselle puolelle puunrunkoa, kävi Haukansilmän ote lipsumaan ja virta tempaisi miehen mukanaan pinnan alle.
Virta oli yllättävän voimakas pohjan tuntumassa, jonka johdosta kenraali kävi pyörähtämään kerran jos toisenkin ympäri, paiskautuen useampaankin pinnan alaiseen kiveen. Yksi suurista, terävistä kivistä kävi mätkähtämään suoraan kenraalin päätä päin. Juuri sillä hetkellä Darius oli menettää tajuntansa, lyötyään otsansa kunnolla kovaan objektiin. Isku oli aiheuttanut syvän, suurehkon haavan kenraalin otsaan, oikean silmän ylle. Eihän hän sitä veden alla huomannut ja kivuiltaan edes välittänyt että verta oli alkanut vuotamaan.
Kuitenkin, Darius pääsi pintaan ja nappasi kiinni heti ensimmäisestä asiasta, mistä vain kiinni sai. Onnekseen Darius oli ajautunut lähelle rantatörmää, käyden nyt nopean vilkaisun myötä jälleen hivuttautumaan kiviä pitkin kohden rantaa. Tosin, mitä pidemmälle Darius pääsi etenemisessään, sitä enemmän häntä alkoi häiritsemään silmän eteen valuvat hiukset. Kovasti Haukansilmä yrittikin saada hiuksia pois tieltä, tajuten kuitenkin pian, ettei mustat jouhet olleet syy näköelimen häiritsemiseen. Otsaan tullut haava vuosi vertaan suoraan toimivan silmän yllä, vuolaasti, niin, että se kirjaimellisesti kävi sokaisemaan yksisilmäisen täysin.
Siinä vaiheessa, kun Darius sai kiinni rantatörmästä ja pääsi potkaisemaan itsensä kuivalle maalle, oli hän käytännöllisesti katsottuna täysin sokea. Hän ei voinut pyyhkiä verta pois, sillä oli itse läpimärkä. Ei ollut mitään, mihin kuivata verta eikä hän nähnyt ympäristöään sen vertaa, että olisi edes voinut etsiä jotain ensiapuun.
Elwyn?! Darius kävi nyt ensimmäistä kertaa huudahtamaan ääneen, hoiperrellessaan erittäin epätasaisesti ja jopa säälittävästi kauemmas koskesta. Niin säälittävästi, että Kenraali kävi lopulta jopa kompastumaan puun juuriin ja tuuskahtamaan turvalleen maahan. Kiroten tietysti niin, ettei pikkulasten todellakaan kannattanut olla kuuloetäisyydellä.
Ehkä se oli jonkinlainen paniikki sokeutumisesta, joka sotki muuten niin taktikoivan ja viisaan miehen rationaalisen ajattelun. Hätähän siinä tuli, kun se tärkein asti ainakin Dariukselle oli viety joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Hän menetti jo yhden silmänsä, ei hän toista halunnut! Darius ei edes tiennyt, oliko silmänsä mennyt vai oliko vain verta valunut sakeuttamaan näön. Oli miten oli, Kiroten Darius puristi silmäänsä kiinni koettaen hieroa sitä varovaisesti kämmenellään, samalla kun kampesi itsensä istumaan maahan.



// Mega hittaaja aksu iskee pitkän odotuksen jälkeen isolla viestillä. Ole hyvä <: Perkeleen ukkoset >:Y Elwyn tarvitsee valurautapannun, se ei mene rikki! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Niehku » 18 Elo 2013, 20:10

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Kuiskauksen kapteeni näki parhaakseen joukkonsa tilanteen kun perääntymiskäsky kävi. Fritz ei tyytynyt eliitin katoamiseen, tai tappoon, mihin siis itse uskoi vaan käski vuorostaan omia joukkojaan tappamaan loputkin vihollisista. Akashi ei halunnut perääntyä, muttei se halunnut jäädä kuolemaankaan. Olipa kiperä tilanne tosiaan. Ihmiset alkoivat uudelleen käydä päälle ja lumitiikerin oli pakko taistella vastaan, että saisi lisää aikaa itselleen ja sille, mitä tekisi seuraavaksi. Se pääsisi milloin vaan pakoon juoksemalla, ellei tätä piiritettäisi samalla tavalla kuin tiikerin omistajaa ja kenraalia. Yhtäkkiä Akashin lähelle ilmestyi Winderin ratsu, joka hääti lumitiikerin kimpusta viholliset ja näin se sai mietityttämään ihmisiä seuraavaan liikkeeseensä. Lumitiikeri vilkaisi hieman yllättyneenä ravailevaa syndraeta, mutta antoi sitten myöten. Olivathan he kaikesta huolimatta samassa tilanteessa ja toinen oli tullut avuksi. Náro loikkasi kauemmaksi ja vihjailevasti nyki päätään. Akashi ymmärsi ja lähti toisen nelijalkaisen perään. Ihmiset tajusivat kaksikon paon liian myöhään, mutta epätoivoisesti ampuivat jousillaan perään ja osa jopa juoksi.

Elwyn olisi ikävässä tilanteessaan vaikka irrottanut vain jalkansa kengästään, jättäen saappaan kivenkoloon ja näin pelastua, jos se olisi ollut vain mahdollista. Jalka oli niin tiukasti kiinni, että se kävi jo jomottamaan kivusta, kun se oli puristuksissa ja sitä oli yritetty kiskoa väkisin pois. Kumpa hän olisi jäänyt kiinni mieluummin vaikka paitansa helmasta, sen irrottaminen olisi ollut paljon yksinkertaisempaa.
Nainen ei huomannut kenraalia niin kaukaa, kuin mitä kenraali taasen näki naisen. Koski pauhasi kovaa korven juuressa, joten oli silkka mahdottomuus kuulla juuri mitään ylimääräistä ja toisekseen Darius oli tullut takaapäin, mikä todellakin oli onni onnettomuudessa, miehen eteneminen sotilaan luo oli helpompaa. Elwyn huokaisi mielessään helpotuksesta saatuaan apua sitä pyydettyään. Pitemmittä puheitta tai oikeastaan sanaa sanomatta Darius tiesi, mistä kiikasti. Niinpä tuo vetikin keuhkonsa täyteen ilmaa, ennen kuin sukelsi ja alkoi Elwynin jalkaa vetämään pois kivien välistä. Tietenkin nainen yritti edesauttaa kenraalia tämän toimessaan käyttämällä jalkansa lihaksia ja kiskoen uudelleen raajaansa. Ehkä molempien pinnistettyä voimansa äärimmilleen, lopulta naisen jalka ponnahti esiin kuin tulppa veneen pohjasta. Sittenpä kaksikkoa taas vietiin...
Hetken aikaa he joutuivat veden alle, eikä Elwyn ollut edes vetänyt happea keuhkoihinsa ennen mitään varoitusta. Niinpä pinnalle päästytään haltia henkäisikin kuuluvasti ja yskimisen lomasta pystyi jälleen hengittämään, joten kuten. Veden alla kenraali oli vetänyt naisen kiinni itseensä, josta Elwyn ei niinkään mitään pultteja ottanut tai vastustanut elettä. Darius tämän jälkeen oli kehottanut tai käskenyt, pysymään toista lähellä, johon sotilas myöntyi. Tietenkin, hommahan kävi järkeen; ei olisi viisasta tässä tilanteessa joutua enää erilleen.

Hetken aikaa kaksikko ehti vasten tahtojaan 'uiskennella' koskessa, kunnes toisenlaista tilaisuutta käytiin tarjoamaan. Darius pysäytti kaksikon menon siihen ja heti kun Elwyn oli painautunut vasten puuta, tarrasi tuo siihen molemmin käsin pitävästi, ettei enää ainakaan lähtisi virran mukaan. Haltia oli aikeissa ilman käskyjäkään kiivetä puunrungolle, mutta jotenkin kenraali sai hommaan vauhtia. Puun pinta oli inhottavan niljakas ja liukas, mutta hammasta purren Elwyn sai nostettua itsensä sen päälle, josta voisi hivuttautua kohti turvallista maata.
Nainen ei nähnyt, mutta kuuli molskahduksen läheltä. Hän vilkuili ympärilleen, muttei paikantanut Dariusta näköpiirissään. Elwyn lähetti tuolle telepaattisen viestinkin ja oli juuri kääntymässä, kun onneksi kenraali näkyi vähän matkan päässä raahautumassa rannalle. Hengähdettyään pari kertaa, haltia hivuttautui nopeasti, mutta yhä varovaisin liikkein maalle. Hän putosi puulta täysin pituuttaan ja yskikin nyt ulos kaiken veden keuhkoistaan ja hengitti uupuneesti.

Nimeä kutsuva huuto havahdutti haltian ja tämä katsoi oitis kenraaliin. Toinen oli loukannut sen ainoan silmänä, sen verimäärän näki jo sieltä asti. Haltia nousi oitis jaloilleen, vaikka horjuikin pari kertaa sen jälkeen. Kenraali kompuroi maalla ja kompastuikin pahannäköisesti. Elwyn tuli paikalle juuri kun mies oli asettunut istumaan -mitäpä muuta toinen olisi sokeudessaan voinut tehdä.
"Olen tässä." Elwyn ilmoitti lässähtäessään polvilleen miehen eteen, vaikka tämän tulon saattoi muutenkin kuulla.
"Purista silmääsi kiinni, mutta älä hiero sitä. Veri ei tee hyvää sille." nainen sanoi topakasti tarttuen miehen käteen, asetti sen vähän ylemmäs silmästä, juuri siihen kohtaan, josta verta valui.
"Paina sen sijaan tästä kunnolla, siinä on haava." hän jatkoi selittämistään ja toivoi, ettei Darius alkaisi juuti nyt niskuroimaan. Elwyn kaiveli kaikki taskunsa ja pussukkansa, mutta kaikki harsositeet olivat tietenkin läpimärkiä. Nainen rytisti kääreen käsiinsä ja puristi nopeasti suurimman osan vedestä maahan. Näppärästi tuo katkaisi siteen kahteen osaan ja taittoi sen hyvään kokoon ja asetti sen sitten kenraalin käden alle, niin että harso oli nyt vasten haavaa. Oli harso kostea tai ei, se toimi parempana tyrehdyttäjänä kuin pelkkä käsi. Ainakaan se ei vaihtanut heti väriään valkoisesta punaiseen, joten se tepsi. Elwyn taittoi jäljelle jäänyttä osaa pienempään muotoon.
"Pidä silmää yhä kiinni, koitan puhdistaa sen ympärystöä." hän sanoi toiselle, ettei mies säpsähtäisi äkkinäisestä kostetuksesta. Elwyn paineli varovasti ihoa niin luomen päältä kuin sen ympäriltä. Tässä vaiheessa luomi näytti olevan kunnossa, joten Elwyn ei uskonut, että näkö olisi menetetty, kun mitään ruhjetta ei ollut.
"Avaa varovasti silmää." nainen kehotti, sillä ei ollut kuitenkaan varma asiasta.
"Näetkö nyt?" Elwyn kysyi toiselta ja tarkasteli avointa näköelintä.
"Luomessa ei näy mitään, eikä niinkään silmässäkään. Tosin suosittelen sen perusteellista puhdistamista myöhemmin." hän totesi.

Haltia kurkisti otsassa olevaa haavaa, joka ei niin vuolaana vuotanut kuin mitä aiemmin, muttei se ollut täysin tyrehtynytkään. Eikä se sinänsä ollut ihmekään, haava kun oli syvä. Elwyn kehotti toista jatkamaan painamista ja etsiskelikin seuraavia välineitä, joilla saisi lopulta haavan paikattua.

Kaiken tämän aikaan Akashi ja Náro olivat jolkottaneet pitkin kosken alajuoksua, yrittäen etsiä omistajiaan. Ihmiset olivat luovuttaneet näiden jahtaamisaikeistaan aika nopeasti, sillä nelijalkaiset juoksivat silloin yllättävänkin kovaan kun sitä oikeasti halusivat.

//Omg! thanks mate ;3 hmm, valurautapannu olisi kyllä jees.. mut se painaa matkassa!//
Niehku
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron